IRC-Galleria

Vaikka itse juuri hetki sitten foorumilla sanoinkin, että Ray Comfortin ja Kirk Cameronin, aka The Crocoduck Duon kaltaisiin idiootteihin sekaantumalla kuka tahansa ateisti antaa vain tarkalle apologeetille hyvän tekosyyn sanoa, ettet käsittele oikeita ongelmia vaan näiden idioottien luomia olkinukkeja, aion silti käydä muutaman heidän argumenttinsa läpi. Ateismi-yhteisöön irc-galleriassa kävi eräs henkilö linkittämässä heidän videonsa, jossa Cameron höpisi omiaan, mutta videon kuvauksesta löytyi linkki yhdelle heidän sivulleen, http://www.pulltheplugonatheism.com. Sivulta löytyy 16 lyhyttä artikkelia ateismin "ongelmista". Aion tässä viestissä nauraa paskaisesti jokaiselle niistä.

Nämä heput ovat tulleet paremmin tunnetuksi Youtuben kreationisti/naturalisti väittelyitä seuranneille legendaarisesta The Way of The Master pätkästä, missä he kuvailevat banaanin olevan ateistien pahin painajainen. http://www.youtube.com/watch?v=aLqQttJinjo Tässä videossa on jo sopivasti myös se debunk-osa mukana, ettei tarvitse etsiä sen kauempaa syitä, miksi nämä miekkoset ovat niin sekaisin. Way of the master sarjassaan he tekevät täysin samaa mitä tämä ateisminvastainen sivustokin on jo täynnä, he käyttävät enimmäkseen väärinymmärrettyjä tai tahallisesti olkinukkeversioituja argumenttejaan väittääkseen ateismin olevan epäloogista ja järjenvastaista.

Ensimmäinen artikkeli on nimetty "The Atheist's Creation Problem" ja käsittelee sanan 'creation' ongelmaa. Heidän mukaansa ateistit käyttävät tätä sanaa aivan väärässä merkityksessä, koska ihminen ei pysty tekemään tyhjästä jotain. Luomiselle ei heidän mukaansa ole kuin yksi määritelmä. Kumoan tämän yksinkertaisesti lainaamalla websterin sanakirjaa kohdasta creation, jumalaisen luomisen jälkeen:
2: the act of making, inventing, or producing: as the first representation of a dramatic role
3: something that is created: as a: world b: creatures singly or in aggregate c: an original work of art d: a new usually striking article of clothing
Eli sanalle löytyy useampi erilainen määritelmä englanninkielestä. Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa pelkkää tyhjästä luomista.

Toinen artikkeli on nimetty "the atheist's
problem with females"(ilmeisesti heillä on vaikeuksia kirjoittaa suuria kirjaimia artikkeleidensa nimikkeisiin, korjasin ensimmäisen artikkelin kohdalla ne itse, mutta näytetään nyt heidän kielioppivirheensä). Käytännössä tämän artikkelin suurin ongelma on jälleen evoluution kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä ateismin kanssa ennen ihan loppua, missä hieman sivutaan jumalaa moraalia tarjoavana voimana. Koska kuitenkin olen näihin biologiankin asioihin jonkin verran tutustunut, koitan kumota tämänkin.

Teksti siis esittää ongelman eliömuotojen sukupuolten kanssa. Kumpi tuli ensin ja miten ensimmäinen sukupuoli pystyi lisääntymään ilman vastakappaletta(koko teksti tiivistetty yhteen kysymykseen)? Vastaus on, että kumpikaan ei tullut ensin. Ensimmäiset eliömuodot ovat olleet yksisoluisia, yksinkertaisia eliöitä, joten mitä todennäköisimmin ne ovat lisääntyneet solunjakautumisen avulla. Kun siirrytään hieman monimutkaisempiin eliömuotoihin, esim. matoihin, niin monet niistä taas ovat kaksineuvoisia, joten jokainen yksilö voi toimia sekä naaraana että uroksena. Tästä ei ole pitkä matka taas kahteen eri sukupuoleen, sillä matojen tapauksissa on jo laboratoriossa onnistuttu kehittämään aseksuaalisista madoista keinotekoisella valinnalla seksuaalisia. Sukupuolettomista madot tuottivat naaraan ja koiraan. Tämä tutkimustulos tuotettiin laboratoriossa jo vuonna 2003. [1]

Kirjoituksen viimeiset kaksi kappaletta vain tekevät vanhan väitöksen siitä, että mikäli uskot evoluutioon etkä raamattuun, olet moraaliton ja mikään ei estä sinua tappamasta perhettäsi ja raiskaamasta vastaantulijoita. Tämä on niin typerä väite etten tuhlaa siihen aikaa vaan hyppään seuraavaan kirjoitukseen.

Kolmannen tekstin otsikko jo näytti mielenkiintoiselta, "atheism's
best kept secret". Täytyy olla todella hyvin pidetty salaisuus kun en itsekään sitä ole kuullut. Tekstin lukeminen paljastaa heidän olevan jälleen sanahelinään ja olkinukkeihin takertuneena. Siinä he lainaavat Curious About Astronomy -sivuston yleisten kysymysten osiosta pientä aluetta, missä vastataan kysymykseen mistä universumi tuli ja mitä oli ennen alkuräjähdystä. He takertuvat sanan "nothing" käyttöön, kun astronomi kuvailee mitä oli ennen alkuräjähdystä.

Ennen tätä "ei mitään" sanan käyttöä kuitenkin astronomi tarkentaa, että jos määrittelemme universumin kaikkena mitä on, silloin sen ulkopuolelle ei jää mitään. Ja koska aika ja avaruus alkoivat alkuräjähdyksessä, ei sitä ennen ollut mitään, koska ei ollut aikaa eikä tilaa. Alkuräjähdyksen kanssa erehdykset ovat yleisiä ja helppoja tehdä, koska kukaan, joka on yrittänyt edes ymmärtää alkuräjähdystä, tietää ettei konseptin kuvitteleminenkaan ole helppoa. Tämä "nothing" on luultavasti ollut singulariteetti, äärettömän tiheä ja kuuma piste, missä koko nykyisen universumin materia oli. Me emme voi sanoa varmuudella mitä silloin oli, koska nykyisten käsitystemme mukaiset fysiikan lainalaisuudet hajoavat kun kelataan aikaa taaksepäin riittävästi. Kun alkuräjähdyksestä oli kulunut planckin vakion verran aikaa, meidän universumissamme toimivat fysiikan lait ovat astuneet voimaan. Sitä edeltävänä ajanjaksona on energian tiheys ollut niin valtava, ettemme pysty ennustamaan, mitä silloin on tapahtunut. Joten käytännössä emme pysty sanomaan mitä sitä aiemmin on ollut olemassa tai tapahtunut. Tästä linkkinä wikipedian artikkeli aiheeseen.[2]

Sanoinhan ettei alkuräjähdys ole helppo konsepti ;) Luultavasti ja toivottavasti joku, joka ymmärtää ilmiön paremmin voisi korjata virheet kommentteihin, koska haluaisin itsekin oppia paremmin aiheesta.Mutta korjausta odottaessa ja seuraavien kappaleiden strawmaneja kuikuillen siirrymme seuraavaan kirjoitukseen.

Neljäs kirjoitus on vähintäänkin erikoisella otsikolla varustettu: "The God
of the Atheist". Teksti oikeastaan keskittyy enemmänkin "tavis-kristittyjen" rakastavan jumalakuvan tyrmäämiseen kuin ateisteihin. Toki lopussa päästään riittävästi kierreltyämme myös ateistien kimppuun, missä sanotaan ateistien tekevän täsmälleen päinvastainen kuva jumalasta ja sitten tyrmäävän sen. Ateistisesta jumalan määritelmästä tulee erehdyttävästi mieleen pätkä Dawkinsin usein lainattua litaniaa vanhan testamentin jumalan ominaisuuksista.

Ongelma on vain tämä, että mikäli rakentaa raamatusta objektiivisesti jumalansa kuvan, niin käteen jää hahmo, jonka ensin sanotaa olevan kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, mutta joka ei:
-Joko ennaltanähnyt syntiinlankeemusta tai ei halunnut estää sitä
-Useassa eri kohdassa pystynyt keksimään parempaa suunnitelmaa kaikkivaltiaana kuin massamurhat
-Mahda mitään rautaisia vaunuja vastaan
-Pystynyt kehittämään parempaa suunnitelmaa pelastukselle kuin itsensä itselleen uhraaminen, jota väittää suureksi uhraukseksi vaikka teki tämän täysin laskelmoidusti alusta alkaen.
Tai ehkä jumala ei olekkaan täydellinen ja tekee virheitä, mikä taas antaa epäillä hänen jumalaisia kykyjään muutenkin.

En näe tätä ateistin rakentamaa pahantahtoista jumalaa samanlaisena "lause sieltä, toinen täältä"-valkkauksena kuin perinteinen rakkauden jumala väite on. Siinä ei myöskään ole tätä Ken Ham:in käyttämää tekniikkaa, "katsotaan tekstiä raamatullisten lasien läpi", missä siis nähdään taas tekstistä se, mitä halutaan, koska ei voida myöntää raamatun olevan täynnä ristiriitoja ja maalaavan täysin toisenlaisen kuvan tästä jumala-hahmosta kuin mitä he haluavat.

Viides kirjoitus oli vain ad absurdum parodiointi tämän vuoden Darwin kekkereistä, kun Darwin täyttää 200 vuotta ja evoluutioteorian suurena alkuteoksenakin pidetty The Origin of Species täyttää sekin 150 vuotta. En ole vielä nähnyt Darwinin tekstejä siteerattavan varta vasten darwinismin levittämiseen suunnitellussa rakennuksessa, samalla kun pyydämme pyhän alkuliman laskeutumista mieliimme, että voisimme elämässämme kokea Darwinin parran kosketuksen.

Kuudes teksti taas kertoo jumalan olevan täysin riippumaton todisteiden puutteesta, rukousten vastaamattomuudesta, raamatun erheellisyydestä tai mistään muusta syystä mitä voisi keksiä. Eli jumalaa ei pysty todistamaan mitenkään olevaksikaan, kerran mikään todiste ei siihen liity. Kiitos kun myönsitte tämän.

Seitsemäs teksti taasen piti lukea kahdesti, ennen kuin edes ymmärsin mitä se yrittää sanoa. "the atheist pretend game" kertoo yliopistotutkimuksesta, missä tutkitaan ilmeisesti kärpäsen kuuloaistia ja kaikuluotausta robottikärpäsen rakentamista varten. Loppua kohden käy selväksi, että Ray Comfort yrittää ilmeisesti jälleen ad absurdum -argumentilla halventaa evoluutioteoriaa. Ongelmia tässä kirjoituksessa on vain muutama:
-Abiogenesis ei ole osa evoluutioteoriaa(elämän synty on abiogenesis, evoluutio pystyy vaikuttamaan vasta kun ensimmäinen elämänmuoto on jo olemassa)
-Evoluutioteoria sellaisenaan ei toimi kuin eläville organismeille. Kärpäsen kuuloaisti ei ole elävä olento. Tämä on sama ongelma kuin perinteisessä watchmaker-argumentissakin, elottoman ja elollisen rinnastaminen.
Toki yliopistotutkijat voisivat käyttää ns. evolutiivista kehitystä ratkaisun hakemiseen. Mikäli heillä on aikaa, he voisivat ensin tehdä mahdollisimman yksinkertaisen kuulo/luotainosan, jota sitten vähitellen pienillä muutoksilla virittelisivät kohti parempaa tarkkuutta. Mutta jos heillä kerran on jo valmis orgaaninen versio, mistä ottaa mallia, miksi kuluttaa aikaansa tällaiseen kehitystyöhön, kun he voivat vain imitoida?

Kahdeksas kirjoitus on nimetty "the atheist's
leap of faith" ja se käsittelee Illinoisin yliopiston artikkelia abiogenesiksestä. Koko kirjoitus on jälleen yksi henkilökohtaisen uskonpuutteen argumenttiin nojaava teksti, jossa on hieman Lee Strobelin lainauksia mukana. Lee Strobel oli tutkiva journalisti, joka väittää olleensa ateisti ja kääntyneensä tutkittuaan todistusaineistoa. Miten hänen sanansa sitten painaa molekyylibiologiaa käsittelevässä artikkelissa, en osaa sanoa, mutta jos hänkin kelpaa aiheeseen kommentaattoriksi, kelpaan minäkin. Niille, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta, käyttäjä nimeltä cdk007 on tehnyt erinomaisen videosarjan elämän alusta youtubeen, jossa hän käsittelee kaikki tämän kirjoituksen ongelmat.[3]

Kirjoituksen ydin on jälleen, kuten useissa muissakin kirjoituksissa, viimeisessä kappaleessa. Ray sanoo, ettei tämä yliopistoartikkelin teksti käsittele vielä alkua, koska siinä on jo olemassa muutama alkueliö ja DNAta. Koska lähteitä ei näe, että voisin tarkistaa kirjoituksen, voin vain olettaa, että tiedote on tehty "kansantajuiseksi" ja siksi sisältää yleistyksiä. DNA nykyisessä muodossaan on aivan liian monimutkainen ollakseen ensimmäinen "perimänmuoto", mikä elämässä oli. Mitä luultavammin RNAn yksinkertaistettu versio siirsi ensimmäisenä tiedon eliöstä jälkeläisille. Rakennusaineina näissä molemmissa on yksinkertaisia ainesosia, joita on alkumaa mitä todennäköisimmin ollut täynnä. Aminohapoilla on taipumus luonnostaan polymerisoitua(muodostaa pitkiä ketjuja), lipideillä on taipumus luonnostaan muodostaa suojaavia kuplia. Yhdistetään nämä kaksi alkumaassa yleisesti saatavilla olevaa ainetta, ja meillä on mahdollinen ensimmäinen solu.

Näin meni puolet sivuston kirjoituksista tuhkana ilmaan. Eikä edes hiki tullut. Jätän toisen puolen seuraavalle kerralle, ettei kirjoitus aivan liian pitkäksi äidy. Melko hyvän käsityksen heidän argumenttiensa yksinkertaisuudesta kuitenkin saa tästä toivottavasti selkeämmästä tekstistä.

Lähteet:
[1] http://icb.oxfordjournals.org/cgi/content/abstract/43/2/242
[2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkur%C3%A4j%C3%A4hdys#Yleiskatsaus
[3] http://www.youtube.com/user/cdk007

kristinusko on heikoille

tuli tässä uskonnon koetta varten lukiessa mieleen, että miksi uskonto joka on kestänyt vainot jo antiikin Rooman aikaan, yhtäkkiä murenisi nyt?
Kristinuskoa ei tuhonnut Marxkaan, vaikka yritys oli hyvä...

Elämme uskonnonvapauden aikaa, saa kuulua mihin tahansa kirkkoon, tai olla kuulumatta mihinkään, kuten Marx uskonnonvapauden käsitti... Ristiriitaista mutta totta, juuri näinä aikoina ihmiset näkevät kirkon olevan heikoilla..

Mutta eihän satoja vuosia pystyssä ollut linnakaan romahda hetkessä.. Murenee ehkä pikkuhiljaa, mutta korjaustyötä tehdään. En usko, että kirkolla menee huonosti..



Sekin on muuten käsittämätöntä, että feministit ovat kristinuskoa vastaan. Tokihan kirkon kanta oli naispappeuteen pitkään kielteinen, mutta se vanhoillisuus on ollut lähtöisin ihmisestä, ei uskonnosta.

Raamatussa sanotaan aika selkeästi, että kaikki ovat jumalalle yhtä tärkeitä, kaikki ovat saman arvoisia! Alkukirkon aikaan naiset olivat kristillisessä toimessa ihan yhtä paljon mukana kuin míehetkin. Jossain vaiheessa maallinen vanhoillisuus iski uskonnonkin piiriin.

Enkä mä tässä sano, että hyväksyisin kaiken mitä kristillinen kirkko tekee, tai mitä raamatussa sanoaan. Raamattuhan ei ole suora jumalan sana, ihminen on erehtyväinen.. En siis usko ihmisiin, mutta uskon jumalaan.

Eriäviä mielipiteitä otetaan vastaan! Ja tämä ei ole mikään hyökkäys ateisteja vastaan. Itse olen sitä mieltä, että kaikilla on vapaus uskoa mitä haluaa.

Ehkä totuus onkin pohjimmiltaan subjektiivista?

Kirjoittelin tänään blogiini syvällisiä prosessista, jonka myötä tarve luojajumalan ja ensimmäisen alkusyyn etsintään raukeaa, ja jossa murhe asioiden luonnollisen tilan muuttamisesta hälvenee. Vaikka sen jälkeen jumalaa käytettäisiinkin käytännön asioiden hahmottamiseen, on tämä vetäytynyt valvojan asemalta monien symbolien kokoelmaan, ja elämää on taas hyvä elää sen omassa läsnäolevassa täyteydessään ja tavoittelua kaipaamattomassa itseismerkityksessään.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

``The Banishment of the Watch-Maker´´


"You can't talk about karma without God, for every law needs a law-maker!" Or so I was told by someone who had read my earlier article discussing universal and Buddhist concepts of karma. Do we really need to have an intelligent designer for each and every minuscule aspect of existence, or does the world turn every bit as well without a cosmic architect?

Read more: http://www.halfsatori.com/2009/02/banishment-of-watch-maker.html

BTW jos jotakuta kiinnostaa, niin alan kirjoittaa foorumi.fi sivulle tieteellistä (yrittävää) artikkelia David Bohmin esittämästä tulkinnasta kvanttimekaniikkaan. David Bohm kumoaa teoksessaan "Wholeness and the Implicate Order" monia nykyfysiikan lainalaisuuksia (joita kouluissakin opetetaan "totuutena"), kuten kausaliteetin ja asettaa kyseenalaiseksi klassisen fysiikan arvostamat käsitteet "ajan" ja "paikan" (jotka toi keskiöön Einsteinin suhteellisuusteoria (neljä ulottuvuutta. Kolme paikkaan liittyvää (kolmiulotteisuus)ja yksi aikaan liittyvä). Moderni kvanttifysiikkaan perustuva fysiikka on löytänyt tapauksia, joissa newtonilaiseen klassiseen mekaniikkaan liitetyt käsitteet, kuten juuri kausaliteetti eivät olekaan tarpeeksi kokonaisvaltainen selitys.

Aioin ensin kirjoitella Darwinin kunniaksi hieman raamatunpolkemista biologisesta näkökulmasta. Sain kuitenkin tuohon Pascalin Vedonlyöntiin pitkän vastauksen, joka innoitti sen verran pitkään vastaukseen, etten jaksanut alkaa pätkimään sitä 500 merkkiin. Sen sijaan laitan tähän koko tuon pohdinnan, mitä sain, sekä oman vastaukseni.

Tässä viesti jonka sain:
"Oikeudenmukainen jumala ei tuomitse ihmistä sen mukaan mihin hän uskoi, vaan sen mukaan mitä hän teki." Kristinuskon ja Raamatun mukaan jos Jumala tekisi näin, jokainen joutuisi kadotukseen.... Siis jos Jumala oikeasti tuomitsisi jokaisen vain tämän tekojen mukaan;).

"Elä hyvin ja auta kanssaihmisiä." Muuten hyvä ajatus, mutta kokeileppa elää 100% hyvin ja auttaa aina kanssaihmisiä, kun sinulta sitä pyydetään. Jos oikein rehellisesti mietit, niin huomaat Paavalin olleen oikeassa Roomalaiskirjeen 7. luvussa. Jos arvaat mitä ajan takaa, ymmärrät. Jos et, kertaa Paavalin havainto.

"Miksi sokeasti uskomisen pitäisi vapauttaa kärsimyksistä? " Entisenä uskovana näytät hyvin nopeasti kadottaneen ydinajatuksen. (Lainaus Room 5:9-11) Sovituksen vastaanottamista.


Siinä oli siis nämä viestit, mitä sain. Sitten seuraa oma vastaukseni tähän kirjoitukseen.

"'Oikeudenmukainen jumala ei tuomitse ihmistä sen mukaan mihin hän uskoi, vaan sen mukaan mitä hän teki.' Kristinuskon ja Raamatun mukaan jos Jumala tekisi näin, jokainen joutuisi kadotukseen. Siis jos Jumala oikeasti tuomitsisi jokaisen vain tämän tekojen mukaan ;)"

Siinäpä se ongelma kristinuskon ja raamatun jumalan kanssa onkin.

Oletetaan nyt sitten jälleen, että jumala on. Jos hänen mielestään ihminen ei kelpaa, selkeästi hänellä on ollut ongelmia suunnitteluvaiheessa. Kerrataanko miten homma tapahtui: Jumala luo ihmisen äärettömässä viisaudessaan, sen jälkeen jumala luo tietoisesti heille houkutuksen, jota tietää että emme voi luontomme(jonka hän loi) mukaisesti vastustaa. Sitten hän leikkii loukkaantunutta kun toteutamme hänen jo ennaltanäkemää tilannetta, potkaisee kaikki ulos paratiisista ja sanoo kaikkien olevan syntisiä tästä eteenpäin. Ja tästä lähti tarina rakkauden, armon ja "oikeudenmukaisuuden" jumalasta. Hän itse teki meidät tietäen että teemme tämän virheen, sitten syyllistää meidät asiasta ja vaatii joko kuuliaisuutta tai kuolemaa. Jumalan mielestä on oikeudenmukaista että 42 nuorta revitään karhujen toimesta palasiksi, koska he pilkkasivat kaljua miestä? Ja kyllä, halpa esimerkki, mutta raamatusta kyllä löytyy lisää näitä yhtä oikeudenmukaisia tuomioita. Onneksi jumala ei yhtä aktiivisesti enään nykyään tuo tätä oikeudenmukaisuuden sektiään julki, muuten joka toinen skeittari lökäpöksyineen olisi joutunut roska-auton yliajamaksi kun naapurin kerrostalokyttääjämummo ärsyyntyi heidän ettiessä hyvää kiveystä missä harjoitella.


"Infinite punishment for a finite crime", en oikein keksinyt kuinka tämän suomentaisi, koska ei siihen oikein saa samaa terävyyttä. Olen kuullut tämän ensimmäistä kertaa Matt Dillahuntyn sanomana(Atheist Experience tv-ohjelman juontaja). Tuossa lauseessa kiteytyy lähes kaikki ne syyt, miksi en enään palvele kristittyjen jumalaa. Kristinusko ja raamattu saavat puhua kyllästymiseen asti siitä, kuinka heidän mielestään jos jumala tekisi oikeudenmukaisen tuomion me kaikki palaisimme, mutta ei se tee jumalasta oikeudenmukaista. Luultavasti vaikka hän näyttäytyisi ja ilmoittaisi raamatun olevan täyttä totta, vaatisin häneltä helvetin hyvää syytä tähän omaan "oikeudenmukaisuuteen" tai käskisin hänen itsensä painua helvettiin. Enkä luultavasti alkaisi palvella häntä siitä huolimatta, koska jos raamattu on hänen käsityksensä oikeudenmukaisuudesta, veikkaisin kadotuksessa olevan reilumpaa sakkia.

Huh, tulipas ärtynyttä tekstiä. Jälkeenpäin katsottuna tuo myös kattaa toisenkin kappaleen "hyvin elämisen" aika mukavasti. Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali nimittäin kertoo nähdäkseni juurikin tästä, miten ihminen voi yrittää tehdä juuri niin paljon hyvää kuin vain suinkin pystyy, mutta koska jumala on antanut meille mahdottomat määritelmät synnille, on pakko pyytää häneltä apua. "14Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnyn orjaksi myyty." Hierotaanko suolaa haavoihin, tuntuuko vielä siltä kuin pystyisit jatkamaan ilman jumalaa, vai joko nöyrryt? Psykologista sodankäyntiä, syyllistämisleikkiä ilman syytä.

Lainaus Roomalaiskirjeen viidennestä taas on yhä, samaa syyllistämisleikkiä. Koska me olemme arvottomia, jumala oli armollinen ja tappoi poikansa. Tietenkin on sopivaa, että jumala, joka aikoo kiduttaa meitä asioista joita emme ole tehneet, valitsisi tien pelastukseen kidutetun ihmisen kautta.

"Tätä on usko:'11 Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.' Sovituksen vastaanottamista."

Muistan hyvin, miltä tuo tuntui. Kun ensimmäistä kertaa tajusin, mitä tämä merkitsi kristittynä. Tuntui kuin suuri taakka olisi nostettu harteiltani. Joka kerta, kun pidimme ystävieni kanssa rukouspiiriä, vähintäänkin seuraavat pari tuntia, joskus päiviä, olin pilvessä. En kirjaimellisesti, mutta oloni oli kevyt enkä nähnytkään varjoja missään. Hymyilin vain maailmalle ja se hymyili takaisin. Unelias olo ilman väsymystä. Voisi sanoa kai rauhaksi. Mutta nyt tajuan, että ainoa syy, miksi tämän tunteen olin saanut, oli siinä, että uskoin ensin kaiken tämän puheen synnistä. Kuvittelin itselleni taakkoja, mitä ei ollut olemassakaan. Piiskasin itseäni henkisesti, koska tiesin, etten koskaan voisi tulla tarpeeksi hyväksi noudattamaan lakia. Olen kokenut molemmat tunteet useasti(sekä painon että tämän "sovituksen").

Ensimmäisen kerran kun tajusin uskonnon järjettömyyden ja sen, etten usko jumalan olemassaoloon, koin täsmälleen saman tunteen kuin uskoessani syntini anteeksi niin useasti sitä ennen. Tajusin sen kaiken olevan pelkkää paskaa, keino saada tuntemaan olonsa ensin huonoksi ja sitten henkinen euforia, jota voidaan markkinoida pyhän hengen kosketuksena. Kaikki se taakka, mitä olin kerännyt neljässä vuodessa, jolloin en ollut ystävieni kanssa tehnyt tätä itsesuggestiopiiriä ja uskonut pahaa oloani pois, nousi kerralla. Tällä kertaa tunnetta vahvisti vielä se, että tiesin, ettei se syyllinen olo enään tulisi takaisin. Siksi tämä olo jatkuikin lähestulkoon viikon. Kävelin luonnossa ja ihailin elämää hymy naamassa.

Joten ei, kun kerran tästä aiheettomasta syyllistyksestä olen itseni nostanut ylös, ei sinne pelkkä raamatunkahlaus minua enään takaisin upota. Aion elää elämäni kuten itse näen sopivaksi, yrittäen olla hyvä ihminen. Tietenkään en onnistu siinä 100%, mutta onnistun siinä juuri niin hyvin kun on mahdollista minulta.

Löysin eräältä sivulta loistavan version Pascalin vedonlyönnistä, jonka meinasin liittää viestiini. Sivusto vain nyt jo ehti kadota jonnekkin sivuhistorian syövereihin, joten enpä laitakkaan sitä versiota tänne. Mutta aion silti kirjoitella tästä uskontojen heikoimmasta argumentista(onneksi molemmat osapuolet tiedostavat sen ja harvemmin yhtään asiaan perehtyneet tahot sitä käyttävätkään).

Pascalin veto on argumentti, jonka kuulet aivan liian usein kun joku, jos nyt ilkeästi voisi sanoa, aloitteleva kristitty yrittää puhua ihmisiä puolelleen. "Jos uskot jumalaan, saat kaiken, mutta jos et, kidut ikuisesti", tämä on pääpiirteittäin se kristittyjen usein käyttämä versiointi. Pascalin vedonlyönti on ehkä helpoin tajuta piirtämällä paperille neljän ruudun ristikko. Vaakatasoon ruudukon yläpuolelle, kirjoitetaan jumala on olemassa, ja ruutujen ylle kyllä ja ei. Pystysuoraan ruudukon viereen kirjoitat Usko jumalaan ja ruutujen kohdalle kyllä ja ei. Tällöin siis ensimmäinen ruutu, vasen ylänurkka, olisi kohdassa Kyllä ja Kyllä, jumala on olemassa ja uskon, oikea alanurkka olisi Ei ja Ei, ei ole olemassa enkä usko.

Pascalin veto on uhkapelurin näkökulma, joka yrittää maksimoida voittonsa. Kun tutkit ruutujen vaihtoehtoja, niin asian näkee helposti. Kirjoitan nyt tämän "täydellisemmän", teistisen version.
-Mikäli uskoit jumalaan ja jumala on olemassa, tulet saamaan suuren palkinnon kuoltuasi.
-Mikäli uskoit jumalaan ja jumalaa ei ollutkaan, et menettänyt mitään.
-Mikäli et uskonut ja jumala oli olemassa, sinua kidutetaan ikuisesti.
-Mikäli et uskonut ja jumalaa ei ollutkaan, et menettänyt mitään.
Uhkapeluri siis toteaa, että uskon jumalaan. Mitään et menetä, mutta voit saada pirusti(pun intended). Kuulostaa järkevältä, kunnes sitä miettii toisenkin kerran. Ongelmia on useita.

Ehkä tärkein, suurin ongelma: Mikä jumala? Kuinka monta eri jumalaa maailmassa on ollut vuosituhansien aikana? Egyptissä oli suuri kulttuuri ja suuret panteonit. Aurinkoa palvottiin ja heidän paavinsa, faaraot, haudattiin tuhansien orjien verellä muurattuihin kiviröykkiöihin. Kaikki nykyään elävät ihmiset pitävät kreikkaa modernin sivistyksen kehtona, jotka toivat meille matematiikan, filosofian ja vaikka ja mitä. Miksi heidän jumalansa sitten eivät kelpaa? Käytämme juutalaisten kanssa osittain samaa kirjaa, mutta monet kristityt eivät elä sellaista elämää, että pääsisivät juutalaisten jumalan kriteereistä läpi. Viikingeillä oli ihan viihtyisä jumalakatras. Itselleni erittäin tenhoava jumala-ajatus on Loki, juonimisen, huijaamisen ja kujeilun jumala. Eikö olisi hienoa päästä Valhallaan taistelemaan kunniasta ikuisesti, herätä illan tullen uudelleen henkiin ja taas seuraavana aamuna lähteä juhlapöydästä taistelukentälle? Riippuen laskutavasta, maailmassa on ollut jopa useita miljoonia jumalia aikojen saatossa. Heettiläisessä kulttuurissa väitettiin olevan jopa tuhansia jumalia. Useat polyteistiset uskonnot sisältävät vähintäänkin kymmeniä. Kristinuskossakin on niin erilaisia lahkoja, että jopa niiden välillä jumalan sanan mukaisesti eläminen vaikeutuu. adherence.com sivuston mukaan maailmalla on tällä hetkellä noin 6400 erilaista uskonlahkoa. Kun lasketaan vanhimmista kulttuureista löytyneet hedelmällisyysikoneista lähtien, kuinka monta erilaista uskoa ja jumalaa on jo unohtunut? Toki tämän ongelma ei esiinny sellaisenaan itse vedonlyönnissä. Veto ei erittele, että mihin jumalaan pitäisi uskoa. Useat, lähes kaikki uskonnot vain eivät hyväksy toisiin jumaliin uskomista, joten olisi pakko valita joku "teismi".

Toinen ongelma on suora jatko ensimmäiseen ongelmaan: Mitä jos heittäydyit väärään jumalaan? Monet jumalat eivät katso suopeasti väärään jumalaan uskomista, joten luultavasti joudut kärsimään vaikka päätitkin uskoa jumalaan. Todellinen uhkapeluri siis valitsisi itselleen lupaavimman, suurimman palkinnon ja pienimmän rangaistuksen tuonpuoleisessa. Kristinuskossa on ikuinen kidutus vs. ikuinen elämä. Uudelleensyntymiset ja karmat, tuonelat, manalat ja valhallat. Voittojen punnitseminen painottaa valintaa epäreilusti, vaikka kaikki nämä jumaluudet ovat yhtä todennäköisiä. Vaikka osuisit oikeaankin jumaluuteen, tämä jumala ei katso suopeasti sitä, että valitsit kylmän loogisesti uskosi vain, koska halusit varmistua voitoista.

Ehkä kuitenkin sitten päätät heittäytyä uskoosi täydellä sydämelläsi. Siinäkin on riskinsä. Amerikasta, tyhmyyden luvatusta paratiisista, löytyy useita esimerkkejä, jossa vanhemmat ovat tapattaneet lapsiaan puhtaasti uskonnollisista syistä(rukoilleet ja vieneet pastorin siunattavaksi, vaikka yksinkertainen piikki terveyskeskuksessa olisi parantanut). Olen varma, että niitä löytyy muualtakin maailmalta, mutta USA vain on se äänekkäin valtio, niin sieltä nämä on helppo poimia.

Kolmas ongelma mikä Pascalin vedonlyönnistä voidaan nähdä, on että kaikki vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä. Kaikki jumalat ovat yhtä todennäköisiä kuin sekin, etteivät ne jumalat ole olemassakaan. Ainoa painotus, mitä voit joillekkin jumalille antaa on vanhan suomalaisen sananlaskun "miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää"-henkisen logiikan tuotos, että miljoonat ihmiset ympäri maailman uskovat kristinuskoon, islamiin ja hindujen jumaliin.

Neljäs pointti, mikä vie vedolta tenhoa, on jumalan oikeudenmukaisuus. Mikäli on olemassa jumala, yleensä heidät kuvataan oikeudenmukaisina. Oikeudenmukainen jumala ei tuomitse ihmistä sen mukaan mihin hän uskoi, vaan sen mukaan mitä hän teki. Kristinusko yrittää uiskennella tästä oikeudenmukaisuudesta todella omituisella tavalla ohi, ensin väittämällä että jumalan tuomio on oikeudenmukainen, mutta sitten kuitenkin jumalan vaativan ihmisiltä ehdotonta uskoa häneen, tai saadan ikuinen kidutus. Kristinuskon mukaan olemme saamassa ikuiseksi ajaksi tuskaa keskimäärin 80 vuoden teoista. Vaikka olisimme tehneet väärin koko 80 vuotta, olleet vain ilkeitä kaikille, kuinka joku voi väittää jumalan olevan oikeudenmukainen, jos tämä lyhyt silmänräpäys, 80 vuotta, hänen mielestään ansaitsee ikuisen kärsimyksen? Mikäli jumala on oikeudenmukainen, hän ymmärtää ajattelevan ihmisen johtopäätöksen olla uskomatta ja arvioi meidät sitten tekojemme perusteella. Sama huomio voidaan toki tehdä toisinkin päin. Miksi sokeasti uskomisen pitäisi vapauttaa kärsimyksistä? Se tuomio ei ole oikeudenmukaisuutta nähnytkään.

Pascalin vedonlyönnin mukaan siis paras ratkaisu olisi ateismi. Elä hyvin ja auta kanssaihmisiä. Ja kun kuolet, vaihtoehtoja on muutama:
-Et menetä mitään
-Pääset hyvään paikkaan muiden ihmisten kanssa, jotka ovat hyviä
-Pääset kauas jumalasta, joka tukee järjettömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja epäinhimillisyyttä.

Kävin tuossa jokin aika takaperin lyhyen väittelyn tapaisen ateismin ja uskonnon välisestä erosta. Tämä väittely lähti liikkeelle, kun kommentoin erään apologeettisen videon virheellisiä logiikkoja vastaan. Tässä videossa eräs jenkkievankelista(Ravi Zacharias) kertoi yleisön kysymykseen vastausta ja vastauksessaan Ravi kertoi että kun ihminen hylkää jotain, jotain pitää tulla tilalle selittämään. Tästä lauseesta sitten hän lähti tangentin suuntaan höpisemään siitä, miten ateismi ei selitä, miten ihmisillä on arvo, miten hän tuli jostain esihistoriallisesta keitosta ja niin edelleen.

Kerroin lyhykäisen vastalauseeni videon kommenttiosiossa, johon sitten sain vastauksen ja siirryimme erään videon katsoneen henkilön kanssa väittelemään aiheesta yksityisviesteihin. Viestinvaihdon aikana itselleni kävi selväksi henkilön harhakäsitysten laajuus ja siinä samalla ehkä pieni oivallus, miksi ateismi on niin vaikeasti hyväksyttävä joillekkin, että he hylkäävät sen henkilökohtaisen mahdottomuuden argumenttiin nojaten.

Tässä ensimmäinen viesti, minkä sain:
I must point out the a religious belief needn't invoke the supernatural. While religious belief often do invoke the supernatural, religions such as Buddhism do not. Dictionary.com give the following definition for religion:

"1. a set of beliefs concerning the cause, nature, and purpose of the universe, esp. when considered as the creation of a superhuman agency or agencies, usually involving devotional and ritual observances, and often containing a moral code governing the conduct of human affairs."

This, right here, just as easily applies to atheism as it does to any theistic faith. As you can plainly see the definition allows for the unbelief in the supernatural. The additional definitions it gives simply underline the non-theistic nature of religion.

So, yes, atheism is a religion. It's an anti-theistic religion (and I think even that is debatable) but a religion it still is.

---

Nokkelimmat toki huomaavat heti, mikä meni pieleen. Toki ensimmäinen kappale on totta, ja buddhismia voidaan pitää ateistisena uskontona siinä mielessä, ettei se sisällä uskoa jumalaan. Seuraavassa kappaleessaan, mikä käsittää siis sanakirjan määritelmän uskonnosta, aloin olla jälleen toista mieltä henkilömme kanssa ateismin "uskonnollisuudesta". Miksi olin tästä vedettyjä johtopäätöksiä vastaan, pilkoin vastaukseni melko useaan osaan:
Ateismi ei ole:
-a set of - Ateismi ei sisällä kuin yhden...
-beliefs - ...uskomuksen, ja silloinkin oikeastaan uskomuksen puutteen(lack of belief)
-concerning the cause, nature, and purpose of the universe - Näihin ateismi taas ei sano mitään. Jatkan myöhemmin aiheesta.
-usually involving devotional and ritual observances - Rituaalit ja palvomiset eivät ole myöskään ateismissa mitenkään päin sisäänrakennettuja.
- and often containing a moral code governing the conduct of human affairs - Ateismi ei sano tästäkään mitään.
Ainoa lause, minkä voisi tuosta religion-sanan määritelmästä ottaa ateismin määrittelyyn on "when considered as the creation of a superhuman agency or agencies", jolloin määrittelisin ateistin olevan tällaista selitystä vastaan todisteiden puutteessa, mutta ehkä jopa avoin idealle.

Eli pähkinänkuoressa, otin hänen määritelmänsä uskonnosta ja melkein jokaisen sanan jälkeen kerroin että ei, ateismi ei ole tätäkään. Seuraava vastaus saapuikin melko ketterästi tämän oman vastaukseni perään ja pääsin todistamaan logiikkaa, joka on omalla tavallaan pelottava. Leikkelen pääpiirteet siitä tähän:

"I believe atheism is a narrow position because the belief/non-belief in a god/gods carries with it a set of additional requirements that you are not acknowledging. If you are an atheist you must also believe in some form of evolution because if God didn't get the ball rolling you must tell me what did. So, right there, you see that atheism doesn't begin and end with the denial of the supernatural. Atheism can't just say, "There is no god." It must provide alternate explanations for the things theism attempts to answer.

If it does not it fails as an acceptable and valuable worldview and philosophy.

Religion tells us more than, "God did this." Religion also gives value and meaning to life, the choices we make, and how we interact with one another. If atheism cannot also do this, and you seem to be saying it can't, then it will die a quick death because besides an answer to the god question, people also want to know what is right, what is wrong, and why it is so."

---

Eli hän vaatii, että koska ateismi kieltää jumalan, joka on pohja koko hänen maailmankatsomukselleen, täytyisi ateismin olla samanlainen sateenvarjotermi, jonka avulla selitetään KAIKKI. "It must provide alternate explanations for the things theism attempts to answer."

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se kaikkien teistien vihaama, miksi? Ei teismikään pyri selittämään mitään, miksi ateismin pitäisi? Teistiltä kun loppuu tekosyyt, lätkäistään loppupisteeseen "God did it"-leima päälle ja lopetetaan tutkiminen. Ateistilta kun loppuvat tekosyyt, hän sanoo "en tiedä" ja palaa asian kimppuun myöhemmin, kun mahdollinen keino asian tutkimiseen on keksitty. Tämä on myös yksi suurimmista vastalauseistani uskontoa vastaan, koska (riittävän vakaasti) uskova ihminen voi käyttää tällaista veruketta tutkimustyössään kun hän vain tarpeeksi turhautuu. Ateismissa kun jumala loistaa poissaolollaan mahdollisten syiden listalla, ei mikään auta, jos tie nousee pystyyn. Joko siitä tahkotaan läpi pala palalta, tai sitten nostetaan kädet pystyyn ja ilmoitetaan meidän tietämyksemme aiheesta olevan riittämätön(kuulostipas pelottavan paljon "ihmiset eivät voi ymmärtää jumalan ajatuksia"-argumentilta). Erona toki vain se, että aiheet eivät sen jälkeen lakkaa etenemästä, vaan tutkimustulokset, vaikka näyttäisivätkin eräästä tutkijasta mahdottomalta, voivat edetä jonkin toisen tutkijan tuloksina.

Koska ateismi ei ota kantaa muihin kuin jumalan olemassaoloon, sisältääkö se jotain vaatimuksia, mitä pitää uskoa ateismin ohella? Lyhyt vastaus: Ei. Mitään muuta ei ole pakko uskoa, vaikka olisi ateistinen kaikkia jumaluskontoja kohtaan. Voisit vain olla ajattelematta kaiken alkuperää, ottamatta sen kummemmin kantaa naturalistiseen tieteeseen kuin pseudotieteisiin. Voit olla sitä mieltä että pinkit näkymättömät yksisarviset ovat kaiken alku, joka ei varmasti ole kaikkien ateistien uskomus. Yksisarvismi ei myöskään olisi loogista, mutta mitä sitten, koska se olisi kuitenkin yhtä lailla selitys kaiken alulle. Hyvin yleinen "kääntyneiden" ateistien ominaisuus toki on, että he uskovat naturalistisen nykytieteen tuottavan tarkkoja vastauksia kysymyksiin ja sitä kautta antavan vastauksen kaikkeen, ennen pitkään. Siksi ehkä kristitytkin ovat sitä mieltä, että ateismi, evoluutio ja nihilismi kulkevat kaikki käsi kädessä iloisesti kukkakedoilla pomppien, näkemättä mitään muuta kuin tylsiä atomeja ja fysiikan lakeja auringon säteilyn piinaamina. Koska heille jumala selittää kaiken, samaa jumalaa vastaan käyvä ateismi selittää siis kaikki samat asiat. Näin asia ei ole.

Toki ymmärrän senkin, että kun hän viittaa asioihin, joita teismi pyrkii selittämään, luultavasti hän viittaa, kuten viimeinen kappale paljastaa, hyvän ja pahan eroihin ja moraaliin. Asioihin, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat niin vuosisadasta kuin asuinpaikasta riippuen. "Uskonto antaa arvon ja tarkoituksen elämälle ja tekemillemme valinnoille". Tästä taas olen jo tehnyt aiemminkin päiväkirjamerkinnän. Nihilismi on filosofinen näkökulma, jonka mukaan millään ei ole oletusarvoisesti jotain positiivista tai negatiivista arvoa. Kuulostaa kylmältä, mutta se estää myös tehokkaasti ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan.

Miten ateisti saa moraalinsa, kun kerran meillä ei ole 2000 vuotta vanhaa kirjaa kertomassa niistä? Yksi hyvin usein netissä vastaantulleista argumenteista jumalan puolesta moraalisena lähteenä(Raamattuhan sanoo muuten, että saatana on moraalin isä, lue 28.1.2008 kirjoitukseni aiheesta). Itse olen sitä mieltä, että naturalistisella selityksellä on mahdollista myös kehittää syyt moraalille evolutiiviselta pohjalta.

Otetaan pieni yhteisö alkeellisia apinoita. Heillä on ollut rankka lapsuus ja osa heistä on huomannut terävien keppien sattuvan, kun niillä tökätään. Siksi he käyttävät näitä keppejä toisten apinoiden tökkimiseen yhteisössä. Kohta he kuitenkin huomaavat, että kun tökityt apinat löytävät ruokaa jostain lähimaastosta ja kantavat sen lauman eteen, heille ei kerrottukaan mitään murkinasta, koska heidän käytöksensä ei ollut mukavaa toisten mielestä. Keppien teroittajat menevät itseensä ja huomaavat, että yksin on tylsää kiikkua puussa ja paljon vaikeampi etsiä ruokaa tulematta syödyksi, joten he haluavatkin olla ystävällisiä muille lähellä oleville pysyäkseen hengissä ja muiden seurassa.

Nyt voitte palata kappaleen alkuun ja laskea, kuinka monta jumalaa hyvän ja pahan erottamiseen tarvittiin. Kyse on voinut olla vuosituhannet sitten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin selviytymisestä, ja yleisesti lauman suojassa selviytymismahdollisuudet ovat paremmat. Laumassa elettäessä eletään lauman säännöillä, vaikka ne eivät välttämättä itselle olisikkaan aina kaikista parhaat mahdolliset. Kuka tahansa lauman jäsen voi lähteä sooloilemaan ja syödä kaiken löytämänsä yksin, mutta entäs sitten kun ruokaa ei löydykkään? Oliko laumassa ruokailu, jolloin saattoi ehkä saada hieman vähemmän ruokaa, mutta säännöllisemmin, sittenkään niin paha asia?

Miksi ateistit eivät tapa toisia ihmisiä halutessaan, kun he eivät usko jumalan antamiin moraaleihin? Jopa sellaiselle inhimilliselle tekijälle kuin empatia(toinen loistava naturalistinen selitys moraalille) on mielestäni täysin järkevä selitys olemassa kehityksen kannalta. En halua tappaa toista ihmistä, koska pystyn käsittämään sen surun, minkä se tuottaa jollekkin, joka välittää tapetusta ihmisestä. Enkä halua, että kukaan muu aiheuttaisi sellaista itselleni. Miten empatia sitten olisi voinut kehittyä? Toiset, vanhemmat yksilöt ehkä oppivat elämänsä aikana laumassa erilaisia keinoja selviytyä jostain toimista paremmin kuin toiset. Toiset halusivat oppia myös nämä keinot, mutta eivät ehtineet ennen yksilön kuolemaa. Ehkä tämä taito sitten jäi oppimatta, mutta jotkut muistivat sen tuomat hyödyt. Ehkä jossain vaiheessa laumasta kuoli osa nuorista saalistajien hampaisiin, ja lauman jäsenten vanhetessa huomattiin laumarakenteesta puuttuvan riittävän nuoria(ketteriä) jäseniä, mutta kuitenkin tarpeeksi vanhojakin pystyäkseen hankkimaan ruokansa itsenäisesti. Tämä kuormittaa laumaa ja ehkä siitä sitten myöhemmin on jossain muisteltu, kuinka vaikeaa oli, kun tietyt jäsenet puuttuivat laumasta. Tällaista yhteisen hyvän ajattelua sellaisetkin käskyt kuin älä tapa ja varasta ovat. Kuten esimerkeillä yritin myös osoittaa, nämä tunteet ja moraali eivät vaadi edes mitään korkeampaa kulttuuria saati sitten jumalia taustalleen ollakseen tarpeellisia osia toimivassa yhteisössä.

"If atheism cannot also do this, and you seem to be saying it can't, then it will die a quick death because besides an answer to the god question, people also want to know what is right, what is wrong, and why it is so."
Pelottava ajatus. Ei pelottava siksi, että nyt kun olen todennut, ettei ateismi edes yritä selittää näitä ja hänen logiikkansa mukaan sen pitäisi kuolla pois, vaan pelottava siksi, että hänen mukaansa ihmiset eivät tiedä oikeaa väärästä ilman jumalaa. Ilmeisesti hän on niitä ihmisiä, mitkä mikäli ahdistetaan nurkkaan kysymyksellä "Mikäli uskosi jumalaan katoaisi, lähtisitkö kadulle varastamaan ja tapppamaan ihmisiä?", vastaisi "kyllä". Sellaiset ihmiset, pysykää uskossanne ja pysykää kaukana minusta. En halua olla paikalla kun tulette järkiinne.

Antaa meille käsityksen siitä, mikä on oikean ja väärän ero.
Rohkaisee itsensä parantamista ja tiedon keräämistä.
Edustaa kaikkia pieniä elämän iloja.
Yritti estää raamatussa tapahtuneet kansanmurhat.

Kuulostaapa jalolta tapaukselta, eikö?

Olen jo pidempään kertoillut tästä kristinuskon järjettömyydestä. Tänään ajattelin rykäistä pienen ajatuksen siitä, miten uskonnon ympärille rakennettu käsitys asioista ei edes vastaa oman pyhän kirjan käsityksiä.

Tätä varten olettakaamme, että jumala ja saatana ovat olemassa. Sitten, punnitaanpa kumpi heistä on parempi vaihtoehto. Kirjan perusteella, sellainen vanha, melko paksukin, nimeltään raamattu, jotkut ehkä tunnistavat? Jumala vs. Saatana, mitä sanoo raamattu?

Jeesus kuoli meidän kaikkien syntien puolesta. Syntiä on ajatella rivoja, nautiskella olostaan, hyväksyä kaikki ja olla yrittämättä tuputtaa heille jumalaa, olla tottelematta vanhempiaan. Käytännössä kaikki, mitä pidät hauskana ja viihdyttävänä toimintana, on jonkin uskonlahkon mukaan syntiä. Joten voidaan sanoa, että pidän synnistä. Saatanan väitetään olevan synnin keksijä, joten pisteet kotiin saatanalle.
Jumala 0 - Saatana 1

Jumala vaatii vain hänen lakiensa noudattamista, jos haluaa pelastua synneiltään. Niitä on paksu ja vanha kirja täynnä. Ihan reilua kait sinänsä, että kun kerran otetaan ne synnit pois, jotka ensin itse määriteltiin samassa kirjassa, että sitten vaaditaan kuuliaisuutta näille säännöille. Saatana taas ei vaadi meiltä muuta kuin että olisimme oma itsemme, mikä on ihan mukavaa omasta mielestäni. Ja jumalasta tulevat moraalit käsitellään vielä, joten älkää typotko sitä argumentiksi vielä.
Jumala 0 - Saatana 2

Jumala on tarinoiden mukaan oikeutetusti tappanut kansakuntia ja käskyttänyt väkeään tappamaan lisää. Jumala kiusasi omiaankin, kuten jobista voidaan nähdä. Saatana katseli maailman hävitystä jumalan kanssa sohvalla löhöillen, kunnes jahve innostui kehuskelemaan kuinka kova jätkä Jobi onkaan. Lyötiin veto, jumala käski testata Jobia. Joten omaisuus vietiin ja lapset tapettiin. Mutta koska jumala on kova jätkä ja niin täynnä rakkautta, Jobi sai omaisuutensa takaisin myöhemmin! Toki se ei paljon lohduttanut kuolleita lapsia tai traumatisoitua Jobia, jonka koko perhe surmattiin. Kohta lisäksi hieman heikentää jumalan kaikkivoipaisuutta, jos hän ei pystynyt edes näkemään, että Jobin usko ei horjuisi edes näillä teoilla.

Mitäs Saatana sitten on oikein omatoimisesti tehnyt? Vaikea kysymys, kun saatana käsittääkseni suoraan tekee jotain vain parissa kohdassa raamatussa, niistäkin genesiksen syntiinlankeemus ja jeesuksen viettely erämaassa taitavat olla ainoat, missä hän toimii kysymättä jumalalta lupaa ensin. Raamatun alussa siis on sellainen yksi kertomus, jossa saatana käärmeen muodossa houkuttelee ihmisen syömään omenan, jolla ihminen sai tiedon hyvästä ja pahasta... Eli saatana onkin moraalin lähde ihmisille, koska ilman sitä/häntä emme erottaisi hyvää pahasta. Täytyy kyllä antaa saatanalle pointsit kotiin tästäkin. Ihmisten moraalin lähde.
Jumala 0 - Saatana 3

Saatana heitettiin taivaasta alas ylpeyden takia, hän ei suostunut kumartumaan jumalan edessä. Saatanaa kuvaillaan henkilönä, joka yrittää pilata jumalan suunnitelmat raamatussa. Ainoa mitä saatana siis oikeastaan on tehnyt, on kieltäytynyt palvomasta massamurhaajaa ja yrittänyt estää sen toimia maan päällä. No toki hän sen lisäksi pyrki nousemaan jumalan sijaiseksi, mutta raamattuun kirjoitettujen TOIMIEN mukaan hän olisi vain pyrkimässä tähän sijaan, koska saatanalla olisi ideoita, jolla hoitaa hommat paremmin. Hän pyrkii nousta jumalaksi, eli hankkia itselleen jumalainen tietämys. Saatanan tavoite on siis tieto? Helvetti, tämä jätkähän on ihan liekeissä tavoitelistansa kanssa(pun intended).
Jumala 0 - Saatana 4

Jumalasta sanotaan, että hän haluaa kaikki valtakuntaansa. Ainoana ehtona on, että uskomme siihen ainoaan "todisteeseen" hänen olemassaolostaan, raamattuun. Koska emme voi suoranaisesti uskoa häneen, koska hän ei ole tuonut itseään ilmi missään vaiheessa, voimme vain uskoa tarinoihin hänestä, joiden todistajista osa on vähintäänkin kyseenalaista sakkia(ilman mitään rasistista syrjintää, ofc). Saatanan taas väitetään vievän meidät kaikki mukanaan, jos olemme oma itsemme. Ei mitään pakotettuja uskoja, ei vaatimuksia uskoa vuosituhansia vanhoja paimentolaiskansantaruja, joiden totuuden väitetään paljastuvan niille, jotka sen uskovat. Eli ensin pitää uskoa, että se voidaan todistaa uskottavaksi... eikun mitä? Mikäli jumala haluaisi meidät mukaansa, hänellä on melko surkea promoottori. Meinaan että itse en ole lähelläkään kaikkivaltiasta, mutta olen melko varma että keksisin vakuuttavampia tapoja näyttää ihmisille, kuinka mahtava ja palvonnan arvoinen olen.
Jumala 0 - Saatana 5

Eli kumpiko hahmoista onkaan nyt sitten raamatun mukaan se mukavampi? Ne alussa listatut asiat ovat siis tällaisen pienen ajatusleikin mukaisesti kaikki ominaisuuksia, mitä näemme saatanan SUORISTA teoista raamatussa. Useimmat UTn ja VTn kohdat, missä saatanaan linkitetään jotain negatiivista, ovat tarinamuotoisia vertauskuvia, jossa jonkin pahantekijän vain väitetään olevan saatanan vaikutuksen alaisena. Saatana antoi ihmisille tiedon, että he voisivat paremmin ymmärtää olemassaolonsa, hänet heitettiin ulos taivaasta yritettyään kehittää parempaa suunnitelmaa kuin tämän jumala-hahmon massamurhat ja siitä lähtien hän on koetellut jumalan rajoja ymmärtääkseen paremmin tämän voimia. Jobin kohdalla suoraan jumalan luvasta koeteltiin uskon lujuutta ja ominaisuuksia. Kaikkivoipa jumala tiesi tämän kaiken jo etukäteen, joten hänellä ei ole tarvetta tällaisiin kokeisiin, eli joko jumala ei ole kaikkivoipa, tai tämä on sadisti, siinä missä saatana taas voidaan korkeintaan tulkita kylmäksi tutkijaksi halustaan nähdä Jobin reaktiot tällaiseen suruun. Saatanan kiusatessa erämaassa Jeesusta Kointähti taasen tutki tämän osajumalan ominaisuuksia, ymmärtääkseen paremmin, miten jumalan voimat toimivat. Missään vaiheessa hän ei tässäkään tarinassa ollut pahantahtoinen, vaan hän tiedusteli kuten ateisti konsanaan, että mitä se jumala nyt sitten oikeasti pystyykään tekemään ja miten tämä vuorovaikutus käytännössä tapahtuu.

Eli jos pelkän raamatusta löytyvien itsenäisten, suorien tekojen perusteella pitäisi valita, niin miellyttävämpi mielikuvitushenkilö on saatana.

Dokumentti: http://www.youtube.com/watch?v=NYlMEOGMAFY&feature=channel

David Robertson kirjoitteli The Dawkins Letters -kirjesarjan Richard Dawkinsille sen jälkeen, kun The God Delusion oli tullut hänen tietoonsa. Kun itselleni tätä kirjaa suositeltiin, kuvittelin sen olevan asiallinen, älykäs vastaus vähintäänkin nerokkaaseen, terävään ja loistavaan kirjaan. Pettymys oli suuri kun TDL:n ensimmäinen kirje oli luettu ja Robertson paljastuikin yksinkertaiseksi apologistiksi. Tässä nyt sitten seuraa toisen kirjeen 'vastakirje'.

Robertson aloittaa kiittämällä ja ihmettelemällä kuinka ihmiset reagoivat niin kiihkeästi kuin uskovat kun heidän pyhää kirjaansa pilkattaisiin. Tämän jälkeen Robertson sanoo että "eihän uskontojärjestelmääkään ole reilua tuomita fanaattisimpien jäsenten perusteella. Sinähän(Dawkins) et ikinä tekisi niin, ethän?"

Kyllä hän tekisi, koska se on oikein. Niin kauan kuin uskonnosta pystyy nousemaan ääriaineksia, jotka heidän omien "pyhien" kirjoitustensa perusteella tappavat ihmisiä, ilman kirkon ulkopuolisia syitä(järkisyitä), on aivan perusteltua näyttää heidät esimerkkinä uskonnon haitoista. Robertsonin kuvailemaan uskonnollisiin fanaatikkoihin verrattavissa olevat ihmiset olivat vihaisia, koska ensimmäinen kirje haukkui Dawkinsia henkilönä. Ensimmäinen kirje oli osittain todella yksinkertaisia väärinkäsityksiä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin ATEISMI EI OLE USKONTO, vaan uskonnon "puuttuminen". Joitain pieniä eroja tässä kuitenkin on. Kuten se, että yksikään ateisti ei pidä Dawkinsin kirjoja pyhänä. Niistä ei etsitä mitään ehdotonta totuutta, jota mukailevia omatkin mielipiteet pitäisi olla. Monet, monet ateistit pitävät Dawkinsia liian hyökkäävänä ja vahingoittavan koko ateismin "etenemistä". Dawkinsin puolustajat näkevät hänen kirjoituksensa sinä mitä ne ovat, yhden miehen mielipiteenä, joka on hyvin perusteltu ja mikä parempaa, perusteltu todistettavilla asioilla. Siinä uskonnollinen fanatismi eroaa. Paras perustelu homoseksuaalisuuden vieroksumiseen löytyy raamatusta, jonka väitetään olevan pyhä sana, joten sitä pidetään järkevänä perusteluna. Kirjasta, johon paimentolaiskansat keräsivät kansantarustoja keskimäärin pari tuhatta vuotta sitten. Tällaisen kirjan painoarvo ihmiselle, joka ei pidä koko jumalaa todellisena, on hyvin lähellä nollaa.


Kaunis ei ole ainoa minkä olisi täytynyt lähteä jumalasta

---

Seuraavissa kappaleissa Robertson pääsee itse kirjan sisältöön. Kappale The God Delusionissa käsitteli kauniiden ja ihmeellisten asioiden yhdistämistä jumalaan ja sen epäjohdonmukaisuutta. Robertson ei yllätä kommentillaan että hän 'yritti ajatella näin', jonka jälkeen hän kertoi kuinka hän joskus näki jumalien olevan riittämättömiä selittämään kaiken sen kauneuden, mutta ettei hän myöskään pystynyt korvaamaan jumalia ihmisillä. Koko kappale on hieman "slippery slope"-argumentin näköinen. Kaltevan pinnan argumenttina tässä yritetään ilmeisesti pelastaa ihmisyyden yleistä 'hyvyyttä', koska jumalattomuus on paha. Robertson ei selkeästikään ymmärrä ateismin, naturalismin ja nihilismin eroja. Mutta kuten monet uskonnolliset fanaatikot(joihin Robertsonin lasken näiden kirjeiden perusteella) haluaisivat kaikkien uskovan, ateismi, jumalaan uskomisesta luopuminen, johtaa naturalismiin ja nihilismiin automaattisesti. Ja vaikka naturalismi onkin hyvin vahvana ideologiana ateistien keskuudessa, niin eivät silti kaikki ateistit ole naturalisteja. Toiset uskovat sielun olemassaoloon(itsetietoisuus = sielu, tai että vain ihmisillä on sielu), jotkut voivat uskoa jopa uudelleensyntymiseen(ei välttämättä vaadi jumalan olemassaoloa) tai ihan vain taikuuteen. Robertson päättää kappaleen raamatunlainaukseen kuningas Solomonilta:"Kaiken hän oli alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." Jos jumala teki kaiken hyväksi, hän mokasi. Hän loi määritelmän mukaan sitten myös Luciferin, valonkantajan, joka myöhemmin lankesi. Pelkästään tämä lause, jota hän itse lainasi "ihmisten täydellisimpänä kuvitteellisena olentona" -kappaleen lopussa jo osoittaa, ettei hän ole ajatellut asiaa loppuun asti.

Kristinuskon ideat eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Intialaisten Bhagavad Gita, hindujen pyhä kirjoituskokoelma, antaa hyvin samanlaisia opetuksia kuin UTssä olevat ns. hyvät moraalit. Kirja on nykyisten tietojen mukaan kirjoitettu 400? eaa, joten opetukset edeltävät UTtä. Jos tämän esimerkin kertoisi Robertsonin kaltaisille ihmisille, niin epäilisin ettei hän hyväksyisi sitä sen parempana totuutena, vaikka teksti on suunnilleen yhtä vanha, kertoo yhtä vaikeasti historiallisesti todistettavia tapahtumia ja kertoo yleisesti ihmisille, että heidän pitäisi käyttäytyä ihmisiksi. Robertson kuitenkin haluaa erikois-statuksen vain omalle jumalalleen, vaikka kaikki jumaluudet olisivat yhtä uskottavia.


Robertsonin käsitteiden sekoittelu ei harhauta

---

Seuraava kappale alkaa Robertsonin vakuutuksella, että hän todella "yritti olla ateisti". Siitä seuraa kappale, missä hän kuvailee omaa pientä uskonkriisiään, jonka päätteeksi hän tulee lopputulokseen, että missään muussa ei ole järkeä. Kauneutta ja pahuutta, luomista, ihmisyyttä, aikaa tai avaruutta ei hänen mielestään ei voida selittää muuten. Ateistinen "selitys" näille on henkisesti ja älyllisesti riittämätön.

Tästä huomataan jälleen, kuinka Robertson sekoittaa ateismin, naturalismin ja nihilismin aina yhdeksi suureksi sateenvarjomääritelmäksi, jota hän kutsuu ateismiksi. Ateismi ei pyri selittämään näistä mitään. Naturalismi, luonnollisten selitysten etsiminen ilmiöihin, pyrkii selittämään näistä suurimman osan. Nihilismi taas aivan varmasti antaa henkisellä ja tunnetasolla joillekin riittämättömän vastauksen. Niille jotka eivät tiedä nihilismiä eivätkä jaksa katsahtaa wikipediasta vaikkapa määritelmää, nihilismin perusajatus on, että millään ei ole objektiivista tarkoitusta tai oletusarvoa. Naturalistiset selitykset maailman ilmiöille ovat tietenkin, jos haluaa asian niin nähdä, nihilistisiä. Sateenkaaria ei ilmesty taivaalle, koska jumala haluaa muistuttaa siitä, että jo kerran pyyhkäisin lähes kaiken elävän maailman päältä ja voin tehdä sen uudelleen. Salamat eivät ole seurausta siitä, että Zeuksella oli pieni avioriita. Sienet metsässä eivät johdu siitä, että pienet menninkäiset ovat jääneet jonkun kengän alle.

Kirjoitin itsekin oman "käännytystarinani" ateismista, jossa jonkin verran käsittelin tätä luonnon kauneutta ja sitä, kuinka siihen ei tarvitse yliluonnollisuutta, että kaikki olisi hienoa. Älyllisesti naturalismi ja osaksi nihilismikin käyvät todella hyvin selitykseksi kaikkiin Robertsonin listaaviin ilmiöihin(paitsi luomiseen, mikäli sillä käsitettiin kansantarumainen maailman syntyminen mistä milloinkin). Ensinnäkin kauneus, pahuus, ihmisyys ja aika ovat kaikki objektiivisia käsityksiä, jotka liittyvät kulttuuriin ja muuttuvat sitä mukaa kun aika kuluu ja aatteet muuttuvat. Joten jäljelle jäi yliluonnollinen luominen ja avaruus. Ensimmäinen näistä ei ole naturalistinen luonteeltaan, koska naturalismi on määritelmältään jo luonnollinen, joten yliluonnollista ei ole mahdollista määritellä naturalismin rajoissa. Jälkimmäinen taas on se tila, missä luonnollinen maailma sijaitsee. Sen alkuhetkelle on vahvoja todisteita, avaruuden laajuudesta on muutamia todella järisyttäviä kuvia, kuten Hubble Deep Field, josta kirjoitin hetki sitten. Miksi maailmankaikkeuden koko tarvitsisi jumalan ulkopuolelleen?

Seuraavassa kappaleessa Robertson haluaa vain vedota järkeen, että koska yksi kuuluisa tiedemieskin oli kristitty aikoinaan, uskonto ei ole tiedettä vastaan. Amerikka ja Romania osoittavat kuitenkin selkeästi tätä vastaan. Evoluution poistaminen koulujen opetusjärjestelmästä, koska se loukkaa raamatun luomisteoriaa vastaan, on aika selkeä tapaus Robertsonin väittämän tyrmäämiseksi.


Uskonto vaarantaa tieteen selitysvoiman

---

Muutama seuraava kappale kuvailee Robertsonin mielestä Dawkinsin vaatimaa ateismia tieteessä. Hänen mielestään uskonto "filosofiana" ei ole mitenkään jumalan kanssa yhteensopimaton. Hän itse ei pidä uskontoa ja tiedettä mitenkään toistensa vastakohtina. Tässä hän on osittain väärässä. Kristinuskon teistinen jumala ei nykyisen tieteen kaikkien tietojen mukaan ole olemassa. Deistinen jumala, joka ei puutu mitenkään kaiken etenemiseen enää luomisensa jälkeen, taas on yhtä heikosti todistettavissa. Robertson on siinä mielessä väärässä, että usko saattaa välillä häiritä tieteellistä tutkimustyötä. Intelligent Design on yksi juuri tällainen jumala-oikopolku, joka on nousemassa. Kun nykyiset tieteelliset tutkimukset todetaan vääriksi, jonka jälkeen todetaan että ainoa mahdollinen vaihtoehto on jumala, tehdään huonoa tiedettä. Siinä on automaattisesti suljettu pois kaikki muut vaihtoehdot ja tehty samanlainen virheellinen kaksinaisasettelu(false dichotomy) minkä hän sanoi esimerkkinä tieteellisten saavutusten ja uskonnon(ei erityisesti kristinuskon) välillä. Usko voi johtaa samanlaisiin argumenttivirheisiin, mikä on ymmärtääkseni ollut Dawkinsinkin syy uskonnon ja tieteellisen yhteisön erottamisessa. JOS Dawkins edes yritti näin sanoa kirjassaan(en lue God Delusionia tätä kirjoittaessa, luen vain kirjeiden väittämät)

Seuraavassa kappaleessa hän halusi tyrmätä Dawkinsin käyttämän "usko"-sanan merkityksen, mutta kun muutama lause kappaletta on kulunut, hän on jo huutamassa ihmisen yliluonnollisuutta. Hän kuvailee dawkinsin asennetta vääntämällä vanhan kreationisteja vastaan käytetyn argumentaatiovirheen, "god of the gaps", kuvaamaan tiedettä. Science of the Gaps. Robertsonin mukaan tiedemiehet eivät suostu myöntämään hengellistä selitystä ja kehittävät naturalistisen teorian siihen tilalle, eivätkä suostu ottamaan jumalaa tähän "maailman määritelmään" mukaan. Tieteelle yritetään luoda raamit, joihin jumala ei mahdu mukaan.

Usko-sanasta tämä kappale ei kerro oikeastaan mitään, mutta Robertsonin mielipiteistä se kertoo hyvinkin paljon. Hän ei suostu myöntämään, että tunteet ja ajatukset voisivat olla kemiallisten reaktioiden aikaansaannos, vaan vaatii, että selitys on jotain suurempaa. Vasta edellisessä kappaleessa hän sanoi olevansa tieteen puolella, ja jo nyt hän väittää, että on täysin hyväksyttävää jättää ymmärrykseen aukkoja, eikä ole pakko tukkia tieteellistä selitystä niihin kaikkiin.

Voin puhua omasta puolestani, mutta uskon myös lähes kaikkien skeptikkojen, naturalistien ja ateistien olevan samaa mieltä kanssani. MIKÄLI joskus saamme todisteita jumalasta, jotka ovat niin vetoavia, että niiden voidaan tulkita varmasti olevan jumalasta, silloin jumala tulee mukaan tieteelliseen metodologiaan mukaan. Ennen kuin jumalan olemassaolo ja vaikutus on voitu todistaa kiistattomasti(LHCn ensimmäisistä ajoista saadaan tulokseksi jumalan huutama tervehdys, esimerkiksi), ei sitä pidetä todisteena mistään. Todellisilla tieteen tutkijoilla ei ole ongelmia sen kanssa, että heidän lemmikkiteoriansa tuhotaan täysin, jos paremmin todisteisiin sopiva teoria ilmestyy. Olkoot sitten vaikka jumalan liittyminen järkevien selitysten joukkoon, kun päästään tarpeeksi syvälle alkeishiukkasten koostumukseen.


Klassinen virhe uskon puolesta

---

Seuraavassa kappaleessa Robertson tekee perinteisen kreationisti-virheen, ja käyttää tekniikkaa "Quote-mining", lainausten louhintaa. Hän ottaa lainauksen Dawkinsin kirjan kappaleesta, missä hän kuvailee kuinka Einsteinin ateismia on haukuttu populaarikulttuurissa, jonka jälkeen hän tekee mielestäni täysin asiallisen huomautuksen, osoittaen sen katolilaiselle pappismiehelle:

"The notion that religion is a proper field, in which one might claim expertise, is one that should not go unquestioned."

Tästä Robertson ottaa irti sen, että Dawkins vihaa uskontoja ja väheksyy sen alan ammattilaisia. Koska kristitty lainasi kirjasta jotain, halusin välittömästi etsiä kohdan. http://richarddawkins.net/firstChapter,1 suoritin haun tuolla lauseella ja luin koko kappaleen. Ennen tätä lausahdusta katolisen papiston jäsen oli kommentoinut, ettei Einstein ole jäävi kommentoimaan uskontoa millään tavalla, koska ei tiedä siitä mitään. Tähän Dawkins sanoi oman lauseensa, ja jatkoi seuraavassa lauseessa esimerkillä siitä, etteivät pastoritkaan luultavasti luottaisi ammattilais-keijulogin lauseeseen keijujen siipien tarkkaan muotoon. Dawkins yrittää osoittaa koko yliluonnollisten käsitteiden naurettavuuden. Raamatusta on jokainen voinut tulkita oman ideansa ristien polttamiseen, holokaustiin, hippiliikkeeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Miten kukaan pystyy sanomaan itseään ekspertiksi alueella, josta voidaan olla ihan mitä mieltä tahansa? Siinä oli se pointti, minkä itse Dawkinsin kirjoittamasta kappaleesta sain.

Seuraavassa kappaleessa Robertson tyrmää Dawkinsin käyttämät lainaukset sanomalla, että hän yrittää saada kristityt näyttämään huonolta ja siten todistaa, ettei jumalaa ole. En oikein tiedä mitä muuta kappaleessa olisi tarkoitus sanoa, koska Robertson ei tunnu itsekään tietävän mitä hän haluaisi sanoa. Hän puolustelee lähinnä kristittyjä, etteivät kaikki heistä ole niin typeriä, kuin näiden Dawkinsin lainaamien kirjeiden kirjoittajat. Robertson myös paheksuu sitä, että Dawkins on hänen mielestään valinnut sellaiset Einsteinille suunnatut kirjeet, jotka saavat kristinuskon näyttämään pahalta.

Kirjeet olivat kommentteja Einsteinin 1940 tekemään kirjoitelmaan, jossa hän kertoi ettei usko henkilökohtaiseen jumalaan(kristinusko). Dawkins tekee selväksi, että nämä ovat Einsteinin saamia kirjeitä uskovilta ihmisiltä, jotka yleensä vielä viittasivat hänen juutalaisiin juuriinsa ja kritisoiden hänen ilmoitustaan ettei hän usko jumalaan.

Dawkins ei yritä eritoten saada kristinuskoa näyttämään huonolta. Dawkins on kriittinen kaikkien yliluonnolliseen uskovia dogmien suhteen.

Siinäpä vastalauseeni toisen TDLn sisältöön. Puuttuvat yhdeksän tulevat kun on jälleen lisää aikaa tehdä niille jotain.