IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Urgh, taas on vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi on tullut tännekkin avauduttua.. Vuosi vaihtui nopsasti, ja ihme kyllä (molemmat!) silmät löytyvät edelleen pääkopasta. Tosin en edes itse laske kauhean urheilu-henkisyyttä osoittavaksi rakettien tuijotteluksi aikaa, jonka matkaa keskustasta keskustan baareihin.. No, onneksi sentään palellutin itseni kolmen minuutin ajan keskiyöllä tulemalla ulos baarista. Olen aika hurja. Raketit oli taas nättejä. Seuraavan vuoteen vaan jäävät. Ehkä joskus jopa uskallan ampua yhden moisen.. : )

Vuoden vaihtuminen toi muassaan työhaastattelun. Armoton nuha pukkasi päälle ja suomenkieliset ammattiohjelmat meinasivat viedä hengen, mutta kumma kyllä koetaitto paikan päällä valmistui. Ihmiset siellä olivat tosi mukavia, ihan työtoveri-materiaalia ; ) Odottelen tällä viikolla tietoa pääsenkö sinne töihin..

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viikonloppu meni taas tosi nopeasti. Juhlistettiin isommalla porukalla kamukullan vanhenemista (kiitos ihanista pippaloista hani! <3) ja pääsin ensimmäisen kerran Osmantupaan hyvissä fiiliksissä. Kerran ennenkin olen siellä pyörinyt, surullista kyllä juuri vaahto-bileiden aikaan.. Posket helottaa pelkästä muistikuvastakin, osaan käyttäytyä kännissä (eli en) ja toisten vaahdossa strippaamis-kisaa on asiallista häiritä (no ei se varmaa strippauskisa ollu vaa tanssikisa mut jtn kimulei siel pomppi ilman paitaa). Jep jep mut se sen kerran muistelemisesta : DDD Tuli tanssittua ja juteltua kavereiden kanssa ja muutenkin pidettyä hauskaa (olusta unohtamatta, tietty ; D).

Lauantai-illan outoudeksi laskettakoon verevät kummitukset. Ihminen menneisyydestä nro 1 sai mut pienoiseen paniikkiin pelkällä läsnäolollaan. Ja "omi" tupakointi-alueen (olemalla paikalla, tiedän, lapsellista). No loppujen lopuksi jokaisen nikotinistin illassa koittaa aika jolloin on pakko osua yhtäaikaa röökille. Outoa sinänsä, sain kutsumattoman juttuseuran pariksi (hermostuttavaksi) minuutiksi. Käytökseni ei ollut kypsä, vaan kimitin hermostuneesti puuta heinää. Lasketaan se lauantai-illan huumaksi, okei? : p Mutta olin enemmän kuin helpottunut kun omituinen kohtaaminen oli ohi. Jotkut asiat vain kuuluvat, ihmisine päivineen, kaaaaaaaaaaaaaauuuuuuuuaaaaaaaaasss menneisyyteen. Saattaa olla että pitäisi syyttää itseään tästäkin. Mutta toisen kohteliaaseen kysymykseen kuulumisistani tulin visertäneeksi vastauksen ennenkuin tajusinkaan, "päi vittua" (ensinnäkin, vain minä ja teinit voisimme vastata niin). Ja miksi? Siksi että vaikka silloin tällöin olemme törmänneet, olemme aina puhuneet hänestä. Ja miten olisin jaksanut selittää, et koskaan ollut kiinnostunut? Nyt kun elämä on tässä pisteessä kaikista maailman ihmisistä sinä kysyt sitä. Minä kamppailen arkeni kanssa, mistä töitä, rahaa, haenko kouluun? Ihmissuhteessani tunnen välillä että häviän Fifoille, Guitar Heroille, tietokoneen komponenteille, mielenkiintoisemmille ihmisille. Välistä seinät kaatuvat päälle. Ja sinä kysyt moista. Onneksi kunnon poppikset tälläisen kohtaamisen jälkeen pyyhkivät turhaa ahdistusta kuontalon alta. Erityisen virkistävä kokemus kun ystäväni pamahti paikalle ja onnellisesti halatessaan kopautti jääveteni lattialle. Very raikastava kokemus : D

Aikanaan jokainen ilta päättyy (tyhmää) ja oli pakko lähteä kohti kotia. Suuret sympatiat Osman taksijonoon jumittuneille. Mä pääsin suoraan autoon ja ajeltiin parikin kertaa siitä ohi. Ja taatusti oli kylmä ilma. Joku henkinen pakko jumautti mut ja kaverin sohvalle katselemaan komediaa, josta havahduin vasta kun puhelin piippasi. Ihminen menneisyydestä nro 2. Tosin kesti aikansa selvittää että kenen tuntematon numero sitä olikaan kyseessä (ja nyt se on turvallisesti nimettynä "älä vastaa" -osioon). Puolen vuoden puhumattomuuden ja oman seurustelusuhteeni jatkamisen jälkeen en enää kokenut tärkeäksi säilyttää wappu-pokan numeroa. Ja hyi, en tiedä mistä armeliaisuudesta vastasin. En tiedä mistä (pornosta?) se on saanu päähänsä että naiset (ja erityisesti varatut, minkä ilmaisin moneen otteeseen) menevät totaaliseen kiimaan rivoista tekstiviesteistä. Yäk ja puklaus. "Runkkailen tässä ja ajattelen levottomia susta" - hyi helvetti. En tiedä olinko niin innostunut tapaamaan ihminen menneisyydestä nro 1:stä, mutta nro 2 siirtyi lopullisesti mun mustalle listalle. Ja se on sentään harvinaista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pitäisi siirtyä Tre:lle. Apua ku yhtää ei jaksais. En oikeen tiedä mitä siellä tekisin. Paitsi siivoisin, nykyään kun ei ole töitäkään ei vieraalla paikkakunnalla aika kulu mihinkään päin. Tästä saan tietenkin syyttää vain itseäni - kuka käski olemaan aina töissä sen sijaan et olis esim. aloittanut uuden harrastuksen ja sitä kautta saamaan ystäviä? No, niin makaa kuin petaa. Nyt lähden pakkaamaan tuhannet kimpsut ja kamat loppuun. Siivosin keittiön välillä. Ilmeisesti MITÄ VAIN kuhan en joutuis bussiin siirtymään ; D

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

reissaava
[maanikko]