Meitä oli eilen neljä plus kaksi. Tänään meitä on vain viisi yhteensä. Huomasin äsken. Eilen asiasta puhuttiin mutta en tiennyt että se kävi näin pian.. Äsken vastaan ei tullut ovelle kuin Vanha Herra, Dali, pieni hyppivä hännänheiluttaja ei tullut. No, ehkä se on nukkumassa, aattelin. Ei ollut. En löytänyt sitä. Sitä ei oo enää. Senza un cane..
Senza un oumo. No tota oon hokenu pitempääkin, se ei oo uutta. Nyt oma uomo olisi kyllä tarpeellinen. Käpertyisin kainaloon ja hengittäisin raskaasti. Hyvin raskaasti. Antaisin kirpeiden pisaroiden valua poskella ja painautuisin lähemmäksi lämpöä. Onneksi on tyyny. Sitäkin voi puristaa paremman puutteessa.
Illalla harkat. Ehkä se piristää..
WESTLIFE - YOU RAISE ME UP
You raise me up, so I can stand on mountains,
You raise me up, to walk on stormy seas,
I am strong, when I am on your shoulders,
You raise me up To more than I can be.