IRC-Galleria

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.) Riippuvuus seinään nukuttaessa. Vaikka mulla on 120 cm leveä sänky, niin tykkään nukkua kiinni seinässä (vaikka se ois kylmä). Ihanaa että luon itselleni rajoja.

2.) VÄITÄN kaikille että vähennän sokerin käyttöä teessä. Niinpä. Julkisilla paikoilla. Yksin ollessani tee on edelleen vahvaa ja makeaa.

3.) Jos on uusi juustopaketti, juuri kaupasta ostettu, ja siitä ei ole vielä höylätty kertaakaan, niin ensimmäisen eli päällimmäisen siivun heitän pois. Se näyttääkin ihan appelsiini-iholle. Ja muhkurainen ja ehkä jopa maistuu oudolle. Jos olen kylässä ja saan eteeni juuri ostetun juustoon, ensimmäinen pala mystisesti "tippuu" lattialle tai häviää servetin kätköihin..

4.) Hassua mutta totta, rakastan kaikkia paperitarvikkeita, esim. kauniita vihkoja. Mulla on niitä noin tuhat, joidenkin parille ekalle sivulle kirjoitettu jotain EHKÄ mut sit en ookkaan raaskinu käyttää niitä. Ja ne pölyttyy mun laatikossa. Outoa.

5.) Mä en kestä, ku voipaketti, vaikkapa nyt oivariini (ärsyttävä nimi) laitetaan tarjolle niin, että sen pohja on kannen päällä. Ellei välissä ole (niinkuin usein ei ole) sitä folioista kansisuojaa, niin oivariinin pohja on ihan voissa kun sen laittaa takasin jääkkäriin. Ja kädet ja kaikki. Ehkä siksi mä en käytä voita leivällä..


---

No ou dääm ku mut on nyt haastettu jo niin monelta suunnalta että.. : )

---

Haastan:

- ^^Minde
- teizzzu
- hylamansikka
- Aradriel^^
- Raiimo
- ad3
- _-jOhanna-_
- hassa
- mariaana
- irso
- EvInA88
- Iegnamad

---

-


Vuodet katoavat,
lapsuus vähenee,
viattomuus valuu
sormien välistä.
Rukoilen ajan
pysähtymistä,
haluan olla
vielä hetkessä,
lapsi enkä tiedostaa.
Maailma on
kylmä ja paha.
Katson uutisia
ja itken hiljaa,
miksi kaikki ei voi
olla eheää,
kaunista
ja puhdasta.
Lähimmäisen rakkaus
tarkoittaa suojelemista,
älä anna rakkaittesi
hengittää.
Kasvata pumpuliseinämät
heidän vartaloilleen,
uskottele,
että ne torjuvat iskut.
Kerro, miten he omistavat
kehonsa, temppelinsä.
Laita laput nuoren silmille,
kyllä vain, maailma näkyy
kahdessa värissä,
mustaa ja valkoista.
Niin on selvitetty
ikuisen nuoruuden salat.
Et vanhene sekunttiakaan,
ellet koskaan elä.


-

Voih. Tunnen itseni niin tyhmäksi.

-

xxx [maanikko]

-

Hiljennät vaikka se
ei olisi enää tarpeen.
Olenhan jo voimaton
itsenäni.
Tunnen vihasi auran
kuristavan otteen,
se saa huuleni sinertämään
kalvaana.
Et ole paha ihminen,
vaan ainoastaan turhautunut,
siitä etten pysty pelastamaan
edes itse itseäni.
Tuhon sisaret ovat
syöksyneet sisimpääni,
syyllisyys ja häpeä.
En rukoile anteeksiantoasi siitä,
että olen liian tahdoton
ottamaan itseäni
niskasta kiinni.
En armahda enkä syyllistä,
en luo asennetta mihinkään.
Hiljaisuus on rakastajani,
pyhä unohdus.
Joku päivä, toivon niin,
ei tarvitsisi esittää
olevansa ainutlaatuisempi kuin
miksi tähän maailmaan synnyin.

21.1.2006

-

En oo runollisella tuulella nyt. (Lue, olen työpaikalla enkä kantele mustaa-valkoisella muodossa olevia runoja mukanani.) Jos jaksan ni laitan tänäpe myöhemmin jonku : ) Perkele ku on kylmä. Lauantain on muute bileet Tonilla. Jihuu. Kiva nähä tuttuja ja rentoutua vähän. Nii joo ja tuhota viimisetki aivosolunsa mr. alkomahoolin avustuksella x D Mul on ikävä mun ystäviä. Ja ikävä Villeä. Sillä on lanit tänäpe. Mutta huomenna nähään. PMMP on lalliksella 28. päivä. Sillon näkee koulukamulaiset <2

-

Jaksoinkin lisätä uuden vasta tänään. Nyyh nyyh juustohöylä.

-

xxx [maanikko]

-


Maalasit minulle horisontin,
teit ruskon ja punertavat pilvet.
Kaikki oli niin kaunista,
olin onnellinen teoksessasi.
En kuitenkaan ymmärrä,
miten saan revittyä
maailmaani hajalle
niin että tuhosin kaiken sinusta.
En ollut mukana kauniissa
töissäsi, en niissä luonnoksissakaan,
sillä sinä rakastit järjestystä,
kun minä olin myrsky.
Vaellan maisemissasi
mailta merille,
olen kylmää ja kuumaa,
silti niin eloton.
Tuulena kuiskin helliä sanoja
ruskosi pilville,
toimin rakastajattarena maailmallesi,
ja sinä rakensit pilvilinnaa,
loit illuusion ihmisen rakkaudesta.
Kun puhalsin pilvillesi viiman,
osa sinusta,
se herkin,
jäi huutamaan
ja itkemään perääni.
Jätin estradin salamoiden
lyödessä vihaansa,
jätin jälkeeni sinut
katsomaan särkyneitä
unelmiasi.
Taivaanrantasi muutti merkityksensä,
maali valuu,
saa tummempia vivahteita.
Rakkaus on katoavaista
vain kuolevaisille.


-

Niitä päiviä, jolloin ajattelee liikaa. Ikävöin ystäviäni ja muita rakkaitani.

-

[kuut inklish]

its not the size that matters its the way u wank it.

Otetaanpa oppia.

-


xxx maanikko

-


Ei se haittaa,
vaikkei maailmassa ole valoa.
Ei se tuntuisi miltään,
kun on jo turtana
pimeydestä.
Ei se haittaa,
vaikka kartattekin seuraani,
olen tutustunut sieluuni,
ymmärrän jo,
miksi ette kaipaa luokseni.
Ei se haittaa,
vaikka lumi muuttuu
harmaaksi ja vettyy,
viattomuus on muutenkin
vain harhaa.
Ei se haittaa,
vaikken pysty hallitsemaan
ympäristöäni,
putoavat esineet
syleilevät maanpintaa
räjähtäen siruiksi intohimosta.
Ei se haittaa,
vaikka tuntuu etten osaa
elää tuhoamatta itseäni.
Onneksi hätää ei ole,
vaikka ajattelisin
aivoni tuhkaksi,
pysäyttäisin verenkiertoni.
Jäähän minulle muutakin
kuollutta lihasmassaa,
katsokaa vaikka sydäntäni.


-

Ei kiinnosta mikään milloinkaan kenenkään kanssa kaikkein vähiten itseni seurassa.


xxx [maanikko]

-


Niin usein katoaa aurinko
pilvien lomaan,
niin usein lankeaa varjo
olemattomasta.
Mahdoton ei tarkoita itseään,
se on parodiaa
suoltamassa ihmiselle
ruumiittomuuden ja
maallisuuden rajoittavia sääntöjä.
Niin usein nauran niille,
minä, kuolematon,
elän ikuisesti,
tarkoituksenani kumartaa
vain omaa heijastustani.
Niin usein olen ollut väärässä,
niin usein kaatunut
kuolevaisten arjessa.
Niin usein olen antanut
tajunnalleni luvan työskennellä
kielletyillä alueilla,
niin usein pysähtynyt miettimään,
milloin olisi syytä lopettaa
matkaaminen.
Niin usein on minutkin
työnnetty nurkkaan,
niin usein olen jäänyt
kaipaamaan mahdollisuutta.
Niin usein olen istunut alas
ja hengähtänyt rapisevilla
keuhkoillani,
olenko enää edes minä.
Valkean pinta on kuulasta
ja huokoista,
kynä kohoaa kuin itsestään,
tänään,
lupaan itselleni, en kirjoita
mitään totuudesta.
Niin usein vannon,
että maailman ei tulisi
saada tuntea itseäni.
Silti tuuli on jälleen
humissut ruumiini läpi,
lävistänyt sydämeni.
Tunnen puhalluksen
kylkiluideni välissä,
en ole enää kiinni
tässä maailmassa,
mutta minne muuallekaan
menisin?
Vuodatin minuuteni verenä arkille,
suojamuureni vavahtelevat
ja sortuvat,
kylmän kyynisyyden haarniskani
rapistuu.
Sisimpäni on suojatta,
haavoitun jokaisesta
sinkoavasta sanasta.
Nyt hovini nauraa ulvoen,
olenkin inhimillinen.


-


Mietin usein miksi ihmisellä on niin suuret aivot joista hän käyttää vain murto-osaa.

Muikkuhymyä ku ei muuta osata!

"Täs on Taisto moi. Asun

a) Pirkanmaalla,
b) Eteläpohjanmaalla ja/tai
c) Kustavissa."

Taisto perkele, muutatpa äkkiä.

T: "MENIKÖ PLIKOILLA PUPU PÖKSYYN?"
P+E: *oksennusääni*

xxx [maanikko]

P.S. Jouluja Perkele. Taistollekkin x D

-


Liekki värisee yötuulessa,
ei sitä suojaamaan ole
saatu turvaa lyhdyn seinistä,
vaan se on kääriytyneenä
katoavaan,
ajan tomun raiskaamaan
sammuvaan tajuntaani.
Elämänhaluni saa varjot
tanssimaan seinillä,
en muista milloin viimeksi
en pelännyt sen häviävän
savukiehkuraksi ilmaan.
Tuli luomaan elämää
ja tuli tuhoamaan sitä,
tuli luomaan elämänhalu,
ja tuli tuhoamaan se.
Niin epävarmaa,
niin hiljaisen kaunista,
jos sen voisi poistaa,
sammuttaisitko lyhtyni
suudelmalla, hyväilisit silmistäni
valumaan kristalliset kyyneleet?
Mahdoton tekee itsensä
käsittämättömäksi, liian vaikea
katsoa itseään peiliin,
jos on jo sisältä kuollut.
Käärinliinat hyväilevät silkkisesti
tajuntaani,
katoavaa valonkaarta peilissä,
takaisin heijastuu parina
tummat syvyydet.
Ihmisen silmistä näkee
synnit, eletyn elämän,
tuskan ja onnen.
Kaiken alla laulaa kuolema
omia virsiään.


-

Kaikki kuolevat aikanaan. Jotkut aloittavat sen sisältä. Rakkaille ystävilleni, toivon ettette päästä irti elämästä. Jäisin kaipaamaan teitä..

xxx [maanikko]

-


Tekopyhyyteni musertaa
rintakehääni,
itseriittoisuuteni särkee
peilit.
Pelkkä hengittäminen
ei anna oikeutta
sanoihini,
olen pyhä elämisen
tarkoituksettomuus.
Häviän savuksi ilmaan,
sanani ovat
hiljaisuutta ja usvaa.
Hukun materiaan,
siihen itsevalitsemaani.
Huudan vastalauseen
muiden äänettömyydelle,
en kysy enkä vastaa.
Luoja toi minut
ironiaksi viisauden keskelle.
Ympäristöni pilkka
kehoittaa vetäytymään,
kutsukaa minua erakoksi.
Tekotaiteellisuus, ota minut
siipiesi suojaan!


-

Yhtenä päivänä Pirjolla (raiimo) hilluessani tunsin tarvetta tämän rustaamiseen. Koko päivä kaupungilla, jossa ensin halveksin materiaa ja sitten tarrasin siihen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.. Sen tekopyhemmäksi tuskin enää ihminen menee..

xxx [maanikko]

-


Mikään osa tajunnastani
ei enää oikeasti ole valveilla,
luomieni alla on kilo sahanpurua.
Miksen voisi nukahtaa,
sulkea silmiäni niin
että ne pysyisivät suljettuina
sen kuusi vaadittavaa tuntia,
tai edes vartin.
Unettomuus tukehduttaa minua,
saa kurkkuni kuivumaan,
pakko nousta juomaan,
en enää pysy perässä monesko
lasillinen se on riutuvaan kehooni.
Käännän kylkeäni, etsin asentoa,
jossa voisin rentoutua.
Itsepetokseksi minun on se luokiteltava,
mieletöntä yrittää rentoutua
jollet saa ajatuksiasi järjestykseen.
Milloin rauhaisasta ja hiljaisesta yöstä
tuli ikuinen kurimus,
minuutit ovat alitajunnassani takovia kongeja,
voi miten voikaan olla kirkas kuunhohde.
Suljen sälekaihtimia,
riivin verhoja ikkunoiden peitoksi.
Rukoilen että voisin niin peittää
myös silmäni, sieluni peilit
ja väsymyksen syvät lähteet.


-

Unettomuus voi viedä hengen.

xxx _silinteri_

-

Ei kai hiljaisuudessa
ollut mitään vikaa
niin kauan kun sen
valitsi itse.
Kun sai sanoa ylpeänä,
olen tehnyt itse valintani,
muuttunut yksinäisyydessäni
joutseneksi,
niin nauroin rumille
ankanpoikasille.
Mutta ylentäessäni itseni
liian korkealle,
en huomannut vajoavani,
muuttuvani alhaisemmaksi
kuin syvästi halveksimani
olennot.
Olen itse samaa
pohjasakkaa, johon
en ymmärtänyt kuuluvani.
Ylpeys kävi lankeemukseni edellä,
murruin ja hajosin,
levitin habitukseni tuuleen
kuin vainajan tuhkan.
Nyt ei kukaan
vain ole lausumassa
rukouksia tai
puheita kuolleen
muistolle.
Missä ovat itkijänaiset?

-

Sanomattakin selvää on kaikille etten sovellu tälle alalle. Rakastan graafista viestintää, mutten todellakaan pärjää siinä..

xxx _silinteri_