- - - - - - - - - - - - - - -
Mul on ollu koko viikonlopun iha vitullinen agressio tyhmän laskuhumala-taiston vuoksi. Siitä tosiaan on aikaa ku oon viimeksi loukkaantunu näin verisesti (mut näkisittepä ne toiset, ha ha : p ) ja siitä onkin sitten koko kansa saanu kuulla.
Muutenkin eilen illal oli ehkä aika paljon dramatiikkaa ilmassa. Emmä tiä, koko tää muutto Tre:lle on syönyt tosi paljon mun ja Villen suhdetta. Eilen ilmas väreili ajatus erosta mutta päädyttiin loikoilemaan sylikkäin tv:n ääreen. Mietittiin kaikkea sitä mitä ollaan saavutettu ja minkä hajoittaminen sattuisi syvälle. Päällimmäisenä yhteinen koti. Että kaipa olemme nyt yhdessä vieläkin. Silleen outoo ku ei ollu riitaa eikä huutoo, molemmat oli vaan että nii-in, kyllä mäkin oon miettiny tätä jo nelisen kuukautta..
En enää tiedä haluaisinko olla vapaa vaiko varattu. Vapaus houkuttelee tottakai, ihminenhän on eläin. Mutta tieto siitä ettei se mulle mitään anna paitsi yksinäisyyden, kauhistúttaa, sillä olen seurustellut niin monta vuotta että pelkään jäädä yksin. Rakastan Villeä, hän on tosiaan paras ystäväni, mutta välillä elämme niin omissa maailmoissamme että tunnumme kohtaavan vain iltasella mennessämme nukkumaan yhteiseen vuoteeseen..
Eli kyseessä ei ole viha; tuntuu vain että olemme kasvaneet erillemme.
- - - - - - - - - - - - - - -
suhteileva
[maanikko]