IRC-Galleria

Aiemmin mietin jo matkaani teismistä ateismiin. Myöhemmin lukiessani kirjoitusta läpi uudemman kerran, huomaan aina pysähtyväni miettimään samaa kohtaa tarkemmin. Pyhän hengen osuus uskonelämästä. Itselleni Pyhä Henki, ja kaikki se mitä pyhän hengen kontolle uskovat lataavat, oli se kaikista suurin kynnys, minkä yli piti kiivetä matkallani kohti jumalattomuutta. Olinhan sentään nähnyt kuin myös kokenutkin kaikki ne asiat, mitä pyhän hengen vaikuttimiin kuului.

Koska pyhä henki ilmoittaa jumalan tahdon ihmisille, monissa rukoustilaisuuksissa pyydeltiin "Anna pyhän hengen koskettaa meitä", tai "Vuodata henkesi meidän päällemme". Usein koinkin tämän tunteen. Muiden kanssa asiasta puhuttaessa ja kokemuksia vertaillessa esille nousee aina sama tapa "tuntea jumalan henki". Tunne on kuvailtu yllättävän universaalisti samoin sanoin: Lämmin tunne sisällä, painottoman kevyt tunne. Kuin kaikki ongelmasi olisi nostettu pois harteiltasi. Mielesi on tyyni ja rauhallinen, mikään ongelma ei tunnu niin suurelta että sillä kannattaisi päätään vaivata ja hymyilet ilosta. Näin itse koin tämän "jumalaisen kosketuksen", välillä lievemmin, välillä niin voimakkaasti, että luulin jo irronneeni maasta keveyden johdosta.

Muistan elävästi kun rukouspiirissämme olimme ehkä tunnin verran istuneet pienen kynttilän ympärillä ja vuodattaneet kaikki ongelmamme ilmoille, ja yksi paikallaolijoista alkoi puhumaan kielillä kesken lauseen. Hetken aikaa puhe oli vain iloista jokeltelua, ja muutaman minuutin kuluttua katkennut lause jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sinä iltana tuntui tämä hengen kosketus, minkä aiemmin kuvasin, voimakkaampana kuin koskaan ennen. Ainakin kerran olen itsekin kielillä puhunut samanlaisessa tilaisuudessa. Suu kävi eikä sanonut mitään järkevää, muut kuuntelivat ja omassa pääkopassani ilon ja tyyneyden keskellä harhaili ajatus 'mitta hittoa jokeltelen, mitä tapahtuu'.

Kuten kaikilla uskon taakseen jättäneillä, en voi osoittaa jotain yksittäistä tapausta, jolloin heitin suuren osan elämästäni pois ja aloitin alusta. Pikemminkin se on itsetutkiskelevaa sielun arkeologiaa: Kuulemma jossain minuuden keskipisteessä pitäisi olla joku sielu. Pala palalta tämän "sielun" ympäriltä hakattiin ylimääräistä kuonaa pois ja kun viimein luulin saaneeni tuon mystisen hengellisyyden lähteen esille, huomasin sen ylimääräisen paskan olleen kaikki mitä sisältä löytyy. Ei sielua, ei henkeä. Vain suuret suojamuurit kuvitteellisen keskipisteen ympärillä.

Lienee kohta kymmenkunta vuotta, kun ensimmäiset reiät uskon jollaan ammuttiin. Kiinteät nettiyhteydet saapuivat. Halusin kvantifioida uskoni, tietoa siitä mitä aivoissa tapahtuu, mistä nämä tuntemukset juonsivat juurensa. Törmäsin ensimmäistä kertaa myöskin siihen epämääräiseen suohon, joka on nettifoorumien apologetiikka(Epämääräinen, koska taso heittelee totaalisesta luiskaotsaisesta roskasta niin korkean tason filosofiaan, ettei keskustelun lukeminen ollut mahdollista ilman pientä filosofian sanakirjaa ja Wikipediaa). Löysin tutkimuksia, joissa oli tarkasteltu aivokemiallisia tapahtumia näissä hengellisissä tilanteissa. Samanlaista kuin tietynlaisissa puutostiloissa. Hukkuessa, hapen puutteessa, olo on usein kuvailtu viime hetkillä euforiseksi ja tyyneksi. Monet ovat "nousseet valoa kohti". Joitain tutkimuksia löytyi, joissa näitä ruumiistairtautumisia oli tuotettu koejärjestelyin. Toisin sanoen, koehenkilöiden aivoja oli huijattu, ja ihmisen mieli hoiti loput.

Tämä oli luultavasti se ensimmäinen isku. Tiesin, että nämä kokemukset pystyttiin melko tarkasti määrittelemään, jopa toistamaan, ilman yliluonnollista välikättä. Ei tämäkään yksinään ole mikään kuolettava isku uskolle, nämä tutkimukset löysin ja luin hihhulikauteni huipulla joka jatkui vielä useamman vuoden. Portit epäilyksille oli kuitenkin aukaistu, kun tajusin, että kysymykset, joihin ei Ylistaron suljetussa yhteisössä osattu vastata, olivat yleisiä muuallakin, ja niihin löytyisi vastauksia. Oli vain mentävä sinne, minne uskonsa kanssa ei rehellisesti kannata mennä, mikäli haluaa säilyttää sen ehjänä. Kuvittelin rakentavani kestävän selityksen itselleni siitä, miten maailma toimii: Jumala säilyisi pohjana, kaiken liikkeellelaittajana ja takapiruna, kun tieteen saavutukset taas kertoisivat sen käytännönläheisemmän puolen todellisuudesta.

Jälkeenpäin ajateltuna epäilisin juuri tämän olevan se suuri askel poispäin. Tietokaan, tai tiedonsaanti, ei uskoa horjuta, jos et vain hyväksy mitään. Kiellät sen mahdollisuudenkin, että ihminen voisi olla oikeassa omien ajatustensa kanssa, ja lakaiset kaikki ristiriidat uskosi kanssa vain maton alle piiloon. Sen sijaan huomasin itse että ennen pitkää tilanne kääntyi päinvastaiseksi, ja jumala etsi epätoivoisesti jotain pientä selittämätöntä, tuntematonta reikää, minne piiloutua.

Muuttaessani Tampereelle olin saanut pyöriteltyä uskon ja tieteen mielenkiintoiseksi ravioliksi missä tarkoin valitut tieteelliset faktat ja paimentolaistarinat sekoittuivat keskenään epämääräiseksi puuroksi, minkä kasassa pysymisen pystyn jälkikäteen selittämään kahdella seikalla: "Pyhän hengen" vaikutuksella ja sillä, että olin elänyt Ylistarossa suojellussa kuplassa, missä kukaan ei kyseenalaistanut näitä ajatuksia eikä vaatinut selitystä tai pukemaan edes sanoiksi niitä järkeilyjä. Olin teistinen evolutionisti, olin jo hyväksynyt evoluution ja alkuräjähdyksen selityksinä maailman tämänhetkiselle tilalle, tiesin Gilgameshin tarinan olevan luultavasti se alkuperäinen tulvatarina enkä pitänyt raamattua absoluuttisena totuutena yhdessäkään käytännön asiassa. Moraalin ollessa kyseessä löytyi samat aiheet lähes kaikkien muidenkin uskontojen papereista, jotka olivat vain kirjoittaneet ohjeitaan ylös. Sen lisäksi raamatun tekstejä väänneltiin jo silloin huikeat määrät: Tuohon aikaan naispappeus oli se suuri tapetille nostettu aihe, jonka ansiosta kourallinen kavereitani erosi kirkosta(he eivät hyväksyneet, että naiset pääsivät papeiksi. Voisin kuvitella tämän hetken 15-18 -vuotiaiden seurakuntanuorissa olevan samanlaista kahtiajakoa homoliittojen kysymysten kanssa. On niitä, jotka kannattavat tasa-arvoa ja ihmisyyden edistämistä, ja niitä, jotka seuraavat raamattua). Raamattu oli kirja muiden joukossa, jonka jumalallinen vaikutus roikkui ainoastaan uskon ja muiden vakuuttelujen varassa, mutta jonka sisällöstä vastanneet vanhat sovinistit ripottelivat oman näkemyksensä mausteeksi.

Tampereella tiedon valtatien kiinteä liitospiste tarjoili ammuksia uskoa vastaan sellaisissa volyymeissä, että vuoden kuluttua Tampereelle muutosta olin viimeistelyä vaille valmis unohtamaan lapsuuden sadut pilvikaupungeista. Pyhä henki oli kutakuinkin ainoa, jota en ollut vielä täysin voinut selittää ulos yhtälöstä omakohtaisten kokemusten takia. Tiesin kyllä, ettei yliluonnollisia ihmeitä ole koskaan nähty. Epätodennäköisiä tapahtumia, kuten äkillisiä parantumisia tietenkin tapahtuu harva se päivä. Niiden syyt vain eivät enää näyttäneet yliluonnollisilta, pelkästään epätodennäköisiltä. Silti edelleen muistin, kuinka tunsin pyhän hengen kosketuksen ja vaikutuksen seurakunnan piireissä ja hartauksissa.

Tampereella löysin myös uuden harrastuksen: Reivit. Klubeilla käyminen Seinäjoella tai Vaasassa oli huomattavasti monimutkaisempaa ja harvinaisempaa kuin Tampereella, missä sai viikoittain valita vain parhaat päältä eri tapahtumien välillä. Neljättä tuntia lattialla tanssineena koin samanlaisen keveyden ja tyyneyden, mistä aiemmin syytin pyhää henkeä. Syytin vieläkin, ja ensimmäisillä kerroilla sain suorastaan hengellisiä piikkejä ajatusmaailmaani. Yhä useammin näin käydessä aloin analysoimaan kokemuksiani sen mukaan mitä pystyin muistamaan niistä. Aina pitkä, välillä jopa kuudenkin tunnin lähes tauoton tanssilattian kulutus, ei alkoholia, hyvin vähän nestettä yleensäkään. Rytmistä musiikkia, kutakuinkin tasaisella tempolla. Olin lukenut tekniikoista, joilla shamaanit vaivuttivat itsensä transsiin. Useimpiin menetelmiin liittyy oleellisena osana rytminen elementti, joko musiikin, liikkeen tai ääntelehtimisen kautta. Vaikutti kovastikin siltä, että tunne olisi jonkinlainen transsitila. Tämä oli se puuttuva pala.

Pyhän hengen tuntemus ei ole kovin monilla heti alusta alkaen mukana. Useimmiten se vie aikaa ja paljon käyntejä. Muistelisin käyneeni seurakunnan tapahtumissa vajaan vuoden ennen ensimmäistä tällaista kokemusta. Sen jälkeen tähän tilaan pääseminen muuttui vähitellen helpommaksi. Kuten meditaation kanssa, harjoittelulla ja kärsivällisyydellä oikeaan tilaan pääseminen helpottuu lopulta lähes refleksinomaiseksi, mitättömällä ajatustyöllä tapahtuvaksi siirtymäksi. Näin kävi "pyhän hengen" kanssa, ja näin kävi myös "klubitranssien" kanssa.

Seurakuntatapahtumissa samoja ajatuksia taotaan päähäsi joka käänteessä, alusta loppuun. Rukouspiireissä sama homma; Toistetaan samoja platonisia lauseita ja monotonisia jankutuksia, jonka jälkeen kuvitellaan jonkun suuremman voiman auttavan. Lopulta kaikki se jankutus menee järjen puolustuksien läpi ja uskot sitä jaarittelua, jolloin tunnet tämän "pyhän hengen" kosketuksen, joka vie kaikki ongelmat hetkeksi pois. Hypnoottisen paskapuhe ja oikeista naruista vetely juuri epävarmojen teinien keskuudessa: Kuinka lähellä tämä lieneekään Hitlerin värväyskampanjoita ja puheita saksan talousvaikeuksien kanssa painiville massoille(myönnän tietämättömyyteni, en ole lukenut mitään analyysejä Hitlerin oikeista metodeista, vain että hänen puheensa olivat varsin hypnoottisia).

Kun viimein yhdistin nämä kaksi, "pyhän hengen" ja transsien indusoinnin menetelmät, tajusin juuri sitoneeni myllynkiven siihen viimeiseen hengellisyyden pelastusrenkaaseen faktojen meressä. Jumalaa ei tarvittu maailman luomiseen, elämän luomiseen, elämän monimuotoisuuteen... Jumalaa ei tarvittu selittämään mitään. Sielua ei ole olemassa, Pyhää Henkeä ei ole olemassa. JUMALA EI OLE OLEMASSA.

Jumalaa ei häiritse homoseksuaalisuus lainkaan, siitä näppäränä näyttönä vaikka tämä liskolaji, jossa ei esiinny koiraita lainkaan.

Eli taisi arkkiin nousta lesbopari, kun pikkusieluinen jumala tappoi 99% maailmasta tulvalla.

herra jumala ja sillee tieteks.

Ei tullut isorokkoa. Suomalainen lääketiede on vaan kovempi, kuin jumala.

http://areena.yle.fi/video/1315511829091

Ohjelma on poistunut yle areenalta, mutta löytyy youtubesta

http://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM

Jos haluatte todistaa jumalan olemassaolon minulle rukoilkaa, että saan isorokon. Minut on katsos rokotettu sitä vastaan, mutta eikös jumalan mahti voita minkä tahansa rokotuksen ja todennäköisyyden.

Ensi viikon Perjantaina nähdään, onko ihmisen kehittämä rokote mahtavampi kuin "jumalan" voima! <666

Kärsimyksen ajat ovat edessä! Katukaa ja kääntykää Jeesuksen puoleen! Maailman synnytystuskat ovat käynnissä! Tuomio on tulossa!

Ei vaiskaan. Mutta sain junassa jehovien jeesus lapun, jossa kärsimys selitetään mm. sillä että lopun ajat ovat alkaneet. Monet uskovaiset ja nuoret näkyvät uskovan helposti siihen, että maailma on menossa päin helvettiä. Nimekäs herätysliikeläinen David Wilkerson ennusti jo 70 luvulla että "tämä sukupolvi saa kokea lopunajat".

Minua tosin ihmetyttää mistä tämä käsitys on peräisin, että maailmassa menee nyt jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Kiina ja Intia vaurastuu niin että humisee. Ruokaa tuotetaan yli 6 miljardin ihmisen tarpeen. Monissa maissa saa yöllä kävellä kadulla ilman että tarvitsee pelätä heti ryöstetyksi/raiskatuksi/tapetuksi tulemista. Hallitsijat eivät useimmiten voikkaan enää tehä niinkun huvittaa. Ei edes Neuvostoliittoa tarvitse pelätä. On vaan joku rupunen puska terroristi järjestö, jonka pelottavin saavutus oli kaapata matkustajakone. Nyt pelätään pikkupommeja, ennen odotettiin ydinsotaa. Tulivuoren purkaukset nielivät kaupunkeja. Nykyään katastrofeja osataan ennustaa ja minimoida vahinkoja.

Ehkä tämä ennätyksellisen uskonvapaa maailma on niin ahdistava, että uskovaiset odottavat tuomionpäivää kuin kuuta nousevaa ja yrittävät epätoivoisesti löytää merkkejä siitä. Nykyäänhän saa olla erimieltä kirkon kanssa ja homoillakin on avio-oikeus. Telkkarissa on liikaa seksiä ja ihmiset harrastavat syntiä. Hyihyi.

Uskonto kukoistaa parhaiten silloin kun on tosi ankeaa ja elämä on epävarmaa, kuten jos puhkeaa rutto tai sota. Silloin helposti turvaudutaan jumalaan, kun ei muutakaan voida. Nyt kun voidaan liian hyvin, niin ihmiset alkavat vieraantua kirkosta. Selkeästi Saatanan tekosia, joka vihaa ihmisiä, joten tuomiopäivän on oltava edessä.

R.I.P David 19.5.1931 - 27.4.2011

Tutustuin alkukesästä uskovaiseen tyttöön. Hän puhui minulle Jumalasta, Jeesuksesta ja kaikesta muusta. Tottakai minäkin, jos on olemassa niin suuri voima ja totuus, tahdon sen elämääni. Avasin sydämeni ja rukoilin johdatusta. Mutta jos on Jumala, joka vastaa rukouksiin, niin minua on johdatettu yllättävään suuntaan.

Tuntuu siltä kuin kaikki tämä uusi mitä olen kokenut, on väärin ja minun pitäisi palata takaisin siihen aikaan, jolloin en rukoillut, ja puhuin uskovaisia vastaan. Tarkoitan siis sillä sitä ulkokultaisuutta, jota monet kristityt korostavat. Sekä sitä, miten asioita oikeasti tulisi ajatella järjen kautta.

Ulkokultaisuudella tarkoitan sitä, miten papit puhuvat jumalasta ja jeesuksen sydämeen ottamisesta. Riittää kun uskot jeesukseen ja saat iänkaikkisen elämän. Väliäkö sillä mitä se oikeasti tarkottaa. Saahan siitä hyvän statussymbolin, kun voi kokea olevansa parempi ihminen ja kerskailla muille, kuinka on löytänyt totuuden. Tämä tuntuu olevan monen uskovaisen keskeinen ajatus.

Raamatussa on kuitenkin paljon hyvää asiaa. Jeesus on hyvä moraalinen opettaja. Esikuva, johon tulisi pyrkiä. Sillä onhan todella niin, että niin hyvä kuin pahakin kiertää maailmassa. Maailman pahuus syntyy pahasta olosta, joka taas luo uutta pahaa oloa. Jeesuksen sydämeen ottaminen siis tarkoittaa näiden ajatusten sisäistämistä. Se on muutakin kuin tyhjiä sanoja. Tärkeää ei ole se kuinka monelle sanoo ottaneensa Jeesuksen sydämeen, vaan tärkeää on se, että oikeasti tekee niin.

Raamattu opettaa meille hyväksyntää. Jeesus meni myös yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpien luo ja sanoi, että te olette yhtä hyviä kuin muutkin. Älkäämme siis antako ylpeyden hallita meitä, vaan syleilkäämme myös kaikkein alhaisimpia. Tuomitseminen ei ole tehtävämme. Minäkin olen tuominnut niitä, jotka mielestäni ällöttävästi ja tyhmästi eläneet.

Myös se joka on himojensa orja, loukkaa lopulta niin itseään kuin läheisiään. Älkäämme siis antako haluillemme valtaa, silloin kun tiedämme ettei se lopulta tee meitä onnelliseksi. Tämä vaatii suurta itsetuntemusta ja tutkiskelua. Tietämätön voi olla itse itsensä pahin vihollinen. Minäkin olen seksiriippuvainen.

Se, joka ahnehtii liikaa, ei tule löytämään lopulta onneaan, vaan löytää itsensä turhuuksien ympäröimänä. Se, jolla on liikaa, valuttaa sydäntään materiaan ja saattaa unohtaa, mikä on se perimmäinen kaipuu. Minäkin olen täyttänyt aukon sisälläni uusilla peleillä ja elokuvilla.

Kun vihaa, niin se viha hukuttaa. Vihaisena ei jaksa elää, vaan se kuluttaa voimat ja vie ajatukset. Se voi johtaa tekoihin, joita katuu koko lopun elämää. Se saastuttaa ihmisen sisältäpäin ja leviää helposti myös muihin. Minäkin olen tahtonut tappaa viattoman, vain koska olen ollut niin vihainen.

Älkäämme olko kateellisia, sillä silloin katsomme vain muita, emmekä huomaa mitä itsellämme on. Jokainen on yksilö ja löytää oman onnen omista asioista. Katsotaan ympärillemme ja nähdään, miten paljon meitä on siunattu. Täyttäkäämme se sisäinen kaipuu, joka sydäntämme riivaa. Sitä ei löydy kadehtimalla sitä, mitä toisella on. Minäkin olen niin paljon kadehtinut sitä kuinka muut ovat uskaltaneet elää omana itsenään, miksen minä ole niin itse tehnyt?

Tämä kaikki kumpuaa sisältä, eikä millään sanoilla saa sitä aikaiseksi. Rukouksilla ei saa mitään aikaseksi. On sanottu, että Jumala näkee kaiken ja tietää kaiken. On sanottu, että Jumala kuulee rukoukset ennen kuin niitä lausutaan. On sanottu, että Jumala antaa enemmän kuin pyydetään. Älkäämme siis pyytäkö sitä mitä meillä jo on. Kaikki välineet on jo annettu. Avatkaamme silmämme ja katsokaamme, mitä kaikkea meillä jo on. Olkaamme kiitollisia.

Jos siis Jumala on, joka vastaa rukouksiin. Jos on Jumala, joka johdattaa sitä joka pyytää. Sanoma kuuluu seuraavasti: Nenät ylös sieltä kirjoista ja eläkää. Älkää hokeko turhaan herran nimeä, vaan ajatelkaa itse, kuinka maailmasta voisi tehdä paremman paikan. Ehkä silloin saamme joskus elää paratiisissa.

Uskonvoimalla saa ihmeitä aikaan. Ihmiset kokevat ihmeitä, plasebo lääke parantaa sairaat ja rukouksiimme vastataan. "eräässä masennuslääketutkimuksessa 93 prosenttia antidepressantteja saaneista voi hyvin 12 viikon hoitojakson jälkeen, samoin kuin 73 prosenttia sellaisista, joiden lääkitys oli vaihdettu lumelääkkeeseen" *

Monet uskovat myös että heidän rukouksiinsa on vastattuja ja erilaisia ihmeitä on tapahtunut. Itsekki olen kokeillut rukouksen voimaa. Pienenä pääni oli niin täynnä ahdistavia ajatuksia, etten saanut unta. Rukoilin helpotusta siihen ja pian nukahdin. Yhtenä päivänä minulla oli ihan kamala olo, niin hirveä että uskoin ettei mikään auta siihen. Eräs ihminen sanoi rukoilevansa puolestani ja pian voinkin jo paremmin. Jännää eikö? Kun vielä huomioi etten ole juuri uskovaista tyyppiä. Vastaavaa vaikutusta tosin olen saanut aikaan myös eräällä toisenlaisella ajatusleikilla. Minulla on joskus tapana, kun voin henkisesti pahoin, kutsua mielessäni pimeyden voimia täyttämään itseni vihalla, ruokkimaan itseään, jotta voin purkaa sen pahan olon pois. Eräänä päivänä vastaavassa tilanteessa mietin, miksen kutsu koskaan valon voimia viemään pahaa oloa vain pois. Niin teinkin, ja minulle tuli tästä mitä mainioin olo.

Äiti on myös uskonut syvästi erilaiseen epätieteelliseen lääketieteeseen, kuten energiahoitoon ja homeopatiaan. Ei siinä vielä mitään jos hän uskoo siitä olevan apua, mutta kun hän on käyttänyt niitä myös koiriin, niin on vaikuttanut siltä, että nekin uskovat.

Erilaisia parantumis kertomuksia löytyy myös lukuisilta eri kristinuskon lahkoilta, muslimeilta ja vaikka miltä shamaaneilta. Jos jumala siis vastaa rukouksiimme, ovat kaikki uskonnot varmaan yhtäaikaa totta. Vai olisiko sittenkin kyse jostain muusta? Ehkä kaikki on vain sattumaa taI sitten jotain selittämätöntä.

Esitänkin jännän ajatuksen siitä, että mitäs jos ihmisellä psyykkistä potentiaali ja kykyjä, joita emme osaa tunnistaa tai käyttää. Jospa erilaiset uskoon liittyvät riitit ovat keino laukausta tätä piiloutunutta voimaa ihmisessä itsessään? Buddhalaiset munkitkin treenaavat kehoaan ja mieltään kyetäkseen ihmeellisiin suorituksiin ja kivunsietoon. Tässä vaan pieni ajatus..



* http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Plasebo-auttaa-monia/1209/

Pohtiessani Raamattua nousi mielinkiintoinen ajatuspäähäni. Vanhassa testamentissa Jumala useaan otteeseen tuhoaa tai komentaa tuhottavaksi kokonaisia vääräuskoisten kansoja. Silti laissa eli kymmenessä käskyssä kiellettiin tappaminen. Tämä voi tarkoittaa vain sitä että laki on tarkoitettu pelkästään kristillisen väestön laeiksi. Vääräuskoiset eivät noudata Jumalan lakeja ja näin ollen ne eivät koske heitä. Vääräuskoisia siis saa ja pitääkin tappaa, sillä ovathan he ällötyksiä Jumalan silmien alla.

Uudessa testamentissa Jeesus toi joitain liennytyksiä ja selkeytyksiä lakeihin. Kuitenkin lait koskevat edelleen vain kristillistä väestöä koska vääräuskoiset eivät niitä noudata, eivätkä täten kuulu lain piiriin. Jeesus kuitenkin tarjosi kaikille mahdollisuuden kääntyä ja pelastua hänen nimeensä. Siis meidänkin on ensin tarjottava vääräuskoisille mahdollisuus ottaa Jeesus sydämmeensä, ennen kuin surmaamme heidät.

Tätä oikeaa eli kirjaimellisesti tulkittua kristinuskoa harjoittivat myös muinaiset ristiretkeläiset, joiden ansiota nykyinen kristinuskon valta-asema on. Koko usko siis lepää murskattujen kulttuurien ja vääräuskoisten veren yllä, niinkuin Jumala on sen määrännyt.

Voinette havaita selkeitä samankaltaisuuksia Islamin kanssa, mikä ei ole lainkaan yllättävää, sillä onhan Islam jatkoa kristilliselle saagalle. Islam onkin ainoa usko, joka on kyennyt historian saatossa yhä uudelleen ja uudelleen haastamaan kristinuskon. Islamin uskoisten kanssa meillä on myös ollut jatkuvasti verisiä yhteenottoja. Tästä voimme päätellä, että koska voinemme olettaa, että kristinusko on ainoa oikea usko ja me olemme tietysti aina oikeassa, että Islamin täytyy olla itsensä Luciferin aikaansaama vääristymä, jonka tarkoituksena on haastaa Jumalamme.



(esitetyt näkemykset eivät edusta henkilökohtaista mielipidettäni, vaan ovat raamatun oppeja ja niihin pohjautuvia johtopäätöksiä)