Ihme homma. Oon vajaa kaks viikkoa hengaillu erään nuorenmiehen, M:n, kanssa ja oon kyllä aivan myyty. Tai myyty olin jo ihan muutaman ekan päivän aikana. Siis tyyppi joka on kiltti muttei tylsä, kykenee kunnoliseen keskusteluun, kivan näkönenkin (maailman kauneimmat silmät!), älytömän fiksu, siis älykäs. Ja sen seurassa tosissaan nauttii olostaan vaikkei tekiskään mitään erityistä, vaikka vaan makailis ja jauhais jotain höpöhöpöä. Ja kun tää kyseinen tyyppi vaikuttaa niin täydelliseltä, niin väkisinkin rupee miettiin, että pakko siinä jotain vikaa on olla. Tai vähintäänkin se kyllästyy meitsiin heti kun alan olla ite tosissaan tykästyny siihen.
Jännä kun alkaa heti alussa jo miettiä, mikä tässä tyypissä vois olla vikana tai koska tää loppuu muuten vaan. Ja minähän en siis ole pessimisti, vaan ennakoiva realisti..
Mut on se M aika löytö..