-
Olen monen sattuman
summa,
olen nyt luovuttamassa,
nostan kyllä kädet pystyyn,
heitän pyyhkeen kehään,
LUOVUTAN.
Hiljaa astun,
hiljaa hengitän,
hiljaa olen,
en nosta katsettani.
Elämässä on paljon
mikä sattuu,
paljon mikä painaa,
helvetisti liikaa.
Olinko onnellinen
aikoja sitten,
ei,
siitä on aikaa,
kuukausi,
kuukausi siitä,
kun nukuin ilman
painajaisia.
Maailmassani,
jossa ihmiset
pysyy hengissä
rakkaudesta.
Maailmassa,
jossa järkyttävintä oli
entä jos
jään jälkeen muista,
entä jos,
kuvitan väärin,
entä jos
verkko-opinnot venyy?
MITÄ HELVETIN VÄLIÄ SILLÄ SILLOIN OLI???!
Sattuu sattuu sattuu!!! Kuuletteko!!?
Välitättekö..
-
Paskin fiilis ikinä. Hautaudun peiton alle. Ehkä sais hieman rauhaa. Jos joku ton lukee, toteaa varmaan ettei siin oo logiikkaa. No mitä vittua, maailma oo ollu looginen pitkään aikaan.. Haistakaa paska ja antakaa mun olla.
-
[maanikko]