IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hmm kiskon taas Ketorin Hottia. Särkee päätä ja alavatsaa eikä TIETENKÄÄN tullut otettua mukaan buranaa, enkä kehtaa napata työpaikan lääkekaapista. No mutta onhan tässäkin särkylääkettä. Hiukan. Ainakin C-vitamiinia jos ei muuta! En oikeen saanut unta yöllä.

Menetin äsken osan kuvitus töistäni, päätettiin tehdä homma hiukan eri tavalla. Hiukan harmittaa, mutta toisaalta mulla ei sit enään oo niin kova kiire. Huoh. Tunnen että kaikki on hiuskarvan varassa - hiton mielenterveys, työpaikka, katto pään päällä..

Helvetti sentään. Näinä hetkinä hiukan miettii kotiin palaamista, paikkaa jossa nuolla haavojaan. Muistan kun olin kypsät kuusitoista ja lupasin sisaruksilleni (vaiko vain toiselle) että kun olen valmistunut, pidän vuoden "lomaa" ja laittaisin synnyinkotimme kuntoon - niin pitkälti kuin yksi ihminen vailla remonttitaitoa voi. Halusin silloin sataman mihin tulla turvaan, ja tehdä sovinnon menneiden kanssa. Kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa siivoaisin, tapetoisin, maalaisin ja sisustaisin.. Hieman toisin kävi, mutta naapuritalomme, se missä se hirviö asui, remontoitíin, maalattiin ja sinne muutti lapsiperhe. Eli laskettakoon se rauhanteoksi menneiden kanssa.

Äsken irtisanottiin yksi työntekijä, joutusin toimimaan toisena todistajana. Pieni työpaikka, ja nyt sinä aikana ku mä oon ollu täällä on ollu kolme irtisanomista. Uudelle työntekijälle jää paniikinomainen tunne; milloin minä, olenko todistanut kykyni, tehnyt tarpeeksi, ollut sairaana liikaa..

Se mikä on positiivista on se, että kevät tulee, ja huomasin että on paljon ihmisiä joita kaikesta huolimatta kiinnostaa missä meen ja mitä mulle tapahtuu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -