IRC-Galleria

Siis kirjaimellisesti!!!!

Hankittiin sitten Marjan kanssa One Way tiketit Zanzibarista Mombasaan paikalliselta lentoyhtiolta, kun se vaikutti olevan loppujen lopuksi kaikista paras vaihtoehto.

Eli Keniassa nyt sitten ollaan. Siina kun muut turistit suuntasivat hotelleille ja rantsuun, meika tytot lahtee etsimaan paikallista sairaalaa ja viettaa siella koko loppu paivan. Mulle kun piti saada antibioottia, ku musta on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiva olla kipee xD

Seuraavana paivana (a.k.a tanaan) kohtasimme karun todellisuuden: Ei taalla ole rantoja, vaikka saaressa ollaankin... Tai on joo, mutta jos niille ns. kuuluisille rannoille haluaa, niin se on bussi/lauttamatka... Nice.

Kaytiin myos katselemassa josko taalla olisi jotain yoelamaa talle illalle ja meille suositeltiin paikallista strippi clubia.... pitaa varmaan sitten menna ku niin hehkuttivat... Nooooh... kokemus olis kai sekin.... Kattoo nyt mita keksii.

Tervehdys kaikille taalta tien paalta...

Swazimaa jai lopullisesti taaksi 21.4.2007 lauantaiaamuna, kun suuntasimme kulkumme Marian kanssa kohti Sodwana Bayta.

Tata reissua ennen seikkailin kolme muun kahelin kanssa Etela-Afrikan rannikolla kahden viikon ajan paasiaisen aikoihin. Nettiyhteydet ovat jalleen aiheuttaneet paanvaivaa joten kyseisesta reissusta ei ole valitettavasti sen ihmeellisempia merkintoja. Todennakoisesti lisaan kuvia sivuille kunhan loydan tieni takaisin Suomeen.

Reittisuunnitelma oli seuraavanlainen: Johannesburgista lentaen Cape Towniin valkohai sukeltamaan ja Hyvantoivon niemi korkkaamaan -> bussilla Knysnaan Abseilia kokeilemaan -> bussilla Jeffrey Bayhin surffaamaan -> Port Elisabethiin lepaamaan -> bussilla Durbaniin bilettamaan ja shoppailemaan.... Toisin sanoen, jos mulle joskus suodaan mahdollisuus palata kyseisille mestoille niin teen sen varmasti. Niin upeita paikkoja ja ihmisia matkalla tuli vastaan ja paljon jai myos kokematta, koska aika loppui kesken.....

No niin... takasin tahan paivaan ja hetkeen. Meikalainen siis paivystaa talla hetkella Tansaniassa, Dar Es Salaam nimisessa kaupungissa. Reissussa ollaan oltu nyt sitten melkein kuukausi ja matkan varrella on tullut vastaan seka hyvia etta huonoja juttuja. Huonoista sen verran etta mun lompakko ja puhelin pollittiin eraassa yobussissa mun nukkuessa. Niin ja apinat repi mun bikinit kappaleiksi..... Myos muilta tytoilta on viety tavaroita (esim. makuupussi). Mutta ei niista sen enempaa, koska keskityn mieluummin positiivisiin juttuihin.

Matkamme alkoi tosiaan Sodwana Baysta missa mina ja Maria suoritimme PADI I kurssin. Ja jos rehellisia ollaan niin meikalainen jai niin koukkuun tuohon sukeltamiseen etta tuskin maltan oottaa etta paasisi taas =D

Seuraava etappi olikin sitten St. Lucia, jonne paasimme eraan englantilaisen tyton ja amerikkalaisen tyton kyydilla (tutustuttiin sukelluskurssilla) ja sielta suuntasimme Johannesburgiin.

Johannesburgissa meitsi tempasi ja kavi vihdoin ja viimein lavistamassa tuon kielen. Loistoveto...hehee..

Sitten ei muuta kuin Zimbabwen lapi Zambiaan ja Victorian putouksille. Siella sitten piti taas tempasta ja kayda ratsastamassa elefanteilla ja hypata sillalta... perusjuttuja =D =D =D

Zambiasta Malawille... Epamiellyttavin vaihe reissussa, koska silloin nuo kaikki edella mainitut asiat tapahtuivat (paitsi bikinit tuhottiin jo siella Sodwanassa :)... ) Oli myos masentavaa huomata, miten paljon ihmiset meita yritti huijata.... Mutta hienointa oli 12 tunnin lautta matka Malawijarvella. Uskomattoman hienot maisemat!!!!

Malawilta Tansaniaan. Ensimmainen pysahdys oli paikassa nimelta Mbeya ja sielta hypattiin junaan ja matkustettiin maan halki aina tanne Dar es Salaamiin asti. Huomenna olisi tarkoitus menna Zanzibariin (a.k.a valkoisilla hiekkarannoilla varustettu paratiisisaari =D =D )

Zanzibarissa on aika sanoa Marialle heihei ja mina ja Marja suunnataan kahdestaan purjeveneella kohti Mombasaa (jos vaan loydetaan yksi kohtuu hintaan) ja sielta Nairobiin ja KOTIIN!!!!!! Hassua....

Toivottavasti nahdaan pian ja jos ei niin hakunamata a.k.a No Problem ;)

Eilen onnistuin telomaan peukaloni akselistooljyja vaihtaessani sen verran pahasti, etta sairaalareissu siita sitten tuli...

Maksoi rontgeneineen kaikkineen yhteensa 45 euroo.... Ei paha..

Ei ollu murtunu. Ainoastaan saanu kovan iskun, jonka seurauksena mun peukalo muistuttaa hamarasti liilaa varhaisperunaa..

Nyt on kulunut tasan viikko siita, kun tama tytto meni ja tempaisiÂ…. Ostin nimittain auton.

Kylla vain, auton.

Se on sellainen Suzuki pikkumaasturi vuosimallia 1995. Juuri sopiva mun kayttoon. Ei tosin kulje kuin 80km tunnissa, mutta eikos se ole vaan hyvaÂ….;) Eipa tule tehtya mitaan riskaabeliaÂ…HmmmÂ….

Oon myos aloittanu saannollisen salilla kaynnin (3 vuoden tauon jalkeen) ja tehnyt ainakin kuukauden juomalakon (nyt te varmaan ootte vakuuttuneita, etta aurinko on sekoittanu mun paan).
Saa nahda kuinka tyton kayÂ….

Afrikalla on mielenkiitoisia vaikutuksia ihmismieleenÂ… tai sitten taalla on vain tylsaa..

Tossa yksi viikonloppu tuli vietettya Malolotjan luonnonpuistossa, jonne meidat vei itse Paul Shield perheineen. Pakko sanoa, etta tahan mennessa yksi kauneimpia paikkoja, jossa olen koskaan kaynyt.

Ensin ajeltiin vanhalla Landylla niin pitkalle kuin tieta riitti ja siita lahdettiin perseet hellina (matka nimittain taittui tilapulan vuoksi osaksi auton konepellilla istuen) kavelemaan kohti maaranpaatamme. Kavelya kesti yhteensa noin kaksi tuntia, jonka aikana ehti sattumaan harvinaisen paljon. Esimerkiksi Riina horjahti jokea ylittaessaan ja mursi sormensa.

Mutta uskokaa pois, etta sen tarpomisen ja kuumuuden kestaisi toistekin, silla se oli kylla sen arvoista. Keskella ei-mitaan avautui yhtaakkia hieman aikaisempia leveampi joki jonka paassa kohisi uskomattoman kauniit putoukset. Pystytimme leirimme aivan joen kupeeseen, jonka vesi oli niin puhdasta ja kirkasta, etta sita juotiin ihan sellaisenaan. Vesiputouksen alle muodostunut allas oli ainakin 8 metria syva, joten vesiputouksen harjalta pystyi huoletta hyppimaan alas. Mina tietenkin ensimmaisena ;)

Yolla yllemme avautui tahtitaivas MilkyWay:een (en varmaan kyllasty kyseiseen nakyyn koskaan) ja pimeyden lapi kuului vain kohinaa. Oli kylla ihan uskomaton fiilis istuskella siella ja katsella hiipivaa nuotiota. Kerrassaan ainutlaatuinen viikonloppu.

PS. Arvatkaa v*tuttaako kun kuvien lataaminen tanne sivustolle tuntuu olevan lahes mahdotonta tan internet yhteyden kanssaÂ… Mutta ehka myohemminÂ… karsivallisyytta

Mun tyokaverit on kylla ihania. En tieda edes puolten nimia, joten olen kehittelin heille omat lempinimet:

Sipho; noin kolmissakymmenissa oleva jatka, joka korjaa ihan kaiken minka muut onnistuu rikkomaan. Kova vaittelemaan mun kanssa ja kiinnostunut aivan kaikesta. Ensimmainen yksilo joka mulle koko paikassa uskaltautui puhumaan.

Mathokuza; kokoonpanija. Jos ma olen majakka, niin tama kaveri on peravaunu. Ollaan koko ajan yhdessa. Aina parantamassa maailmaa mun kanssa. Soittaa ainakin kerran paivassa ja kysyy mita mulle kuuluu. Aivan IHQ immeinen.

My husband; hitsaaja, uskomattoman pienikokoinen jatka jolla on ihan omituinen pomppomaha. Vaittaa, etta mulla on aina krapula (=libhabhalazi). Kosii mua joka paiva., mista on tullu jo yleinen tyopaikkavitsi. Kerran sanoin sille, etta jos se haluu mut naida niin sen taytyy hankkia poyta ja seista silla kokoajan, jotta se olisi mua pitempi. Lupasi kayda hankkimassaÂ… Ei ole nakynyt.

Papparainen (a.k.a Mr. Dlamini); hitsaaja, koko porukan vanhin harmaapartainen ukkeli. Ihan uskomattoman herttainen ja hymyilee aina kun nakee mut niilla muutamalla hampaallaan.

Mestari; onko jotain mita taa jatka ei osaa. Uskomattoman taitava kaveri. Kokoajan ohjastamassa mua, jos menee sormi suuhun. Ei puhu paljoa, mutta meidan elekieli on jotain prima luokkaa.. Ja uskomattoman hauskaa.

Jambo; boilermaker. Aina nayttaa peukkua. Nykyaan Elakelaisten fanittaja.

Kyyla; joka paikan hoyla. Ei puhu mitaan. Koskaan. Kyylaa vaan. Jos erehtyy katsomaan takaisin niin sielta levahtaa ihan uskomattoman iso hymy ja silman isku.

Puntti; kehonrakennuksesta innostunut mosambikista kotoisin oleva kaveri. Mulla on sellainen olo, etta ei ole astiaa tai esinetta mita taa kaveri ei osaisi takoa muotoonsa. Taitava!

Apina; rallakoitsija. Tama kaveri on suurin piirtein saman kokoinen kuin sen rallakka. Ei puhu koskaan ja liikkuu kokoajan Mathokuzan kanssa. Kiipeilee ja roikkuu kaikkialla paita auki.. kiva vatsaÂ…hehee

Mr Afternoon; varastovastaava. Jos jotain puuttu niin tama kaveri hommasi. Aina toivottamasssa hyvat afternoonit hymyn kera.

Nosibo; rakennustekniikan opiskelija joka pita valivuotta. Mukava tytto. Toissa suunnitteluosastolla. Puhuu ihan alyttoman epaselvasti valilla ja omistaa hyvin omituisen ajatuksen juoksun. Ei kay ulkona eika kayta alkoholia. Paikan kaunistus ja poikien ihailun kohde. Miss Swazimaa finalisti.

Meidan pomot:

Tony: omistaja. Reilu aija, mutta todella tiukka ja tarkka. Kantaa musta kokoajan huolta ja tarkkailee. Kehuu jos on kehuttavaa ja korottaa aantaan jos on mokattu.

Paul; suunnitteluvastaava. Mun enkeli. Joka paiva paasen kotiin Paulin kyydilla. Opettamassa kaikissa tietokoineisiin liittyvissa asioissa aina tarvittaessa. Himo haikkaaja. Vie mutkin vaellukselle neljan muun tyton kanssa. Sanoi ottavansa perheensakin mukaan. Kuulemma tietaa hyvan kiipeilypaikan !!!

Klenkka; meidan saksanvahvistus. Vanha pyorea ukkeli, joka on aina vahan valia hopottamassa mulle siita mitten kylma suomessa ja saksassa on talla hetkella.

Jose: lahemmas seitsemaakymppia oleva harmaa hapsinen portugalilainen. Hommaa mulle kaikki duunit. Uhkailee etta tulee joskus Suomeen katsomaan mua. Juu, juuÂ…

Edna; Meidan sihteeri. On kovasti tulossa Suomeen ja muistuttaa joka paiva, etta mun on jatettava mun yhteystiedot ennen kuin lahden.


Â… etta tallaisessa tyoymparistossa taallaÂ… Kiitos NAM!!

Totesin tuossa etta kun en paase paivittain koneelle niin on laitampa nama merkinnat tallai... koettakaahan kestaa...hehee...

13.2.2007 Tiistai

Vein tanaan kameran ja iPodin toihin enka voi muuta sanoa kuin huhhuÂ… Ja ma kun luulin, etta se oli vaikeaa, kun jouduin selittamaan Sipholle (yrityksen huoltomies) milta lumi tuntuu ja minkalaista se onÂ….

Otin pojista videopatkaa ja sekos oli hauskaa. Pojatkin kokeili. Yksi kaveri ihastui iPod: iin niin, etta siita meinasi tulla riita muiden kanssa, kun nekin halusi kuunnella. Soitin tietty ElakelaisiaÂ…

Humppaa tai kuole!!!

14.2. Keskiviikko

Ystavanpaivaa vietettiin Swazimaassa oikein kunnollaÂ… Tuli hassu olo katsellessa, kun miehia ja naisia kaveli kaupungilla ruusu kadessa ja radiosta tuli ihan aly siirrappista musiikkiaÂ…plaah.. Onpas kiva paiva olla taalla kaukana hornan tuutissa. Kaukana kaikista mun rakkaista..

Meidan porukka vietti ystavanpaivaa raflassa nimelta QuatermainÂ’s. Siella kului mukavasti koko ilta, joka lopulta paattyi siihen, etta paastiin testaamaan, kuinka monta ihmista mahtuu AudiinÂ… Kahdeksan meni.

17.2 Lauantai

Kauan etsitty ja paljon puhuttu vuoristopolku loytyi ja se kaytiin katsastamassa heti aamusta. Jouduttiin kuitenkin etsimaan ihan omat reitit, kun merkatulle polulle oli parkeerannut eraiden mielesta pelottavan nakoisia lehmiaÂ…Hmm..

No oli miten oli niin sielta selvittiin. Kerattiin ihan kohtuullisen paljon katseita paluumatkalla, kun oltiin sitten vaannetty kunnon sotamaalaukset naamariin (nokea palaneesta puusta pitkin naamaa,hehhe).

Tanaan oli myos se paiva, kun vihdoin sain hankittua Cape Towniin lentolipun (pelkka meno kun tarkoitus olisi liftata takas) ja tehtya jarjestelyt. Aluksihan mun piti jarjestaa niin, etta kaikki lahdettaisiin samaan aikaan, mutta viikon huopaamisen ja soutamisen jalkeen meitsi luovutti. “Sanoin itseni irti” ja tein oman suunnitelman. Hassua kylla sain nelja muuta innostumaan kyseisesta suunnitelmasta, joten kaikki kaantyi parhain pain. Myos muut saivat hommattua matkan itselleen haluamallaan tavalla, haluamaansa aikaan.

Eli loppu hyvin kaikki hyvin =D

18.2 Sunnuntai

Herasin taas Brackenhilleilta (B&B paikka meidan majoituksen vieressa)Â… meitsi tienaa kohta ihan hyvin rahaa jos jatkan punkkaamista taalla. Joka yolta R40 omaan taskuun.

Kello oli vasta kahdeksan aamulla kun hipsin takaisin kampill. Jo silloin tuntui, etta aurinko oli polttavan kuuma. Ei muuta kuin uimaan, aamupalalle ja kirkkoon. Kylla vainÂ… Kirkkoon!!

Siinapa sitten meilla tytoilla kuluikin rattoisasti aamupaiva. Ensimmainen tunti oli unohtumaton kokemus. Silloin kuoro lauloi ja ylisti kaikkea mahdollista aivan niin kuin leffoissa. Ihmiset olivat ihan innoissaan ja vihelsivat ja taputtivat kuin paremmassakin konsertissa. Mutta siina ei ollut valitettavasti kaikki. Kuoro osuuden jalkeen alkoikin tuskaiset kaksi tuntia, jolloin huonoa englantia puhuva mies saarnasi ja toisti joka asian ainakin kymmenen kertaa. Eika siina mitaan, mutta meidat ohjattiin kesken kaiken “alttarin” eteen seisomaan kaikkien pallisteltavaksi. Siella sitten seistiin ja vuoron peraan kerrottiin koko kuulijakunnalle keta oikein oltiin… Aamen

Ei menna enaa uudestaan, vaikka kuinka paikalliset seurakuntalaiset sita pyysivatkin jalkeen painÂ…

21.2 Rokulipaiva

Nyt mulle riitti. En ota enaa yhtaan Lariam-tablettiaÂ… Kaameeta ainetta. Pistaa oikeasti paahan ihan outoja ajatuksia ja on vahan valia ihan jaatava olo. Maanantaina toissakin iski sellainen fiilis, etta teki mieli juosta ympyraa ja huutaaÂ… Hyi hitto!

Toisin sanoen olin rokulipaivani ansainnut. Ensimmainen taalla ollessani. Paivan mittaan uiskentelin altaalla ja kirjoittelin koulujuttuja. Ilman viilennettya kavin lenkilla ja lahdin viela kaymaan yhdella Daven, Brucien, Derekin ja Annen kanssa.

Oli ihan normi-iltaÂ…. Tai no mita nyt pienta taka-ajoa kotimatkalla..
Juups, poliiseja karkuun tuli paahdettua tuhatta ja sataa pick-upilla. Kerta se on ensimmainen.Voin kertoa, etta siina puristettiin jonkin verran takaistuinta..

Juuri, kun oltiin huokaistu helpotuksesta, niin koppalakkisedat ajoivat meidan perassa pihaan.. Tovi siina sitten selviteltiin asioita ja lopuksi pojat lahjoi ne rikesakolla ja kopallisella sipsejaÂ… SellastaÂ…

Onpas nama paikalliset pikkulauantait sitten mukavia..


Palaillaan taas astialle Rakkaat Lukijat....

*syva huokaus*Â…
Ensimmainen tyoviikko takana ja seuraava edessa. Uskomatonta.....:P

Maanantai

Oli harvinaisen tylsapaiva, enka oikein uskaltanut tehda mitaan, enka menna mihinkaan. Aina, kun liikuin paikasta A paikkaan B, porukka lopetti tyon teon ja jaivat tuijottamaan. Luulen, etta menee jonkun aikaa, kun siihen tottuu nimittain kaupungissakin on sama juttuÂ…. Outoa.

EliÂ…Periaatteessa hengasin koko paivan samassa paikassa jutellen yrityksen huoltomiehen kanssa kaikesta mahdollisesta.. Mukava heppu.

Tiistai

Kuvittelin oikeasti, etta kuolema tulee ja korjaa. En ole elaessani joutunut tekemaan nain kovasti toita. Aivan kasittamatonta!! Meitsi sai hitsata ja “heitella” viiden metrin rautapaaluja koko paivan (8.30-17.00)..Onneksi kello yhdelta pidettiin puolen tunnin ruokatauko. Vasymyksesta huolimatta paivan paatteeksi oli loistava fiilis. Oli uskomatonta, miten paljon muhun luotettiin jo alusta alkaen. Hieno tunne =)

Keskiviikko

Vasynyt, mutta onnellinen. Tanaan ei ollut samallainen tyotahti kuin tiistaina. Voisi melkein sanoa, etta ruokatauon jalkeen oli hiljaista jonkin aikaa. Loppu paivasta sain uudeksi hommaksi eraan ilmanvaihtoon suunnitellun putkiston hitsauksenÂ…..?

PS. Pakko mainita: Saatiin meille sitten yhdeksi paivaksi lemmikkiÂ… Oltiin Mellun ja Juhan kanssa lenkilla ja jostain aivan tyhjasta meidan seuraan liittyi kiltti sekarotuinen koira. Seurasi sitten meita aina kotiin asti ja pyori siella koko illan. Yon aikana se oli lahtenyt omille teilleen..

Torstai

Kamala paiva heti aamusta. Unohdin ensinnakin tyohaalarit himaan (otin mukaan edellisena paivana korjattavaksi).. Ei ollut yhtaan kivaa menna selittelemaan sita pomolle. En myoskaan pystynyt aamulla tekemaan itselleni evaita kun vetta ei tullut ja kaasu oli loppuÂ… Soin siis paivan aikana vain nuudeleita (plaah)Â…. Voin sanoa ettei mikaan suuri energiavarastojen tayttaja. Loppu paivasta nokka vuosi verta melkein jatkuvasti ja pyorrytti ihan perkuleesti.. Ei ollu mun paiva.. PRKLÂ…
Kotimatkalla Paul (suunnitteluosaston vastaava, jolta olin saanut joka paiva kyydin kotiin) heitti mutkan Supersparin kautta ja kavi hakemassa kaksi kylmaa olutta.Yllatykseksi se iski toisen mun kateen ja sano etta kylla se siitaÂ… Taisi mun olo nakya paalle painÂ…;P

Perjantai

Ja jalleen elama hymyilee!! Kylla 10 tunnin unet tekee ihmeita (Menin kahdeksalta nukkumaanÂ…) Meika oli aivan liekeissa koko paivan!! Hitsaukset onnistui loistavasti ja tuli heitettya muiden tyontekijoiden kanssa koko ajan jotain hervotonta lappaa. Pomokin kavi katselemassa ja vaikutti tosi tyytyvaiselta. Hannu (swazimaassa asuva suomalainen elektroniikkayrittaja, joka alun perin hommasi mulle koko tyopaikan) tuli myos kaymaan. Kokonaisuudessaan taisi kaikki olla perjantai-fiiliksilla :P

Lauantai

VIIKONLOPPU!!!!! I-H-A-N-A-A!! tarkoituksena oli loytaa Ezulwini laaksossa sijaitseville Basaareille. Mentiin sitten tyttojen kanssa seikkailemaan combeilla (paikallisia “busseja” eli a.k.a pakettiautoje joissa oli penkit). Noustiin tietenkin vaaralla pysakilla pois, mutta ei se mitn. Kavellen vaan perille asti.

Paluumatkalla sita tajusi etta olin sitten osatanut itseni aivan kipeeksiÂ… Vois varmaan tarkistaa budjetinÂ… hehee..

Illalla otettiin rennosti ja sitten noin kello 22.00 suunta otettiin kohti paikallista Clubia nimelta House on Fire.

Mieleton paikka!! (laitan varmaan kuvia myohemmin) Ihan varmasti tullaan uudestaan!! Tanssittiin aivan hulluna niin etta llan paatteeksi olisi voinut vaantaan sangollisen hikea vaatteistaÂ…. :P

Uskokaa pois, etta hikisen baari-illan jalkeen on aika hieno tunne paasta uimaan omalle altaalle tahtitaivaan alle =D

Sunnuntai

EIKA!!! Meikalaiset paaty sitten paikallisen lehden keski aukeamalle.. Tai no oikeastaan Anne ja Johanna paatyi.. Kuva oli eilisillastaÂ…

Odoton mielenkiinnolla mita oikein on luvassa jatkossaÂ…..

Fairlady Mountain cottages

P.O Box 1724
Mbabane
Kingdom of Swaziland

Afrikka....

Vaikea se on edelleen uskoa, mutta taalla sita nyt sitten ollaan, ehjana.

Kaikki on sujunut harvinaisen hyvin pienia vatsan vaanteita lukuunottamatta. Matka Helsingista aina Johannesburgiin sujui..hmm... mielenkiintoisesti. Pakko myontaa etta en ole ennen ollut niin hienossa lentokoneessa kun nyt. Aivan mieleton!

Johannesburgissa oltiin aikaisin 26.1.2007 aamulla ja sielta meidan koko porukka suuntasi kohti Krugeria silmat ristissa (tai ainakin itse olin ku en nukkunu koko matkan aikana yhtaan, huh). Meidan kuskina ja luottohenkilona toimi Etela-Afrikasta kotoisin oleva herra nimelta Rod. Aivan mahtava tyyppi. Oli ottanu vaimonsakin mukaan =) Toisin sanoen meidan "turistien" ei tarvinnut koko Krugerin reissun aikana tehda muuta kun vain nauttia maisemista ja olosta kun asiat hoidettiin meidan puolesta valmiiksi.... harvinaista herkkua=)

Kruger yhteen kivaan pakettiin pakattuna sisalsi:
- ryhmahengen kasvatusta ja toisiin tutustumista
- paljon erilaisia otokoita
- lariamin (malarialake) aiheuttamia pelkotiloja
- 47 asteen lammossa oleilua
- villielainten jatkuvaan bongaamista
- loputonta valokuuvaamista
- ruuanvalmistusta
- aamuisia ja iltaisia kavelyretkia
- "joka valissa kuin mahdollista"- uimista
- epainhimilliseen aikaan heraamista
- bussissa istumista
- bussissa istumista
- ja bussissa istumista

... ja kaikkea muuta mahdollisia kasittamattomia juttuja joita en jostain syysta nyt muista tai ne pakko sensuroida ;)

30.1.2007 oli aika jattaa Kruger taakse ja meidat kuskattiin aina Mbabaneen (Swazimaan paakaupunki ja tuleva kotimme seuraavat 3 kuukautta) asti. Siella oli aika heittaa Rodille ja Tracylle hyvastit ja ottaa vastaan jalleen uudenlaiset olosuhteet.

Majoitus oli kaikille todella iso positiivinen yllatys uima-altaineen ja saunoineen. Itse asetuin asumaan koko asuin alueen ainoaan yhden hengen huoneeseen joka sisaltaa oman vessan ja suihkun (josta tulee jaakylmaa vetta... aina). Vuokra tulee olemaan noin 240 euroo kuussa joten toistaiseksi nayttaa silta, etta tasta voi vaikka selvitakin Meilla on yhteinen keittio paarakennuksessa ja siella me sitten saadaan vasata aamupaloja ja illallisia myoten kaikki sapuskat erittain hehkean kaasuhellan aarella.

Toiden olisi tarkoitus alkaa 5.2 maanantaina hitsaustehtaalla ja siita tulen varmaan sitten kirjoittelemaan jotain. Muutenkin ajattelin rustata tanne aina jos on tapahtunut jotain mainittavaa ja netti yhteys tassa kahvilassa toimii.... Ja jos jaksan kavella tanne asti (kestaa majapaikasta noin tunnin..)

Se on Moro!

PS. Eilen se sitten iski se ensimmainen todellinen ikava teita kaikkia... yhyyy..
Toivottavasti siella paassa on kaikki hyvin =)

PPS. yrittakaa saada mun harakan varpaista selkoa ja ymmartaa aata ja oota... hehehe