Piti lähteä tänään mökkeilemään, mutta enpä taida voida lähteä. Alkaa kuukauden työputken väsymys tuntua ja tulee itku, jos joutu edes puhumaan tarpeeksi pitkään. Ei mee hyvin ei.
Nyt istun siuntion metsikössä ja odotan kyytiä mutsin luo. Olisin voinut mennä syömään, mutta enpä sitten itkuiltani kehdannut ja nyt sit istun ja odotan kun joku helvatan 15-vuotias.
Ehkä tämäkin päivä vielä iloksi muuttuu.