Koko viikon painanu tukka putkella menemään - ja kas kummaa, se kauan kaivattu vapaa perjantai-ilta onkin siis turha toivo.
Puhelin soi viideltä: " Hei, tuletko töihin kuudelta?"
Vastasin: "En, mutta voin tulla seitsemältä."
Vastaus: "Ok."
Ja täällä sitä siis ollaan. Ei tässä mitään, on tää työteko ihan kivaa, mutta näin lyhyellä varoitusajalla uhkaa asenneongelma iskeä. Yleensä sitä kerkeää valmistautua henkisesti, mutta nyt ei vaan piti tulla hirveellä hötinällä suoraan töihin salilta.
Juup, siis kaksi aamua koulua jäljellä - en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Positiivista se, ettei tarvitse enää herätä kuudelta joka aamu, mutta negatiivista luultavasti se, että ei enää näe "koulukavereita" päivittäin. Täytyypä pitää sit tiiviimmin yhteyttä koulun ulkopuolisella ajalla. Eiköhän se järjesty.
Nyt vaan kyllä suoraan sanoen väsyttää ihan vietävästi - ja kohta iskee väsykiukku. Tai, no tunnustan, se alkoi jo, mutta yritän hillitä tästä eteenpäin, mutta sen lupaan, että jokainen, joka mulle näyttäytyy kaljapullon kanssa mun työaikana, saa elinikäisen porttikiellon tänne! En jaksa tänään kinata yhdenkään teini-ikäisen kanssa asioista, jotka ovat päivänselviä.