Tossa yksi viikonloppu tuli vietettya Malolotjan luonnonpuistossa, jonne meidat vei itse Paul Shield perheineen. Pakko sanoa, etta tahan mennessa yksi kauneimpia paikkoja, jossa olen koskaan kaynyt.
Ensin ajeltiin vanhalla Landylla niin pitkalle kuin tieta riitti ja siita lahdettiin perseet hellina (matka nimittain taittui tilapulan vuoksi osaksi auton konepellilla istuen) kavelemaan kohti maaranpaatamme. Kavelya kesti yhteensa noin kaksi tuntia, jonka aikana ehti sattumaan harvinaisen paljon. Esimerkiksi Riina horjahti jokea ylittaessaan ja mursi sormensa.
Mutta uskokaa pois, etta sen tarpomisen ja kuumuuden kestaisi toistekin, silla se oli kylla sen arvoista. Keskella ei-mitaan avautui yhtaakkia hieman aikaisempia leveampi joki jonka paassa kohisi uskomattoman kauniit putoukset. Pystytimme leirimme aivan joen kupeeseen, jonka vesi oli niin puhdasta ja kirkasta, etta sita juotiin ihan sellaisenaan. Vesiputouksen alle muodostunut allas oli ainakin 8 metria syva, joten vesiputouksen harjalta pystyi huoletta hyppimaan alas. Mina tietenkin ensimmaisena ;)
Yolla yllemme avautui tahtitaivas MilkyWay:een (en varmaan kyllasty kyseiseen nakyyn koskaan) ja pimeyden lapi kuului vain kohinaa. Oli kylla ihan uskomaton fiilis istuskella siella ja katsella hiipivaa nuotiota. Kerrassaan ainutlaatuinen viikonloppu.
PS. Arvatkaa v*tuttaako kun kuvien lataaminen tanne sivustolle tuntuu olevan lahes mahdotonta tan internet yhteyden kanssaÂ… Mutta ehka myohemminÂ… karsivallisyytta