IRC-Galleria

Ihmeellisesti palannu taas noi tosi rajut mielialanvaihtelut. On taas viimeset pari viikkoa saanu herättää ihmetystä ylitsevuotavan ryöpsähtelevällä ystävällisyydellä ja innolla ja ilosuudella ja selostuksella siitä kuinka kaikki on hirveen ihanaa ja mahtavaa, kun vasta juuri äsken on ollu maan masentunein matonen.. Ja sama sykli pyörii, väliin mahtuu välillä niin syvää vihaa että joutuu toisinaan tosissaan pidätteleen itteensä ettei ala räyhäämään tai käy keneenkään käsiksi. Tai sitten pillahtaa itkuun kesken lauseen. Raivostuttavaa, koko ajan saa hävetä itteensä..
Just olin tosissani ajatellu käydä juttelemassa mt-puolen lekurin kanssa, mutta tää eräs herra dr Phil kertoi ilokseni että ihan normaaliahan se on, kuuluu elämään ja asenteesta se vaan on kiinni. Ikään kuin en ois samalla lailla miettiny joskus aikoinaan. Nyt tunnen itseni taas vaihteeks idiootiks kun menin avautuun, rupesin itekki epäileen mitänkä tää nyt sitten menee ja oonko liiotellu. Thank you dr Phil for saving the day.
Tänään on muuten ihan hyvä päivä. Kahdentoista tunnin yöunet (taas) ja aivan pirteenä hereille.