Pimeässä rakastelen mustaa kääpiötä. Se kutsuu itseään Narkissoksi ja sillä on kultaa kaulassa. Se pitää minun pehmeästä vartalostani ja puhaltaa Etelän makuuhuoneeseen,se saa palmut kasvamaan minussa ja tiikerit karjumaan kuiskaten. Tiikerit astelevat pehmein askelin leveän sänkyni ympäri ja karjuvat vuorotellen, koska niilläkin on sellainen olo, jota ei voi sanoilla selittää.
Silloin kun on sellainen olo, on parasta olla yksin tai voi herätä rakastelemasta mustaa kaapiötä.
Kääpiöllä on pehmeät kädet ja kova vatsa.Sellainen vatsa, jota naisen kuuluu katsoa ihaillen. Minulla on kovat kädet ja pehmeä vatsa.Sillä tavalla me olemme erilaisia. Ja sillä tavalla että minä olen valkea ja kääpiö on musta. Sillä tavalla että me olemme epäsovinnaisia, mikä tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin uusi tai erilainen kuin ennen.
Kääpiö koskettaa minua mustalla kädellään. Uudestaan ja uudestaan. Minussa kasvaa palmuja ja Aurinko paistaa.Sisiliskoja kiipeää minussa kuin suurella valkealla kalliolla. On niin lämmin. Kuin Etelässä. Ja hiukset ovat pellavan hahtuvaa, joka heiluu lämpimässä tuulessa. Tiikereitä ei enää ole, mutta on Laulava Poimija ja Aamen. Hallelujah laulaa suuri suu ja minä nukahdan siunaukseen.