IRC-Galleria

Kyllä minä tiedän, minullakin on veriset kädet, välttelevä katse, veitsi piilotettuna reittä vasten, sydämessäkin tyhjää, pimeää. Niin tekin tiedätte, älä luota kehenkään, saatat saada puukosta tai suukosta. Kumpi on pahempaa, sitä minä en tiedä.En ole niin viisas.

Minä pelkään. En tiedä kumpaa enemmän, teitä vai itseäni, mutta ihmisiä joka tapauksessa. Pelkään niitä, jotka heittelevät veitsiä ja ampuvat nuolia toistensa selkään. Minä en voi enää nukkua selälläni, uppoavat pirulaiset vielä syvemmälle ja pistävät sydämeen. Ne vievät hengen, saatana!
Ja tiedäthän sen, kun juuri ennen nukahtamista tartut epätoivoiseen hengenvetoon, muistoon, pilvenreunaan, ankkurin naruun ja huudat: " Ei, minä en ole vielä valmis lähtemään!" Olet valmis vaikka syömään omaa lihaasi jos se sinut pelastaisi.

Mutta tästäkin huolimatta, joskus voi käydä niinkin, että tapahtuu ihmeitä, satu muuttu todeksi, hiostava kesä kristalliseksi talveksi. Ja silloin joku koskettaa sinua riittävän lujaa niin kuin löisi höyhenellä, jota pitelee kuin ruoskaa. Silloin sinä olet niin täynnä, että valut silmistäsi, valkeille reisillesi. Joku suutelee sinua herrasmiehen pumpulisuudelmin ja silittää kissapedon pettävän pehmein tassuin, huokaisee lämpöä sisällesi. Silloin sinä haluaisit, haluaisit unohtua ikuisiksi ajoiksi, nukkua paratiisin aamuun.