IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kyllä se nyt on ohi. Niin kauan kuin ei ole olemassa keinoa saada toinen rakastamaan väkisin. Puhuttiin eilen vielä yöllä. Sydäntä viilsi kun makasin hiljaa sängyssä ja kuuntelin olohuoneesta kuorsausta - tasaista, tuttua, turvallista, rakasta ja niin omaa.

Olo on tosi haikea, hiukan vihainen ja hämmentynyt. Toisaalta hiukan helpottunut - sen jotenkin tuntee kun rakkaus on lähtenyt viimeisen puolen vuoden aikana ja vaihtunut riitoihin, hiljaisuuteen ja uudenlaiseen kumppanuuteen, ystävyyteen. Kaikki rakastavaisten piirteet ovat kadonneet hitaasti, ja kun ne on kuorittu päältä olemme vain kaksi ystävää.

Haluan erota ystävinä. Ensimmäistä kertaa "suhteissani" (kaikkia niitä ei tosiaankaan voi edes suhteiksi nimittää) haluan vaalia lämpöä ja kauniita asioita, haluan pystyä halaamaan häntä ja tukemaan häntä, enkä halua häntä pois elämästäni.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hassua ettei mua sinänsä tällä hetkellä väsytä ajatus muuttamisesta ja erosta niin paljon kuin se, että täytyy kertoa rakkailleen, että mun suuret pilvilinnat vaan haihtu pois, enkä mä tai kukaan muukaan voi tehdä asialle mitään. Että kolme ja risat vuotta taisteli tyhjän vuoksi.

Täytyy alkaa selailemaan vuokrattavana - palstaa, ja tarvittaessa laittaa oma ilmoitus lehteen. Täytyy katsoa jaksanko mennä yöksi "kotiin" (jotenkin särkyneessä sydämessä se tuntuu vain aralta). Pillahdin aamulla itkuun kun katsoin äidiltäni saamaani korttia jonka laitoin MEIDÄN kylppärimme oveen piristämään MEITÄ.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

[maanikko]