IRC-Galleria

Mitenkäs olet nyt ihana jalkahiki?!
Vaan satulaa päähäsi sovita, niin vältät turhan sikailun...
Kun vuodan, tulee pässi luoksesi ja toivottaa valaistumista kanssasi kännää sotkuinen hupakko.
Villi syöppö-juhla tienaa enemmän kuin takki käännettynä kuljet.
Ole omena
Tee kudos
Näe liima! LIIMA! EI! EI LIIMA!!!
Kudo helmi! Tee kudos! OLE LIIMAA!!!!!

Eli taas yövuoro. Mitä tekisinkään ilman näitä. En ainakaan kirjoittelisi tilityksiä galtsun blogiin eli nyt kun taas tilitetään ni tilitetään nyt sit.
Eli toi uudelleensyntymisen tuoma huuma on aikalailla jo laantunu... Vois kuvitella et uskoon tuleminen ois varmaa aika samankaltanen tunne. No mikäkö tämä erikoinen tunteenpurkaus nyt sitten oli? Se oli se että huomasinkin etten juurikaan välitä tytöistä eli se että olenkin homo. Sikäli tämä nyt ei ollut mikään uutinen... tiesinhän asian käytännössä aina... nyt se vaan selkis lopullisesti...

Synnyin uudestaan. Ihan oikeesti! JEEEEEE!!!!

Se yks ei tajunnu vieläkää vaan tuli duunipaikalle pitämään tilanneraporttia. Toivottavasti pysyis nyt pois.
Kuten itsekkin teen. pitäis varmaa soittaa lävistäjälle kun en soittanu eilen.
Hitto et sitä on yhtäkkii taas aivan suhteessa ja koittaa vaan sanoa itelleen et ei oo velvotteita vaan ainoastaan oma tahto ja halu olla yhdessä... Ei vaan uppoo oikee tä suhdeajattelumalli päähä. Miks se tuntuu aina velvollisuudelta?

Rähjäsin vanhalle ystävälle josta on kovaa tahtia tulossa entinen kaveri. Osittain tuntuu pahalta mutta toisaalta ei oikein jaksaisi nähdä ihmistä joka tuntuu vetävän herneen nenään joka kerta kun näkee sinun olevan onnellinen... Ja on itse tietenkin jatkuvasti täysin onneton.
Vttuilee jatkuvasti ja lyttää kaikki ajatuksesi. Ääretön ja ikuinen pessimisti. Kantaa koko maailman murheita harteillaan muttei silti onnesti näkemään että maailmassa on muutakin kuin hänen murheensa. Jatkuvaa ikävää ja murhetta. Pohjaton ja synkkä on hänen murheidensa kaivo. Kyynisistä kyynisin. Menettänyt uskonsa itseensä ja sitä kautta kaikkiin ja kaikkeen muuhunkin. Ja muidenkin pitäisi murehtia.
Minä en jaksa murehtia. Olen niitä ärsyttäviä ihmisiä jotka näkevät sen hopeareunuksen jokaisella pilvellä. Vaikka jonain päivinä se saattaa olla hankalaa. Nautin elämästäni koska elämä on sen verran ainutlaatuinen että ollessaan kaikkein kurjimmillaankin se on silti elämisen arvoinen. Pyrin elämään elämääni niin kuin siitä eniten nautin... Olemaan onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen jokaisesta hetkestä.
Noh...
Sanoin kaverille etten halua nähdä häntä enää.
Ja täytyy sanoa et eipä kaduta yhtään.

Ompas taas kulunut aikaa...
Kesä alkaa olla loppupuolella... tai niin no... mut yöt o ainaki pitempii...
Ja kaikenlaista on tapahtunu... Suhteita on alkanu ja loppunu ja taas alkanu.
Hauskaa on ollu ja ressii... Juhlii toistensa perään ja kaikista niistä viälä lahjat antamatta ja monet juhlat vielä käymättä. Serkku se perhana on menossa vielä naimisii ja isäpappa meinaa väitellä tohtoriks... Mitäs mulle sitte kuuluu?
Heinäkuun bruttopalkka jäi tilinauhan mukaan noin 550e liian piäneks.
Öitä tehty ja laiskoteltu... Grillattu, saunottu mut ei kyl oikeestaa uitu... paitsi vähä mökil mut tosi vähä. Rakastunu pariinki otteesee iha vaa siks ku se o nii piru mahtava fiilis!
Dokattu nii et masentaa. Tupakka lakkoki pitäny yhtä hyvi ku... no joku juttu ku vuotaa tosi paljo hei emmä nyt jaksa keksii mitää sellasta keksikää joku muu.
Nyt ku ois sellanen ihminen kuka ois valmis ja kaikenlisäks halukas jakamaan hetken elämäänsä kanssani, niin eikös silloin valahda taas sitä itseään oikeen runsaasti housuun.
Mikä siinä on? Miksi sitoituminen on niin hankalaa? Siksikö että koen tarvetta laskea kaikki suojani mutta mitäs jos se toinen ei pidäkkään siitä paljaasta pinnasta? Totuus on etten luota itseeni. Siksi en voi luottaa muihin.
En tee vapaudellani mitään. En varsinaisesti kaipaa sitä. Luulen kaipaavani. Oikeasti kaipaan läheisyyttä. Kaikki tapahtuu liian nopeasti. Niinhän se on!!! Nyt vasta sen ymmärsin! Olen vanhanaikainen!!! JEEE!!! Ymmärrän taas itseäni! Kiitos Yövuoro ja kiitos galtsun blogi tilitystilasta! Voin taas elää!!!

Mitäs muuta. No uusi produktio alkoi Turun ylioppilas teatterilla nimeltä olen ollut täällä ennenkin, starttaa syyskuussa, tulkaa kaikki ihmeessä katsomaan se huikea spektaakkeli =)
Damiin pitäis mennä poikkeemaan ja nettideittailu on hanurista.

YHTEYS AUKES VUOSIEN ODOTUSTEN JÄLKEEN!

Hitto et on moni asia auennu! Portit paratiisiin niin sanotusti. Ja mistä se on kiinni?! Siitä et otetaan kontaktii eikä tuijotella omii varpaitaan. Simppel äs thät. Toisaalla sängyn alla vaanii edelleen se sama mörkö joka ei useista yrityksistä ja uusista mahdollisuuksista huolimatta ole suostunut pakenemaan vaan itsepintaisena edelleen kuin aina ennenkin pureskelee palleista tunnon... Vaan möröstä viis!
tie edessäpäin on nyt valoisa, kiehtova ja täynnä uusia mahdollisuuksia! Kevät on todellakin täällä!

KAUNIISTI JOOKAA PAAIKKAA, KOORISTAA KUKKAANEEN! (fade out)

Juupa juu... Tilanteet on jälleen selvittänyt itse itsensä.
Onneks en ehtinyt sen korkeemmalle kiipeemään mut kyl tämäkin tipustus jo vähän ravisteli.
Ongelmaksi muodostuu ehkä se tunne että lisää on saatava ja paljon.
Eipä tässä sitten kai sen kummempaa. Päällisin puolin olo on melko tyytyväinen. Koulua en vieläkään osaa ottaa tosissani. Tuntuu todella hankalalta omaksua opiskelijan roolia. Auttaisikohan jos opiskelisi jota oikeesti kiinnostavaa.... Ja se kevät! Testosteroni lemuaa kilometrin päähän! Kun yrittää samalla luopua tupakoinnista niin voi sitä levottomuuden määrää!
Jos toiset hyppii seinille toisinaan niin itse olen luopunut kadulla kävelystä ja siirtänyt oman käyskentelyni täysin vertikaali pinnoille.

Ja kaikki ne ketkä eivät vielä ole häräntappoasetta turun nuoressa teatterissa käyneet katsastamassa niin näytökset on tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin aina kello seitsemän.
Ovet aukeaa puoltatuntia aikaisemmin... TERVETULOA!

Moiii moimoimoimoimoimoimoimoimoimoimiomoimoimomiomiomiomiomiomiomioimIIIIIIIIIIIIIIIKKKK!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!

Ohhoh mites se nyt tuolla tavalla kävikään...
Oolsprait eli mitäs tässä on kaikkee tapahtunu oikeestaan aika paljon jos niistä sitten vaikka tällaiseen tapaan...
Ois niimpal rakkautta ja niimpal asianomaisii et niimppal kauhiast ei kannattais kenenkää rakastaa mut sit voi käydä niinki et rakastais vaan itteään mut se oiski aika tylsää...
Eli mikä se on kun toiset rännittää ja toiset hyppii alas korkeista paikoista ja toiset sit tyytyy tekemään elämästään hankalaa saamattomuudellaan ja kyvyttömyydellään tehdä päätöksiä...
Kun haluaa saada kaiken niin lopulta jää käteen vaan kakka. Ahneella on sellanen loppu...
Mut eipä silti, Elämä tuntuu nyt hymyilevän enemmän kuin pitkään aikaan.
Et semmosta tälläkertaa... Ehkä taas parin viikon päästä uudestaan