- - - - - - - - - -
Yö on jälleen niin pimeä
tähtien kajo hukkuu
synkkiin pilviin
lipuviin aavelaivoihin.
Heikko valo halkoo sänkyä
värisen valveunissani
raja
aika
paikka
merkittömyyttään todistellen.
Olet silloin seuranani
kun keskiyö syleilee koittoa
kun kuu jättää maan
kun kumarretaan murhaajia
kun olet minun kuvani
kun olen sinun kuvasi.
Kun olen meistä se puhdas
kun rakastat ehdoitta
kun uinun aamuun
seuranani elävempää
kuin kuollut sydän.
Totuus on kapea terä
kierrän sen kylmyyttä
todistellen reunalla
intohimoani valheeseen.
Olen yksin jyrkänteellä
vain minä asutan
omia pilvilinnojani
yksinäisin sisarpuoli.
Todellisuus on köysi
joka hiertää ihoon
erheen kuolemattomuudesta.
Tälläisenä olen aina sinun
vaikeroin tuskaa
vihan kyyneleet poskilla
nauran ja ulvon
punaiselle kuulle.
Sairas leikki
elämää ja kuolemaa
saman katon suojissa
samojen luomien alla
herää valkoiseen aamuun.
Unen varjoissa sähisen
syljen kasvoillesi
olen voittamaton
ja ylpeä.
Todellisuudessa lyön
ennenkuin sinä tapat.
- - - - - - - - - -
Uusia tyylejä testailen..
Kirjoittelin tämän aamulla bussissa.
- - - - - - - - - -
Kynä sauhuten,
xxx [maanikko]