IRC-Galleria

Antaa meille käsityksen siitä, mikä on oikean ja väärän ero.
Rohkaisee itsensä parantamista ja tiedon keräämistä.
Edustaa kaikkia pieniä elämän iloja.
Yritti estää raamatussa tapahtuneet kansanmurhat.

Kuulostaapa jalolta tapaukselta, eikö?

Olen jo pidempään kertoillut tästä kristinuskon järjettömyydestä. Tänään ajattelin rykäistä pienen ajatuksen siitä, miten uskonnon ympärille rakennettu käsitys asioista ei edes vastaa oman pyhän kirjan käsityksiä.

Tätä varten olettakaamme, että jumala ja saatana ovat olemassa. Sitten, punnitaanpa kumpi heistä on parempi vaihtoehto. Kirjan perusteella, sellainen vanha, melko paksukin, nimeltään raamattu, jotkut ehkä tunnistavat? Jumala vs. Saatana, mitä sanoo raamattu?

Jeesus kuoli meidän kaikkien syntien puolesta. Syntiä on ajatella rivoja, nautiskella olostaan, hyväksyä kaikki ja olla yrittämättä tuputtaa heille jumalaa, olla tottelematta vanhempiaan. Käytännössä kaikki, mitä pidät hauskana ja viihdyttävänä toimintana, on jonkin uskonlahkon mukaan syntiä. Joten voidaan sanoa, että pidän synnistä. Saatanan väitetään olevan synnin keksijä, joten pisteet kotiin saatanalle.
Jumala 0 - Saatana 1

Jumala vaatii vain hänen lakiensa noudattamista, jos haluaa pelastua synneiltään. Niitä on paksu ja vanha kirja täynnä. Ihan reilua kait sinänsä, että kun kerran otetaan ne synnit pois, jotka ensin itse määriteltiin samassa kirjassa, että sitten vaaditaan kuuliaisuutta näille säännöille. Saatana taas ei vaadi meiltä muuta kuin että olisimme oma itsemme, mikä on ihan mukavaa omasta mielestäni. Ja jumalasta tulevat moraalit käsitellään vielä, joten älkää typotko sitä argumentiksi vielä.
Jumala 0 - Saatana 2

Jumala on tarinoiden mukaan oikeutetusti tappanut kansakuntia ja käskyttänyt väkeään tappamaan lisää. Jumala kiusasi omiaankin, kuten jobista voidaan nähdä. Saatana katseli maailman hävitystä jumalan kanssa sohvalla löhöillen, kunnes jahve innostui kehuskelemaan kuinka kova jätkä Jobi onkaan. Lyötiin veto, jumala käski testata Jobia. Joten omaisuus vietiin ja lapset tapettiin. Mutta koska jumala on kova jätkä ja niin täynnä rakkautta, Jobi sai omaisuutensa takaisin myöhemmin! Toki se ei paljon lohduttanut kuolleita lapsia tai traumatisoitua Jobia, jonka koko perhe surmattiin. Kohta lisäksi hieman heikentää jumalan kaikkivoipaisuutta, jos hän ei pystynyt edes näkemään, että Jobin usko ei horjuisi edes näillä teoilla.

Mitäs Saatana sitten on oikein omatoimisesti tehnyt? Vaikea kysymys, kun saatana käsittääkseni suoraan tekee jotain vain parissa kohdassa raamatussa, niistäkin genesiksen syntiinlankeemus ja jeesuksen viettely erämaassa taitavat olla ainoat, missä hän toimii kysymättä jumalalta lupaa ensin. Raamatun alussa siis on sellainen yksi kertomus, jossa saatana käärmeen muodossa houkuttelee ihmisen syömään omenan, jolla ihminen sai tiedon hyvästä ja pahasta... Eli saatana onkin moraalin lähde ihmisille, koska ilman sitä/häntä emme erottaisi hyvää pahasta. Täytyy kyllä antaa saatanalle pointsit kotiin tästäkin. Ihmisten moraalin lähde.
Jumala 0 - Saatana 3

Saatana heitettiin taivaasta alas ylpeyden takia, hän ei suostunut kumartumaan jumalan edessä. Saatanaa kuvaillaan henkilönä, joka yrittää pilata jumalan suunnitelmat raamatussa. Ainoa mitä saatana siis oikeastaan on tehnyt, on kieltäytynyt palvomasta massamurhaajaa ja yrittänyt estää sen toimia maan päällä. No toki hän sen lisäksi pyrki nousemaan jumalan sijaiseksi, mutta raamattuun kirjoitettujen TOIMIEN mukaan hän olisi vain pyrkimässä tähän sijaan, koska saatanalla olisi ideoita, jolla hoitaa hommat paremmin. Hän pyrkii nousta jumalaksi, eli hankkia itselleen jumalainen tietämys. Saatanan tavoite on siis tieto? Helvetti, tämä jätkähän on ihan liekeissä tavoitelistansa kanssa(pun intended).
Jumala 0 - Saatana 4

Jumalasta sanotaan, että hän haluaa kaikki valtakuntaansa. Ainoana ehtona on, että uskomme siihen ainoaan "todisteeseen" hänen olemassaolostaan, raamattuun. Koska emme voi suoranaisesti uskoa häneen, koska hän ei ole tuonut itseään ilmi missään vaiheessa, voimme vain uskoa tarinoihin hänestä, joiden todistajista osa on vähintäänkin kyseenalaista sakkia(ilman mitään rasistista syrjintää, ofc). Saatanan taas väitetään vievän meidät kaikki mukanaan, jos olemme oma itsemme. Ei mitään pakotettuja uskoja, ei vaatimuksia uskoa vuosituhansia vanhoja paimentolaiskansantaruja, joiden totuuden väitetään paljastuvan niille, jotka sen uskovat. Eli ensin pitää uskoa, että se voidaan todistaa uskottavaksi... eikun mitä? Mikäli jumala haluaisi meidät mukaansa, hänellä on melko surkea promoottori. Meinaan että itse en ole lähelläkään kaikkivaltiasta, mutta olen melko varma että keksisin vakuuttavampia tapoja näyttää ihmisille, kuinka mahtava ja palvonnan arvoinen olen.
Jumala 0 - Saatana 5

Eli kumpiko hahmoista onkaan nyt sitten raamatun mukaan se mukavampi? Ne alussa listatut asiat ovat siis tällaisen pienen ajatusleikin mukaisesti kaikki ominaisuuksia, mitä näemme saatanan SUORISTA teoista raamatussa. Useimmat UTn ja VTn kohdat, missä saatanaan linkitetään jotain negatiivista, ovat tarinamuotoisia vertauskuvia, jossa jonkin pahantekijän vain väitetään olevan saatanan vaikutuksen alaisena. Saatana antoi ihmisille tiedon, että he voisivat paremmin ymmärtää olemassaolonsa, hänet heitettiin ulos taivaasta yritettyään kehittää parempaa suunnitelmaa kuin tämän jumala-hahmon massamurhat ja siitä lähtien hän on koetellut jumalan rajoja ymmärtääkseen paremmin tämän voimia. Jobin kohdalla suoraan jumalan luvasta koeteltiin uskon lujuutta ja ominaisuuksia. Kaikkivoipa jumala tiesi tämän kaiken jo etukäteen, joten hänellä ei ole tarvetta tällaisiin kokeisiin, eli joko jumala ei ole kaikkivoipa, tai tämä on sadisti, siinä missä saatana taas voidaan korkeintaan tulkita kylmäksi tutkijaksi halustaan nähdä Jobin reaktiot tällaiseen suruun. Saatanan kiusatessa erämaassa Jeesusta Kointähti taasen tutki tämän osajumalan ominaisuuksia, ymmärtääkseen paremmin, miten jumalan voimat toimivat. Missään vaiheessa hän ei tässäkään tarinassa ollut pahantahtoinen, vaan hän tiedusteli kuten ateisti konsanaan, että mitä se jumala nyt sitten oikeasti pystyykään tekemään ja miten tämä vuorovaikutus käytännössä tapahtuu.

Eli jos pelkän raamatusta löytyvien itsenäisten, suorien tekojen perusteella pitäisi valita, niin miellyttävämpi mielikuvitushenkilö on saatana.

Dokumentti: http://www.youtube.com/watch?v=NYlMEOGMAFY&feature=channel

David Robertson kirjoitteli The Dawkins Letters -kirjesarjan Richard Dawkinsille sen jälkeen, kun The God Delusion oli tullut hänen tietoonsa. Kun itselleni tätä kirjaa suositeltiin, kuvittelin sen olevan asiallinen, älykäs vastaus vähintäänkin nerokkaaseen, terävään ja loistavaan kirjaan. Pettymys oli suuri kun TDL:n ensimmäinen kirje oli luettu ja Robertson paljastuikin yksinkertaiseksi apologistiksi. Tässä nyt sitten seuraa toisen kirjeen 'vastakirje'.

Robertson aloittaa kiittämällä ja ihmettelemällä kuinka ihmiset reagoivat niin kiihkeästi kuin uskovat kun heidän pyhää kirjaansa pilkattaisiin. Tämän jälkeen Robertson sanoo että "eihän uskontojärjestelmääkään ole reilua tuomita fanaattisimpien jäsenten perusteella. Sinähän(Dawkins) et ikinä tekisi niin, ethän?"

Kyllä hän tekisi, koska se on oikein. Niin kauan kuin uskonnosta pystyy nousemaan ääriaineksia, jotka heidän omien "pyhien" kirjoitustensa perusteella tappavat ihmisiä, ilman kirkon ulkopuolisia syitä(järkisyitä), on aivan perusteltua näyttää heidät esimerkkinä uskonnon haitoista. Robertsonin kuvailemaan uskonnollisiin fanaatikkoihin verrattavissa olevat ihmiset olivat vihaisia, koska ensimmäinen kirje haukkui Dawkinsia henkilönä. Ensimmäinen kirje oli osittain todella yksinkertaisia väärinkäsityksiä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin ATEISMI EI OLE USKONTO, vaan uskonnon "puuttuminen". Joitain pieniä eroja tässä kuitenkin on. Kuten se, että yksikään ateisti ei pidä Dawkinsin kirjoja pyhänä. Niistä ei etsitä mitään ehdotonta totuutta, jota mukailevia omatkin mielipiteet pitäisi olla. Monet, monet ateistit pitävät Dawkinsia liian hyökkäävänä ja vahingoittavan koko ateismin "etenemistä". Dawkinsin puolustajat näkevät hänen kirjoituksensa sinä mitä ne ovat, yhden miehen mielipiteenä, joka on hyvin perusteltu ja mikä parempaa, perusteltu todistettavilla asioilla. Siinä uskonnollinen fanatismi eroaa. Paras perustelu homoseksuaalisuuden vieroksumiseen löytyy raamatusta, jonka väitetään olevan pyhä sana, joten sitä pidetään järkevänä perusteluna. Kirjasta, johon paimentolaiskansat keräsivät kansantarustoja keskimäärin pari tuhatta vuotta sitten. Tällaisen kirjan painoarvo ihmiselle, joka ei pidä koko jumalaa todellisena, on hyvin lähellä nollaa.


Kaunis ei ole ainoa minkä olisi täytynyt lähteä jumalasta

---

Seuraavissa kappaleissa Robertson pääsee itse kirjan sisältöön. Kappale The God Delusionissa käsitteli kauniiden ja ihmeellisten asioiden yhdistämistä jumalaan ja sen epäjohdonmukaisuutta. Robertson ei yllätä kommentillaan että hän 'yritti ajatella näin', jonka jälkeen hän kertoi kuinka hän joskus näki jumalien olevan riittämättömiä selittämään kaiken sen kauneuden, mutta ettei hän myöskään pystynyt korvaamaan jumalia ihmisillä. Koko kappale on hieman "slippery slope"-argumentin näköinen. Kaltevan pinnan argumenttina tässä yritetään ilmeisesti pelastaa ihmisyyden yleistä 'hyvyyttä', koska jumalattomuus on paha. Robertson ei selkeästikään ymmärrä ateismin, naturalismin ja nihilismin eroja. Mutta kuten monet uskonnolliset fanaatikot(joihin Robertsonin lasken näiden kirjeiden perusteella) haluaisivat kaikkien uskovan, ateismi, jumalaan uskomisesta luopuminen, johtaa naturalismiin ja nihilismiin automaattisesti. Ja vaikka naturalismi onkin hyvin vahvana ideologiana ateistien keskuudessa, niin eivät silti kaikki ateistit ole naturalisteja. Toiset uskovat sielun olemassaoloon(itsetietoisuus = sielu, tai että vain ihmisillä on sielu), jotkut voivat uskoa jopa uudelleensyntymiseen(ei välttämättä vaadi jumalan olemassaoloa) tai ihan vain taikuuteen. Robertson päättää kappaleen raamatunlainaukseen kuningas Solomonilta:"Kaiken hän oli alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." Jos jumala teki kaiken hyväksi, hän mokasi. Hän loi määritelmän mukaan sitten myös Luciferin, valonkantajan, joka myöhemmin lankesi. Pelkästään tämä lause, jota hän itse lainasi "ihmisten täydellisimpänä kuvitteellisena olentona" -kappaleen lopussa jo osoittaa, ettei hän ole ajatellut asiaa loppuun asti.

Kristinuskon ideat eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Intialaisten Bhagavad Gita, hindujen pyhä kirjoituskokoelma, antaa hyvin samanlaisia opetuksia kuin UTssä olevat ns. hyvät moraalit. Kirja on nykyisten tietojen mukaan kirjoitettu 400? eaa, joten opetukset edeltävät UTtä. Jos tämän esimerkin kertoisi Robertsonin kaltaisille ihmisille, niin epäilisin ettei hän hyväksyisi sitä sen parempana totuutena, vaikka teksti on suunnilleen yhtä vanha, kertoo yhtä vaikeasti historiallisesti todistettavia tapahtumia ja kertoo yleisesti ihmisille, että heidän pitäisi käyttäytyä ihmisiksi. Robertson kuitenkin haluaa erikois-statuksen vain omalle jumalalleen, vaikka kaikki jumaluudet olisivat yhtä uskottavia.


Robertsonin käsitteiden sekoittelu ei harhauta

---

Seuraava kappale alkaa Robertsonin vakuutuksella, että hän todella "yritti olla ateisti". Siitä seuraa kappale, missä hän kuvailee omaa pientä uskonkriisiään, jonka päätteeksi hän tulee lopputulokseen, että missään muussa ei ole järkeä. Kauneutta ja pahuutta, luomista, ihmisyyttä, aikaa tai avaruutta ei hänen mielestään ei voida selittää muuten. Ateistinen "selitys" näille on henkisesti ja älyllisesti riittämätön.

Tästä huomataan jälleen, kuinka Robertson sekoittaa ateismin, naturalismin ja nihilismin aina yhdeksi suureksi sateenvarjomääritelmäksi, jota hän kutsuu ateismiksi. Ateismi ei pyri selittämään näistä mitään. Naturalismi, luonnollisten selitysten etsiminen ilmiöihin, pyrkii selittämään näistä suurimman osan. Nihilismi taas aivan varmasti antaa henkisellä ja tunnetasolla joillekin riittämättömän vastauksen. Niille jotka eivät tiedä nihilismiä eivätkä jaksa katsahtaa wikipediasta vaikkapa määritelmää, nihilismin perusajatus on, että millään ei ole objektiivista tarkoitusta tai oletusarvoa. Naturalistiset selitykset maailman ilmiöille ovat tietenkin, jos haluaa asian niin nähdä, nihilistisiä. Sateenkaaria ei ilmesty taivaalle, koska jumala haluaa muistuttaa siitä, että jo kerran pyyhkäisin lähes kaiken elävän maailman päältä ja voin tehdä sen uudelleen. Salamat eivät ole seurausta siitä, että Zeuksella oli pieni avioriita. Sienet metsässä eivät johdu siitä, että pienet menninkäiset ovat jääneet jonkun kengän alle.

Kirjoitin itsekin oman "käännytystarinani" ateismista, jossa jonkin verran käsittelin tätä luonnon kauneutta ja sitä, kuinka siihen ei tarvitse yliluonnollisuutta, että kaikki olisi hienoa. Älyllisesti naturalismi ja osaksi nihilismikin käyvät todella hyvin selitykseksi kaikkiin Robertsonin listaaviin ilmiöihin(paitsi luomiseen, mikäli sillä käsitettiin kansantarumainen maailman syntyminen mistä milloinkin). Ensinnäkin kauneus, pahuus, ihmisyys ja aika ovat kaikki objektiivisia käsityksiä, jotka liittyvät kulttuuriin ja muuttuvat sitä mukaa kun aika kuluu ja aatteet muuttuvat. Joten jäljelle jäi yliluonnollinen luominen ja avaruus. Ensimmäinen näistä ei ole naturalistinen luonteeltaan, koska naturalismi on määritelmältään jo luonnollinen, joten yliluonnollista ei ole mahdollista määritellä naturalismin rajoissa. Jälkimmäinen taas on se tila, missä luonnollinen maailma sijaitsee. Sen alkuhetkelle on vahvoja todisteita, avaruuden laajuudesta on muutamia todella järisyttäviä kuvia, kuten Hubble Deep Field, josta kirjoitin hetki sitten. Miksi maailmankaikkeuden koko tarvitsisi jumalan ulkopuolelleen?

Seuraavassa kappaleessa Robertson haluaa vain vedota järkeen, että koska yksi kuuluisa tiedemieskin oli kristitty aikoinaan, uskonto ei ole tiedettä vastaan. Amerikka ja Romania osoittavat kuitenkin selkeästi tätä vastaan. Evoluution poistaminen koulujen opetusjärjestelmästä, koska se loukkaa raamatun luomisteoriaa vastaan, on aika selkeä tapaus Robertsonin väittämän tyrmäämiseksi.


Uskonto vaarantaa tieteen selitysvoiman

---

Muutama seuraava kappale kuvailee Robertsonin mielestä Dawkinsin vaatimaa ateismia tieteessä. Hänen mielestään uskonto "filosofiana" ei ole mitenkään jumalan kanssa yhteensopimaton. Hän itse ei pidä uskontoa ja tiedettä mitenkään toistensa vastakohtina. Tässä hän on osittain väärässä. Kristinuskon teistinen jumala ei nykyisen tieteen kaikkien tietojen mukaan ole olemassa. Deistinen jumala, joka ei puutu mitenkään kaiken etenemiseen enää luomisensa jälkeen, taas on yhtä heikosti todistettavissa. Robertson on siinä mielessä väärässä, että usko saattaa välillä häiritä tieteellistä tutkimustyötä. Intelligent Design on yksi juuri tällainen jumala-oikopolku, joka on nousemassa. Kun nykyiset tieteelliset tutkimukset todetaan vääriksi, jonka jälkeen todetaan että ainoa mahdollinen vaihtoehto on jumala, tehdään huonoa tiedettä. Siinä on automaattisesti suljettu pois kaikki muut vaihtoehdot ja tehty samanlainen virheellinen kaksinaisasettelu(false dichotomy) minkä hän sanoi esimerkkinä tieteellisten saavutusten ja uskonnon(ei erityisesti kristinuskon) välillä. Usko voi johtaa samanlaisiin argumenttivirheisiin, mikä on ymmärtääkseni ollut Dawkinsinkin syy uskonnon ja tieteellisen yhteisön erottamisessa. JOS Dawkins edes yritti näin sanoa kirjassaan(en lue God Delusionia tätä kirjoittaessa, luen vain kirjeiden väittämät)

Seuraavassa kappaleessa hän halusi tyrmätä Dawkinsin käyttämän "usko"-sanan merkityksen, mutta kun muutama lause kappaletta on kulunut, hän on jo huutamassa ihmisen yliluonnollisuutta. Hän kuvailee dawkinsin asennetta vääntämällä vanhan kreationisteja vastaan käytetyn argumentaatiovirheen, "god of the gaps", kuvaamaan tiedettä. Science of the Gaps. Robertsonin mukaan tiedemiehet eivät suostu myöntämään hengellistä selitystä ja kehittävät naturalistisen teorian siihen tilalle, eivätkä suostu ottamaan jumalaa tähän "maailman määritelmään" mukaan. Tieteelle yritetään luoda raamit, joihin jumala ei mahdu mukaan.

Usko-sanasta tämä kappale ei kerro oikeastaan mitään, mutta Robertsonin mielipiteistä se kertoo hyvinkin paljon. Hän ei suostu myöntämään, että tunteet ja ajatukset voisivat olla kemiallisten reaktioiden aikaansaannos, vaan vaatii, että selitys on jotain suurempaa. Vasta edellisessä kappaleessa hän sanoi olevansa tieteen puolella, ja jo nyt hän väittää, että on täysin hyväksyttävää jättää ymmärrykseen aukkoja, eikä ole pakko tukkia tieteellistä selitystä niihin kaikkiin.

Voin puhua omasta puolestani, mutta uskon myös lähes kaikkien skeptikkojen, naturalistien ja ateistien olevan samaa mieltä kanssani. MIKÄLI joskus saamme todisteita jumalasta, jotka ovat niin vetoavia, että niiden voidaan tulkita varmasti olevan jumalasta, silloin jumala tulee mukaan tieteelliseen metodologiaan mukaan. Ennen kuin jumalan olemassaolo ja vaikutus on voitu todistaa kiistattomasti(LHCn ensimmäisistä ajoista saadaan tulokseksi jumalan huutama tervehdys, esimerkiksi), ei sitä pidetä todisteena mistään. Todellisilla tieteen tutkijoilla ei ole ongelmia sen kanssa, että heidän lemmikkiteoriansa tuhotaan täysin, jos paremmin todisteisiin sopiva teoria ilmestyy. Olkoot sitten vaikka jumalan liittyminen järkevien selitysten joukkoon, kun päästään tarpeeksi syvälle alkeishiukkasten koostumukseen.


Klassinen virhe uskon puolesta

---

Seuraavassa kappaleessa Robertson tekee perinteisen kreationisti-virheen, ja käyttää tekniikkaa "Quote-mining", lainausten louhintaa. Hän ottaa lainauksen Dawkinsin kirjan kappaleesta, missä hän kuvailee kuinka Einsteinin ateismia on haukuttu populaarikulttuurissa, jonka jälkeen hän tekee mielestäni täysin asiallisen huomautuksen, osoittaen sen katolilaiselle pappismiehelle:

"The notion that religion is a proper field, in which one might claim expertise, is one that should not go unquestioned."

Tästä Robertson ottaa irti sen, että Dawkins vihaa uskontoja ja väheksyy sen alan ammattilaisia. Koska kristitty lainasi kirjasta jotain, halusin välittömästi etsiä kohdan. http://richarddawkins.net/firstChapter,1 suoritin haun tuolla lauseella ja luin koko kappaleen. Ennen tätä lausahdusta katolisen papiston jäsen oli kommentoinut, ettei Einstein ole jäävi kommentoimaan uskontoa millään tavalla, koska ei tiedä siitä mitään. Tähän Dawkins sanoi oman lauseensa, ja jatkoi seuraavassa lauseessa esimerkillä siitä, etteivät pastoritkaan luultavasti luottaisi ammattilais-keijulogin lauseeseen keijujen siipien tarkkaan muotoon. Dawkins yrittää osoittaa koko yliluonnollisten käsitteiden naurettavuuden. Raamatusta on jokainen voinut tulkita oman ideansa ristien polttamiseen, holokaustiin, hippiliikkeeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Miten kukaan pystyy sanomaan itseään ekspertiksi alueella, josta voidaan olla ihan mitä mieltä tahansa? Siinä oli se pointti, minkä itse Dawkinsin kirjoittamasta kappaleesta sain.

Seuraavassa kappaleessa Robertson tyrmää Dawkinsin käyttämät lainaukset sanomalla, että hän yrittää saada kristityt näyttämään huonolta ja siten todistaa, ettei jumalaa ole. En oikein tiedä mitä muuta kappaleessa olisi tarkoitus sanoa, koska Robertson ei tunnu itsekään tietävän mitä hän haluaisi sanoa. Hän puolustelee lähinnä kristittyjä, etteivät kaikki heistä ole niin typeriä, kuin näiden Dawkinsin lainaamien kirjeiden kirjoittajat. Robertson myös paheksuu sitä, että Dawkins on hänen mielestään valinnut sellaiset Einsteinille suunnatut kirjeet, jotka saavat kristinuskon näyttämään pahalta.

Kirjeet olivat kommentteja Einsteinin 1940 tekemään kirjoitelmaan, jossa hän kertoi ettei usko henkilökohtaiseen jumalaan(kristinusko). Dawkins tekee selväksi, että nämä ovat Einsteinin saamia kirjeitä uskovilta ihmisiltä, jotka yleensä vielä viittasivat hänen juutalaisiin juuriinsa ja kritisoiden hänen ilmoitustaan ettei hän usko jumalaan.

Dawkins ei yritä eritoten saada kristinuskoa näyttämään huonolta. Dawkins on kriittinen kaikkien yliluonnolliseen uskovia dogmien suhteen.

Siinäpä vastalauseeni toisen TDLn sisältöön. Puuttuvat yhdeksän tulevat kun on jälleen lisää aikaa tehdä niille jotain.

Tämä on oma versioni Wolfgan -Nimimerkin 19.12 kirjoittamasta paatoksesta, jonka hän oli nimennyt "Yksin". Suosittelen lukemaan sen ensin.

Kun ajattelen asiaa oikein tarkasti ja syvällisesti, ymmärrän kuinka yksin ihminen on.

Jokainen syntyy tänne yksin. Paitsi kaksoset. Jokaisella ihmisellä on olemassa biologinen isä ja äiti, vaikka he eivät välttämättä koskaan opi heitä tuntemaankaan. Vanhemmat voivat toki auttaa virheissä mitä teet, mutta sinun itse on kasvettava omista virheistäsi vahvemmaksi, että opit kestämään virheet mitä teet. Ihminen kerää itselleen ystäviä, mutta edes ystäväsi eivät voi auttaa pääsi sisällä oleviin ongelmiin, ellet kerro heille niistä. Kukaan kavereistasi ei ole meedio. Jos annat ongelmien kasaantua liiaksi sisällesi ilman että kohtaat ne, saatat koittaa viinaa ja nappeja niiden unohtamiseen, mutta seuraavana aamuna löydät vain jysärin ongelmien päältä.

Toiset ihmiset tarttuvat tällöin uskoon.
-Jesse kuulemma rakastaa sinua ja lupaa ikuisen paika harppukuoroon kultalaatoitetussa kaupungissa.
-Vaikka elämä potkisi kuinka päähän, kun vain muistat elää sen kuten hyvä ihminen, ensi kierrolla synnyt parempana ihmisenä, askeleen lähempänä nirvanaa.
-Kunhan vain kuolet soturin kuoleman kunniakkaasti taistelukentällä, pääset Valhallaan, missä suuret heräävät aamulla, syövät raskaan aamupalan ja taistelevat yön saapumiseen asti, jolloin valkyyrit nostavat kuolleet taistelemaan jälleen seuraavana aamuna.

Ateismi ei tarjoa sinulle mitään. Ateistit kun ajattelivat, että tämä on se elämä, minkä sain, on parempi elää se kunnolla, koska seuraavaan ei ole mitään todisteita. Jos meidät kaikki haluttaisiin siihen seuraavaan elämään mukaan, olisi siitä kaiketi annettu selvempi merkki kuin vain perimätietoa liki 2000 vuoden takaa.

Kun kuolema kolkuttelee oven takana luisia kantapäitään maahan ja rottien kuolema viipotti oven alta jo katselemaan kuinka hengityksesi muuttuu vaivalloisemmaksi(Terry Pratchett, *hatunnosto*), olet yhä täysin yksin. Mikäli et uskaltanut elää tässä elämässä, voi olosi olla ahdistava, koska sinusta tuntuu, ettet ole saavuttanut tarpeeksi elämäsi aikana. Uskonnot voivat luoda lohtua siinä pisteessä, koska voit aina yrittää uudelleen tai nauttia paremmasta elämästä. Ateistit eivät voi vetää lohtua kuvitteellisestä lisäelämästä tässä ovelassa videopelissä, jossa uskontojen mukaan kakkoskenttään pääsee vain jos tietää jo entuudestaan suuren ohjelmoijan sisäänrakentaman koodin, oli se sitten mikä tahansa kymmenistä vaihtoehdoista, mitä huhuina kiertää. Ateisti voi vain katsella taaksepäin elettyä elämäänsä ja todeta, että tulipahan elettyä hieno elämä. Mitään en kadu, paitsi sitä mitä en tehnyt.

Ihmiset saattavat haalia rahaa ja muuttua itsekkäiksi. He unohtavat elää, keräävät vain suuren omaisuuden muistamatta nauttia kovan työnsä hedelmistä. Tietenkin monet erilaiset järjestöt ja loisihmiset yrittävät viedä ne rahat ja syytävät suuria loukkauksia päällesi, mikäli eivät saa mitä kerjäävät. Joillain heistä on niin mustavalkoinen maailmankuva, joko olet yksi meistä(hyvä ihminen) tai olet paha ihminen.

Koko ihmiskunta elää suuressa epävarmuudessa. Pelossa tulevasta ja pelossa nykyisyydestä. Ihmisten pelot johtuvat havaittaviin asioihin maailman tilasta: Napajäät ovat sulamassa, golf-virta on heikentymässä ja muuttamassa suuntaansa, otsonikerros on ohentunut vuosisatojen saatossa, edessämme on lähes yhtä vakava lama, kuin toisen maailmansodan edeltävinä aikoina eikä suurvaltojen välitkään ole ihan lämpimät. Nämä asiat ovat kuitenkin korjattavissa. Meidän ei vain tarvitse nöyrtyä ongelman edessä, painaa päämme alas ja sanoa 'voi perkele' kun suuri hyökyaalto pyyhkäisee kotimme yli. Siksi ihminen on tutkinut maailmaa ja keksinyt selityksiä luonnollisille ilmiöille. Ja sanalla keksinyt tarkoitan tieteellistä metodologiaa, jossa ensin on nähty tai koettu ilmiö, sitten kehitetty hypoteesi ilmiön mekaniikasta, jota on sitten kokeellisesti testattu, paranneltu ja lopuksi koottu kaikki löydöt yhteen kattavaksi teoriaksi. Me voimme peitota nämä ongelmat, jos vain unohdamme erimielisyytemme ja joskus vaivautuisimme puhaltamaan yhteen hiileen.

Mutta tätä todellisuutta paetakseen ihmiset keksivät jumalat, väittävät että me voimme väistää ongelman vain painamalla päämme ja mikäli emme painuneetkaan tarpeeksi katuvasti kaksinkerroin ja suuri sienipilvi nousee taivaalle, voivat ihmiset sitten kiittää jumalaa että hän vie heidät pois tästä maailmasta.

Melkein onnistuin siinä, enkä oo itekkään varma, että miten. Join kahvia, mutta unohdin tavallaan niellä (.... älkää kysykö. Joskus näin käy ku jään miettiin asioita) ja sitten ku nielin alko yskittään eikä tietty voi yskiä ku on kahvia suussa ja sitten aloin kumminkin yskimään silleen suu kiinni ja sit kahvit tuli nenästä. Kivaa.

Niin ja mun pakkopaitani tuli. 8) <3 Huomenna käyn hakkeen.

Tää päivä menee aika paljon kouluasioihin: enkun aine, opo-kansio, matikka, ehkä psykologian essee, psykologian luku, pari enkun tehtävää.... Yh. Anteeksi etten ehtiny jäähä kaupungille, vaikka Reetta kerrankin tänne pääsi vähän pitemmäksikin aikaa. 8<

Niin ja Mia valloitti takaisin lämmittelypaikkansa julman lämpömittarin diktatuurilta.

Ai niin ja erosin kirkosta (uskonnon tunnilla, hehe).

http://www.stabu.net/satasyyt.html

Eräs vanha ystäväni suositteli minulle kirjaa hetki sitten. Luultavasti hän oli lukenut viimeksi blogini "kristitystä ateistiksi" kirjoituksen :). Kirjan oli kirjoittanut David Robertson, sen nimi on The Dawkins Letters. Herra Robertson on kristitty, hän oli järkyttynyt The God Delusionin sisällöstä ja halusi kirjoittaa vastauksen kirjan tekemille väitteille. Onneksi tämä kirja on alunperin lähtöisin nettifoorumille lähetetyistä kolumneista, niin löysin kirjan 11 kappaletta vähällä vaivalla ja uteliaisuuttani tietenkin aloin lukemaankin niitä. Itse pidin The God Delusionista, en usko että se oli kovinkaan epäreilu uskontoja kohtaan, vaikkakin jotkin kärjistykset olivat melko pitkälle vietyjä, enkä kaikissa kohdissa olekaan Dawkinsin kanssa samaa mieltä. Dawkins käsittelee kirjansa ongelmissa uskonnon alueita, joita fundamentalistiset kristityt, todella hardcore-raamatulla-päähänhakkaaja-uskovat, käyttävät joko maalaisjärjellä ajateltavia asioita, kulttuurisidonnaisia moraaliasioita tai ihan puhtaasti tieteellisiä tosiasioita vastaan. Robertsonin tekstistä käy ilmi heti, että hänen mielestään kirja on suoranainen hyökkäys uskontoja vastaan perusteettomilla myyteillä. Ajattelin aluksi lukea kirjan, kuten jo mainitsin, vain uteliaisuudesta. Mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen kihisin halusta kirjoittaa Robertsonin kirjeille vastalauseen. Mies käyttää juuri samanlaisia ad hoc ja olkinukke argumentteja ateismia vastaan, joita hän väittää Dawkinsin käyttäneen uskonnosta puhuessaan. Joten tässä se nyt on, David Robertsonin kirjoittamien The Dawkins Letters:in ensimmäisen kirjeen vastalause.


Alkeellisia virheitä kappaleesta yksi eteenpäin

---

Alusta alkaen Robertson puhuu ateismista uskontona. Hän epäilee kirjan lukijoista valtaosan olleen
"käännytettyjä, jotka jakavat kanssasi(Dawkinsin) uskon ja haluavat kirjasta vakuuttelua tai ripittäytymisen(confirmation)".
Tämä argumentti on jo perustuksiltaan väärä. Ateismi kun on samalla tavalla uskonto kuin kalju on hiusten väri. Ateismin perusajatus on yksinkertaisesti se, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismi siis ei kiellä jumalan olemassaoloa, kuten negatiivisimmat kärjistykset väittävät asiasta, ateismi toteaa yliluonnolliselle olevan liian vähän todisteita, tai naturalistinen selitys, joten se ei ole yliluonnollista tai realistinen vaihtoehto. Ateismiin ei ole uskon kieltäminen, ateisti on uskon poissaolo todisteiden puutteessa.

"Pullman(kirjan eräs positiivisen arvostelun antanut kriitikko) tahtoo sinun anti-uskonto kirjan kaikkiin kirkon kouluihin(faith schools, opetuksessa painotetaan kyseisen uskon mukaisia 'totuuksia'). Seuraava huomio on mielestäni mahdotonta suomentaa ilman että lauseen koko voima säilyisi, joten suora lainaus ensimmäisen kirjeen toisesta kappaleesta: (nothing like wanting to indoctrinate children is there?)."
Repesin nauruun kun luin lauseen. Tarkoittikko hän kyseisen uskontokoulun normaalia käytäntöä, missä uskonto tuputetaan lapsille heti nuorena, vai oliko kyse jälleen hänen fantasiastaan, kuinka ateismi on uskonto?

Ateismissa ei tuputeta mitään. Ateismin koko idea on siinä, ettei vain uskota mitään, mille ei ole todisteita olemassa. Asioista kerrotaan, mutta yritetään pysyä objektiivisena, ei väritetä totuutta, vaan kerrotaan faktat. Kyllähän monet ihmiset tulevat uskoon vuosien ateisminkin jälkeen, koska ovat kuulleet tai nähneet asioita uskosta tai tapahtumista omassa elämässään, jotka vakuuttivat heidät yliluonnollisen olemassaolosta. Ateismi ei siis ole siinä mielessä uskonvastaista, vaikka monet ateistit syyttävätkin uskontoja kauheista asioista.


Kolmannen kappaleen Ad Hominem

---

Kolmas kappale kirjeestä kertoi Dawkinsin kirjan olevan älyllisesti köyhää tekstiä, niin heikkoa argumentointia jumalan poissaololle, että pastori itse olisi pystynyt parempaan. Hän listaa joitain terroristitekoja, jotka uskonnolliset ääriainekset ovat tehneet ja huomauttaa, että hänen tietojensa mukaan eniten itsemurhapommituksia tehnyt ryhmittymä on Tamilin Tiikerit, Sri Lankalainen nationalisti ja sosialistinen järjestö, jota hän väittää sekularistiseksi. Ihan perustellusti. Tiikerien ideat eivät perustu mihinkään ainakana Sri Lankassa vallitsevaan uskontoon(maan kaksi laajinta uskontoryhmää ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus). Mutta hän on myös oikeassa siinä, että ilman uskontoja, luultavasti ristiretket, pimeä keskiaika, 9/11, Palestiinan ja Israelin sota, kaikki nämä olisi voitu välttää. Kappaleen lopussa Robertson esittelee sosiaalidarwinismin ja väittäisi sen tuovan helvetin maan päälle. Ilmeisesti Robertson siis kuvittelee sosiaalidarwinismin olevan jonkinlainen Adolf Hitlerin rotuopin kaltainen ihmisenjalostusideologia.

Sosiaalidarwinismilla ei ole mitään tekemistä Charles Darwinin kanssa. Darwin itse pohti asiaa kovasti, mutta hän ei itse pitänyt sitä realistisena saati sitten moraalisesti oikeana. Sosiaalidarwinismi useimmissa merkityksissään tarkoittaa evoluutioteoriassa käytetyn luonnonvalinnan soveltamista kokonaisiin kansakuntiin ja valtioihin. Sosiaalidarwinistit, esimerkiksi Herbert Spencer, olivat sen kannattajia, että kansalaiset kirjattaisiin kaikki rekisteriin ja lisääntymistä säännösteltäisiin niin, että pyrittäisiin parantamaan ihmisten perimää mahdollisimman paljon. Sinänsä jalo ajatus ihmiskunnan parantamisesta, mutta käytännössä tässä tultaisiin pisteeseen, jolloin kehitysvammaiset tai vain keskiarvoa yksinkertaisemmat ihmiset eivät saisi saada lapsia. Natsit tietenkin ammensivat paljon ideoita sosiaalidarwinismista ja veivät sen pykälää pidemmälle suoraan tappamalla kaikki rodutkin joita pitivät alempina, mutta tämä ei ole sosiaalidarwinismin perimmäinen tarkoitus. Perinnöllisten sairauksien estämiseksi(vähentämiseksi) on geneettiseen perimään tuotava uutta tietoa vähintään neljän sukupolven välein. Sukulaisten naimisen rajoittaminen erikoislupien taakse on siis jo eräs sovellus tästä sosiaalidarwinismista.


Viimein itse kirjaan

---

Tämän kohdan jälkeen ensimmäinen kirje viimein alkaa päästä itse kirjan kysymyksiin. Ensimmäisestä kirjan kappaleesta Robertson kritisoi sitä, että Dawkins väittää ihmisten olevan niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä uskosta vaikka eivät enään ole tyytyväisiä siihen. Hän kertoo omasta lapsuudestaan ja ratkaisuistaan uskon kannalta.

Pystyn ymmärtämään helposti ettei toisille ole helppoa lähteä uskosta. Pienemmillä paikkakunnilla Suomessakin kirkko on niin juurtunut kylän elämään, että sen piiristä eroaminen voi irrottaa pahimmassa tapauksessa koko yhteisöstä ja pakottaa muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Monissa perheissä lapsille ei olisi annettu vaihtoehtoa jäädä pois kirkosta. Robertson kertoi taistelleensa valtaosin mediaa, opettajia ja muita vastaan, jotka olettivat hänen uskonsa tulleen vanhemmilta valmiiksipäntättynä. Uskomaton paikkakunta. En muista koko tämänastisen elämäni aikana kenenkään epäilleen vanhempieni vaikuttaneen uskoontulooni, tai siitä lähtemiseeni. Toki pienestä pitäen olemme käyneet kirkossa, olemme saaneet kristillisen kasteen ja rippikoulut olivat viidentoista vanhana tuomassa rahaa sukulaisilta. Mutta kaikki tämä tehtiin vain "koska muutkin tekivät". Kaikki kaverit menivät riparille, joten menin perässä. Ei Ylistaron tuppukylässä edes kerrottu, että tälle leirille olisi sekularistinen vaihtoehto Prometeus-leirissä. Enkä usko että olisin voinut lähteäkkään sinne, jos olisin halunnut. Konfirmaatio oli aikalailla pakko, jäi leiristä käteen mitään tai ei. Uskonvastaista tuputtamista en ole nähnyt missään, mutta 'jeesus rakastaa'-lehtisiä jaetaan tampereen keskustassa ja jokaisella festarilla minne vain menet.

Robertsonin kirje jatkuu epämääräisellä Ad Hominem hyökkäyksellä Dawkinsin lauseita vastaan, joissa hän kuvailee kristittyjä aivopestyiksi ja 'alemmalla tietoisuuden tasolla' oleviksi. Itse kuvailin, miten kristinuskon mahdottomuuden tajuaminen oli ravisteleva kokemus. Itse olen täsmälleen sitä mieltä, että uskon ja aivopesun välillä ei juurikaan ole huomattavaa eroa. Ja ensimmäiset epäilykset uskon järjettömyydestä nousivat juuri siitä, kun tutkin asiaa, eli 'nostin tietoisuuttani' asiasta. Tietenkin tämä voi toimia toiseenkin suuntaan, ateistista uskoon, mutta silloin on käytössä lähinnä sosiaaliset ja psykologiset houkutteet, ei tieto. Uskontoon on helppo nojata kun maailma potkii päähän, kun elämässä on vaikeita aikoja. Uskovat piirit ovat usein ulospäin avoimia tukiryhmiä ihmisille, eivätkä karsasta uusiakaan ihmisiä jotka vaikeuksissaan etsivät tukea. Tällaisen tuen houkuttelemana itsekin päädyin seurakuntanuorten tiloihin, sain ystäviä ja yhteenkuuluvuus veti jo hieman epäilevän nuoren uskoon. Kappaleen lopussa Robertson vielä varoittaa että ihmiset voivat kyllästyä tällaiseen 'modernistiseen varmuuteen ja löytää turvapaikan Jeesuksessa!'. Ilmeisesti tämä "modernist certainty" viittaa ateismiin. Sinänsä oikea väite, sillä missä ovat todisteet jumalasta? Jokaiselle todisteelle on ollut luonnollinen selitys. Jeesukseen turvautuminen on toinen, mitä pidän nyttemmin melko epätodennäköisenä väittämänä. Kun ihmisellä on ongelmia, hän joko miettii ne itse auki tai sitten hakeutuu toisten ihmisten seuraan etsimään ratkaisua. Kummassakaan tapauksessa ei uskolla ole mitään tekemistä ratkaisujen tai 'turvapaikan' kanssa.

Robertson sanoi hymyilleensä Dawkinsin vertaukselle siitä, kuinka ateistit ovat nykyajan 'homoja', joiden pitää astua 'ulos kaapista'. Hänen mukaansa ateistit eivät ole näkymättömiä ja hiljaisia brittiläisessä mediassa(eivätkä amerikassakaan). Ateismi on hänen mukaansa valtafilosofia niiden keskuudessa, jotka pitävät itseään eliittinä.

Tässä kohdassa Robertson jälleen on vain yksinkertaisesti väärässä. Amerikassa noin puolet väestä on uskonnollisia, noin neljännes teistisiä ja neljännes ateisteja, galluppien mukaan. Kristinuskon vaikutus on valtava. Amerikan ns. "bible belt":in kouluihin on perustuslain vastaisesti ängetty luomisteoriaa evoluution rinnalle(jopa tilalle) biologian oppikirjoihin. Ateismi on ajettu joissain paikoissa todella ahtaalle ja ihmiset eivät uskalla kertoa siitä julkisesti jo aiemmin esittelemieni syrjäytymispelkojen(ja realiteettien) takia. Suurin ateisteista johtuva melu viime vuosina on ollut tämän joulun alla Washingtonissa näytille laitetun kristityn seimipanoraman viereen asetettu ateistinen kyltti, joka toivotti seuraavaa:

"At this season of
THE WINTER SOLSTICE
may reason prevail.
There are no gods,
no devils, no angels,
no heaven, no hell.
There is only
our natural world.
Religion is but
myth and superstition,
that hardens hearts
and enslaves minds."

Vapaasti suomennettuna siis:
Tänä talvipäivänseisauksen aikana voittakoon järki.
Ei ole olemassa jumalia, paholaisia, enkeleitä, taivasta tai helvettiä.
On vain meidän luonnollinen maailmamme.
Uskonto on vain myytti ja taikausko, joka kovettaa sydämet ja orjuuttaa mielen.

Kyltti oli laitettu sinne ehkä enemmänkin sananvapauden merkityksessä, kuin kertomaan, että tuo viereinen seimitarina on täysin vailla todisteita. Mitä kirjeen 'elitisten väen valtafilosofia'-väitteeseen tulee, niin on tilastollisesti todistettu oppineisuuden lisäävän ateismia. Mitä korkeammin koulutettu ihmisryhmä, sitä harvempi siellä seuraa jotain uskontoa.


Elvis ei kuollut, hän vain lähti kotiin tähtien taakse

---

Loppu ensimmäisestä kirjeestä kertoo maailmanlaajuisesta salaliittoteoriasta vaientaa kaikki uskonnolliset näkökulmat sekularistisen kannan alle. Robertsonin mielestä on väärin, että Dawkins sai tehdä BBClle dokumentin uskonnon vaaroista, mutta uskonnolliset piirit eivät saa tehdä dokumenttia sekularistisen näkökulman vaaroista samalle kanavalle. Hän väittää Dawkinsin hyökänneen suoraan kaikkia uskontojen ihmisiä kohtaa dokumenttisarjallaan ja vaatii uskonnolliselle syytösdokumentille samanlaisia mahdollisuuksia. Kaksi viimeistä kappaletta Robertson kertoo sekularistisen maailman epäonnistuneesta edellisestä vuosisadasta.

Näissä kommenteissa on muutamia virheitä. Ensinnäkin Robertson personalisoi uskonnon. Hänen mielestään, koska Richard Dawkins sanoi uskonnon olleen syyllinen hirmutekoihin(joita hän itse luetteli kirjeensä alussa) sanoi Dawkins näin ollen kaikkien samaan uskontoon kuuluvien ihmisten olevan syyllisiä. Dawkins kertoi uskonnon vaaroista dokumenteissaan muistaakseni melko faktuaalisesti, kertomalla ääriainesten kristinuskossakin jopa aiheuttaneen lasten kuolemia kieltämällä lääkinnän syöpäpotilailta, luottaen rukouksen voimaan. Islamistiset ääriainekset ovat perustaneet Lontooseen islamin lakien mukaiset sharia-tuomionistuimensa, jotka jatkavat islamin naisvihaa ja kivikautisia ihmisoikeuskäsityksiä vielä modernissa maailmassa. Esimerkkinä eräs tuomioistuimen päätös Nuneatonissa, missä iso tila jaettiin perillisille, kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Miespuoliset perijät saivat kaksinkertaisen osuuden naisiin verrattuna ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että ovat miehiä. Missään vaiheessa Dawkins ei kertonut kaikkien uskontoon kuuluvien olevan samanlaisia, yleensä hän muistaa painottaa päinvastaista Robertsonin kaltaisten tyynnyttelyksi.

Viimeisten kappaleiden "epäonnistunut sekularismin vuosisata" taas voidaan kumota muutamalla hyvinkin pienellä pointilla:
-Kun kansanparannus ja rukoilun tehokkuus huomattiin riittämättömäksi, lääketiede kehittyi niin huimaa vauhtia, että viimeisen vuosisadan aikana, jolloin kirkko ei ole enään estänyt ruumiinavauksia tai muuta tieteellistä tutkimustyötä, ihmisten eliniän odotus on noussut lähes kaksinkertaiseksi 1900-luvun alusta. Moderni lääketiede on juurikin evoluutioteorian soveltamista bakteerien kehitykseen tai toimintaperiaatteeseen. Melkein kaikki modernin tieteen virstapylväät poliorokotuksesta puhtaaseen vedenjakeluun kehitysmaissa voidaan listata suoraan sekularististen hallitusten saavutuksiksi. Kun kirkko ei ole vetämässä välistä rahoja, tai jarruttamassa ei-toivottujen, oman jumalansa uhkaavia tutkimuksia, voi tiedeyhteisö keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää: Ihmisten elämän parantaminen tässä elämässä, koska se on ainoa minkä saamme.
-Vuosisadan suurimmat terroristi-iskut ovat tappaneet tuhansia. Uskonnon nimissä. Edeltävinä vuosisatoina uskonnot tappoivat miljoonia. Sekularismi ei oikeastaan tehnytkään niin huonoa saldoa.

Jatkan kirjeestä numero kaksi, kunhan saan piirianalyysin kurssin suoritettua pois alta. Sillä välin kiinnostuneet voivat tutustua Robertsin kirjeisiin osoitteessa http://www.bethinking.org/science-christianity/the-dawkins-lettersǃ-dawkins-delusion.htm
Suosittelen kuitenkin ensin lukemaan The God Delusionin, englanniksi, koska mielestäni kirjeet, jotka väittävät Dawkinsia vihamieliseksi uskontoja kohtaan, ovat paljon agressiivisemmin ja halventavammin kirjoitettuja.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Gazan+palestiinalaisten+ahdinko+jatkui+lohduttomana/1135242526813

So? Mistä koko homma lähti (lyhyesti ja rankasti yksinkertaistettuna)? Sionistit tunkeutuivat arabien maalle sanoen että tämä on heidän pyhää maataan. Paikka jossa Raamatun tapahtumat sijaitsevat. Arabit taas sanovat että eivät moisten satujen vuoksi maitaan luovuta, koska islaminuskon mukaan (joka on siis tietysti se oikea uskonto...) se on heidän pyhää maataan kun Allah niin sanoo.

Eli? Ilman käsitettä pyhä maa ei koko soppaa edes olisi. Kyseessä on kahden uskonnon loputon sota. Ei voi sanoa muuta, kun että aivan sama miten käy. Tappakoon toisensa idiootit, tässä se uskontojen tulos nähdään.

Näinpä erään videon, joka kertoi hauskan pienen tarinan jumalasta. Jumala oli todella omituinen heppu. Siinä mielessä, että hän oli näkymätön, pystyi mihin vain, näki tulevaisuuteen ja osasi kaiken. Eräänä päivänä hän oli todella pirullisella tuulella ja päätti, että hänpä tekaisee maailmankaikkeuden, loi sinne galakseja, planeettoja ja tähtiä, muisti myös luoda niiden valoa kuljettavat hiukkaset, fotonit, sinkoilemaan joka puolelle avaruutta, että miljoonienkin valovuosien päässä olevat otukset voisivat nauttia näistä tähdistä jo satojen vuosien päästä luomisesta. Sitten hän oli todella ovela ja loi eräälle siniselle planeetalle kuun, jonka hän asetti juuri niin kauas, että se aiheuttaa täydellisen auringonpimennyksen, jos sitä katsellaan maasta.

Vai laittoiko sittenkään? Video siis väitti yhtenä erityisen luomisen argumenttina olevan kuun etäisyyden ja koon. Kuu hänen mukaansa sopii täydellisesti auringon ja maan välille, jolloin koko maailma näkee täydellisen auringonpimennyksen. Etäisyys on juuri oikea, joten DESIGN!

Noh, sisäinen insinööri heräsi, kaivoin vanhat algebran kaavastot esille ja aloin tuhertelemaan paperille hassuja kuvioita. Kuva ilmestyy johonkin päin tätä päiväkirjamerkintää.

Kuvassa on mittasuhteet päin helvettiä, tiedetään, tarkoitus onkin saada kaikki oleellinen näkymään kuvassa. Kuvassa siis lasketaan Auringon ja kuun tangenttien leikkauspisteen etäisyyttä vaikkapa kuun keskipisteestä. Tämä piste on siis kaukaisin piste, missä olisi mahdollista nähdä täydellinen auringonpimennys maata kiertävän kuun vaikutuksesta.

Noh, meillä on kaksin kappalein suorakulmaisia kolmioita, joista saadaan yksinkertaista trigonometriaa käyttäen pian esiteltävä lauseke.

x = Etäisin piste, missä voidaan nähdä maapalloa kiertävän kuun aiheuttama täydellinen auringonpimennys.
y = Kuun ja auringon keskipisteiden etäisyys toisistaan(laskettuna maan auringonkiertoradan lähimmästä kohdasta, ja kuun ollessa kierrossa maan ja auringon välissä, lähinnä maata.
rA = Auringon säde
rK = Kuun säde

Silloin voidaan todeta, että
x = (rA*y) / (rA-rK)

Tähän kaavaan kun räknäilin lukuja, sain sellaista tulosta, että kuulla on varaa kiertää 701 523 kilometrin etäisyydellä maasta, ja silloin maassa olisi vain yksi piste, missä voitaisiin nähdä täydellinen auringonpimennys. Kun kuun nykyinen kiertorata on 360 000 ja 400 000 kilometrin välissä, riippuen hetkestä, niin siinä on melkoisesti liikkumavaraa.

No miksi ihmeessä laskin moista, voisi joku ihmetellä. Tarkoitukseni oli vain todentaa vääräksi toteamus, että maailma olisi luotu täydelliseksi meidän ihailtavaksi. Se on joidenkin uskovien mielessä oleva egosentrinen illuusio, kaikki mitä on, on luotu vain meitä hämmästyttämään. Tämä on yksi perinteisimmistä 'fine-tuned universe'-argumenteista, eikä eroa mitenkään yksinkertaisista "katsele pilviä ja kukkasia niin tiedät jumalan olevan olemassa"-kaltaisissa hippihöpinöistä.

Maailmankaikkeus on uskomaton paikka, sieltä löytyy uskomattomia asioita, joita voi aluksi olla vaikea ymmärtää, mutta kuten ihmiset ajan myötä oppivat olemaan pelkäämättä auringonpimennyksiä on moderni tiede jo onnistunut selittämään monet näistä ihmeistä. Ei se niiden upeutta vähennä, vain tarvetta yliluonnolliseen selitykseen. Jos sitä tarpeeksi enään valveutuneessa ajassa voi sanoa.

Mikäli räknäilyt eivät kuulosta oikealta, voi tarkistaa, selitin luullakseni riittävän hyvin miten päädyin numeroihini. Kello lähestyy jo aamun puolta, ei sitä välttämättä olla ihan terävimmillään.

Luovuin kristinuskosta tuossa syksyn aikana. Käytin sanaa luovuin paremman sanan puutteessa. Tulin järkiini voisi olla yksi tulkinta, hylkäsin jumalan voisi olla melko klassinen paniikkihuudahdus tietyiltä tahoilta. Sama se miksi sitä kutsuu, maailma on vain tuntunut paljon paremmalta paikalta sen jälkeen. Värit näyttää kirkkaammilta ja omat ajatukset selkeämmät. Tältäkö se tuntuu kun murrosiän aivopesusta herää?

Kristillisessä valtiossa(ainakin suomen takapajuisimmat kylät ovat sitä vielä) lapsikin useimmiten vieritetään väkisin samaan uskontoon, mitä itse seurataan. Yleensä se johtuu jo uskontoihin sisäänrakennetusta vastakkaisasettelusta, missä kaikki, jotka eivät ole täsmälleen samassa leirissä, ovat joko menossa suoraan heitä varten valmisteltiin ikävään paikkaan kuoltuaan, tai sitten he ovat jo tässä elämässä jotenkin pahoja, ilkeitä, tai muuten vain "harhaanjohdettuja". Siinäpä varmaankin ne syyt, joiden takia itsekin kasvatuksen sivussa sain kristillistä opetusta, iltarukouksia, leikkikoulutkin taisivat olla seurakunnan järjestämiä ja eihän sielläkään lastenlauluissa eroon enkeleistä päästy. Teininä vähän kapinoitiin ja oltiin väkisin keräilemässä merkkejä ennen riparia, missä sitten aivopesu napsahti kohdalle oikein osuvasti. Usko tuli ja jäi melkein 10 vuodeksi.

Perinteistä kristinuskon aatemaailman junttausta, eikä siinä välttämättä mitään pahaa olekkaan. Onhan siinäkin kirjassa jotain hyviä ideoita. Siihen aikaan hiljaisella ja syrjäänvetäytyvällä oli mukava löytää paikka, missä *kaikki* olivat keskenään tuttuja ja mukavia. Löytyipä sieltä ensimmäinen emännyskin... Tarkemmin ajatellen seuraavakin tyttöystävä löytyi samaisten riparitouhujen kautta. Ylistaron kristillisten nuorten piiri oli omialtaan kasvattamaan itsetuntoa ja opetella muuten vain elämää, kun ei oma identiteetti ollut tiedossa sen enempää kuin minne lähtisi opiskelemaan. Koko lukion ajan olin vahvasti mukana nuorisotyön parissa ja vanhemmat ja mumma sitä jo vitsailivat että sukuun saataisiin ensimmäinen pappi.


Oppineisuus tappaa taikauskon

Sitten päädyttiin Tampereelle opiskelemaan. Ilmapiiri muuttui täysin. Lukiossa omissa pienissä, toistensa kanssa sodassa olevista porukoista päästiin toisiaan tukevaan, yhdessä huomattavasti suurempia aitoja ylittävään ryhmähenkeen, joka tuki toisiaan ja veti perässään jälkeenjääviä. Opiskelujen alusta alkaen huomasin(huomasin, mutta en tajunnut ennenkuin vasta myöhemmin), että kaikki kaverini olivat vähintäänkin agnostikkoja uskon asioihin katsottaessa. Muutama joka avoimesti ateisteja.

Kyllä, se on vieläkin suomessa melko tabu puheenaihe, vain koska se on useimmille melko henkilökohtainen aihe. Ja ateismia usein karsastetaan koko termin negatiivisväritteisen sävyn takia.

Erään ateistisen kaverini kanssa sitten joidenkin juhlien jälkeen tuli asia oikein puheeksi, kun hän näki jo yläasteelta "tuotemerkikseni" tulleen reppuni, missä oli noin 20 jumalaa ylistävää pinssiä. Keskustelun alkaessa siitä, onko tämä jokin vitsi, päätyen lopulta mukavaan argumentointiin maailmankaikkeuden luomisesta(nyt kun muistelen takaisinpäin, niin taisin silloin olla järkeillyt itselleni jonkinlaisen fine-tuned-universe -argumentin, kuinka jumala laittoi kaiken alulle alkuräjähdyksessä ja on ohjannut kehitystä siitä eteenpäin). Tämän keskustelun jossain vaiheessa kaverini sanoi lauseen jonka vieläkin muistan elävästi, vaikka siitä on kohta jo neljä vuotta:

"En vain voi uskoa että noin älykäs ihminen uskoo jumalaan."

Silloin varmaan otin sen lievänä loukkauksena, mutta asia ei vaivannut ennenkuin vasta pari vuotta myöhemmin. Vuosien saatossa olin useampaan otteeseen nauranut jo fundamentalisteille, jotka väittivät raamatun olevan totta. Olen aina pitänyt ihmistä, joka kuvittelee luomiskertomuksen ja Nooan arkin ja muiden tarinoiden raamatussa olevan totta, hieman yksinkertaisina. Noihin aikoihin olin netissä jo ajautunut Youtube-sivustollakin useamman creationistin videoiden kimppuun, jotka väittivät mitä huvittavimpia väitöksiä fossiileista tai maapallon iästä(joka voidaan raamatun sukutaulut ynnäilemällä saada noin kuuteen tuhanteen vuoteen). Olin näille videoille naureskellut ja alkanut kommentoida yksinkertaisia vastaväitteitä linkittämällä esimerkiksi suoraan tieteellisiä artikkeleja, jotka kumoavat tällaiset väitteet. Tämä on edelleen yksi mukava harrastus, koska siinä yhdistyy useampi asia, mitä itse pidän tärkeänä: Useimmat väitteet vaativat jonkun verran asiaan perehtymistä, joten joudun opiskelemaan aiheesta, ja sen lisäksi vielä voin ainakin kuvitella myös tiedottavani vastapuolta asioiden oikeasta laidasta, näin ollen ehkä vähentävän maailmasta yhden tietämättömän ihmisen.


Herääminen todellisuuteen

Tämä kreationistien kanssa keskustelu(ehkä oikeammin väittely, useimmat heistä puolustavat kantaansa pelkästään haukkumalla takaisin järjettömillä väitöksillä, joten keskustelua on hyvin vähän) on nyt jatkunut tähän päivään asti ja jatkuu yhä, mutta siinä samalla olen hiljalleen oppinut kaikista niistä luonnon asioista, jotka ennen olen pitänyt selkeinä merkkeinä, "jumalan sormenjälkinä" luomisesta. Monimutkaiset konseptit, kuten evoluutiot ja galaksien synnyt ovat avautuneeet aivan toisella tavalla. Olen aina ollut sitä mieltä että luonto on täynnä monimutkaisia rakenteita ja ihmeellisiä asioita. Ennen pidin niitä jotenkin päin jumalan aikaansaannoksina. Nyt omaan hataran käsityksen siitä, miten ne kaikki ovat kehittyneet vuosimiljoonien aikana menetelmien avulla, joiden monimutkaisuus edes yksinkertaisimmin selitettynä ylittää kaikki aikaisemmat ajatukseni monimutkaisista, luonnollisista asioista. Heitettyäni jumalan romukoppaan, tajusin maailman olevan paljon uskomattomampi kuin mitä kristittyjen egosentrinen maailmankatsomus tarjoaa. KAIKKI tämä, on syntynyt yksinkertaisten luonnonlakien voimasta, kehittyen tomusta planeetoiksi, planeettojen sulasta massasta ja myrkyllisistä kaasuista aminohapoiksi, niistä yksinkertaisiksi alkusoluiksi, joista edelleen kaikeksi nykyään nähtäväksi monisoluiseksi elämäksi.

Ajatus jumalan tarpeettomuudesta on hyvin usein kreationismia tyrmäävissä videoissa, vaikka joukossa onkin lukuisia teistisen evoluution tukijoita. Ateismi on vain tavallista, kun edetään korkeammin koulutettuihin yhteisöihin. Evoluution puolustavat tahot ovat hyvin usein vähintäänkin yliopisto-opiskelijoita, jotkut valmistuneita professoreja biologian alalla. Aloin itsekin aluksi huomaamattomasti hivuttautua agnostikoksi kreationistejä tyrmäillessäni. Jossain vaiheessa kiinnostuin jopa tutkimaan kristinuskon historiaa pintapuolisesti, josta johtuen hyllyssäni on kaksi opusta aiheesta(Helvetin lyhyt historia ja A history of the Devil, selvittäen kuinka helvetti-käsitys ja paholainen adoptoitiin vanhoista paikallisista kulteista ja tarinoista). Huomasin ettei kristinuskolla ole juuri mitään omaa, juhlapyhät ovat siirtyneet jopa useilla kuukausilla alkuperäisistä että ne saatiin päällekkäin vanhojen pakanakulttuurien juhlien kanssa, tarinat ovat samanlaisista sumerilaisista ja egyptiläisistä tarinoista versiointeja, jopa eräs jeesuksen "titteli" on varastettu vanhemmilta aurinkojumalilta.

Vuonna 2006 ilmestyi The God Delusion. Olin jo aiemmin kuullut ohimennen nimen Richard Dawkins, nähnyt muistaakseni videon tai pari miekkoselta. Löysin kirjan läheisestä akateemisesta ja noukin pokkarin kouraani. Kirjan tiivistelmät tuntuivat summaavan juuri sen kaiken, mitä sillä hetkellä mielessäni pyöri kristinuskosta, joten ostin kirjan. Alkupuheessaan Dawkins sanoo: If this book works as I intend, religious readers who open it will be atheists when they put it down. Mikäli tämä kirja tekee sen mitä pyrin saada sen tekemään, uskonnollinen lukija laskee kirjan ateistina. Täsmälleen tämä tapahtui omalla kohdallani. Myöhemmin olen ollut kiitollinen sille, että luin sen alkuperäiskielellään englannilla, sillä kuulemma Dawkinsin nerokas huumori ei näy läpi suomennokseen asti.


Kristinusko irtaantuneen silmin

Aluksi en oikein uskaltanut myöntää itsellenikään, että melkein vuosikymmenet joidenkin vakaumusteni pohjana ollut usko oli vetäisty juuri kaiken sen päälle rakentamani alta. Mutta kuten muidenkin uskomusten kanssa käy, todellisuus ei muuttunut mihinkään, vain se väritetty lakana, mikä on taikausko, kiskaistiin kaiken alta pois. Moraalini oli rakennettu vahvan oikean ja väärän tunnon päälle jo ennen uskoa ja olin aina katsellut maailmaa tieteellisesti todistettujen teorioiden kanssa(big bang ja evoluutio). Poistin vain tarpeettoman taikauskon yliluonnolliseen keijukaiseen värittämästä todellisuutta. Tajusin ettei elämästäni jää puuttumaan mitään. Heikkoina hetkinä olen aina hakeutunut luottamieni ihmisten seuraan, en yksin kaappiin rukoilemaan. En ole koskaan tukeutunut yliluonnolliseen(paitsi ehkä ala-asteikäisenä, kun olin varma, että tarpeeksi keskittymällä oppisin telekinesiaa. Viikon tuijottamisen jälkeen, ei riisimuro tai kynä ollut liikkunut senttiäkään, ja luovuin ajatuksesta), eivätkä ystäväni katoaisi mihinkään, vaikka maailmankatsomukseni muuttuukin. Tai jos katoaa, niin näkisinpä sitten kuinka tekopyhiä ovat nämä käskyt.

Osaksi luulen, että voin myös syyttää irtaantumistani kristinuskosta sillä, etten ole tampereella ollessani käynyt ainoassakaan hengellisessä tapahtumassa. Luulen kristinuskossa pysyvien olevan toisessa kahdesta ryhmästä: Joko he käyvät säännöllisesti kirkossa/raamattupiireissä/hengellisissä tapahtumissa, tai he eivät yksinkertaisesti ajattele asiaa, koska aina kun he miettivät asiaa, sen järjettömyys tuntuu kiusalliselta. Hengellisten tapahtumien massahurmio luultavasti oli verrattavissa perinteiseen adrenaliiniaddiktioon, tai sitten endorfiinipilveen: Voimakas hyvänolontunne. Samanlaisen tuntemuksen olen kokenut lähes joka kerta ollessani tanssimassa klubilla yön yli. Reiveissä itselläni ensimmäisen pari tuntia saattaa kädet ja selkä olla kipeinä(selkä on kiero joka suuntaan synnynnäisesti, helposti kipeytyvää sorttia), mutta tunne lakkaa muutaman tunnin tanssimisen jälkeen. Tilalle jää eräänlainen transsi, tunnet että voisit jatkaa loputtomiin tanssimista. Tähän tunnetilaan on helppo jäädä koukkuun, varsinkin kun se on vielä täysin laillistakin.

Kristinuskon juhlien siirtyminen pakanallisten juhlapäivien päälle ja tarinoiden omaksuminen saa koko homman näyttämään epäilyttävältä ulkoapäin. Joissain kirjoituksissa on sanottu alkukirkon juhlineen jessen syntymäpäivää vasta niinkin myöhään kuin maaliskuussa. Tätä teoriaa tukee myös evankeliumit, koska ei kukaan vie lampaitaan keskellä talvea laitumille yön kylmyyteen(ei vielä tänäkään päivänä). Mutta kappas kummaa, euroopassa olleiden erillisten kulttuurien juhlapäivänä käytetty Yule(Joulu, kuulostaako tutulta), oli talven taittumisen kunniaksi vietetty juhla, jota vietettiin talvipäivän seisauksen aikoihin, joten hoplaa, jessen synttärit siirtyivät muutaman kuukauden peittämään vanha pakanafestivaali. Joulupukit sun muut sentään säilyivät.

Samaa kikkaa käytettiin myös myöhemmin historiassa, kun raamatun perkeleen kuvaksi omaksuttiin kelttiuskomuksissa ollut Cernnunnos, neowiccalaisuuteen omaksuttu nimellä The Horned God. Sarvipäinen ihmishahmo, jolla oli pukin jalat kuten satyyreillä, eikö kuulostakkin vain tutulta...

Tällaisen väkisin kulttuurinhajottamisen lisäksi raamatuntulkinnassa itseäni on aina häirinnyt valkkaaminen. Kirja on kirjoitettu 2000 vuotta sitten, sen aikaiseen kulttuuriin, se on selvä. Naiset olivat vain karvan verran paremmassa asemassa kuin orjat, lapset eivät orjasta juuri eronneetkaan, kaikki lainkuuliaisen heteroseksuaalin laumaeläimen ulkopuolelle osuvat ihmiset kivitettiin tai tapettiin surutta. Vaan ei hätää, aavikkokultin jumala RAKASTAA meitä! Seuraavaksi hän käski teurastaa kokonaisen kaupungin, koska siellä oli kourallinen harhaoppisia. Muistattehan iskeä miekkanne odottavien naisten kohdun läpi, ettei edes syntymättömät lapset joudu kärsimään kaupungin jumalattomuudesta. Mutta ei hätää, koska hän on ANTEEKSIANNON jumala. Kivitetään homot, kivitetään vanhemmilleen niskuroivat lapset, hukutetaan kaikki maailman ihmiset 8 lukuunottamatta. Kuitenkaan näistä asioista ei puhuta, vain 10 käskystä ja rakkauden kohdista VTssä. Orjien pitoon liittyviä raamatunlauseita käytettiin varmasti täysin luonnollisesti kunnes orjuus lakkautettiin. Naisten ja lasten kurituksesta puhuttiin normaalisti kunnes tuli tasa-arvot ja vapaat kasvatukset. Vuosikymmen takaperin homous oli kuuma peruna ja osaltaan se on vieläkin. Itsekin muistan että vielä yläasteella siteerasin näitä homojen vastaisia pätkiä onnessaan(Onneksi nyt on järki päässä). Eli käskyistä otetaan sitä mukaa sopivia kohtia pois, kun kulttuurin kehitys ajaa niiden ohi. Voisiko olla, ettei raamattua itse asiassa kukaan käytä moraalin pohjana, vaan ne tulevat jostain ihan muualta kuin uskon johdannaisena?

Uuden testamentin jumala ei paljon loogisempi tai moraalisesti rikkaampi ole kuin vanhan testamentin sadistinen egolomaanikko. Kun kansa alkoi kyllästyä näihin massamurhiin mitä VTn aikana tehtiin sarjatulella, niin silloin jumala vasta ässän hihasta vetikin ja tappoi itsensä. Jep. Jeesus oli jumalan poika ja samalla jumala, koska isä, poika ja pyhä henkihän ovat yhtä. Jumala, joka kaikkivoipaisuudessaan siis näki jo ennalta kaiken, ei pystynyt kehittämään parempaa suunnitelmaa, vaan päätti symbolisesti tehdä itsemurhan ja väitti näin sovittaneen uhrauksella koko maailman synnit. Teknisesti ottaen se ei edes ollut "suurin uhraus", koska jumalahan oli suunnitellut kaiken ja tiesi näin käyvän. Ihmisten vapaasta tahdosta on turha puhua, jos kerran jumala on KAIKKIVOIPA, kaikentietävä. Silloin se, mitä me luulemme vapaaksi tahdoksi, onkin vain jumalan ovela suunnitelma, joka näyttää meistä vapaalta valinnalta, mutta hänhän suunnitteli koko elämäsi siihen pisteeseen, joten oikeasti tanssit vain hänen pillinsä mukaan. Jumala siis tiesi että jesse tulee kuolemaan ristillä, joten se oli tietoinen, harkittu päätös, ei mikään suuri uhraus.



Mitä jää käteen?

Kristinuskon vaikutusta omassa elämässäni en voi väheksyä millään tavalla. Retrospektiivisesti asioita katsellessa tuntuu uskomattomalta, että olen joskus onnistunut selittämään itselleni kristinuskon niin, että se on tuntunut mukavalta ja järkevältä. Uskonkin, että massan painostus on tehnyt tässä suurimman työn ja koska halusin vain viettää aikaa näiden ihmisten seurassa ja koska kaikki muutkin uskoivat, työnsin epäluulot syrjään ja halusin kuulua johonkin suurempaan. Sisäsiittoisen takapajulan yläaste on yhtä suvaitsematon kuin missä tahansa, missä pienet ryhmittymät puhuvat vain keskenään, ja hiljaisien nörttien sopeutuminen sinne oli lähes mahdotonta. Seurakuntanuoret tarjosi turvallisen sisäpiirin, missä kanssakäymistä pystyi harjoittamaan jopa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lukioon mennessä olisin ollut jo täysin valmis heittämään uskon sivuun, mutta ajatus uskon katoamisesta ei käynyt jotenkin vanhoilliseksi kasvaneeseen mieleen. Onneksi päädyin opiskellessani sen aikaista itseäni valaistuneenpaan seuraan ja pääsin tuosta viimeisestä ihmiskuntaa piinaavasta taikauskon rievustakin eroon ja voin nauttia maailmasta sellaisena kuin se oikeasti on.

Miksi kuulua kirkkoon?

Kirkon perustarkoitus on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi seuraavissa:
Kirkko auttaa

* varattomia, syrjäytyneitä
* työttömyyden kohdatessa <- joo ja vitut auttaa
* kriisitilanteissa, esim. kouluissa ja työpaikoilla <-ei auta
* vanhuksia
* vammaisia
* parisuhteen pulmissa
* perheiden vaikeuksissa
* päihteiden tai huumeiden kanssa kamppailevia
* mielenterveyskuntoutujia
ei varmaa mitää noist.


Kirkko tarjoaa

* kerhoja lapsille ja vanhuksille
* nuorisotoimintaa
* leiritoimintaa
* toimintaa ja tukea erityisryhmille
* konsertteja ja musiikkielämyksiä
* keskustelua ja kuuntelua
* vapaaehtoisille mahdollisuuden auttaa
* apua sielulle elämän kipeissä tilanteissa
* hengellisiä tilaisuuksia
olettaen tietenkin että, kaikki pitää jumalanpalveluksesta.

Kirkko opettaa

* hyviä elämänarvoja
* suvaitsevaisuutta
* yhteiskunnallista tasavertaisuutta
* eettisiä elämänvalintoja
* lähimmäisenrakkautta
* luonnonsuojelua
* elämään ihmisiksi
joo ja niitähän ei missään muualla voi oppia

Kirkko ylläpitää

* väestörekisteriä osaltaan <- kaikki kirkossa olevat ovat myös väestörekisterissä.
* hautausmaita
* kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kirkkorakennuksia ja -maita <- jos kirkkoa ei olis niitä ei tarviis säilyttää.
* kirkollisten juhlapyhien perinteitä <- sama ku ylempää.
* yhteisöllisyyttä <- mitä vittuu??
* inhimillisyyttä yhteiskunnassa <-- mitä vittuu????!!!!?!?!?!
onks tää olevinaa joku vitun vitsi?