IRC-Galleria

Eikä suinkaan mitään hiukka vaikeeta oo.. Kaikki, jotka on nähny tai jutellu mun kaa parin päivän sisään tietää täsmälleen, miten sekasi oon ollu. Vitsi mä luulin, että oon masentunukki hetkellisesti. Hyvin Hyvin hetkellisesti tosin, mutta mitäpä ei sannanen nyt ois kokenukkaan.. hah! Ja kaikkea ei taida sentään voida laittaa hormonien piikkiin (vaikka tällä kertaa itse asiassa voisi). No mitäpä muuta ku uutta elämänkokemusta pukkaa. Ai mikä ikävä? wat r u talkin abaut? Nyt näyttäs siltä, että ois vihdoin herra kaupan tosissaan. iha jees.. Vaikeastitavoteltavuus tosin sai kyllä niiiiiiiin kiinnostuneeks, että johan tuli sellanen peukaloittepyöritys-olo ku ei enää tarttekaa tavotella kuuta taivaalta. :) (ehkä tästä ei pidäkään saada mitään tolkkua, juurikin se kuvastaa tämän hetkistä mielentilaani kenties osuvimmin) haha

.. syystä, että tämä jyliopisto on aikas vekkuli kouluksi. täällä ei turhia istuillakkaa. minkäs mie sille voin, en kai mittää. oon karottanu oman identiteetin jo iha vallan, en ossaa mittää puhua ennää. oon tosissaa aivan poistunut turkulaisuuden ikeestä, tai varsinkin puheesta.

vitsi tää on mahtava paikka. täällä on sitäkin mahtavampia ihmisiä. ei kerta kaikkiaan. silti on ihana soitella turkuun kaikille kuomille. kaheksan aikaan illalla, kun täällä kuuluu joku yösoitto harjulta ni sydän kyllä pakahtuu. ei voiko olla mitään kauniimpaa, luultavasti ei.

ja sitten, oon aikas onnellinen. minna on opettanu mua mittaamattoman paljon tästä tapauksesta nimeltään romanssi. ei hyväne aika ihan tosi nättiä tämä on, mitä nyt pikkase meinaa väliin kuolla tähän muutaman tuhannen kilometrin välimatkaan. ei saa valittaa, ei se siitä kummene. kerrankin miustaki saahaan vähäsanainen, mutta ei yleiseen kiertoon mittään. ;) tattista vaan ja ihana syksyt kaikille!

Aikas jännä. Mun mielestä kaikki menee liian hyvin. Onnellisuuden pitäisi jakautua tasaisesti koko vuodelle, eikä ryöppäytyä kerralla. ;) Mä luulin olevani maailman onnekkain ihminen maanantaiaamuna 23.7 kävellessäni Naantalin metsässä poimimassa metsämansikoita. Tajusin vasta samaisena iltana, että on mahdollista olla vieläkin onnellisempi, kun mut pysäytti brittireilaaja Turun keskustassa. Aivan käsittämätöntä, mutta jollain täydellisellä ihmeellä meistä kahdesta tuli jotain, mitä en ollut koskaan voinut kuvitella olevan olemassakaan. Ei pelkoa, että kertoisin yhtään enempää tässä.

Tuntuu siltä, että kesä loppuu liian pian. Tai paremminkin tuntuu siltä, että rahantulo loppuu liian äkkiä. Voi surku sentään, miksi kaiken pitää maksaa niin paljon. Missäs sitä olis töissä ensi syksynä..? Ihana asuntomme odottaa parhaalla mahdollisella paikalla. Voi sentään, en jaksa enää kirjoittaa, kun kerta kaikki on niin vaaleanpunaista..

Mulla on koti. Meillä on koti. Mikä onni ja autuus. Kyllä tuli kovasti raadettua tän eteen, parisen viikkoa etsin kaiken vapaa-aikani asuntoa. Ei pysty enää oottaa. Mitään muuta en tarvii, muuta ku et saa kävellä pienessä kyläpahasessa ;) ja istua parvekkeella illalla. Siinä on kaikki, mitä pyydän.

Mitäs muuta, ehkä HIUKKA väsyny töistä. Huh huh. Ku ei tykkäis enää pitää melkee ollekkaan vapaapäiviä, menettää mukas rahaa. Niinku me muka jotain rahaa tuolta saatas.. :) No ei kai. Mutta nyt alkaa olee aamut jo aika kuivia herätä. Muumeissa on lappanu nii paljo porukkaa, et alkaa pikkase ahistaa.

Sain tänään eroamistodeistuksen amk:sta. Tuntu tosi hyvältä, että tein opintokokonaisuudet loppuun, lukuunottamatta joitain tietotekniikka-juttuja. Oli vieläpä ilo näyttää äitille niin hyvää tokaria. =D Ihan kuin olisin yläasteelle päässyt. Kovin alkoi hienosti tuo rivi: 5,4,4,5,5,3,4,5. Jollain tavalla haikea fiilis, mutta tiedän täsmälleen, mitä olen tekemässä.

Tällasia kehityskohteita mulla olis itteni varalle, että en sais aina uppoutua seuraavaan ja seuraavaan projektiin. Nyt kun kerta pääsin yliopistoon ja sain asunnon, vois pikkusen hellittää otetta. Mutta ei! Nyt oon sitte ettiny sohvaa ja parvekekalusteita ihan vimmalla. Mutta löysinkin, että ei hullummin mene. Suosittelen kaikille huuto.nettiä, saan sohvan 55 eurolla ja parvekekalusteet 35:llä (mikäli kukaan ei nosta hintoja). Hieman oon tehokas! Aina yhen päivän projekteja ja lyhennän tunteja sitte yöstä.. Ottaa päähän, ku teen tällasia tempauksia! Ja seuraavana päivänä väsyttää. ;)

Voi elämä, miten uskomattoman kaunis juhannus. Ylitin itseni viettämällä yökaupalla rehellisesti sanottuna pellon ja kivien päällä. Seuraavana yönä tuli pressu, iloitkaamme siitä. :D Parhaita hetkiä juhannuksessa oli, kun Lauri pyydysti mulle kalan paljain käsin. Ja kun käytiin aamulla uimassa ihan pää sekasin auringon polttamasta teltasta. Ei vois luksuksempaa olla, ei mitenkään. Aivan parasta oli myös esiintyä, ihan mieletöntä.

Mä oon oottanu tätä kesää koko talven. Vitsi mä oon nauttinu joka sekunnista! Kesä on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Mitenkään ei pysty selittää, miten mahtavaa meillä muumeissa on. Mitenkään ei pysty kuvailemaan, miltä tuntuu käydä aamuteella Naantalin rantakahvilassa ja nukkua auringossa. Mikään koko maailmassa ei vois tehdä mua onnellisemmaksi.

Tänään oli taas japsihäät. Tällä kertaa päästään Iltalehteen, maikkarin loppukevennys meni viime viikolla. Aika nättiä, diggaan kyllä! Vitsi iän karttuessa tulee onnelliseks, kun antaa ittensä olla, mikä on. Osaaa nauraa kaksin kerroin itselleen ja vaikka omalle roolisuoritukselleen.

Mitäs muuta, oon siis tosi onnellinen. Huvittaa kerta kaikkiaan, minkälainen mie oon. Oon niin fiiliksissä kaikesta, ettei meinaa hengissä selvitä. Mutta kuten varsin hyvin muistan, oli tuossa viime marraskuun tienoilla aika synkkää vaikka koulun lopettamisen aikoihin. Vaikuttaa siltä, että kaikki on tunnetta. Mutta antaa olla, itsehän itsestäni ja elämästäni vastaan. =D

Ei pysty ymmärtää. Ihan luvattoman kaunista, on sentään keskiyö ja ulkona hehkuu kuumuus. Ei ottanu pursi mua kyytiin joen varresta. Olisin voinut aika pitkälle lähteäkin, ainakin päiväksi kahdeksi. Hurjaa, että olen onnistunut jo vuositolkulla olemaan niin kiireinen, etten ole kerinnyt purjehtimaan (kun vene kerran on). Minkäs teet.. minkäs teet millekkään, menköön etiäppäin vaan elämä.. :)

Muumit alko taas, mahtava kesä tiedossa. Aikamoista mäihää ollut, että joskus eksyin hakemaan sinne. Toi on mulle täydellisistä täydellisin työ ikinä. En vois mitenkää kuvitella parempaa ainakaan Suomen maasta. Palkkakin nousi 12 senttiä, ehkä olen saanut jo ikälisän!!

Kauniita unia enkelin kuvia!

1: Ota lähin kirja ja katso siitä sivu 18, rivi neljä.
-jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi
2: Ojenna vasen kätesi niin pitkälle kuin pystyt. Mitä kosketat ensimmäisenä?
-öljyvärejä
3: Mitä katsoit viimeksi TV:stä?
-siitä on aivan liian kauan... nyt tiedän, euroviisuja!!
4:Arvaa ilman kelloon katsomista
- 1:00
5: Katso kelloosi - mitä se näyttää?
- 0:56
6: Mitä muuta kuin tietokoneen kuulet nyt?
- auton ääniä, tuulen
7: Milloin viimeksi kävit ulkona ja mitä teit siellä?
- viisi minuuttia sitten, kävelin ja ihastelin jokirantaa
8: Missä nettisivulla kävit ennen tätä?
- hotmailissa
9: Millaiset vaatteet sinulla on ylläsi?
- 70-luvun mummon tunikasysteemi ja housut
10: Näitkö viime yönä unta?
- en muista
12: Mitä huoneesi seinillä on?
- marilynin kuvia
13: Oletko nähnyt mitään outoa viime aikoina?
- isä mitron muumikoulutuksessa
15: Minkä elokuvan näit viimeksi?
- how to lose a guy in 10 days
16: Jos tulisit multimiljonääriksi, mitä ostaisit?
- talon
. 19: Pidätkö tanssimisesta?
- koitas arvata kaks kertaa
20: Minkä nimen antaisit ensimmäiselle tyttärellesi?
- joelinda tietty.. no en nyt kyllä keksi
21: Entä ensimmäiselle pojallesi?
- hugo-peikko
22: Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?
- en tällä hetkellä, rakastan Suomea
23: Minkä kirjan luit viimeksi?
- samalta viivalta-pääsykoekirjan
28: Mitä näet katsoessasi ulos ikkunasta?
- aurajoen jokirantaa
29: Mitä sinulle tulee mieleen sanasta punainen?
- pikku myy
30: Mitä aiot tehdä tänään?
- mennä nukkumaan jos nyt uni tulis
31:Minkä ohjelman aikana itkit viimeksi?
- ei ohjelmalla niiin väliä, itkeminen onnistuu kyllä

Oon jo koko viikon herkistelly ku musta tuntuu, etten vois olla onnellisempi. Olin moikkaamassa mummua ja pappaa eilen pohjanmaalla. Ja tuntuu niin siunatulta, kun mun elämäni täyttää toistaan täydellisemmät ihmiset, kuten mun kämppikset. Huomenna kotiin, nyt on tämä vaihe lopullisesti takana. Pitäis tietokonekin jo laittaa lähtökuoppiin..

Oon miettiny kuumeisesti tätä teoriaa, jonka mukaan mä oon vahva persoona (kertoo valmennuskurssin arviointi). Tai se ollee pahin miinukseni kakkosvaiheen valintakokeessa. Oon aatellu tätä asiaa kaikilta puolilta ja tullu siihen tulokseen, että 'ärsyttävyyteni' juontuu jonkinasteisesta ylpeydestä. Ja voipi olla totta. Vaikea vain kuvitella, mistä se sitten olisi peräisin. Aika murskana mä oon ainaki historiallisesti katsoen ollut, mutta nykypäivänä sitäkin onnellisempi. Mun teorian mukaan ihminen on joko a) eheä, tai sitte b) rikki ja eheytetty. Kumpikin on hyvä, jälkimmäinen jopa parempi.. ;)

Ja tällanen juttu, mikä merkkaa mulle ihan mielettömästi, että sjoen nuortenillas ku jotai oli puhetta, et jättäkää joku juttu pois.. ni mä sit päätin jättää Jumalalle kaikellisen ylpeyden. Ja heti parissa minuutissa mä olin totaalisen nöyränä itkemässä muita ihmisiä. Mä sanoisin et tää on nättiä. Mitä nyt vietin loppulaulut vessassa ku iha hengästytti ku itkua väänsi. Kerrankin mietin muita ihmisiä oman napani sijaan. Tajus vaan, että miten monia asioita ihmiset tosi lähelläkin joutuu kantamaan.

TAIVAS KUULEE, TAIVAS NÄKEE, TAIVAS TIETÄÄ KYYNELEET.

Tulla tupsahdin tuolta Helsingin yöstä sisään kotomajaani ihanaisen eevan luokse. Kohta on tämäkin leikki takana ja lähden kotia kohti. Tavallaan harmittaa, että kaikki on ohi. Luettu on ainakin enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Jos en pääse sisään, ei se tarkoita sitä, ettenkö voisi olla tyytyväinen panokseeni. Siitä sain iloa kauhakaupalla.

Tuntuu, että kaikki soljuu eteenpäin jonkun korkeamman kautta. Saan ensinnäkin olla iloinen siitä, että talvi on ohi. Tämä talvi oli minulle erityisen pitkä ja synkkä. Alanvaihdos päällimmäisenä syynä toi mustia pilviä elämääni. Muita syitä en jaksa muistaa, eivät ne loppujen lopuksi niin merkittäviä olleetkaan.

Olin viime viikon Jyväskylässä, maailman kauneimmassa kaupungissa. ;) Olen asennoitunut elämään eri tavalla kuin ennen. Koko pienen ikäni IhMiSet, ovat olleet elämäni täytettä. Melkein kaikki asiat kulminoituivat sosiaalisiin suhteisiin. Tällä hetkellä tärkeintä on, että olen onnellinen uudessa kaupungissa enkä jaksa ottaa suurempia murheita siitä, tutustunko uusiin ihmisiin vaiko enkö tutustu.

Koskaan ennen en ole luottanut siihen näin vahvasti, että kaikki asiat järjestyvät. En mitenkään voinut luottaa, että elämä kulkisi eteenpäin jos hölläisin ohjaksia. Mutta meneehän se. :D Ja vielä parhaalla mahdollisella tavalla. Olen saanut aivan äärettömän paljon itseluottamusta viime aikoina. Pahin kritiikkini kohde valmennuskurssilla on se, että olen mahdottoman vahva persoona. Mielenkiintoista!

haudihau!
Musta alkaa jopa tuntua, etten halua tän loppuvan. Tän lukemisen! En oo nimittäin vielä koskaan elämäni aikana ollu näin fiksu. ;) Tai kyllähän mä nyt koulussa loistin, mutta tää on eri juttu. Tuntuu ihan loistavalta, mite paljo mieleen saakaan mahtumaan asioita. Ja oon aivan ihastuksissani Rousseaun teksteihin, mutta toisaalta tekis mieli repiä sivut välillä, kun puhe kääntyy lapsen manipulaatioon tai naisen asemaan. Mutta mutta tulee pitää mielessä, ettei Rousseau väheksynyt naista, se piti miestä ja naista samanarvoisena aristoteelisessä vajavuusteoreettisessä mielessä. =D Ja se raasu ei vaa keksiny naiselle muuta paikkaa ku kasvaa lasta ja miestä varten. Toisaalta, mun mielestä mies saakin olla viisaampi, ei oo mulla ainakaan mitään tarvetta päteä. Oikeastaan toivon sitä.

Alun alkujaan ihastelin Rousseaun ajatuksia lasten kasvattamisesta juuri siksi, että hän kuvailee lapsuuden vapaaksi kaikesta yhteiskunnan taholta tulevista paineista. Lasta ei tarvitse pakottaa oppimaankaan, vaan oppimisen tulisi lähteä lapsen omasta halusta. Ikään kuin lapsi toisi kirjan äidilleen, ja vaatisi äitiä kertomaan, mitä kirjaimet tarkoittavat. Aivan uskomatonta! Tavallaan peilaan tätä omaan historiaani, jolloin olen mielestäni istunut oppitunneilla väkisin ja täysin tukahdutettuna. Tämä johtuen erityisesti siitä, että tajusin vasta lukion jälkeen, että ehkä minulla oli vielä huomattavasti enemmän vaikeuksia istua hiljaa ja kuunnella kuin keskiverto-oppilaalla.

Eiköhän tällä perisuomalaisella "istu ja ole hiljaa"- kasvatusmetodilla saada aikaan enemmänkin koulukielteisyyttä kuin oppimisen iloa. Vasta nyt pääsykokeisiin lukiessa voin ensi kertaa pitkään aikaan sanoa kokevani huomattavaa oppimisen riemua! Tällä kertaa olenkin saanut muotoilla oppimisen omalla tavallani, olen laulellut mukavia pätkiä vaikeista luetteloista ja maalannut eri teorioita. Voi kerta kaikkiaan haluaisin muuttaa koko Suomen koululaitoksen!!

Mutta ensin menen nukkumaan.. :D