-
Liikaa olen sanonut,
liikaa ilmoille huutanut.
Monta kertaa loukannut,
usemmin sanansäilällä sivaltanut.
Toivoisin, että olisin kykenevä
sulkemaan suuni,
olemaan muodostamatta sanoja,
en koskaan pysähtyisi harkitsemaan,
mikä kohta toisessa on suojattomin.
Rakkaimpani jäävät kärsimään,
minä puran pahaa oloani toisiin.
Uskothan, että palaisin,
ottaisin kaiken takaisin,
en koskaan edes alottaisi,
jos se olisi mahdollista?
Nyt ylpeyteni
korventaa sydämeeni
ahdistuksen mentäviä reikiä.
Silmäluomia polttelee,
kurkussa painaa tukahduttavasti.
Silti en enää itke,
en itsesäälistä enkä katumuksesta,
sillä opiskelen itseäni tunteettomaksi,
etten enää tuntisi
omaa pahuuttani.
-
Tiedän, ettei paljon paina että olen pahoillani. Anteeksi silti!
-
xxx [maanikko]