särkynein lausein herätän henkiin
sen mitä eniten pelkäsin
lasista tehtyihin tanssikenkiin
kai aikoinaan jalkani asetin
vei tanssini mukanaan sinutkin varmaan
kun annoit unohtaa pelkoni syyn
nyt ojennan takaisin vapauden armaan
ja vuoksesi oman onneni myyn
niiden lasisten tanssikenkien lailla
särkyy ääneni katkeriin kyyneliin
jään eteesi mykkänä, sanoja vailla
en kykene viisaisiin päätöksiin
mutta tämä päätös on itsensä tehnyt
se meitä tarkkaillen valmistui
se on sinusta vapaudenkaipuusi nähnyt
ja sen miten minussa suru ui
on aika lopettaa viimeinen taisto
vaikka sanomatta kai paljon jää
jäi rakkauden alle se suojeluvaisto
mutta nyt sen on aikansa nostaa pää
siis lähde kun teen sen helpoksi sulle
minut jätä nyt vielä kun kestän sen
ehkä yö on hellä haavoitetulle
pimeys syliinsä sulkee yksinäisen