Tyttö juoksee tietämättä mihin on menossa.
Mieli on täynnä tuskaa ja tuntee hapen loppuvan.
Pysähtyy ja hengittää, mutta onko siltikään elossa?
Tahtois vaan olla rauhassa hiljaa;
Ei nähdä kodin pelkoa, ei kuulla pahoja sanoja ja uhkauksia,
ei tuntea terän raastavaa tuskaa ihollaan.
Kaikki tuntuu kaukaiselta ja maailma pyörii.
Ei ole ulos pääsyä ei ovea valoon.
Jokainen päivä samanlaista paskamaista eikä kukaan tule
ja katso silmiin.
Tyttö ei enään jaksa toivoa, ei odottaa.
Vain istuu hiljaa ja antaa sydämen kestää iskujen alla.
Se sulanut on niin monta kertaa ja jäätynyt taas.
Sen puhtaaksi on petos polttanut tulellaan.
Sitä saat nyt hakata ja lyödä, sitä tyttökin osaa jo odottaa.
Mutta mitä lujemmin sitä lyödään sitä syvemmin se soi ja
sen kauniin äänen kuulla voit.