-
Sipaiset hiuksiani,
suukotat suupieltä,
ripsesi kutittavat poskea.
Hymyilyttää.
Ihmettelet, mikä niin huvittaa.
Olen vain kaivannut.
Ollut yksin hieman liian kauan.
Olet suloinen, haluttava,
viaton ja syntinen.
Mietin kaikkia maailman
langenneita,
enkeliä mustasiipisiä,
viattomuuden ajat
muuttuneet tuhkaksi,
sydän katkeroitunut,
kovettunut.
Syntisiä. Pahoja. Langenneita.
Hetkenä jona
sädekehä pirstoutuu,
lienee kuitenkin
maailma ollut erilainen,
punertavana ja jännittävänä,
aistikkaana, tuoksuvana,
kaikissa muodoissa.
Niin musta-valkoista
sekoitetaan värilliseksi,
erotiikalla ja rakkaudella.
Maailma väreissä,
sydän avoinna,
rakastan kiivaasti
ja kipeästi.
Mutta minähän olen
vain rakastunut houkka.
-
En ikinä halua katkeroitua. Haluan aina ja ikuisesti rakastaa jokaisella solullani, sielullani, kaikilla aisteillani. Maailma on niin hieman erilainen, vähän kauniimpi paikka.
-
xxx [maanikko]