Aikaisen aamun hetket, pilkahdus iloa, mutta se on nopeasti ohi ja minä palaan tomuun.
Iske kerran kasvoille ja halkaise ranteeni. Jokainen päivä loppuu näin.
Minä hymyilen kuin mikään ei olisi väärin, puhun kuin kaikki olisi täydellistä, näyttelen kuin se olisi vain unelmaa ja se ei satuta minua.
Minä en koskaan tule tietämään onko rakkaus valhetta.
Ehkä en ole mitä haluat, en ole mitä tarvitset.
Minä olen jotain mitä sinulla ei ehkä koskaan ole.
Miksi hyvät asiat tulevat vasta lopussa?