IRC-Galleria

-

Olohuoneen nurkasta
tuijottaa musta silmä,
vaarattomana ja viattomana.
Ojennan kättäni,
en enää usko olevani
ajatteleva olento,
joku muu käskee tekemään.
Lihas lihakselta, kohoaminen,
lasku kylmään, muoviseen,
sormet kiertyvät.
Nappuloita, niin paljon!
Aivot kuumeiset,
vastauksien etsiminen,
avatakko suurin media,
upottaa aivonsa informaation
virtaan..
Törky ja saasta lävistävät
aivoni, turhuus on saanut nimensä.
Televisio, ainut kanava,
jolla tunteet ovat totta
ja elämä kaunista ja dramaattista.

-

Onneksi en turhautunut Televisioon kun Idolssia esitettiin. Perseestä semmoiset ohjelmat.

xxx _silinteri_

-

Saat minut katoamaan
vaikken ikinä ollutkaan
läsnä elämässäsi.
Muutama nauru
ja juovuttava kuiskaus,
ja taioit minut ulos
rivienvälistä.
Vaikka syytätkin
minua valheellisuudesta,
loit itse ilmiasuni
ja persoonani.
Koska silmäsi eivät
kestäneet totuutta minusta,
hajotit kaiken
aloittaaksesi uuden
luomisen.
Kuvittele minun olevan Fenix
kun kohotat tärisevän nyrkkisi,
saat ehkä armahduksen
omaltatunnoltasi.
Koskaan ei voi elää
ellei ota riskiä
ja anna toisen hallita
päiviään.

-

Elämäni mittainen vitutus. Opin kyllä elämään oikein kun elän vielä 500 vuotta.

xxx _silinteri_

-

Jään huoneisiin,
uppoudun yksinäisyyteen,
hankaudun yhteen
turhautumisen kanssa,
lopulta sulaudun syyllisyyteen.
Toivon hidasta kuolemaa,
armahtajaa elämiseltä.
Eihän toista voi satuttaa
olematta läsnä.
Valuta haavoihini
vertasi,
hengitä kasvoilleni,
muutu minuksi,
satuta ja paisko,
kunnes en enää tunne itseäni,
enkä voimattomuuttani
huuda enää kostoa.
Elimistöni ottaa veresi
vastaan,
avaa kaikki lukot sinulle.
Vaellat sydämeni autioissa
halleissa vailla armoa.
Ja niin todistat sen,
tuskaisen olemukseni,
tekisin kaiken uudestaan,
vaikka kuolen joka
katseestasi,
palan poroksi sanoistasi.
Rakastan sinua vailla
omaa olemusta,
olen jatkoa sinulle.
Katso, miten alastomaksi
sieluni on sinulle käynyt.

-

En enää saa kyyneleitä valumaan. Miksi pitäisikään. Olen turhautunut maailmaan, siitä tuo runo^ . Mulla on aina ollut voimakas viha-rakkaus suhde elämään. Avatkoon ylimmäinen teille tunteitani.

xxx _silinteri_

-

Hys lapsi, nyt hiljaa,
et itkisi, äidillä on
päänsärkyä,
kulkuset takomassa
piinaansa-
punainen tonttu
silmien välissä.
Katso, pukki antaa
karkin, niin.
Mitä toivoisit maailmalta,
sen uusimman
muovisuuden huipentuman,
vaikka Thaimaassa
lapsi on näivertänyt
sen osasia sormet
verillä.
Jaksatko välittää
hänen kyynelistään,
et, sillä sinä olet
viaton lapsi.
Viattomuus on vain
metafora tunteettomuudelle,
nauraisin,
ellei hengittäminen sattuisi.
Kyllä joulu tulee
siinä missä huominenkin,
raahaten perässään
muovista köynnöstä
ja särkyneitä unelmia.
Olet niin naivi
ettet pysty hahmottamaan
sitä mitä todella tulisi
kaivata, niitä huomisia,
jotka tuovat mukanaan
terveyden ja rakkauden.
Mutta eihän se riitä,
tajuntasi räjäyttämiseen
vaaditaan 550 grammaa
muovisia aseita.
Vaikkakin muovisia,
jo murhan airueita.
Ota muovinen armadasi,
seuraavana vuonna
tapat leikkitoverisi
pyssyleikissä isin
aseella-
kutsu minua oraakkeliksi,
ja pysähdy miettimään
miksi edes yritän sanoa
tätä sinulle.
Mielettömässä maailmassa
en jaksa enää edes
puhua suullani,
välitän informaation
silmieni kyynelillä.

-

Joulumieleni on huipussaan.

Jahas tää on sit joku uus yritys saada ihmisist oikeempi kuva nettiin. No joo. Ihan kivahan tää. Disco Ensembleä luukuttelen ja poistan vitutusta.

-

Olen oman itsetuhoni
vääjämätön summa,
ihoni huurtuessa
sydämeni takoo
ainoalle epäjumalalleen,
sinulle, jota en ole
maailmalta suojaamassa.
Ketään ei elä ikuisesti
mutta silti huudan
taivaalle ja merelle,
etteivät unohtaisi
sitä ainutta minuutta
joka minussa hallitsee.
Tuskassani olen
hiljempaa kuin koskaan,
rakastan vain itseäni,
niin väitän maailmalle,
vaikka sydän riuhtoo
rinnassani-
kukapa haluaisi
loisia valehtelijan kehossa?

-

29.11.2005 aamupäivästä kyhäilin tuotakin runoa. Elämälläni ei siis todella ole suurta merkitystä.

_silinteri_