IRC-Galleria

Tein ittelleni sivun livejournal.com iin. Se on samanlainen blogi ku facebook ja tää, mut paljon monipuolisempi. Vois kirjottaa englanninkielistä päivistä sinne ni pysyis kielitaito yllä. Mutta ennen sitä taijan runoilla tänne vähän idän matkastani.

Junalla on ollu mukava körötellä tai hurjastella. Kroatian rautatiet kulkee suurimmaks osaks vuorten rinteillä ja meno olikin melko mutkaista. Tuntu hassulta ku juna kääntyili kovaa vauhtia vuorten rinteillä. Melkeen ku ois vuoristoradassa ollu. No ei ihan, mut tosi erilaiselta tuntu ku Suomen junan suoraviivainen "voi vaikka seistä käsillään käytävällä"-tasainen matkustelu. Unkarin ikkunasta näkyy auringonkukkapeltoja. Mun junassa oli kuuden hengen istumahytit. Alun puolen matkaa taitin viinalle tuoksahtavan, mutta oikein mukavan Kroaattimiehen kaa. Yhteistä kieltä ei ollu, mutta juttu luisti. Sitten tuli Unkarilainen hautajaisseurue. Olin väsyny valvottuani edellisen yön ja en jaksanu kommunikoida, mutta seurueen toihuilua oli mukavaa seurata. Unkarilaiset on niin samanlaisia ku suomalaiset, vaik jollain tapaa helpommin lähestyttäviä. Pojat antaa aina poskisuudelman tavatessaan uusia tai vanhoja kaverityttöjään. Vaunukavereistani löytyi björkbodan mummia, ukin veljeä ja jennimummia. Oli hauska seurata niitten rupattelua.

Aluksi kun lähti matkaan tuntu et olikohan tää yksinmatkustaminen sittenkään parempi ku kaksin. Täytyy nähä niin paljon vaivaa, jos haluaa seuraa. Sitten vaan miettii itsekseen puiston penkillä lounasta syödessä ja sudokua täyttäessä et hei mulla on kivaa. Oikeesti on aika orpo olo. Pikkuhiljaa rohkaistuu menee juttusille muitten reppureissaajien ja paikallistenkin kaa ja löytää ittensä kahvittelemasta jonkun satunnaisen kaa. Kerran kansallispuiston vesiputousten seasta seikkailemasta uusien kavereiden kaa. Istumasta iltanuotiolla saksalaisten pianonopettajien tytön ja englantilaisen äidinkielen opettajan pojan, joka melko hyvin osaa hillitä pölkkyenglantia puhuvien tyttöjen armottomomilta tuntuvien kielioppivirheiden korjailun halunsa kanssa. Välikommenttina pitää sanoo et tuntuu ihanalta kirjottaa suomee ku voi leikitellä sanoilla. Löysinpäs itseni liftaamastakin Kroatian yössä. Espanjalaisella hippipakuvaljakolla oli ollu muutama vuos takaperin vieraana suomalainen nuori mies. Hän oli tarjonnu uusille ystävilleen salmaripaukut ja opettanut oikeaoppista pyhien sanojen Vittu-PERKELE-Saatana lausuntaa. Kuski ei meinnnu pysyä penkillänsä tarinaa kertoessaan. Iteki repes meikäläisten kansanperinteen huvittavuuteen.

Kävin kattomassa ystävääni Tomia Kroatian rannikolla. Uitiin. Tai no ainoon kerran ku tää yks pukkas mut kaikki vaatteet päällä veteen. Tomi oli Dj:nä paikallisella rantaklubilla. Kuulostaa paratiisilta. Olihan tuolla mukavaa. Ilmasta ruokaa, juomaa, asumista. Tykkäännen enemmän kuitenkin seikkailulomailusta. Aika käy välillä pitkäksi ku vaan löhöilee. Tulee turhautunu olo.

Parin viikon päästä matkustan takaisin kotiin. On jo ikävä teitä kaverit ja perhe!

rakkaudella Raakel

Meillä on ollu viimeisen kuukauden aikana miran kanssa joka vkl hyvät pileet. Ensin oli normaalit pileet. Viime vkl naamiaiset ja tänä viikonloppuna viinaa ja täytekakkua sekä rummutus ja juomapelejä. Oih mira. Meillä on niiiin hyvät pileet. Kiitoksia kaikille mukana olleille. Let's dance!

Olen täällä taas. Suomessa kylmässä kalistelemassa. Perun äiti maa jäi pyörittämään papujen peppuja ilman Rakelitaa noin viikko sitten. Olo on energinen ainakin muiden silmissä. No on se. Toivottavasti saamani ilo tarttuu täällä ja en ala synkistelemään masentavia ja epätoivoisia talven kunniaksi.

Riksoja oli incojen maassa joka puolella. Se tuntui olevan paikallisten harrastus tuunata mopedeitaan. Tuli vastaan lohikäärmeitä, rastafareja, cheguevaroja, bling blingejä, jalkapalloja, sambachiquitoja (chiquita on nuori neito) ja muita mukavia koristeita. Haluan oman riksan. Joku kaveri oli nähny Helsingissä riksan. Sellanen ois helppo tehä iteki. Ostaa käytetyn pappa tunkan ja tuunaa siihen boksin perälle. Sitten vois kesällä kierrellä suomea ja kuskailla ihmisiä omalla innostusta herättävällä ilmestyksellään.

Peru jaetaan kolmeen erilaiseen ympäristöön ja samalla kulttuuriin: sademetsään, vuoristoon ja rannikkoon. Rannikolla oli lunkia kylpeä sopivasti pauhaavissa aalloissa ja ottaa aurinkoa. En käyny kolmen viikon matkalla ku kaks kertaa suihkussa, mutta olo ei ollu milloinkaan likanen. Ilman kosteus oli 96 % ni hikeä ei juuri noussu pintaan. Meren aallot desinfioi ja huuhteli huolella. Iltaisin istuttiin Josen (mun isän kaverin, jonka luona majailtiin) kavereiden tykönä tanssaamassa ja cervezaa (kalja) nautistelemassa.

Ruokakulttuuri oli hyvin erilainen ku olin kuvitellu. Olin varautunu salsaan, tortilloihin, maissilastuihin ja tulisiin juttuihin. Niitä syyvään kuitenkin lähinnä meksikossa. Perun ruokakulttuuri oli varsin terveellinen. Chiliä, limettiä, maissia ja riisiä syötiin samanlailla ku meillä perunaa ja makkaraa. Söin limettimarinoitua kalaa, joka madventuresin seikkailuoppaassa oltiin rankattu maailman makuelämyksien top 10:neen. Ruoka ostettiin aamupäivällä ulkoilma intiaanitorilta ja kypsennettiin josella siitä päivällinen. Kerran ostettiin kokonainen pieni hai ja mummo fileeras sen meijän silmien eessä kätevästi palasiks. Erikoisin ruoka oli marsupaisti ja maissimuhennos. Marsuja myytiin elävinä torilla verkkosäkeissä. Se oli juhlaruokaa. Maistui perinteisesti kanalle niinkuin sammakko ja ihminenkin kuulemma. Nahka oli tosi sitkee ku ne pinkoo siel freeshissä vuoristossa. Andien ilman takia ne oli myös puhtaimpii paikallisista elukoista. Kanaa ei suositeltu syötävän, ku ne eli tarhoissa ja söi kaikkee moskaa ja paskaa. Syötiin kuiteski. Ensi kerralla aion seikkailla amazoniassa ja syödä krokotiilia.

Rannalla oli ihana pulikoida isoissa aalloissa. Miehet oli hurmaavia. Enemmän kuitenkin pidin vuoristosta. Ilma oli siellä ohutta ja oltiin kirjaimellisesti pilvessä. Olo oli huvittunut ohuissa heliumhöyryissä ja eteneminen raskasta, mutta raikkaampaa ku rannikolla. Kokalehtiä ei näkynyt, enkä tiä oisinko nautiskellukaan. Paikallisilla oli kesäloma ja oli karnevaaliaika. Samanlailla kittasivat kaljaa kylillä ku me suomalaiset keskikesän shamanistisen juhlan aikaan. Päivisin katteltiin karnevaalilavoja. Pienoismalleja Rio de Janeiron versioista. Prinsessoja ja riehuvaa juhlakansaa. Vettä lensi joka puolella. Bussissa istuessamme lensi sankollinen vettä ikkunasta sisään. Olipahan aikaa tuuletella bussimatkalla 2800 metristä alas serpentiiniliukumäkeä pitkin.

Palatessani Etelä-Amerikkaan osaan paremmin espanjaa ku nyt ja meen Brasiliaan. Ah. Siellä on auringonkukkia ja mustia hurmaavia kiharoita.

yo vamos. tsau amigos!

olen maailman laidalla. ennenvanhaan tata maata ei ollut eurooppalaisille olemassa. sitten eras espanjaano purjehti tanne vahingossa laivallaan. intiaan piti menna, mutta merituuli puhalsikin kovaa ja korkealta ja tultiin tanne. pannukakku oli kaannetty. paikalliset naytti pelottavilta. niista sai siis hyvia koristeita seinalle. niin villi-ihmisia pystyi paremmin vahtimaan ettei ne hyokanny kimppuun.


olen inkojen maassa. 2800 metria merenpinnasta. cahamarka-nimisessa vuoristokaupungissa. chillaan. ilma on ohutta ja vasyttaa. mikas siina. tulee nukuttua nokian univelat pois.

iloinen matka ollut. kohta palataan pacasmayoon. rannikkokaupunkiin. meen uimaan.

buenos noches!

amore rakelita

tänään satoi lunta ja mun ja miran oveen oli ilmestyny
meijän sukunimet. hehe. nyt me ollaan isoja. mä meen
koht peruun, jee.

heippa

Luin tänään kirjastossa
silmissäni sanoja
sekoitellen turkistalous-
ja animalia lehdistä.
Molemmista löytyi
artikkeli turkistarhauksen
ympäristöpäästöistä,
toinen kannusti
kasvattajia
ympäristöystävällisiin
hoitomenetelmiin ja toinen
myös. Turkistalouslehdessä
oli myös tarkemmat kuvat
häkeistä. Lukeekohan
animalialaiset
turkistarhaajaa ja
toisinpäin ihan vaan
puhtaassa vakoilumielessä.
Noh, minä ainakin.

hmm nokian teksti oli mukavaa luettavaa. se love is an important word. kieltämättä nokialla kesä kului rattoisasti. se on hyvä työpaikka. paras ikinä vaik siel välil vituttaaki ku on niin monenlaista naamaa ja kaikista ei tykkää. mutta kuitenkin. ihanaa ku saa puhua englantia niin paljon ja saanu uusia kavereita ja kahviki ilmasta. elämä on seikkailullisempaa, kun on vuorotyössä. on pää välil sekasi pelkästä nukkumattomuudesta. nokian yöelämä on kiivas. parempi ku turun. no joo ei nyt sentään liiotella.

mä oon nyt kelannu sitä irlantiin lähtöä koko kesän. se jännittää ja samalla täpinöi tämä pää. oon aatellu siirtää lähtöä joulun alle. joulutammikuus jos lähtis. ehtis pesämunaa nokialta kerätä.

kiitos kaverini armaat ja perheeni pieni, että olette olemassa. good to know you guyes :D

rakkaudella raakeli

pitkästä aikaa. täällä on KIVAA

Mitä kaikkea aivot osaa? Lue eteenpäin vaikka näyttää omituiselta!

Eärän enlgatniliasen tuktiemlan preusetella on saamnteekvää msisä jäjresytkssesä kijraiemt snasasa oavt, anioa täkreä on se että esnimäminen ja vimienien krijian oavt okiella paiklala. Lpopu voi olla tyättä hlöypnölyä mtuta viot kiuteknin imlan viakekusia lkuea tesktiä. Tmää oninstuu sen tädhen että me emme lue yskitätisiä kijraiima vaan kookniasia snaoja.

moi. mä oon kotona. koen suurta euforiaa. täällä on ihme kaikki. mulla on suuria unelmasuunnitelmia ja irtautumisen iloja ja hymyjä tulossa pian. ai mitä se tarkottaa vai? sitä, että mä osaan puhua nykyään lujaa. sanoa turpa kii. karjua. ja sitten mä osaan itkeä ja nauraa ku weepeoplet. mulla on iloa ja rauhaa ja respektiä ja uusi työpaikka. siellä on meillä mahtitiimi puhelimia koomassa. tunnen välillä olevani hammaslääkäri siellä.

saija lähetti mulle kirjeen. tultsa oli yötä. tia pesee ikkunoita. samulla oli lateksihousut. tomullaki oli, mutta ilman persettä. nina kävi hammaslääkärissä. minä olen porkkana. i care. i can. i will.

hyvää yötä maailma. mää luotan suhun hyvin<3