IRC-Galleria

Olin äsken bussissa. Bussi pysähty ja kyytiin astu kolme kutos-seiskaluokkalaisen näköstä poikaa. Yks poika käveli perälle mun viereisille istuimille. Toinen poika oli kävelemäs kans iloisin mielin jutustelemaan "kavereidensa" kanssa. Ensimmäinen poika sanoi jykevällä äänellä: sä et tuu tänne, pysy siellä. Poika meni häpeillen istumaan. Kolmas kaveri käveli kohti bussin takaosaa ja mun viereisil penkeil istuva poika sano: en mä sua tarkottanu, vaan tota. Sitten ne nauro leveesti ja paiskas kättä. Herkkä poika istui posket punoittaen ja pala kurkussa koko loppumatkan vilkuillen takapenkille ja vilkuillen kamujensa autonkiihtyvyyskeskusteluja.

Mun mieles myllersi. Halusin sanoo peräpenkin pojille et kuin säälittävää sakkii te oikeen ootte. Mieles pyöri mitä isot ensin sitä pienet perässä. Päätepysäkillä halusin juosta poikien perään ja sanoo niil pari valittua sanaa tai sanoo symppispojalle et älä nuista välitä. Mä niin haluaisin et koulukiusaajat tajuis mitä ne tekee ja kuin paljo niitten teot vaikuttaa tulevaisuudes kiusatun elämään. Sanat on helpompii ku teot. Puuttukaa ihmiset ku viel voitte. Mäkin koitan kerätä rohkeuden ens kerral. Itte olin yhtä saatana ku pikku pahikset.