IRC-Galleria

18.07.2012 20:22 <sorin> Mä täs just mietin, et jos hyväksyisin jeesuksen, niin pitäskö mun tuomita homot pahantekijöinä? Koska ei siinä ole mitään pahaa, enkä mä voi hyväksyä sitä, että syyttömiä tuomitaan.</sorin>

18.07.2012 22:04 <eeva-> @Sorin: Mielestäni raamattu opettaa ettei ihminen ole mikään toista ihmistä tuomitsemaan.</eeva->

18.07.2012 22:10 <sorin> Mut jos raamatussa kerran sanotaan että se on väärin. Yms kaikkee muuta mitä siellä sanotaan et on väärin. Niin sillonhan munki pitäs alkaa ajattelemaan et ne on väärin. Mut miten voin ajatella et jokin on väärin joka ei musta ole?</sorin>

18.07.2012 22:14 <eeva-> Ei nykymaailmassa mun mielestä pitäis katsoa raamattua niin mustavalkosesti. Eikä se ole mun mielestä uskon edellytys, että kokee itsekin sisäisesti jonkun jutun väärästi. Eikö tärkein ole vain oma usko Jumalaan. Isä Poika Pyhä Henki. Eihän siinä muuta tarvitse?</eeva->

18.07.2012 22:18 <sorin> Jos raamattuu vois lukee ennemminkin aikalaistensa sävyttämänä ku totuuden torvena niin mun suhtautuminen kyllä muuttuis heti.</sorin>

18.07.2012 22:19 <eeva-> Jokainen tulkitsee raamatun omalla tavallaan :)</eeva->

18.07.2012 22:22 <sorin> Kuulostaa hyvält :) mut veikkaan et hartzilla ja trilidiumilla on eriävä sanansa sanottavana x)</sorin>

18.07.2012 22:26 <eeva-> Uskossa oleminen ei ole sitä, että pitäisi pitää absoluuttisena totuutena sitä mitä valtaväestö on totuudeksi päättänyt. On niin monta mielipidettä kuin ihmistäkin. Mutta jos oikeasti ajattelee niin uskossa tärkein asia on usko Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Se oma yhteys Jumalan välillä on tärkein. Kukaan ei ole toiselle sanomaan, että sä et usko. Ei tarvitse ripittäytyä, kuulua kirkkoon, antaa rahojaan tai mitään muutakaan uskoakseen. Edes raamatun läpilukeminen ei ole pakollista voidakseen sanoa, että olen uskossa. (tosi moni himouskovainen ei ole edes koko raamattua ikinä läpilukenut)</eeva->

18.07.2012 22:33 <sorin> Eli uskoakseen riittää oma sisäinen usko? Mihin kellään ei ole sanomista ja se on pelkästään sinun ja jumalan välinen asia?</sorin>

18.07.2012 22:35 <eeva-> Juuri näin :)</eeva->

18.07.2012 22:37 <sorin> kuulostaa hyvältä :) mut taidetaan jäädä vähemmistöks</sorin>

18.07.2012 22:39 <eeva-> Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Ei ketään voi uskoon pakottaa. Sitten kun tulee uskoon niin tulee. Sen huomaa/ tuntee kyllä. Mikään väkisin uskominen - siksi koska muutkin ei ole kauhean hyvä peruste uskoa. Se usko kumpuaa sisältä kun on Jumalan vastaanottanut :)</eeva->

3.07.2012 18:01 <Trilidium> @Sorin: Olet aivan oikeassa, että jos uskovat ihmiset käyttäytyisivät fiksummin eikä niin tekopyhästi kuin useat käyttäytyvät tänä päivänä niin suhtautuminen uskoviin ja Kristukseen olisi paljon erilaisempaa. Mitä tulee Hartzin antamaan kohtaan Raamatusta Joh 15:18-21, niin kyseinen kohta ei tarkoita, että KAIKKI MAAILMAN IHMISET vihaavat uskovia sen takia, että vihaavat Kristusta. Tosi asia on se, että on olemassa ihmisiä jotka olisivat kiinnostuneita Kristuksesta, mutta kun he yrittävät lähestyä uskovia tästä aiheesta niin uskovaiset arvostelevat ja tuomitsevat heidät niin syntisiksi, että he ajavat ihmiset pois Kristuksen luota.

13.07.2012 18:08 <Trilidium> @Sorin: Jeesus sanoo Raamatussa "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." (Joh. 13:35). Eli jos uskovaiset ihmiset osoittaisivat rakkautta toisiaan ja muuta maailmaa kohtaan niin ihmisiä tulisi satoja uskoon joka päivä. Tästä todistaa Raamatun apostolien ajat ja mikä tahansa paikka ja aika lähihistoriassa jossa uskovat ovat ottaneet tosissaan tämän rakkaus asian. Nykyään vain monet vääristelevät Raamatun sanaa oman etunsa vuoksi. Uskovainen ihminen menee provosoimaan ja syyttämään ihmistä huonoksi ihmiseksi sen sijaan, että AUTTAISI HÄNTÄ niin kuin Jeesus on käskenyt. Tämän provosoinnin lopuksi heitetään kuuluisa lause "Jeesus rakastaa sinua". En ihmettele jos moisen kokemuksen jälkeen ihmiset tulevat allergiseksi lauseelle ja ajatukselle "Jeesus rakastaa sinua". Sitten kun joku ihminen tälläisen provosoinnin jälkeen ärsyyntyy uskoviin niin olen nähnyt järkyttyneenä kuinka nämä uskovat toteavat "no, se ihminen oli niin syntinen, että ei halunnut pelastua". Vielä typerämpää on se, että kun nämä uskovat saa tämän provosoinnin jälkeen ihmisten vihat päälleen niin he sanovat, että näin he kärsivät Kristuksen nimen tähden niin kuin Joh 15:18-21 kohta sanoo. PASKAT! Monia uskovia inhotaan sen takia, että he ovat kiusanneet ihmisiä. Minusta uskovainen ihminen joka saa turpaansa sen jälkeen, että on kiusannut ihmisiä, saa ihan hyvästä syystä turpaansa. Minusta pahinta Jumalan pilkkaa ei ole se, että joku heristää nyrkkiä taivasta kohti ja sanoo "Jumala on perseestä" vaan se, että ihminen kiusaa, provosoi ja on typerä ihmisiä kohtaan ja menee vielä väittämään olevansa JEESUKSEN ASIALLA. Jeesus oikeastaan Raamatussa varoittaa uskovia tälläisistä ihmisistä ja sanoo, että pysykää kaukana heistä.

13.07.2012 18:14 <Trilidium> @Sorin: Jeesuksen sanojen mukaan Hänen seuraajansa ei ole ihminen joka vain hajottaa ja kiusaa ihmisiä koko ajan. Jeesus sanoo Luuk. 11:23: "Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani KOKOA, se HAJOTTAA." Jeesus sanoi fariseuksillekin, että he ovat sen lapsia ja seuraajia jonka tekoja he tekevät. Saatana on hajoittaja ja valehtelija ja joka hajottaa ja valehtelee elämäntavakseen, se on Saatanan seuraaja. Se joka rakentaa ja pysyy totuudessa (myös itsensä kohdalla), se on Jeesuksen seuraaja.

13.07.2012 18:17 <Trilidium> @Sorin: Hyvä Jeesuksen sanoma on myös Matt. 7:21: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." Ja Isän Jumalan tahto on Luuk. 10:27: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Joh. 14:24: "Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."

27.06.2012 16:43 <Trilidium> @Sorin: Jää paljon vähemmän selvennettävää ja väärinymmärrettävää jos ihmiset viitsisivät lukea Raamattua, eikä että tarvis alkaa lukemaan sitä heille. Sitten vielä ärsyttävää ku sen selvennysvaiheen aikana ihmiset tunkee jotaki välikysymyksiä ja lopulta ollaan sivupolun sivupolun sivupolulla. Minunkaan ei tarvitse selventää mitään ihmiselle joka on lukenut koko uuden testamentin, koska Raamattu selittää itse itsensä. (Tämä neuvo pätee ei-uskoviin ja USKOVIIN ihmisiin. Nykypäivänä törmännyt siihen, että ei-uskovat ihmiset osaa Raamattua paremmin kuin uskovat ihmiset.)

27.06.2012 16:55 <Trilidium> Lohdutan sua siinä, että annan tunnustuksen sille ettei tuo Hartzi- tarjonnut sinulle yhtään mitään muuta ku järkeispäätelmiään jotka ovat näitä yleisiä ajatuksia joita uskoville ilmeisesti nykyään "opetetaan sanoa" tiettyihin kysymyksiin. Ja kun häneltä ylpeydessään loppui kärsivällisyys nöyrää keskustelutapaasi kohtaan, hän alkoi syyttämään sinua ylpeydestä. Itse näen kyllä kysymyksesi olevan ihan aiheellisia. Jopa niin aiheellisia, että uskovat saavat miettiä omaa asennettaan tälläisiä kysymyksiä kohtaan.

27.06.2012 16:57 <Trilidium> Selitämpä sinulle sen mitä Hartzi- ei ilmeisesti hoksannut tai tiennyt kertoa. Ensinnäkin Kristinusko ei ole uskonto. Uskovainen joka väittää Kristinuskoa uskonnoksi muiden joukossa, saa luvan mennä lukemaan Raamattunsa uudestaan. Jeesus itse taistteli uskonnollisuutta vastaan. Ikävä kyllä monissa uskonnoissakin tajutaan länsimaalaista kristillisyyttäkin paremmin, että USKONNOLLISUUS ja HENGELLISYYS ovat kaksi eri asiaa.

27.06.2012 17:00 <Trilidium> Jeesus soti ja taisteli uskonnollisuutta vastaan. Raamatun fariseukset olivat näitä uskonnollisia johtajia ja nykypäivänä iso osa uskovista kuvittelevat fariseuksien kuvaavan nykypäivän ei-uskovia. Täysin väärin! Fariseukset kuvaavat nykypäivän uskonnollisuuteen kaatuneita uskovia ihmisiä. Fariseukset olivat lainoppineita, eli ainoa joka voi olla fariseus tänä päivänä on henkilö joka on Raamatunoppinut. Fariseuksista Jeesus sanoi, että he ovat astioita jotka ovat puhdistettu pinnalta, mutta ovat sisältä saastaisia. Tästä on tullut tämä "sisäinen kauneus" juttu. Fariseukset olivat sitä mieltä, että he ovat oikeassa ja ovat Aabrahamin sukua ja siksi he ovat kelvollisia Jumalalle. Vähän niin kuin ne uskovat nykypäivänä jotka sanovat, että ovat pelastuneita koska ovat oikeassa ja ovat sitä MIELTÄ, että Jeesus on olemassa ja siksi heidän pelastajansa.

27.06.2012 17:02 <Trilidium> Mitä tulee muihin uskontoihin kuten Islamiin niin muslimithan eivät tykkää kritityistä mm. sen takia, että muslimit pitävät Islamia nimenomaan USKONTONA, mutta kristityt eivät pidä Kristinuskoa USKONTONA vaan USKONA. Muslimit siis erottavat itse itsensä siitä mitä Raamattu sanoo asioiden laidasta. Muslimit haluavat olla uskonnon tekiöitä kun taas Raamattu puhuu, että ihmisten tulee olla USKON tekiöitä.

27.06.2012 17:05 <Trilidium> Tässä vaiheessa on hyvä selventää, että USKO ei Raamatussa tarkoita sitä mitä me kuvittelemme sen tarkoittavan täällä länsimaissa. Kun täällä puhutaan uskomisesta niin ymmärretään tarkoittavan mielipidettä johonkin ideaan ja aatteeseen. Mielipiteessähän on se juttu, ettei se vaadi mitään tekoja osoittaakseen itseään. Raamatun usko taas on elämistä. Raamattu jopa sanoo, että joka sanoo uskovansa, mutta ei toimi uskonsa mukaan, on valehtelija. Kristinuskossa on iso kasa valehtelijoita nykyään. Siksi kummastuttaa koko väite, että Kristinusko on aito oikea uskonto, koska se vetää enemmän kannattajia. Kyllä se vetääkin paljon kannattajia, mutta iso osa on valehtelijoita, koska eivät käytöksellään ja elämällään elä sitä mitä Jeesus käski tehdä, eli RAKASTAA LÄHIMMÄISIÄ NIIN KUIN ITSEÄÄN.

27.06.2012 17:07 <Trilidium> Nykyään moni kristitty kuvittelee olevansa uskovainen sillä perusteella, että on sitä MIELTÄ, että Jeesus on Herra. Mutta Jeesus sanoi, että vain ne jotka täyttävät Hänen taivaallisen isäni tahdon TEOISSA ovat Hänen seuraajiaan. Muut ovat valehtelijoita, sillä he väittävät olevansa jotakin mitä teoissaan selvästi eivät ole. Siinä mielessä nykyään Muslimi uskoo oman asiansa paremmin kuin moni kristitty, sillä he toteuttavat teoissaan omaa uskomustaan.

27.06.2012 17:10 <Trilidium> Moni kristitty kuvittelee, että kun pukeutuu hyvin ja ei tee ns. "pahoja asioita" kuten juo viinaa ja polta tupakkaa niin on malliuskovainen ja täytyy olla hyvissä väleissä Jumalan kanssa ja ovat varmasti pelastuneita. Olen itsekin törmännyt tälläisiin uskoviin. He näyttävät ja puhuvat hyvin, mutta eivät välitä tippaakaan toisista uskovista. Juuri tänään luin Jesajan kirjasta kuinka Jumala osoitti vihaansa Israelin kansaa kohtaan siihen aikaan siksi, koska he eivät tee parannusta ja eivät välitä leskistä, orvoista ja muita apua tarvitsevista.

27.06.2012 17:12 <Trilidium> Jeesus osoitti lampaat- ja vuohetvertauskuvassaan ja puheessaan viimeisellä aterialla, että vain ne ihmiset, jotka osoittavat teoissaan rakkautta vähäosaisia kohtaan, ovat niitä jotka rakastavat Jeesusta. Jeesus osoitti, että vain heillä on SUHDE Hänen kanssaan. Koko kristinusko perustuu SUHTEESEEN Jeesuksen Kristuksen kanssa ja tämä suhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde tai parisuhde. Jos väitän rakastavani jotakuta, mutta en välitä siitä mikä on rakkauteni kohteelle tärkeää, niin olen valehtelija.

27.06.2012 17:15 <Trilidium> Parisuhde Jumalan kanssa. Se on koko Raamatun ydinasia. Uskonnoissa on ideana olla oikeassa ja seurata oikeaa jumalaa tai ideologiaa ja tehdä sen vaatimat tavat ja rituaalit niin pääsee hyvään paikkaan, ettei joutuisi huonoon paikkaan. Raamatun idea taas on se, että Jumala loi ihmisen yhteyteensä ja suhdekumppanikseen ja syntiinlankeemisen jälkeen Jumala on halunnut päästä takaisin ihmisen kanssa tuohon yhteyteen joka perustuu suhteeseen. Raamatun mukaan siis EHTO PELASTUMISELLE ON RAKKAUSSUHDE JUMALAN KANSSA.

27.06.2012 17:17 <Trilidium> Vain ihminen joka on rakastunut Raamatun eli Israelin Jumalaan voi olla pelastunut. Ihminen ei ole pelastunut sillä, että osaa Raamatun ulkoa tai rukoilee tarpeeksi paljon tai mitään muutakaan. Uskovainen ihminen joka todistaa rakkauden teoissa, että on rakkauden Jumalan seuraaja, on pelastunut. Jeesus sanoi, että siitä koko maailma näkee, että olemme Jeesuksen Kristuksen seuraajia, että meillä on keskinäinen rakkaus. Jeesus jopa sanoi, että maailma näkee ja uskoo, että Isä on Jeesuksen lähettänyt jos meillä (uskovilla) on keskinäinen rakkaus toisiamme kohtaan.

27.06.2012 17:20 <Trilidium> SUHDE on sitten asia jota en voi selittämällä opettaa kenellekään. Vain ihminen jolla on SUHDE Jumalan kanssa, voi ymmärtää mitä se on. Itse voin vain ja ainoastaan kertoa siitä millainen oma SUHTEENI Jumalan kanssa on. Muiden kohdalla - olivat sitten uskovia tai ei-uskovia - muut voivat vain itse ottaa selvää omasta suhteestaan Jumalaan ja kokeilla suhdetta Jumalan kanssa. Jeesus lupaa Raamatussa, että ne jotka rakastavat Häntä tekemällä sen minkä Hän on käskenyt, eli rakastaa toisia, niin sellaiselle ihmiselle Jeesus MANIFESTOITUU, eli tekee itsensä tunnetuksi, silminnähtäväksi, todelliseksi, epäilemättä selväksi.

27.06.2012 17:22 <Trilidium> Mitä tulee uskontoihin (mikä kristinusko siis ei ole), niin kaikissa uskonnoissa ei koskaan puhuta suhteesta jumalansa tai palvonnan kohteensa kanssa. Muslimeillakin on tämä käsitys, että mennään paratiisiin, mutta he eivät ole jumalansa kanssa siellä. Muslimeille on oikeastaan jumalanpilkkaa väittää, että on missään suhteessa tai syvässä yhteydessä jumalansa kanssa kuten rakkaussuhteessa. Samoin Buddhalaisuudessa ei ole tarkoitus olla missään suhteessa kenenkään kanssa. Ei myöskään Hindulaisuudessa eikä missään muussakaan. Kristinuskosta väännetyistä uskonnoista kuten Mormonit ja Jehovan todistajatkaan eivät puhu tai elä missään suhteessa jumalnsa kanssa.

27.06.2012 17:25 <Trilidium> Raamatun mukaan ihminen on luotu yhteyteen Jumalan kanssa ja kun tuli välirikko Jumalan ja ihmisen välillä niin tuo yhteys katkesi. Ihminen menetti tarkoituksensa. Siitä eteenpäin ihminen on yrittänyt etsiä itselleen jotakin tarkoitusta. Esim. miehillä jos ei ole mitään päämäärää mihin suunnata, he turhautuvat. Naiset taas, kun heillä ei ole parisuhdetta, he turhautuvat. Molemmat käytösmallit viittaavat siihen kaipuuseen minkä Raamattu antaa esille. Ihmisellä on tyhjä paikka sisällään jota ihminen yrittää täyttää urheilulla, huumeilla, alkoholilla, oikeassa olemisella, uskonnollisilla toimituksilla, ties millä. Paikka jonka vain Jumala toi täyttää, koska se tyhjä paikka on Jumalan muotoinen.

27.06.2012 17:27 <Trilidium> Tämä on asia jota en voi selittämällä ja opettamisella tehdä kenellekään tieksi. Voin vain olla tien näyttäjänä. Jokaisen täytyy omassa henk.koht elämässään kokeilla asiaa ja ottaa käytännön kokemuksella selvää. Siinä se on uskon asia. Uskon joka perustuu elämänkokemukseen eikä mielipiteeseen.

27.06.2012 17:32 <Trilidium> Jos Sorin todella on totuuden etsijä ja haluaa aitoa rauhaa ja rakkautta niin minun ei tarvitse olla huolissani Sorinin kohdalla. Kuten Jeesuskin sanoi vuorisaarnassaan, että autuaita ovat rauhantekijät sillä heitä pitää kutsua Jumalan lapsiksi. Jeesus ei sanonut, että autuaita ovat Jumalan lapset sillä heitä pitää rauhanteijöiksi kutsuttaman, aivan kuin uskossa oleminen automaattisesti tekisi ihmisestä rauhantekijän. Vaan ne ihmiset jotka etsivät todellista rauhaa, heistä tulee Jumalan lapsia. Näin pinnalta katsoen näyttää siltä, että Sorin on lähempänä Jumalaa kuin monet uskovat ihmiset. Sorin siis tulee ennemmin tai myöhemmin Jeesuksen luo, koska RAUHA ja RAKKAUS ovat Raamatun mukaan ITSE JEESUS.

Aiemmin mietin jo matkaani teismistä ateismiin. Myöhemmin lukiessani kirjoitusta läpi uudemman kerran, huomaan aina pysähtyväni miettimään samaa kohtaa tarkemmin. Pyhän hengen osuus uskonelämästä. Itselleni Pyhä Henki, ja kaikki se mitä pyhän hengen kontolle uskovat lataavat, oli se kaikista suurin kynnys, minkä yli piti kiivetä matkallani kohti jumalattomuutta. Olinhan sentään nähnyt kuin myös kokenutkin kaikki ne asiat, mitä pyhän hengen vaikuttimiin kuului.

Koska pyhä henki ilmoittaa jumalan tahdon ihmisille, monissa rukoustilaisuuksissa pyydeltiin "Anna pyhän hengen koskettaa meitä", tai "Vuodata henkesi meidän päällemme". Usein koinkin tämän tunteen. Muiden kanssa asiasta puhuttaessa ja kokemuksia vertaillessa esille nousee aina sama tapa "tuntea jumalan henki". Tunne on kuvailtu yllättävän universaalisti samoin sanoin: Lämmin tunne sisällä, painottoman kevyt tunne. Kuin kaikki ongelmasi olisi nostettu pois harteiltasi. Mielesi on tyyni ja rauhallinen, mikään ongelma ei tunnu niin suurelta että sillä kannattaisi päätään vaivata ja hymyilet ilosta. Näin itse koin tämän "jumalaisen kosketuksen", välillä lievemmin, välillä niin voimakkaasti, että luulin jo irronneeni maasta keveyden johdosta.

Muistan elävästi kun rukouspiirissämme olimme ehkä tunnin verran istuneet pienen kynttilän ympärillä ja vuodattaneet kaikki ongelmamme ilmoille, ja yksi paikallaolijoista alkoi puhumaan kielillä kesken lauseen. Hetken aikaa puhe oli vain iloista jokeltelua, ja muutaman minuutin kuluttua katkennut lause jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sinä iltana tuntui tämä hengen kosketus, minkä aiemmin kuvasin, voimakkaampana kuin koskaan ennen. Ainakin kerran olen itsekin kielillä puhunut samanlaisessa tilaisuudessa. Suu kävi eikä sanonut mitään järkevää, muut kuuntelivat ja omassa pääkopassani ilon ja tyyneyden keskellä harhaili ajatus 'mitta hittoa jokeltelen, mitä tapahtuu'.

Kuten kaikilla uskon taakseen jättäneillä, en voi osoittaa jotain yksittäistä tapausta, jolloin heitin suuren osan elämästäni pois ja aloitin alusta. Pikemminkin se on itsetutkiskelevaa sielun arkeologiaa: Kuulemma jossain minuuden keskipisteessä pitäisi olla joku sielu. Pala palalta tämän "sielun" ympäriltä hakattiin ylimääräistä kuonaa pois ja kun viimein luulin saaneeni tuon mystisen hengellisyyden lähteen esille, huomasin sen ylimääräisen paskan olleen kaikki mitä sisältä löytyy. Ei sielua, ei henkeä. Vain suuret suojamuurit kuvitteellisen keskipisteen ympärillä.

Lienee kohta kymmenkunta vuotta, kun ensimmäiset reiät uskon jollaan ammuttiin. Kiinteät nettiyhteydet saapuivat. Halusin kvantifioida uskoni, tietoa siitä mitä aivoissa tapahtuu, mistä nämä tuntemukset juonsivat juurensa. Törmäsin ensimmäistä kertaa myöskin siihen epämääräiseen suohon, joka on nettifoorumien apologetiikka(Epämääräinen, koska taso heittelee totaalisesta luiskaotsaisesta roskasta niin korkean tason filosofiaan, ettei keskustelun lukeminen ollut mahdollista ilman pientä filosofian sanakirjaa ja Wikipediaa). Löysin tutkimuksia, joissa oli tarkasteltu aivokemiallisia tapahtumia näissä hengellisissä tilanteissa. Samanlaista kuin tietynlaisissa puutostiloissa. Hukkuessa, hapen puutteessa, olo on usein kuvailtu viime hetkillä euforiseksi ja tyyneksi. Monet ovat "nousseet valoa kohti". Joitain tutkimuksia löytyi, joissa näitä ruumiistairtautumisia oli tuotettu koejärjestelyin. Toisin sanoen, koehenkilöiden aivoja oli huijattu, ja ihmisen mieli hoiti loput.

Tämä oli luultavasti se ensimmäinen isku. Tiesin, että nämä kokemukset pystyttiin melko tarkasti määrittelemään, jopa toistamaan, ilman yliluonnollista välikättä. Ei tämäkään yksinään ole mikään kuolettava isku uskolle, nämä tutkimukset löysin ja luin hihhulikauteni huipulla joka jatkui vielä useamman vuoden. Portit epäilyksille oli kuitenkin aukaistu, kun tajusin, että kysymykset, joihin ei Ylistaron suljetussa yhteisössä osattu vastata, olivat yleisiä muuallakin, ja niihin löytyisi vastauksia. Oli vain mentävä sinne, minne uskonsa kanssa ei rehellisesti kannata mennä, mikäli haluaa säilyttää sen ehjänä. Kuvittelin rakentavani kestävän selityksen itselleni siitä, miten maailma toimii: Jumala säilyisi pohjana, kaiken liikkeellelaittajana ja takapiruna, kun tieteen saavutukset taas kertoisivat sen käytännönläheisemmän puolen todellisuudesta.

Jälkeenpäin ajateltuna epäilisin juuri tämän olevan se suuri askel poispäin. Tietokaan, tai tiedonsaanti, ei uskoa horjuta, jos et vain hyväksy mitään. Kiellät sen mahdollisuudenkin, että ihminen voisi olla oikeassa omien ajatustensa kanssa, ja lakaiset kaikki ristiriidat uskosi kanssa vain maton alle piiloon. Sen sijaan huomasin itse että ennen pitkää tilanne kääntyi päinvastaiseksi, ja jumala etsi epätoivoisesti jotain pientä selittämätöntä, tuntematonta reikää, minne piiloutua.

Muuttaessani Tampereelle olin saanut pyöriteltyä uskon ja tieteen mielenkiintoiseksi ravioliksi missä tarkoin valitut tieteelliset faktat ja paimentolaistarinat sekoittuivat keskenään epämääräiseksi puuroksi, minkä kasassa pysymisen pystyn jälkikäteen selittämään kahdella seikalla: "Pyhän hengen" vaikutuksella ja sillä, että olin elänyt Ylistarossa suojellussa kuplassa, missä kukaan ei kyseenalaistanut näitä ajatuksia eikä vaatinut selitystä tai pukemaan edes sanoiksi niitä järkeilyjä. Olin teistinen evolutionisti, olin jo hyväksynyt evoluution ja alkuräjähdyksen selityksinä maailman tämänhetkiselle tilalle, tiesin Gilgameshin tarinan olevan luultavasti se alkuperäinen tulvatarina enkä pitänyt raamattua absoluuttisena totuutena yhdessäkään käytännön asiassa. Moraalin ollessa kyseessä löytyi samat aiheet lähes kaikkien muidenkin uskontojen papereista, jotka olivat vain kirjoittaneet ohjeitaan ylös. Sen lisäksi raamatun tekstejä väänneltiin jo silloin huikeat määrät: Tuohon aikaan naispappeus oli se suuri tapetille nostettu aihe, jonka ansiosta kourallinen kavereitani erosi kirkosta(he eivät hyväksyneet, että naiset pääsivät papeiksi. Voisin kuvitella tämän hetken 15-18 -vuotiaiden seurakuntanuorissa olevan samanlaista kahtiajakoa homoliittojen kysymysten kanssa. On niitä, jotka kannattavat tasa-arvoa ja ihmisyyden edistämistä, ja niitä, jotka seuraavat raamattua). Raamattu oli kirja muiden joukossa, jonka jumalallinen vaikutus roikkui ainoastaan uskon ja muiden vakuuttelujen varassa, mutta jonka sisällöstä vastanneet vanhat sovinistit ripottelivat oman näkemyksensä mausteeksi.

Tampereella tiedon valtatien kiinteä liitospiste tarjoili ammuksia uskoa vastaan sellaisissa volyymeissä, että vuoden kuluttua Tampereelle muutosta olin viimeistelyä vaille valmis unohtamaan lapsuuden sadut pilvikaupungeista. Pyhä henki oli kutakuinkin ainoa, jota en ollut vielä täysin voinut selittää ulos yhtälöstä omakohtaisten kokemusten takia. Tiesin kyllä, ettei yliluonnollisia ihmeitä ole koskaan nähty. Epätodennäköisiä tapahtumia, kuten äkillisiä parantumisia tietenkin tapahtuu harva se päivä. Niiden syyt vain eivät enää näyttäneet yliluonnollisilta, pelkästään epätodennäköisiltä. Silti edelleen muistin, kuinka tunsin pyhän hengen kosketuksen ja vaikutuksen seurakunnan piireissä ja hartauksissa.

Tampereella löysin myös uuden harrastuksen: Reivit. Klubeilla käyminen Seinäjoella tai Vaasassa oli huomattavasti monimutkaisempaa ja harvinaisempaa kuin Tampereella, missä sai viikoittain valita vain parhaat päältä eri tapahtumien välillä. Neljättä tuntia lattialla tanssineena koin samanlaisen keveyden ja tyyneyden, mistä aiemmin syytin pyhää henkeä. Syytin vieläkin, ja ensimmäisillä kerroilla sain suorastaan hengellisiä piikkejä ajatusmaailmaani. Yhä useammin näin käydessä aloin analysoimaan kokemuksiani sen mukaan mitä pystyin muistamaan niistä. Aina pitkä, välillä jopa kuudenkin tunnin lähes tauoton tanssilattian kulutus, ei alkoholia, hyvin vähän nestettä yleensäkään. Rytmistä musiikkia, kutakuinkin tasaisella tempolla. Olin lukenut tekniikoista, joilla shamaanit vaivuttivat itsensä transsiin. Useimpiin menetelmiin liittyy oleellisena osana rytminen elementti, joko musiikin, liikkeen tai ääntelehtimisen kautta. Vaikutti kovastikin siltä, että tunne olisi jonkinlainen transsitila. Tämä oli se puuttuva pala.

Pyhän hengen tuntemus ei ole kovin monilla heti alusta alkaen mukana. Useimmiten se vie aikaa ja paljon käyntejä. Muistelisin käyneeni seurakunnan tapahtumissa vajaan vuoden ennen ensimmäistä tällaista kokemusta. Sen jälkeen tähän tilaan pääseminen muuttui vähitellen helpommaksi. Kuten meditaation kanssa, harjoittelulla ja kärsivällisyydellä oikeaan tilaan pääseminen helpottuu lopulta lähes refleksinomaiseksi, mitättömällä ajatustyöllä tapahtuvaksi siirtymäksi. Näin kävi "pyhän hengen" kanssa, ja näin kävi myös "klubitranssien" kanssa.

Seurakuntatapahtumissa samoja ajatuksia taotaan päähäsi joka käänteessä, alusta loppuun. Rukouspiireissä sama homma; Toistetaan samoja platonisia lauseita ja monotonisia jankutuksia, jonka jälkeen kuvitellaan jonkun suuremman voiman auttavan. Lopulta kaikki se jankutus menee järjen puolustuksien läpi ja uskot sitä jaarittelua, jolloin tunnet tämän "pyhän hengen" kosketuksen, joka vie kaikki ongelmat hetkeksi pois. Hypnoottisen paskapuhe ja oikeista naruista vetely juuri epävarmojen teinien keskuudessa: Kuinka lähellä tämä lieneekään Hitlerin värväyskampanjoita ja puheita saksan talousvaikeuksien kanssa painiville massoille(myönnän tietämättömyyteni, en ole lukenut mitään analyysejä Hitlerin oikeista metodeista, vain että hänen puheensa olivat varsin hypnoottisia).

Kun viimein yhdistin nämä kaksi, "pyhän hengen" ja transsien indusoinnin menetelmät, tajusin juuri sitoneeni myllynkiven siihen viimeiseen hengellisyyden pelastusrenkaaseen faktojen meressä. Jumalaa ei tarvittu maailman luomiseen, elämän luomiseen, elämän monimuotoisuuteen... Jumalaa ei tarvittu selittämään mitään. Sielua ei ole olemassa, Pyhää Henkeä ei ole olemassa. JUMALA EI OLE OLEMASSA.

Jumalaa ei häiritse homoseksuaalisuus lainkaan, siitä näppäränä näyttönä vaikka tämä liskolaji, jossa ei esiinny koiraita lainkaan.

Eli taisi arkkiin nousta lesbopari, kun pikkusieluinen jumala tappoi 99% maailmasta tulvalla.

herra jumala ja sillee tieteks.

Ei tullut isorokkoa. Suomalainen lääketiede on vaan kovempi, kuin jumala.

http://areena.yle.fi/video/1315511829091

Ohjelma on poistunut yle areenalta, mutta löytyy youtubesta

http://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM

Jos haluatte todistaa jumalan olemassaolon minulle rukoilkaa, että saan isorokon. Minut on katsos rokotettu sitä vastaan, mutta eikös jumalan mahti voita minkä tahansa rokotuksen ja todennäköisyyden.

Ensi viikon Perjantaina nähdään, onko ihmisen kehittämä rokote mahtavampi kuin "jumalan" voima! <666

Kärsimyksen ajat ovat edessä! Katukaa ja kääntykää Jeesuksen puoleen! Maailman synnytystuskat ovat käynnissä! Tuomio on tulossa!

Ei vaiskaan. Mutta sain junassa jehovien jeesus lapun, jossa kärsimys selitetään mm. sillä että lopun ajat ovat alkaneet. Monet uskovaiset ja nuoret näkyvät uskovan helposti siihen, että maailma on menossa päin helvettiä. Nimekäs herätysliikeläinen David Wilkerson ennusti jo 70 luvulla että "tämä sukupolvi saa kokea lopunajat".

Minua tosin ihmetyttää mistä tämä käsitys on peräisin, että maailmassa menee nyt jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Kiina ja Intia vaurastuu niin että humisee. Ruokaa tuotetaan yli 6 miljardin ihmisen tarpeen. Monissa maissa saa yöllä kävellä kadulla ilman että tarvitsee pelätä heti ryöstetyksi/raiskatuksi/tapetuksi tulemista. Hallitsijat eivät useimmiten voikkaan enää tehä niinkun huvittaa. Ei edes Neuvostoliittoa tarvitse pelätä. On vaan joku rupunen puska terroristi järjestö, jonka pelottavin saavutus oli kaapata matkustajakone. Nyt pelätään pikkupommeja, ennen odotettiin ydinsotaa. Tulivuoren purkaukset nielivät kaupunkeja. Nykyään katastrofeja osataan ennustaa ja minimoida vahinkoja.

Ehkä tämä ennätyksellisen uskonvapaa maailma on niin ahdistava, että uskovaiset odottavat tuomionpäivää kuin kuuta nousevaa ja yrittävät epätoivoisesti löytää merkkejä siitä. Nykyäänhän saa olla erimieltä kirkon kanssa ja homoillakin on avio-oikeus. Telkkarissa on liikaa seksiä ja ihmiset harrastavat syntiä. Hyihyi.

Uskonto kukoistaa parhaiten silloin kun on tosi ankeaa ja elämä on epävarmaa, kuten jos puhkeaa rutto tai sota. Silloin helposti turvaudutaan jumalaan, kun ei muutakaan voida. Nyt kun voidaan liian hyvin, niin ihmiset alkavat vieraantua kirkosta. Selkeästi Saatanan tekosia, joka vihaa ihmisiä, joten tuomiopäivän on oltava edessä.

R.I.P David 19.5.1931 - 27.4.2011