IRC-Galleria

Ihmismielellä on valtava voima. Itsensä voi sairastuttaa uskolla ja itsensä voi parantaa uskolla. Tämä on niin sanottua plasebo vaikutusta, mutta mielellä on suuri merkitys myös arkisemmissa asioissa.

Oikeastaan arkinen toimintamme perustuu hyvin paljon oletuksiin ja mielikuviin. On ihan hyödyllistä olettaa että kaikki toimii oletetulla tavalla ja voimme kokea olevamme turvassa. Jos kaikkea epäilisi niin sitä kutsuttaisiin varmaan neuroottisuudeksi ja turvallisuuden tunteen rikkoutumista traumaattiseksi.

Myös valehtelu perustuu mielikuvilla leikkimiseen. Riippumatta todellisuudesta valheesta tulee totuus ellei valhe paljastu. Esimerkiksi vaikka joku tyyppi ojentaa sulle lasin ja sanoo, että siinä on myrkkyä, niin joisitko sen? Riippuen siis saamastasi mielikuvasta ei oikeastaan ole väliä onko lasissa todella myrkkyä vai ei. Mielikuvasi ratkaisee miten lasia kohtelet.

Mielikuvat vaikuttavat myös asenteisiin ja päätöksiin. Esimerkiksi nykyään huumeisiin liittyy valvasti negatiivisia mielikuvia, eivätkä päätökset sinällään perustu todellisuuteen. Jos mennään kauemmaksi niin orjuus perustui mielikuviin siitä, että vain tietyillä ihmisillä on arvoa. Tai vaikka, että noidan tunnistaa hukuttamalla.

Milloin uskovalle on todella ollut väliä sillä onko jumalaa vai ei. Sitä sanoisi vaan että se on uskon asia. Sen uskoo olevan totta koska itsellä on sellanen mielikuva, että se on totta. Todisteet kelpaavat vakuuttamaan lähinnä itsensä.

Niimpä todellisuuden ja toimintamme välillä on suuri mielikuvien täyttämä aukko. Mielikuvat ovat korkeintaan vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Niimpä mielikuvilla paljon suurempi vaikutus mitä yleensä tulee ajatelleeksi, sillä omien mielikuvien kuvitellaan virheellisesti olevan sama asia kuin todellisuus.

Tahdon! Eiku siis...onks tää viel ajankohtast? Onks viel coolii kirjottaa täst? Shit. En edes muista millon tää tasa-arvonen avioliittolaki astu voimaan ja kuulin siit muutenki vast seuraavana päivänä, koska honestly ei kiinnosta. Tienny ekast päiväst lähtien et it's just a matter of time, joten turha hössöttää.

Oon muutenki kind of kieltäny tän koko asian iteltäni ettei kirkko haluu vihkii homoi ja et sille löytyy tarpeeks kannatust sen kieltämiseks, koska eletää Herran vuotta 2014 ja joku uskoo viel jumalaa ja niiden top argumentti on "nii mut ette tekää voi todistaa ettei sitä ois olemas xD" vittu tappakaa ittenne. Samal periaatteelha uskovaisten pitäis tunnustaa Zeus ja poseidonki oikeiks jumaliks, koska ei niidenkää olemassaolemattomuutta pystytä todistaa xD
Ai pystytää vai? Ai miten? Ai ku jumala sanoo niin? Aa...no okei.

Perustuen kaikkiin kristinuskon esittämiin todisteisiisn jumalan olemassaolost, jotka on täydellises ristiriidas tieteen kanssa, lienee turvallista väittää, et jumala on lähes yhtä mielikuvituksellinen ku sun seksielämä.
Mut ei mul oo mitää sitä vastaan, jos joku haluu uskoo kirjaa, joka ollaa kirjotettu sillon ku kivilläki oli omat jumalansa ja ihmiset tarvi jotain yliluonnollist selittää asioit, joita sillon ei viel tiede ja järki pystyny selittää, mut älä tuu väittää ihan tosissas, et maapallon on luonu joku tyyppi sandaaleis. Vittu herätkää luuserit.
Plus et koko kristinusko on pelkkä sattuma.
Kristinuskonto oli ennen Nikean kirkolliskokousta vuonna 300 jKr pelkkä ryhmä hullui joit vainottii rikollisina ja jotka seuras omaa profeettaansa, kuten sadat muut ryhmät, joil kaikil oli omat profeettansa.
Sit SATTUMALTA Rooman keisari Konstantinus SATTU hurahtaa kristinuskoo ja pakottaa verilöylyl kaikki muut tulee peräs.
Se ei kokenu mitää taivaallist näkyy tai mitää muutakaa ilmestymisii, jotka sen ois saanu suosii jessen oppei, joten sen vuoks voidaa hyvin ajatella et se ois voinu valita minkä tahansa uskonnon. Vaik herättää Anubiksen ja Horuksen egyptin hiekast ja siin ois meil tän päivän julle ja Jesse.
Konna ois voinu myös löytää toogastaan munakarvan ja päättää et kaikki alkaa nyt kumartaa sitä ja tänä päivänä teille opetettais munakarvoist koulus ja se pieni anarkistiryhmä joka saarnas jeesuksesta jumalan pojasta ois jääny unholaan ja unohdettu. Hyväksyn jumalaa uskomisen kuten hyväksyn joulupukkiin uskomisen.

Nyt ku sain selitettyy teille kristinuskon sattumanvaraisuuden ja kuinka todellisuudest pitää olla irtaantunu et siihen kykenee uskomaan, voidaa palata itse aiheeseen, eli tasa-arvoiseen avioliittolakiin.
Eli ensimmäinen asia oli tää jumalaan uskominen 2014 ja toinen on se, et eduskunnast, mis luulis olevan älykkäit, korkeesti koulutettui ihmisii, löytyy (ja jopa pitkän aikaa enemmistö) päättäjii, jotka kaiken edellämainitun valossa on sitä mieltä et kaks vuosii yhdessä ollutta suhteelleen omistautunutta samaa sukupuolta olevaa ihmistä, ei saa mennä kirkossa naimisiin, mut 15min sit Las Vegasin kasinon vessassa tutustunu heteropari saa, koska joku luostarimunkki, eli toinen ihminen (huom. ei jumala) oli niin kirjottanu ajalla, jolloin noituus otettii vakavasti ja aurinko kiers maata.

Ja jos mä, joka oon korkeintaa tuleva margariinitehtaan siivoja, tajuun tän ni kyl luulis et joku korkeekoulurunkkariki älyis edes puolet.

Homoavioliittojen kieltäminen on ku sanois jolleki, ettet voi syödä tota donitsii, koska mä oon dieetillä ja lopuks täytyy vaa muistaa et "homofobia" väärinpäin on "aibofomoh" mis ei oo mitää järkee, ihan kute Päivi Räsäsen näkemyksis

Monet ovat hämmästelleet kuinka iso juttu tasa-arvoisesta avioliittolaista nousi. Todellisuudessahan kyse on varsin pienestä asiasta. Suurta on lähinnä sen symbolinen merkitys. Siksipä onkin järkyttävää, miten kovan haloon avioliittolain uudistuksen vastustajat tästä nostivat. Lain uudistuksen olisi pitänyt olla ihan läpihuutojuttu. On itsestäänselvää, ettei perheitä voida asettaa eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntaumuksen vuoksi. Nyt on hyvä suunnata katseet KD:n, persujen ja keskustan riveihin. Sieltä löytyy suurimmat tyhjästä valittajat. Varsinkin KD:n ja persujen toiminta oli järkyttävää. KD kyllä hyväksyy mukisematta kaikki perheitä koskevat heikennykset, mutta tällainen symbolinen kaikkien perheiden asettaminen samaan asemaan avioliittokysymyksessä onkin puolueelle suuri kynnyskysymys. Pohjat veti myös Soini, joka vaati puoluekuria tällaisessa kysymyksessä. Nyt on jokaisella paikka miettiä, onko tällaisilla puolueilla todella mitään virkaa maan politiikassa. Puolueilla, joiden tärkein tehtävä näyttää olevan vastustaa seksuaalisen suuntaumuksen vapautta.

Otampa asiakseni tarjota hieman yleissivistystä yleisistä virheistä, jotka nettikeskusteluissa toistuvat. Eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, kuin siinä missä ne tulevat mieleeni.


1. Tilastojen lukutaito (virhemarginaali)

Tilastojen tulkinta voi yleisesti olla aika hankalaa. Kuitenkin helppo huomautus on tilastoa tarkasteltaessa kiinnittää huomiota tilaston virhemarginaaliin. Varsinkin puoluekannatus mittauksissa on varsin yleistä, että mittaus ei itsessään todellisuudessa kerro yhtään mitään, koska muutos on pienempi kuin virhemarginaali. Väännetään nyt vielä rautalangasta. Virhemarginaali on arvio mittauksen virheestä, koska kaikki mittaustutkimukset sisältävät jonkinlaista epävarmuutta. Jos tulos on esimerkiksi 15% ja virhemarginaali +-1,4, niin tällöin tiedämme, että tulos on hyvin todennäköisesti ainakin välillä 13,6-16,4%. Puolueiden kannatusseurantaa kannattaakin tehdä pitkällä aikavälillä, satunnaisvaihtelun takaa paljastuu tällöin pitkäaikaisempi trendi.

Vaikeampaa on arvioida mitä tilastot meillä todellisuudessa kertovat. Esimerkiksi nousu poliisin tietoon tulleissa rikoksissa ei välttämättä tarkoita rikollisuuden lisääntymistä. Selittävänä tekijänä voi olla poliisityön paraneminen tai lain muutos. Tilaston tulkinta voi vaatia hyvinkin syvällistä taustatietoa aiheesta. Tämän lisäksi tutkimukseen vaikuttaa myös tutkimuksen tekotapa. Olisi hyvä, jos tarjolla olisi mahdollisuus tutustua tutkimuksen tekomenetelmiin. Kyselytutkimuksissa tuloksiin vaikuttaa myös mitä kysytään. Esimerkiksi kysymys oletko kokenut väkivaltaa parisuhteessasi ei oikeastaan kerro meille vielä paljon mitään. Vaadittaisiin lukuisia lisäkysymyksiä tilanteen selkiyttämiseksi. Esimerkiksi vaikka kysymys siitä, onko itse käyttänyt väkivaltaa parisuhteessa.

Toisesta asiasta esimerkkinä voisin mainita maapallon lämpötilojen seurannat. Luotettavaa dataa saadakseen täytyy seurata lämpötiloja hyvin pitkällä aikavälillä. 100 vuoden keskilämpötilan seurannassa asteen muutos voi vaikuttaa vähäiseltä, mutta todellisuudessa sekin voi olla hyvin merkittävää. Onkin ymmärrettävä millainen muutos missäkin asiassa on merkittävää. Pienistä eroissa on lisäksi syytä huomioida kumulatiivisuus. Pienikin vaihtelu voi olla merkittävää, jos se vaikuttaa moneen asiaan. Esimerkiksi jos naisten etenemisessä uralla on havaittu sukupuolisyrjinnän merkityksen olevan vain 1-5%, niin se voi tuntua vähäiseltä. Kuitenkin yhdenkin prosentin vaikutus voi kasvaa nopeasti, jos ilmiö tapahtuu moneen kertaan.


2. Luonnollisuus

Olen jo aiemmin kirjoittanut kuinka ongelmallista luonnollisuus on perusteluna. Perusongelmana tässä on se, että kaikki mitä luonnossa tapahtuu on luonnollista. Tällöin jos ihminen on osa luontoa, niin kaikki mitä ihminen tekee on luonnollista. Siispä kaikki mitä maailmassa tapahtuu on luonnollista. Jos puolestaan ihmistä ei lasketa mukaan luontoon, niin on täysin järjetöntä perustella ihmisen toimintaa luonnollisuudella. Jos ihminen ei ole osa luontoa, niin tällöin ihminen ei myöskään ole luonnonjärjestyksen alainen.

Yleensä luonnollisuudella todellisuudessa tarkoitetaankin normaaliutta. Normaaliudella puolestaan tarkoitetaan sitä, mitä on tottunut havainnoimaan ja/tai sitä, mitä pitää hyväksyttävänä. Siispä jos bongaatte luonnollisuutta käytettävän argumentoinnissa, niin se on aina täysin asiavirhe. Voitte toki tällöin miettiä, että mistä todellisuudessa on kyse. Jos kyse on havaintojen yleisyydestä, niin havaintojen yleisyys ei vielä itsessään riitä moraaliseksi argumentiksi. David Hume esitti jo 1700-luvulla, että siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Lisäksi havannoivan ongelmaksi syntyy kysymys siitä, onko havaittu asia yleistä kenties vain havainnoitsijan omassa lähipiirissä. Eri ihmiset voivat kokea hyvinkin erilaiset asiat omalla kohdallaan täysin normaaleiksi. Jos kyse on moraalisesta hyväksyttävyydestä, niin täytyy muistaa, ettei yhden ihmisen käsitys moraalista välttämättä vastaa toisen ihmisen käsitystä. Siitä mikä on oikeanlaista moraalia voidaan olla montaa mieltä. Sekin kuitenkin auttaa jo pitkälle, kun huomataan kyseessä olevan moraalikäsitysten ero karkean luonnollisuusargumentin sijaan.


3. Oma uskonto on muita parempi

Paitsi että oman uskonnon esittäminen ainoana oikeana totuutena on jo itsessään arveluttavaa, niin valitettavan usein ihmiset pistävät vielä paremmaksi. Ihmiset näet esittävät oman tulkintansa omasta uskonnostaan olevan absoluuttinen ainoa totuus. Tämän seurauksena meillä on maailma täynnä ihmisiä, joiden kaikkien mielestä juuri se oma näkemys maailmasta on juuri se kaikkein oikein. Tämä toki voi koskea myös muita, kuin uskovia ihmisiä. Kuitenkin on jo erityisen härskiä esittää, että se oma näkemys on ainoa oikea siksi että itse uskoo sen olevan ainoa oikea.

On yleinen virhe ylipäätään ajatella, että jonkin ryhmän edustajat ajattelisivat todella samalla tavalla. Raamatun tulkintoja voi periaatteessa olla niin paljon kuin on uskovia. Puolustajia voi löytää niin naispapeille, kuin naispappeja vastaan. Niin homojen puolustajia kuin vastustajiakin. Ihmisen uskonto ei siis määritä ihmisen koko olemusta. Loppujenlopuksi on aika hankala vetää tiukkaa rajaa siihen, mihin ryhmään kukin ihminen kuuluu. Oma kokemus on varmaan merkittävintä. Itsensä tai oman ryhmänsä korottaminen kaikkia muita paremmaksi ja viisaammaksi tässä kontekstissa kertookin siis lähinnä henkilön äärimmäisestä ylpeydestä ja ylimielisyydestä. Vuoropuhelu vaatii keskinäistä kunnioitusta. On hyvä tuoda esiin ne todelliset syyt, jonka vuoksi kukin ajattelee omalla tavallaan.


4. Muut ovat tyhmiä tai trolleja

Tämä liittyy tavallaan vähän edelliseen kohtaan. Tämä käytös johtuu yleensä siitä, että pitää omaa näkemystään niin täydellisenä, että kritiikin esittäjän täytyy olla joko tyhmä tai trolli. Tietenkin tämä kertoo todellisuudessa enemmän syyttäjästä kuin syyttösten kohteesta. Todellisuudessa syyttäjä ei joko ole valmis katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan tai argumentit vain loppuvat. Tällöin omaa kyvyttömyyttä pyritään peittämään siirtämällä syy keskustelukumppaniin.

Tietenkin on myös olemassa oikeita trolleja sekä itseä tyhmempiä ihmisiä, siinä missä varmasti löytyy aina myös viisaampia ihmisiä. Kuitenkin on hankala kuvitella, että se viisaampi osapuoli olisi ensimmäisenä haukkumassa toista tyhmäksi. Argumenttien puute ja keskustelutaidottomuus eivät ainakaan ole parhaita menetelmiä tuoda esiin viisautta. Trollien tarkoitus puolestaan on saada toinen osapuoli suuttumaan. Paras tapa osoittaa viisautta trollien kanssa onkin pysyä rauhallisena. Useimmista trolleista selviää tällä. Joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi kuitenkin muodostua mahdottomaksi. Jotkut ihmiset näet keskustelevat ennemminkin itsensä kanssa, eivätkä välitä pätkääkään siitä, mitä toinen henkilö sanoo. Kun keskustelee henkilön kanssa, joka omasta mielestään on absoluuttisen totuuden torvi, eikä kykene vastaanottamaan minkäänlaista kritiikkiä, voi keskustelu jäädä yksipuoliseksi.

Lopuksi esitän tähän vielä oman viisauteni määritelmän. Jos tyhmyys on tiedon puutetta, niin silloin me kaikki voimme olla joko tyhmiä tai viisaita riippuen tilanteesta ja näkökulmasta. Tämä tuntuu olevankin yleinen tapa määrittää tyhmyyttä. Yleensä tyhmänä pidetään sitä, joka ei tiedä jotain asiaa, mitä itse pitää tärkeänä tai itsestäänselvänä tietona. Kuitenkin minusta tyhmyys koostuu ennemminkin haluttomuudesta tietää sekä kyvyttömyydestä ymmärtää. Viisaus puolestaan on halua tietää ja kykyä ymmärtää. Nämä asiat voivat toki konkretisoitua sitten erityisiksi tietovarannoiksi. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero hyvän ja pahan sekä tyhmän ja viisaan ihmisen välillä. Viisaus tai tyhmyys ei kerro mitään siitä, onko ihminen hyvän- vai pahantahtoinen. Niimpä tyhmyys ei välttämättä ole todellisuudessa niin negatiivinen asia, kuin millaisena se on totuttu ymmärtämään.

Harry Blässar (12.11.2014 K&K) perustelee tasa-arvoisen avioliittolain vastustusta vetoamalla miehen ja naisen yhtymisen luonnollisuuteen. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että periaatteessa kaikki mitä tapahtuu luonnossa, on luonnonjärjestyksen mukaista. Koska ihmisen voidaan katsoa kuuluvan luontoon, niin kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on luonnonjärjestyksen mukaista. Tosin ihmisen jättäminen luonnon ulkopuolelle tekisi avioliiton perustelun luonnollisuudella yhtä huonoksi.

Ehkäpä luonnollisuus viittaakin tässä tapauksessa siihen, mitä itse pitää luonnollisena eli normaalina. Normaalius puolestaan tarkoittaa yleensä sitä, mitä on tottunut havainnoimaan tai sitä, mitä pitää hyväksyttävänä. Itse pitäisin kuitenkin ihmisryhmän asettamista heikompaan asemaan lain edessä vähemmistöaseman vuoksi arveluttavana.

Jäljelle jää siis enää vetoaminen siihen, mitä itse pitää hyväksyttävänä. Tästä pääsemmekin kiinni varsinaiseen asiaan. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien pitäisi osoittaa millaisia konkreettisia haittoja lain hyväksymisellä olisi. Tässä painotan nimenomaan vastustajien perusteluvelvollisuutta, sillä yleisesti rajoitukset tulisi perustella, ei vapaudet. Siispä sillä, joka tahtoo rajoittaa tietyn ihmisryhmän oikeuksia lailla, on oltava hyvät perusteet rajoituksen puolesta. Itse en näkisi tasa-arvoisella avioliittolailla olevan kenenkään elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia. Sen sijaan se tekisi pienen joukon elämästä hieman parempaa.

Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.

Mielenkiintoista miksi kristillisdemokraatit ovat niin oikeistolaisia. Itse kun miellän kristinuskon pääpointtien korostavan ennemminkin vasemmistolaisia arvoja. Kehitin vähän teoriaa nojaten Tiede-lehden huomioon siitä, että ihmisen pelokkuus on yhteydessä konservatiivisuuteen. Näkisin näet, että juuri konservatiivisuus on se avain sana joka vetää kristilliset oikealle. Pelokkuus voidaan yhtälailla mieltää kristilliseksi piirteeksi. Oman pelastuneisuuden korostaminen kun helposti kielii ihmisen mielessä kytevästä pelosta ja epävarmuudesta omaa sielun tilaansa kohtaan. Tämän myötä siis pelokkaat ihmiset ovat konservatiivisia ja päätyvät turvautumaan uskoon. Tämä puolestaan vetää kristilliset politiikassa oikealle, vaikka uskonnolliset arvot vetäisivät vasemmalle. Vaakakupissa loppujenlopuksi siis painaa enemmän se, mitä ihmiset painottavat. Konservatiivisuuden luova turvan tunne ja kytevä pelko, ovat siis lopulta merkittävässä asemassa ja lähellä ihmisen normaalia arkea. Se mikä on arjessa merkittävää voittaakin lopulta, ehkä salakavalasti tiedostamatta, sellaiset ylevät ja hankalat aatteet kuin lähimmäisen pyyteetön rakkaus.

Durkheim katsoi, että uskonto on kaikkein perustavin ilmiö. Alun perin kaikki ajattelu on ollut uskonnollista. Uskonto on perinpohjin sosiaalista ja se on syntynyt ihmisen tarpeesta luokitella ihmisiä ja asioita moraalisesti.

Tarkastellakseen sitä, mistä uskonnossa on pohjimmiltaan kyse, Durkheim otti tutkimuskohteekseen Australian alkukantaisen totemismin. Durkheim katsoi, että primitiivisessä uskonnossa näkyy uskonto kaikkein puhtaimmillaan.

Australialaiset alkuasukkaat käyttivät toteemeja yhdistämään heimoa ja erottamaan heimon muista. Toteemi oli pyhä. Se on samalla ulkoinen ilmentymä jostain jota voidaan kutsua jumalaksi, sekä myös klaanin lippu.

Koko maailman kaikkeus voitiin jakaa lopulta toteemeihin. Jos kuuluu variksen heimoon on jotakin tästä eläimestä. Niimpä myös aurinko kuului yhden toteemin alle ja kuu toisen.

Australialaisheimojen elämä oli kahtia jakautunutta. Toisaalta heimot elivät erillään pitkiä aikoja pienissä ryhmissä ruokaa hankkien. Mutta toisinaan kokoonnuttiin yhteen juhlimaan. Iloinen jälleen näkeminen synnytti sähköistä tunnelmaa ja yhteishenkeä. On kuin jokin voima tarttuisi ihmiseen ja tekisi hänestä toisen. Durkheimin mukaan kaikki uskonnollisuus perustuu pohjimmiltaan tämän tapaiseen ilmiöön. Toteemia palvoessa yhteisö palvoikin itseään.

Durkheim huomauttaa kuitenkin, että uskoon perustuva voima ei kuitenkaan ole olematonta. Se on yhtä vaikuttavaa kuin fysikaaliset voimat. Esimerkiksi Suomen lippu on vain pala kangasta, raha painettua paperia tai Suomen valtio samanlaista maata kuin Ruotsi tai Venäjä. Usko näiden merkitykseen tekee niistä merkityksellisiä. Nämä voimat ovat sosiaalista todellisuutta, ja lopulta kaikki uskonnot ovat ilmauksia yhteiskunnallisista oloista.

Uskontojen perustavaksi tekijäksi Durkheim nimesi jaon pyhään ja profaaniin (maalliseen, epäpyhään). Yliluonnollisuuden käsite on kovin moderni ja vaatii vastin parikseen luonnollisen, eikä tällainen jaottelu kuulu primitiiviseen ajatteluun. Myöskään jumala ei riitä yhdistämään uskontoja, sillä joissain uskonnoissa kuten buddhalaisuudessa jumalia ei ole tai niiden merkitys on vähäinen. Kaikkille yhteistä on kuitenkin jako pyhään ja profaaniin.

Lähteet:
- Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Joulutähti syttynyt on,
seimessä lapsi viaton.
Nukkuu unta rauhaista,
äiti valvoo lasta.
Suuri joulun sanoma on,
juhla aivan verraton.

Rauhallista ja siunattua joulua.

<3<3

http://bambuser.com/v/4187015

Okei kuuntelin juuri puheenvuoron suoran toiminnan puolesta. Poimin samalla asiota luennosta joita haluan kommentoida.

1. Suoran toiminnan käyttäjät haluavat toimia irti (talouden/valtion) realiteeteistä. Vastaus: Tämä kuulostaa lähinnä sellaiselta "dream big" ajatukselta. Unelmointi onkin hyvästä, mutta kun ruvetaan oikeasti muuttamaan asioita niin realiteetit pitää ottaa huomioon. Resurssit eivät tule tyhjästä. Vaikka haluttaisiin siirtyä tuottamaan kaikki resurssit omilla pelloilla ja tuulivoimalla niin pitää ottaa huomioon ne realiteetit ja vaatimukset mitä se vaatii. Kannattaa tutustua Robert Mugabeen joka hänkin halusi toimia ilman realiteettejä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Mugabe

2. Kritoidaan sitä että asioita ei uskalleta sanoa ääneen. Tämä on kyllä totta ja ikävää. Valtiollisella tasolla pitäisi olla sananvapaus. Toisaalta pitääkö myös esim kansanryhmää vastaan kiihottaminen sallia vai pitääkö kaikesta voida puhua? Toisaalta taas sosiaaliseen kohteliaisuuteen kuuluu ylipäätään tietyt säännöt, ettei kaikesta puhuta kavereille. Saako myös sanoa että tuomitsee suoran väkivaltaisen toiminnan?

3. Toimivassa yhteiskunnassa poliiseja ei näkyisi kaduilla. Tästä herää kysymys että onko siis valtio vastuussa kaikesta rikollisuudesta tai onko kaikki rikollisuus valtion vastaista? Esimerkiksi kun joku hullu käy tuolla kadulla sun kimppuun niin täytyykö meidän syyttää valtiovaltaa? Ja häviäisikö väkivalta jos valtiovaltaa ei olisi?

4. Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on jees. Minustakin se on jees. Piti saada tällänen positiivinenkin pointti tänne :)

5. Maailma on kriisissä. Maailma on aina kriisissä. Realistisesti sanottuna ihminen on sen tyylinen olento että se toisaalta sopeutuu vallitsevaan järjestykseen ja toisaalta haluaa aina kehitystä. Toisaalta ihmiset käyvät aina kamppailua aatteista ja määrittelyistä ja sosiaalisista käytännöistä. Maailman kriisiä ei siis voida parantaa millään. Tämä on hyvä muistaa. Ehkä meidän katastrofimedia on ilmentymä siitä ihmisluonnosta ja toisaalta se myös edesauttaa sitä käsitystä, että maailmassa on aina kaikki perseestä.

6. Kun päästään sisään eduskuntaan ainoana radikaalina niin tehtävänä on olla vaan hiljaa. No sehän se demokratian idea onkin että jos olet radikaali, niin sinun mielipiteidesi mukaan ei yhteiskuntaa rakenneta, vaan sen enemmistön mielipiteiden mukaan. Radikaalihan sanana tarkoittaa juuri marginaalisuutta, koska radikaalia ei voi olla ilman sitä tavallista.

7. Asioita pitää kattoa niinkun aikuiset kattoo niin ne radikaalit ajatukset laimenee. Noniin tää on oikeestaa samaa mitä puhuttiin kohdassa yksi. Eli vaikka kuinka ois hienoja ajatuksia: kommunismia, kolmatta valtakuntaa tai islamistista maailmaa niin sun pitää ottaa realiteetit huomioon eikä vaan pakottaa muita sun haluihin.

8. Maailma on mätääntynyt rakkula joka pitää puhkaista. Tämä liittyy taas tohon kohtaan viisi. Eli periaatteessa tää vaan on vielä jyrkemmin sanottu. Toisinsanoen tämä tarkoittaa sitä, että jos omasta mielestä maailmassa on asiat pielessä, niin väkivalta on silloin oikeutettua. Tällä ajattelulla yleensä väkivalta juuri oikeutetaankin. Ihan sama mikä aate, natsismi, kommunismi tai islam niin kaikki on oikeuttaneet väkivaltansa samalla argumentilla, että maailma on mätäpaise joka pitää puhkaista.

9. Inhimilliset valtasuhteet eivät katoa. Tämä tuli vasta vapaissa kommenteissa, mutta minusta tämä oli hyvä uusi pointti. Vaikka valtiolliset valtasuhteet purettaisiin, niin sosiaalisia valtasuhteita inhimillisestä toiminnasta ei voi purkaa.