IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=n1JGFDS9mFU
haha. P_____P ,kiva kun voi käydä nukkumaan nauraen itselleen ja omalle tyhmyydelleen:D!
ei muuta kuin öitä<3.

Jälleen on takana yksi krapulan täyteinen sunnuntai päivä.

Oltiin tosiaan lauantaina viettämässä antin synttäreitä. Oli kyllä ihanaa nähdä ihmisiä joita ei ole taas hetkeen nähnytkään. Jotenkin tuntuu että bb-porukka oli talosta lähdön jälkeen hyvinkin tiivis ryhmä ja näiden henkilöiden kanssa tuli hengattua todella paljon. En tiedä miksi, mutta nykyisin meillä vain aikataulut ja menemiset ja tulemiset eivät oikein kohtaa samalla tavalla kuin ennen joten näemme toisiamme yhä harvemmin. Toivottavasti yhteydenpito ei ihan tyystin loppuisi, koska mahtuihan tuohon joukkoon energiseen todella monta mahtavaa persoonaa joihin haluisin kyllä jatkossakin pitää yhteyttä. Mutta muutamia ihmisiä tuon tositv talon sisälle suljettiin joihin en halua kyllä olla yhteyksissä nyt enkä koskaan. Tosin koskaan ei tulisi sanoa "ei koskaan".

Minun iltani jatkui vuosaareen joissa vietimme hieman kuivahkot jatkot. Mutta hyvä niin, koska en oikeastaan koskaan ole ollut "jatkojen ystävä". Mä jotenkin vaan aina nuukahdan baarista lähdön jälkeen ja sammun kyllä niin paikasta riippumatta. Nyt mä tosin pysyin valveilla aina aamu 06.30 asti.
Oli kyllä mahtavaa törmätä erääseen henkilöön jota en ollut nähnyt ainakaan yli vuoteen. Meillä on oma historiamme menneisyydestä ..ja menneisyyteen se jääköönkin. Toki jos tilanne olisi minun statuksen suhteen eri olisimme varmaan päätyneet tekemään paljon muutakin kuin katsomaan musiikkivideoita jonku randomin sohvalle. Mutta kyllä se niin on että minut on kesytetty.
Ihan mieletön ikävä omaa rakastaan ja jollain tavalla jopa morkkis ihan vain siitä että lähdin tuonne jatkoille joista saavuin kotiin vasta sunnuntaina 18 aikaan.
Mutta niin se vain on että en tule koskaan toistamaan omia virheitäni tämän suhteen tiimoilta.
Pettäminen, valehtelu, pompottaminen ne on niin sellaisia asioita joita tänä päivänä hieman kadun ja en koskaan halua näin enään toimia.
Vaikka viimeisen vuoden aikana tuntuu että en ole ihmisenä juuri lainkaan kasvanut päinvastoin mennyt hullumpaan suuntaan niin tämän asian suhteen olen tullut järkiini.
En tekisi mitään mikä voisi satuttaa häntä ja vastapainoksi tietenkin vaadin häneltä samaa ja uskon että näin tulee tapahtumaankin. (ihastun edelleenkin häneen päivä päivältä enemmän, hullu tunne).

Onneksi enään viisi yksinäistä yötä jonka jälkeen hän saapuu jälleen tänne minun luokseni. Tosin tällä kertaa hieman lyhemmäksi aikaa kuin viimeksi. Siksi olenkin aikatauluttanut menomme hyvin, hyvin tarkasti koko viikonlopun ajaksi. Perjantaina saavun bileristeilyltä takaisin (toivottavasti selvinpäin) jonka jälkeen haluan viedä tai tulla viedyksi leffaan ja johonkin kivaan pikku ravintolaan syömään. Lauantaita puolestani odotan enemmän sillä mennään matkamessuille. Ja syy on ihan vain se että haluan itselleni ja hänellä matkakuumeen jotta saisimme hieman vipinää kinttuihimme ja varaisimme jonku ihanan ja rentouttavan loman jostain lämpimästä paikasta. Haluan niin pois suomesta vaikka sitten vain viikoksi.. Harkitsin jo että varaisin itselleni matkan ja lähtisin yksin johonkin kauas, mutta en usko että minusta on yksin matkustamiseen. Joten ajattelin että "hermolomaan" voisi hyvin yhdistää "lemmenloman". Kaksi iskua samasta nyrkistä.
Mutta odotan siispä tulevaa viikonloppua kuin kuuta nousevaa (joka minun puolestani voisi jäädä kokonaan nousematta, että kaiken maailman hullut pysyisivät poissa jaloista. eikö kuuhulluus oli kovinkin yleistä?)

Tänään sitten törmäsin myös täällä irc:ssä yhden toisen bb-asukkaan kirjoitukseen. Oikeastaan sinne minut johdatti joku viihdesivusto joka oli napannut hänen kirjoituksistaan kappaleen. Hirveen tuttua, sinäänsä?:D

"BigBotherin isäntäyritys Metronome ja Sub-TV tai edes Maikkari ei ole osoittanut mitään kiinnostusta minuun ja kykyihini.. surullista. Kai tarttis olla homoseksuaali tai muuten sekasin, että niitä kiinnostaisi. (no offence niko ja ade)." kyseessähän oli siis Risto!

Tämä jotenkin särähti korvaani jostain ihmeen syystä. Tavallaan ymmärrän, tavallaan en.
Teksti oli jotenkin katkeran oloinen.. Toki luin sen huolella lävitse, koska teen niin lähes kaikkien bb:läisten kohdalla. En siksi ettäkö minua kiinnostaisi heidän elämät (paitsi joidenkin) ,mutta lukaisen ne läpi siitä syystä että haluan tietää minkälainen fiilis ja ajatusmaailma heillä on näin big brotherin jälkeen. Ehkä haluan todistella että en ole ainoa jonka elämä ei ole ollut kovinkaan ruusuilla tanssimista ohjelman jälkeen. Mutta silti..
On jännä että joku ihminen haluaa niin paljon sitä minkä joku toinen on saanut. Ja miten paljon se toinen haluaisi että se mitä hän on saanut, että ei olisikaan koskaan saanut. Tiedättekö mitä tarkoitan?
En tiedä että oliko nämä molemmat viittaukset minuun. Siis että olen homoseksuaali ja sekaisin?
Edeltä mainitut voin kyllä allekirjoittaa, mutta kukapa tässä selväjärkinenkään olisi?
Voisin antaa samalla mitalla takaisin, mutta en yksinkertaisesti enää jaksa:) Toivon vain että asiat niin minulla kuin entisillä kämppiksillänikin alkaisi menemään parempaan suuntaan.
Koska kuten ristokin kirjoituksessaan mainitsi. "Mekin olemme vain ihmisiä".

Mutta niin. Nyt voisin hörppäistä vielä hieman sienikeittoa (namnam) ja lähteä koittamaan josko se uni tulisi. Olisi syytä tulla sillä aamulla täällä alkaa imurointi ja tiskaaminen tasantarkkaan kello 08!
Ja kymmenen aikaa raotan jälleen kerran asuntoni ovea medianedustajille. Vaikka se oli minun kaikkia periaatteitani vastaan ohjelman jälkeen. Sillä vaikka ihmiset miten väittäisivät että haluan elää julkista elämää, niin haluan myöskin säilyttää elämässäni sen yksityisyydenkin.
Mutta koska se ovi tuli kerran avattua ,niin avataan se nyt vielä kerran. Sillä kyseessä ei tosiaan ole mikään "skandaalin hakuinen" juttu. Vaan ihan normaali haastattelu minun kotikentälläni.
..Tosin ainahan ne väännetään sellaisiksi kuin ne halutaan. Ja yksinkertainenkin asia saadaan kuulostamaan niin perkeleen mielenkiintoiselta. Vaikka todellisuudessa se ei sitä olisi.

Hauskaa alkuviikkoa kaikille!

Huomenta suomi hyvin pyyhkii!

Saavuin juuri kotiin maikkarilta. Oli pitkä ja aika-ajoin jopa uuvuttavakin yö.
Takana kun ei tosiaan ollut montaakaan tuntia unta, joten juontaminen kyllä verottaa..
Mutta hyvin jaksettiin loppuun asti ja nyt itseasiassa junassa ihan piristyin!
Syynä saattoi olla se että studioille oli saapunut minua vastaan kaksi ihan loistavaa tyttöä.
Jotka antoivat mieltä lämmittävän lahjan ja pienen tekstin palan minulle.
Ps. Oli mahtava avata paketti junassa :) Ootte ihania!
Lisäksi oman kullan kanssa näin heti aamusta juttelu oli mieltä rauhoittavaa.

Kuten joka kerta juonto hommissa saan luettavakseni ja valvottavaksi mitä omituisimpia viestejä.
Toisinaan vaan jotku ihmiset vetävät asiat hieman liian överiksi.
Tietoisesti tai ei tietoisesti ,mutta kaikki kriteerit siihen että ne luetaan uhkailuksi täyttyvät.
Varsinkin tänä yönä.
Itse en ole viestejä ottanut edes kovinkaan vakavasti, koska ei minua suoraan sanottuna kiinnosta.
Ihmisten on niin kovin helppo kasvottomina, tai muutaman galleria kuvan kera kirjoitella jos mitä
tekstiä.
Itse en ole edes ajatellut että tähän pisteeseen tultaisiin, ainakaan tässä vaiheessa vielä.
Mutta heti lähetyksen jälkeen minuun oltiin yhteydessä (taholta josta en puhu),
ja tämän öisten viestien johdosta tullaan tekemään rikosilmoitus.

Se että viesteissä uhkaillaan paitsi minua niin myös ihmisiä minun ympäriltä tekee minusta
asiasta vielä vakavemman.
Minä en kai vieläkään osaa olla kovinkaan huolissani, mutta ihmiset ympärillä alkavat olemaan
huolissaan niin minun hyvinvoinnistani kuin omankin. On hirveää että jos tykkää/rakastaa
jotain ihmistä, mutta joutuu kuulemaan ja näkemään vastaavanlaista mitä he tällä hetkellä.

On myös paljon ihmisiä julkisuudessa joita minä en voi sietää, mutta nyt itse eläneenä tätä kaikkea
voin sanoa että he saavat minulta kaiken sympatian. Koska tiedän että en ole ainoa ihminen
joka joutuu kokemaan näitä varjopuolia tiettyjen asioiden seurauksena.
Itse en kuitenkaan olisi esim. viisi vuotta sitten koskaan uhannut tappaa silloisia ihmisiä jotka
olivat julkisuudessa ja joidenka naama ei minua miellyttänyt.
En myöskään olisi koskaan kehdannut lähestyä heitä negatiivisien kommenttien saattelemana.

Mutta tämä vain ihan esimerkkinä että niinkin mitätön kommentti tai lause voi ja johtaakin tässä
tapauksessa jatkotoimenpiteisiin. Oli se miten läpällä tahansa kirjoitettu tai lähetetty.
Joten miettikää ennenkuin avaudutte, koska ei minullakaan olisi yhtään enempää energiaa
alkaa tälläisiä asioita puimaan mitenkään suuremmin. Mutta näin kävi tällä kertaa.

Nyt kuitenkin taidan kömpiä nukkumaan & valmistautumaan henkisesti tähän iltaan.
Tänään vietetään erään frendin synttäreitä. Ja kyllä nämä eivät ole tällä kertaa minun synttärit.
Joten katsotaan miten minä viihdyn vieraana enkä itse päivänsankarina.
Mahtavaa lauantaita myös teille!

Vain muutamia kuukausia sitten Kivenlahden taloon asteli 13 asukasta, joista lähes jokainen oli
sinkku. Joka toi tietenkin kaikkeen pienoisen jännityksen. Turha kai edes miettiä mitä tältä kaudelta
haettiin. Seksiä, suuria tunteita, draamaa. Sitä me teille kyllä ainakin hetken tarjoilimme.
Nyt kaikkien ollessa ulkomaailmassa on statukset muuttuneet ja itsekkin joudun lähes turvautumaan
eri viihdesivustoihin että pysyn kärryillä missä "kolleegani" menevät seurustelu rintamalla.
Onnettilut kaikille teille!
Ja onhan lisäksi ns. "sisäpiiri tietoa" eräiden henkilöiden statuksesta. Näistä kuitenkaan en lähde
puhumaan täällä. (kuukausi sitten olisin tämän virheen saattanut tehdäkkin, nyt kuitenkin joidenkin
asioiden suhteen hieman viisastuneena!)
Eli jos kaiken muun suhteen menee paskasti niin seksiä ja suuria tunteinta on meille edelleen tarjolla täällä ulkomaailmassakin vaikka yhteiskunta kuinka haluaisi meidät lakaista maton alle.
Joten hei, nuha lähtee nussimalla. Ja sitähän on liikkeellä.

Tänään sitten hoidin asioitani työpaikassani, joka minulla oli ennen taloon menoakin.
Aamulla olin NÄIN valmis sanomaan itseni irti ja itseasiassa koitinkin näin tehdä.
Mutta saimme asiat sovittua niin että jatkossa teen vuoron kuukaudessa, vaikka.
Mutta olen listoilla edelleenkin.. ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Viimeaikoina olen elänyt niin hetken mielijohteissa että oli ehkä parempi ratkaisu pitää edes joku
suunnitelma B avoinna.
Olen kuitenkin käynyt lyhyehkön neuvottelun erään ohjelman suhteen, jonka olisi tarkoitus
alkaa myöhemmin tänä vuonna. Joten jos tämä menee läpi, niin sitten voin huoletta unohtaa
suunnitelman B. Koska silloin alan elämään unelmaani, joka tosiaan liittyy juontojen ja tv töiden
pariin.
Mutta katsotaan tätä asiaa tarkemmin kun sen tulee ajankohtaiseksi, jos edes tulee.
Nyt kuitenkin muutaman viikon aikana tulen olemaan hyvin aktiivinen ja tekemään muutamia
ehdotuksia muutamille tahoille asioiden tiimoilta jotka ovat hautuneet pääsäni jo hetken aikaa.

Tänään itseasiassa on ollut yllättävän hyvä päivä vaikkakin jossain kohtaan tuntui jälleen
niko vs. muu maailma. Mutta niin vaan voitto tuli tästä erästä.

Yleensä olen kirjoituksissani purkanut tuntoja ystävyys suhteidenkin tiimoilta. Niin tekisi mieli
jälleen tehdä, mutta ei olisi edes kovinkaan vaikea arvata kenestä puhun. Joten joudun nielemään
tekstini ja painamaan delete nappulaa. Ajatella minullakin on harkitsemiskykyä? :D Uskomatonta.
..Mutta toisaltaan en voi kun huvittuneena seurata sivusta.

Nyt hieman poistellaan kuvia ja statuksia. Koska on jutut alkanut vuotamaan ja pelkäänpä
että se asia jonka niin kovin mielelläni pitäisin yksityisenä ei kovinkaan kauaa ole yksityinen.
Jengi on kyllä yllättävän fiksuja. Jotku ne vaan osaa laskea 1 + 1. Vai pitäisikö sanoa että miten
jotku ihmiset jaksavat laskea ? Onhan kyse kuitenkin MINUN kullastani, ei sinun.

En yleensä lue tekstejäni kun olen saanut ne kirjoitettua.

Yleensä ihmisten on vaikeampaa kirjoittaa siitä miten pahalta tuntuu ja on vain niin kovin helppoa
hehkuttaa sitä miten onnellinen on. Minulla se menee ilmeisesti toisinpäin.
Tuntuu että kaikki tekstini ovat olleet hyvin synkkiä ja ne ovat huokuneet huonoa vointiani.
Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen vain pyörteen mukana mennessäni antanut itsestäni sen kuvan että
olisin uhri. Vaikka todellisuushan on.. Sitä saa mitä tilaa.
Ehkä lähdin liian rohkeasti ja liian epätietoisena mukaan tähän kaikkeen.
Itse ruokkimalla sitä kättä jota olisi ehkä vähiten pitänyt ruokkia ..mutta miten olisinkaan voinut tietää?

Jo jokunen hetki sitten kuulin erittäin huolestuttavan asian. Joka sai minut hetkeksi pysähtymään.
Kuten heti talosta lähtöni jälkeen uutisoitiin että minun ja isäni välit ovat tulehtuneet.
Tämähän oli asia jota niin monesti myös talossa ollessani mietin.
Silloin ihmiset kommentoivat asiaa siihen tyyliin että "oma isäsi häpee sua, eikö sinua hävetä?".
Miksi minua pitäisi hävettää jos joku ihminen ei voi katsoa totuutta silmiin?
En usko että kyse kuitenkaan on häpeämisestä. Ehkä kaikki faktat tulivat vain niin kovin suurella
voluumilla. ..Ehkä joskus vielä mekin puhumme. Toivon.
Kyllä minun tosin pitää myöntää että olen vihainen siitä että asiat menivät näin miten menivät.

Mutta kaiken sympatian annan tässä kohtaan kuitenkin isälleni jonka elämästä kuulen hajanaisia
juttuja aina toisinaan ystäviltäni jotka asuvat hänen kanssaan vielä samassa kaupungissa.
Muutamia viikkoja sitten hänen on pitänyt poistua baarista ,koska hänen kimppuunsa oli koitettu käydä. Syynä se että hän ei ole pitänyt minuun mitään yhteyksiä.
Ilmeisesti tämä on tapahtunut jo kahdesti.
Mikä tämän kaiken hinta vielä joskus tuleekaan olemaan?

En haluaisi olla uhri, mutta jos minun pitää valita itseni ja vanhempieni väliltä niin toivon todellakin
että kannan itse omista tekemisistäni vastuun. Toki en edelleenkään tajua miksi olisin teille
tilivelvollinen mistään?

Edelleenkin olen siinä uskossa että vuosi 2009 tulee olemaan merkittävä.
Ja niin kauan kuin on uskoa on myös toivoa. Raukkautta minä en teiltä pyydä, mutta jossain
määrin teidän vihan määräkin alkaa jo ihmetyttämään.

Tunteeni erästä ihmistä kohtaan kasvaa tunti tunnilta. Olen jo niin kovin lähellä sitä että
suustani pääsee "Minä rakastan sinua!". Pidättelen itseäni vielä hetken, sillä kohta olet
taas vierelläni. Toivottavasti. Ja silloin minä lupaan taas hetkeksi laittaa aivoni narikkaan ja
olla vain ja ainoastaan sinun. Välittämättä mistään muusta.

Jälleen kerran tekstini jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä..
Mutta jonku ne tabutkin on nostettava esiin.
Ja teidät tietäen ..ketä kiinnostaisi muiden ihmisten onnellisuus kun on niin paljon kaikkea muutakin
mistä voi raportoida?

"Mitä selvännäkijämme ennusti julkkiksille?" @Sonja Maunonen
(tää vaan osui silmääni kun selailin erään lehden verkkosivuja!)

BB-Niko

"Kyllä nyt on säpinää, mutta lyhyen ajan. Pitäisi panostaa oikeisiin töihin. Julkisuus ei luo pysyvää työtä. Henkisesti ei ole tarpeeksi vahva julkisuuteen. Pitäisi mennä ajoissa lääkäriin. Tajuaa myöhemmin, minkä ristin sai kannettavakseen. Siksi hänen tulisi miettiä nyt! "

:Dherranjumala.
Tämän erään lehden toimittaja oli ilmoittanut pilaavansa minun elämäni ja varmistavansa että
en tule päivääkään tekemään töitä muuallakuin kaupan kassalla.
Tästäkö se dissaus kierre alkoi?
Eihän tämä ollut ennustus vaan lähinnä katsaus viime aikaisiin tapahtumiin.

Onneksi tulin järkiini ja en poseerannut alastomana kuvissanne.
Kuten se huomattiin jo erään bb-kilpailijan kohdalla se ei välttämättä tuo ihan haluamaa kuvaa itsestään.

Ei mitään jatketaan harjoituksia ja jätetään julkaisunne sinne lehtihyllyihin ;)

Inhoan elämääni.

Tiedätkö tunteen kun haluaisi vain paeta kaikkia asioitaan?
Tuntuu että tämän asunnon seinät kaatuvat päälleni. Olen vain yksinkertaisesti pysähtynyt
paikoilleni liian pitkäksi aikaa. Ilmeisesti en muistanut että se ei sovi minulle.
On ihanaa kun ei tarvitse miettiä tekemisiään tai sanomisiaan jos vain pitää itsensä yksinkertaisesti
liian kiireisenä ettei tarvitse missään kohtaan pysähtyä ajattelemaan.
Ehkä mä en vain osaa antaa itseni olla onnellinen?
Tai sitten tämä kaikki vain tuli yksinkertaisesti liian nopeasti. Katoaako se myös yhtä nopeasti?

Tuntuu että tällä hetkellä kaikki mitä on lähettyvilläni on vain niin nähtyjä.
Samat naamat päivästä toiseen, sama ympäristö päivästä toiseen.
Tarvitsen todellakin nopeasti jonku piristysruiskeen sillä alan vajoamaan taas niin kovin synkille vesille.
Ja kun sieltä on kerran jos toisenkin saanut itsensä ylös niin ei jaksaisi jälleen kerran vajota.
Kun mikään ei riitä, se muodostuu todelliseksi ongelmaksi.

Olen vain ehkä tottunut saamaan kaiken yhdessä yössä.
Ja toiseksi epävarmuus ihan kaikkien asioiden suhteen on ahdistavaa.

Kysyn itseltäni "Jos mielessään on jo hävinnyt koko pelin onko sitä järkeä pelata edes loppuun?"

Haluan todistaa itselleni että minusta on tähän. Haluan pysyä koossa.

Voin melkein rehellisesti sanoa että äidilleni en ole koskaan kertonut jos olen tapaillut jotain ihmistä.
Tänään tein sen kuitenkin, ihan vain siksi ettei hän joutuisi kuulemaan minun asioita muilta.
Näinkin on käynyt. Ja voin vain kuvitella miltä se tuntuu hänestä.
Olen ehkä viime kuukaudet miettinyt vain miltä minusta tuntuu vaikka ehkä myös ympärilläni
oliat ovat jo väsyneitä tähän kaikkeen.
Tämän asian seurauksena tiedän että olen kaiken tämän suhteen todella vakavissani.
Ehkä liiankin ja vieläpä näin lyhyen tuttavuuden jälkeen ?
Mutta tämä peli on pelattava ja katsottava loppuun ,koska tämähän voi johtaa vielä vaikka mihin.

Nyt jo pelkään että teen itselleni jotain.

Miten minusta tuntuu että olin jo voittaja hetken aikaa?
Aloin tottumaan kaikkeen tähän, mutta nyt ..se pelottaa jälleen.

Ehkä minä oikeasti en ole henkisesti tasapainoinen ihminen, niinkuin te jo taisittekin todeta.
Helpottaakohan tämä jos sen vihdoinkin myöntää itselleen?
Mun ongelma voi ehkä piillä juuri siinä että kiellän asioita itseltäni ja muilta.
Ja en oikeasti huomaa asioiden vakavuutta. Tai sitten huomaan ne liiankin hyvin ja elän sen mukaisesti.

"He luulivat tietävänsä kaiken. Vaikka todellisuushan on se että he eivät tiedä puoliakaan."

Minun oloani ei varmaan helpota lainkaan se että en ole nukkunut silmäystäkään ja olen lähdössä
yöksi subille juontelemaan. Että tämäkin vuoro jo ahdistaa ennenkuin alkoikaan.
Ihanaa etsiä tosin sitä "oikeaa" muille tai ainakin hokea tekstiviestinumeroa ja näin ollen hieman
avittaa. Kun itselläni on nyt "se oikea". Vielä minun pitää se vain itsekkin painaa mieleeni.

On tullut aika korkata tämän vuoden ensimmäinen kirjoitus.
Tämä piti tehdä jo eilen, mutta heikosta hapesta & erään ihmisen läsnäolon vuoksi siirtyi
päivällä. Niinkuin kovin monet muutkin asiat siirtyvät aina "huomiselle".
Ja kuten kaikki tietävät sitä "huomista" ei tule koskaan. Jos kyse on esimerkiksi.
laskujen maksusta, tiskaamisesta, imuroinnista, koiran kynsien leikkaamisesta.
Ok, tulee se "huominen" aikanaan ..mutta mitä turhaan hötkyilemään tässähän on jälleen
kokonainen vuosi aikaa hoidella asioita. No tietenkin parempaan suuntaan!

Viimeinen viikko on ollut niin luksusta että toisinaan on pitänyt oikein nipistää itseään ja
varmistaa että en ole unessa. On tosiaan vaikea niellä itsekkin sitä että lukuisten takapakkien
ja epäonnistumisien jälkeen olen vihdoinkin onnellinen. Siis oikeasti.
Jos joku olisi minulle kuukausi sitten tullut sanomaan että seurustelet kuin vuosi vaihtuu
olisin viskannut todennäköisesti viinilasilla, no minnekkäs muuallekkaan kuin maahan?
Näin kuitenkin tapahtui. Ei siis lasin heiton suhteen vaan seurustelun.
Upeaa.

Mutta jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja taianomaista on meilläkin omat pienet ongelmamme.
Minä täällä, se toinen tuolla reilun 200 kilometrin päässä.
On niin minun tyylistä että vuosien metsästys kehä kolmosen sisäpuolella oli kuin olikin turhaa.
Toki jäihän siitä käteen myös muutama hyväkin saalis. Joihin toki kyllästyttiin jo ensimmäisellä
maistelu kerralla.
Niin paljon harha askelia, niin useita pettymyksiä, niin monia vääriä valintoja.
Toisaltaan ilman menneisyyttä ei olisi tätä päivää. Joten kaikki mitä on tullut vuosien aikana
tehtyä ei tulisi katua. Sillä ne ovat sinut tähän pisteeseen kuljettaneet ja tehneet sinusta
juuri sellaisen ihmisen mikä nyt olet.

Sitä paitsi, jos mä kävelen sinne päin 5 kilometriä ja se tänne päin 5 kilometriä.
Ollaan jo hieman lähempänä toisiamme. Joten nää asiat on vain järjestely kysymyksiä.
..Mutta ei unelmia rakenneta yhdessä yössä vaikka minä niin haluaisinkin.
Ehkä on jälleen kerran aika kokeilla itsehillintää ja malttia, sillä se on valttia !

Uusi vuosi vaihtui railakkaasti myös täällä meillä. Vaikka jo useita viikkoja sitten olin ilmoittanut
että minua ei tulla näkemään keravan yössä. Toisin kävi.
Syynä saattoi olla myöskin se että henkilö X oli maisemissa, joten ihan sama missä olisimme olleet
vuosi olisi silti vaihtunut ja pääasia että kellon lyödessä 00.00 hän oli siinä vieressäni,
tarttui minua, suuteli. Aaajj! Paras alku vuodelle 2009.
Lisäksi seurueessamme oli parhaat ystäväni (toki niin moni hyvä ystävä olisi joukkoon mahtunut,
mutta kuten aina kaikkia on vain niin kovin vaikea haalia samaan paikkaan kun mestoja ja kutsuja
on kaikilla suuntaan jos toiseenkin). Teille kuitenkin tiedoksi että vielä tänä vuonna tullaan
näkemään ja kokemaan jotain niin paljon parempaa kuin aikaisimpina vuosina. Joten maltetaan..
ne parhaimmat kemut on vielä tulossa ;)!

Olimme tänä vuonna satsanneet raketteihin noin. 10euroa. Vaikka minä olen yksi eniten
rahaansa kankkulan kaivoon heittävistä ihmisistä on minusta turha laittaa rahojaan raketteihin.
Niitä näkee kuitenkin vaikka ei itsellä olisi ainuttakaan, lisäksi tiedostan itse että 24 aikoihin
humalatilani on varmaan sellainen että välttämättä roomalaiset kynttilät ja kissanpierut
pysy käsissä. Joten ihan jo turvallisuudenkin puolesta olen rakettien "lähes totaalikieltäytyjä".
Ja jälleen kerran saimme varoittavan esimerkin kun ystäviemme superhyper raketti kaatui ennen
taivaalle lähtöä. Raketti lensi muovipussiamme päin, poksauttaen siidet rikki. Siitä sen matka
jatkui kohti minua, sivalsi takkiini palovammat. Jonka jälkeen sen matka päättyi ystäväni jalkaan,
joka taas on mustelmilla ja ruhjeilla. Onneksi tällä kertaa näin.

Uusi vuosi jatkui kohti toria, jossa saimme todistaa sen että vaikka vuosi vaihtui ei eräs
tv-formaatti ole edelleenkään ihmisten mielestä kadonnut. On aika joukkohysteerian.
Tappelu! Johan tätä vuotta olikin kulunut jo rapiat 30 minuuttia..
Onneksi tilanne oli suhteellisen pian ohitse ja me pääsimme lähes "normaaliin" tapaan viettämään
hyisen kylmää uuden vuoden yötä. Skumppien määrää emme olleet jaksaneet laskea enää
ilta kymmenen jälkeen joten miksi aloittaa vieläkään?
Jos muut satsasivat raketteihin, me olimme satsanneet alkoholin määrään.
Kumpi sitten parempi vaihtoehto? En todellakaan tiedä.

Plaa. > Meno jatkuu.

Olen jo varmaan kuuden vuoden ajan vihannut uuden vuoden juhlia.
Jotenkin tuntuu että niistä ei koskaan draama lopu kesken ja niin kävi tälläkin kertaa.

04 aikoihin sitten korkattiin se surullisen kuuluisa ensimmäinen parisuhde riitakin.
(tältä ei ilmeisesti voi koskaan välttyä?, mutta näin pian? kyllä kyseessä on vain Niko.)
Lukuisien asioiden yhteenlaskettu summa oli lopultakin liikaa & orastava tieto siitä että
tuo X lähtee takaisin omalle paikkakunnalleen ..
Vaikka niin sanoin että en halua toistaa samoja virheitä kuin aikaisemmin, niin toisin kävikin.
Toki laitamme tämän kaiken jumalattoman humalan, tyhmyyden, uutuudenviehätyksen
ja kaiken muun piikkiin. Minussakun ei ole koskaan vikaa?,v*tut.
Onneksi London oli vanhemmillani yötä. Eikä muuten pelännyt lainkaan raketteja.
On se sitten urhea pikku tyttö!
Niin onneksi ei ollut täällä asunnossa meidän saapuessa paikalle..
Täällä kun tippui peilit ihan vain vahingossa seiniltä? Onneksi eivät menneet rikki.
Sillä sen verran taikauskoinen olen että 7 vuoden epäonni olisi ollut minulle jo hieman liikaa.
Pyykinkuivaus teline sai uuden muodon lentäessään ihan vaan yllättäen keittiön toiselle
seinustalle.
Lisäksi listaan mahtuu vielä yksi todella nolo känninen puhelu exälleni.
Jossa kehotin häntä tulemaan "_____maan mua!" plaa?

"Pojat,Pojat! Nyt loppu riitely, Saija-täti on todella humalassa!" -onneksi ystäväni pelasti
tilanteen ja saapui h-hetkellä tänne asunnolle. Kun vaan oli ensiksi etsinyt avaimet pihalta
nakkien seasta, jotka nekin olivat lentäneet ihan vain vahingossa parvekkeelta alas.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Aamulla jo nauroimme pudoinneille peileille ja uuden malliselle kuivaustelineelle.
Lisäksi peilit löysivät tiensä takaisin seinälle ja teline oli muutenkin lentämässä roskiin ja tilalle
tulossa uusi. :D Me vain nopeutimme prosessia.

Juuri erään hyvän ystäväni kanssa nauroimme puhelimessa meidän erästä uutta vuotta.
Jonka otimme vastaan aikoinaan mellunmäessä (kylmät väreet).
Se ilta oli vielä hirveämpi. Koitimme heittää toisiamme parveekkelta alas ja huusimme miten
toisen tulisi kuolla. Ja vain hetkeä aikaisemmin olimme menneet kihloihin siinä toivossa
että saisimme kelalta enemmän rahaa jos minun tieni olisi vienyt armeijaan.
Lisäksi heittelimme toisiamme aina siihen pisteeseen asti että asunnon joulukuusikin tuli tiellemme
ja löysimmekin itsemme hyvin pian joulukuusen päältä.
Koristeet rikkinäisinä, kampauksemme kuusen havuissa.
Ja niin. Lensimme bileistä ulos, purimme kihlauksen ja jo muutaman kuukauden päästä
nauroimme kyseiselle illalle.

Jos siis jotain lupaan tälle vuodelle kuuluu lupaukseni tähän malliin..
"Lupaan olla juhlimatta 09-10 vuoden vaihdetta."

Nyt jäin tänne yksiööni yksin kun kävin saattamassa X:n tuonne asemalle.
Tyhjä olo. Miten jostain voikin viikossa tulla niin suuri osa sinun elämääsi ja tätä asuntoa.
Toivottavasti satumme jatkuu hyvin,hyvin pian ..sillä yksin oleminen onkin kuin onkin
PERSEESTÄ! Nyt kun tottu että yksi onkin uusi kaksi ;)

Mahtavaa vuoden alkua kaikille!

Minä koitan nauttia kauniista auringon paisteesta hetken kahvi kupposen ääressä.
Ja tiedän että se yksi näkee aivan saman auringon kuin minäkin.
Oli se missä tahansa..

Tänä aamuna se vihdoin tapahtui. Sain vihdoin ja viimein vaihtaa facebookista sinkku tilani pois.
"Vaikeasti selitettävään parisuhteeseen", joskin tämä ei ehkä kuitenkaan kerro ihan koko totuttaa.
Koska ei tämä tilanne nyt niin kovin "vaikea" ole. Tuntuu että tämä oli oikeasti yllättävän helppoa.
Kaikkeen tähän tarvittiin 4 kokonaista päivää, 24/7 ja kun vaan kolahtaa niin kohaltaa.
Eli jatkan samalla linjalla kuin talosta lähdön jälkeen olen tehnytkin. Elän hetkessä ja koitan olla käsikirjoittamatta elämääni yhtään pidemmälle kuin on pakko. Koska se on uuvuttavaa.

Viimeksi kun olen voinut sanoa jollekkin olevani varattu ..siitä taitaa olla aikaa pian jo yli 2 vuotta.
Jotenka tiedän kyllä milloin olen tosissani ja milloin en. Ja onneksi tunne ei ollut yksipuoleinen.
On ihanaa vain makoilla tuolla sängyssä ja miettiä kaikkea mitä tulevana vuotena tulee tapahtumaa.
Tosin suunnitelmat ovat karanneet NÄIN monta kertaa niin pitkälle että uskon että vielä tullaan tästä tunteesta alas, mutta niinhän se on. Ylä & alamäkeä. Eihän se elämä muuten olisi edes elämäsin arvoinen.

Viimeisen viikon aikana olen saanut ajatukseni uudelle tasolle. Hetkellisesti paluu vanhalle työpaikalle taisi olla sittenkin hyvä vaihtoehto. Olen ns. saanut olla hetken joku muu kuin bb-niko.
Tosin asiakkaiden mielenkiinto minua kohtaan on kuitenkin ollut valtaisa ja melkeimpä poikkeuksetta positiivisia kommentteja olen kuullut. Mikä on ihan hyvä asia.
Koska en minäkään tule sinun työpaikkallesi sinua haukkumaan :)
On kuitenkin fakta että uudet haasteet ja uudet mahdollisuudet odottavat minua tulevana vuonna.
Joten tällä hetkellä vanhaan palaaminen on ollut myös hyvin ahdistavaa ja erittäin raskasta fyysisesti.

Ensiksi meinasin olla lupaamatta mitään vuodelle 2009, mutta nyt kun asiat totaalisesti pyörähtivät ympäri niin minullahan on paljonkin luvattavaa.
Lupaan olla tekemättä samoja virheitä mitä tein aikoinaan parisuhde rintamallani.
Lisäksi lupaan keskittyä yksityiselämääni & työelämääni 110 %.
(joten hyvän ystäväni minnan sanoja lainatakseni "Minua ei tulla ehkä joka viikonloppu näkemään yöelämässä. Ja haluan kiertää vain isot tapahtumat")

2009 tulee olemaan vuosi jollaista en ole koskaan kokenut. Ja tulen rakentamaan niin paljon hyvää.
Ja tällä kertaa en vain yksin. Toivon todellakin että tämä juttu kestää.
Ehkä pöly hieman laskeutuu ja myös hänen on helpompi olla kanssani, tällä hetkellä kun kaikkien huomio kaduilla, baareissa on hieman jo ahdistanut tätä toistakin osapuolta.

Ollaan tässä hetkessä vain ja ainoastaan me kaksi. Piste.

Huomenna summataan vielä tämä vuosi yhteen, mutta nyt jo valmiiksi haluan toivottaa teille kaikille aivan mahtavaa uutta vuotta! Ja tehdään maailmasta parempi paikka, jotta meillä kaikilla olisi hyvä olla täällä myös tulevaisuudessa. Eikö vain?

Niin se vaan kuulkaa on että Nikoon iski kanssa tämä ihmeen rutto jota ilmeisen moni sairastaa tällä hetkellä. Olisi ihanaa vain maata himassa, syödä hyvin, katsella leffoja ..Mutta kyllä se on kuulkaa niin että pitää jälleen yöksi raahautua töihin tuonne maikkarille!
Eli ei anneta flunssalle valtaa vaan toivotaan että se huomaa että tämä poika kun ei kotiin jääkkään niiskuttamaan ja suremaan huonoa vointiaan.
(vaikka se olisi juuri sitä mitä tällä hetkellä haluaisin).

Todellakin tämä on ensimmäinen (siis ENSIMMÄINEN) viikonloppu big brotherin jälkeen kun minua ei voi bongata yöelämän hulinasta ja vilskeestä. Matkalla raittiuteen?
Outoa, mutta myös hienoa. Säästyy rahat, voimat ja ei tarvitse herätä krapulaan.
(tosin mulla ei mene paljoa baareissa rahaa. nimimerkillä ilmaiset viinat, voimat ei lähde koskaan baarissa ja usein en edes pode kovinkaan suurta krapulaa).
Joten voisin ihan hyvin sheikkaa,veivaa tuolla jossain. Mutta tällä kertaa tosiaan näin.

Mulla tuli tossa semmoinen tilanne että valvoin 24 tuntia putkeen, se ei varmaan tosiaan paranna mun oloani lainkaan. Ja nyt takana on vaivaiset viiden tunnin "päiväunet". Nyt pitää vaan toivoa että saisin unta ennenkuin taxi matkani lähtee kohti Pasilaa ja studioita.
Oli ihan outoa kun en ollut kahteen viikkoon ollut juontamassa ja sitten eilen yöllä pamahdin sinne silleen "Moro, vedetään tää lähetys läskiksi ja saadaan jengi kileen!". Ja niinhän siinä kävikin.
Ihmiset ottavat edelleenkin mun sanomiset liian vakavasti ja eivät tahdo millään ymmärtää että heidän "hyökkäyksensä" minua kohtaan vaan vahvistavat minua. On ihanaa jos minun suustani yksikin vääränlainen lause saa aikaan moisen viestien mylläkän.
Minusta se ei ole heikkoutta jos uskaltaa ja sanookin asioita suoraan. Herätkää pahvit!
Elämme 2000-luvulla. Maailmassa on varmaan niin paljon pahempiakin asioita kuin yksi big brother talon homoista joka nyt sattumalta on lyönyt itsensä maikkarin yöhön puhumaan turhanpäiväistä paskaa teille jotka sitä katsovat.

Mutta on vain niin kovin helppoa olla täydellinen sieltä kotisohvalta käsin.
Toivoisin kaikille ihmisille jotka vielä tällä hetkelläkin jaksavat kritisoida jokaista liikettäni, että koittakaa itse elää elämää jossa mikään ei ole koskaan oikein ja aina jonku mielestä toimitte väärin.
Niin usein kuulen minusta sanottavan kuinka katkera olen ihmisenä, mutta olisiko teidänkin juttujenne ja sanomisienne takana pienoinen katkeruus?

Eilen te saitte minut provosoitumaan sanomisillanne.

Tänään tajusin että uusivuosi tulee ja Niko on pihalla kuin lumiukko.
Missä? Kenen kanssa? Koska? Mitä? Milloin? tässähän melkeen tulee jo kiire alkaa lyömään suunnitelmiaan lukkoon.
Tätä tosiaan pitää alkaa funtsimaan :)

Taitaa olla että London viettää vuoden viimeisen päivän mummillansa yökylässä. Hihi.
Ostan sille jonku kivan paitulin ja annan matkaan juustosnack pussin ja laitan mutsille.
(juustonaksut on sen suurinta herkkua! ,haha. ja taitaa ne minullekkin maistua. kuten voi huomata:D)

Nyt kuitenkin aletaan kämppiksen kanssa tekemään ruokaa ja nauttimaan toistemme seurasta.

<3.