IRC-Galleria

Kohta mä kuulin uudestaan koputuksen, arvelin jonkun lääkärin taas tulevan tänne. Mustatukkainen mies astui sisään ja hymy levisi mun huulille.
"Gerard!" mä hihkaisin, toinen hymyili lempeästi.
"Miten sä voit?" Gerard kysyi samantien.
"Ihan hyvin", mä sanoin, yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta. Toinen nyökkäsi hyväksyvästi ja vilkaisi ruokaani.
"Sun pitäisi syödä, Mikey, sä olet aivan liian laiha", se sanoi isovelimäisesti.
"Mutta kun mulla ei ole nälkä", mä vastustelin taas.
"Mikey, sä et voi elää syömättä. Milloin sä edes olet syönyt viimeksi?" Gerard tiukkasi multa. Mä kohautin olkiani ja sanoin:
"En mä tiedä.. eilen illalla kai", sanoin, vaikka muistin hyvin heittäneeni ruokani roskiin Gerardin näkemättä. Miksi mun piti syödä, kun mulla ei ollut nälkä?
"Mikeyyy!" toinen huokaisi, istui sänkyni laidalle ja nosti tarjottimen syliinsä.
"Syö nyt", se patisti mua, ojensi lusikallista keittoa mun suuta kohti. Mä laskin katseeni ja pudistin päätäni.
"Mä en halua, ei mulla ole nälkä." Tiesin kuulostavani lapselliselta.
"Mikey, suu auki." Pidin suuni tiukasti kiinni. Ei se voinut mua pakottaa. Toinen ojensi lusikkaa lähemmäksi mun suuta. Mua inhotti se, se keitto ei edes näyttänyt hyvältä.
"MIKEY!" Isoveli alkoi jo hermostua, mutta mä pidin pääni. Mä en halunnut syödä, miksi se yritti pakottaa mua?
"Vittu Mikey sun kanssas", se tiuskaisi ja tyrkkäsi lusikan melkein suuhuni. Mä kavahdin taaksepäin ja huitaisin lusikkaa pois, mutta onnistuinkin tyrkkäämään tarjotinta. Se lensi lattialle äänekkäästi kolahtaen, ruoat lensivät sen kyydistä ja lautanen räsähti äänekkäästi sen rikkoutuessa.
"Hups", mä mutisin. Toinen katsoi mua vihaisesti.
"Voi helvetti, Mikey, mitä mä teen sun kanssasi?" se huudahti vihaisesti ja kyyneleet alkoivat tulvia mun silmiini. En mä halunnut, että Gerard oli mulle vihainen, mutta mä en pystynyt syömään. Mä nyyhkäisin äänekkäästi ja vedin polveni vasten rintaani. Hautasin kasvoni polviini. Puristin silmäni tiukasti kiinni, yrittäen pitää kyyneleet sisälläni, siinä onnistumatta.


"Mikey..." se huokaisi. "Miksi sä teet tätä? Miksi sä haluat satuttaa itseäsi?" Kyyneleet kimmelsivät sen silmissä. Mä tiesin olevani huono veli, kun näin huolestutin sitä.
"Mä en halua puhua siitä", mutisin yrittäen väistellä tätä keskutelua. "Milloin mä pääsen kotiin?" kysyin yrittäen vaihtaa puheenaihetta.
"Älä yritäkään vaihtaa puheenaihetta", Gerard murahti. No, aina kannattaa yrittää.


..yhyy

kiva ku osaan kirjottaa ja kaikkee. Lol Gerard murisee. :'D ja miksu heittelee tarjottimia.