IRC-Galleria

Päiviä päiviä!
Mä heräsin tänä aamuna reilusti yli 12 tunnin yöunilta, taisin olla pikkusen väsyneemmän puoleinen. Suihkussa en muistanu olinko pessyt jo hiukset, ja laitoin siis luultavasti uudestaan hoitoainetta. Ei tässä mitään, mutta kasvojen kanssa kävi samalla tavalla. Siinä kohtaa alko vähä mietityttää.. Ja sitte muistin 20 min ennen koulun alkamista, että kattoppas plikkaa, ei sulla edes ole autoa käytössä!! Noo, mä suhtauduin tyynen rennosti, hyvä minä (alan vähä rentoutua).
JA näin yöllä tosi siistin unen. Tai siisti ei ollutkaan oikea sana siihen.. nyt tuli kirre, jatkan myöhemmin...

Voi että sentään eilistä.. Mä alan järjestää näitä laatubileitä joka viikko, oli sen verran hauskaa ku oli kaikki koolla. Mulle merkittee ihan hirveesti se, että mun siskot tykkää toisistaan. Nehän ei oo nähny toisiaan kuin 3 kertaa elämänsä aikana. Me kaikki kolme tanssitaan ja lauletaan, soitetaan pianoa, jokainen on kuvataiteellisesti lahjakas, ja me ollaan herkkiä ja rakastavia. :) Jatkossa on vaan pakko kutsua ihmisiä eri kerroilla, ku ei mun luo voi tulla niin paljo ihmisiä kerralla. Jokku saa kyllä ehottomasti VIP-kortin... ;)

Ens kerralla mä laitan viälä ankarammat sapuskat, mulla on vaan äyriäiset ja simpukat mielessä.. Mä jäin ihan koukkuun tähän kun aloin tottua, että mulla ei oo elämää koulun ohella. ;) Mitenkähän olis torakat?? Tulee muute halvemmaksikin ku ei oo niin montaa suuta syötettävänä. Voi suurperheen äitejä, kauheat tiskit.. (paraskin puhumaan ku ittestä sellanen tulee).

Eilen syötiin juustofondueta, ettei siihe vaan olis jääny promilleja siitä valkoviinistä, sen verran hilpeetä oli.. kyllä mä sen mielestäni höyryttelin. Hyvin toimi meiä yhteistyö, sohvalta huudettiin aina välillä keittelyohjeita ja mä heittelin hituja pataan. Sitte kokeilin sellasia kiinalaisen banaaneja, jotka grillaillaan pannulla ja niin edespäin. En osaa oikeen ottaa kantaa, mitä niille OLIS PITÄNY tehdä. Kukaan ei ainakaan huomannut mitään puutteita.. Kiinalaisessa oli vaan jotaan muuta mössöä niitte banaanien päällä, no eipä siinä mitään, oli ainakin samanNäköStä. Sit Pekka laitto parvekkeelle ulkonuotion, joopa joo ei siitäkään sen enempää. Ja kunniallisesti sai Laura, Jesse ja Pekkuli sen etanan syötyä, hyi että se saastutti jo hajullaan mun koko jääkaapin. En oo kyllä ennen etanoita syänykkään, katotaas josko ens viikolla tulis possun korvia tai friteerattu kilpikonna.

Mä oon niin sekä onnellinen että jännittynyt, että mun vattaan sattuu taas. Nyt oon menossa avoimeen yliopistoon ja ilmoittaudun siihen kasvatustieteiden approon. Miten voi yhden ihmisen elämässä tapahtua näin paljon uusia juttuja yhtä aikaa? Ei mä kyllä tykkään tästä. :) Mulla on sit nii ihqt kaverit, nyt meen viemään Lottaliinille sen puhelimen kun hupsistakeikkaa unohtu taas mun luo eilen. mutta just noi jutut Lotasta niin sulosen tekeekin..

Nyt täytyy kyllä sanoa, että en pysy itse perässä omassa elämässäni. Alan tehdä kasvatustieteiden approa ja kirjotan lyhyen matikan keväällä. Samalla olen kouluavustajana ja lähden pois vaan täältä kätilökoulusta.. HUHHUH. Kuka vois tulla mun henkilökohtaseksi ohjaajaksi? Ja tästä en tienny mitään vielä 3 päivää sitten. Vatta sattuu. Ainakaan ei tuu tylsää. Laura olen pahoillani, tulen sulkeutumaan vieläkin ankarammin kirjojeni kimppuun. Kyllä sitte ens kesänä hymyilyttää, kun OLEN PÄÄSSYT okl:ään.

Moikka kaikki ihanat ihmiset!
Oon veljen luona kylässä piiiitkän sunnuntain jälkeen. Het aamutuimaan (4 tunnin yöunien jälkeeen) nauratin sataakuntaa japanilaista muumitalossa, sitten pidin seikkailupäivän pyhäkoulussa ja jotenkin ihmeellisesti kello on nyt puoli kahdeksan. Laura ja Lotta on armottoman mahtavia. Mulla on uus taktiikka, luen aina vapiksen nuortenillan aikana ja noi häiskät tulee hakemaan mut 9ksältä. Siinä vaiheessa on pää niin täynnä sisätautioppia, että ei jaksa lukea enää sanaakaan. Jotenkin kummasti nää yöt vaan venähtää liikaa..

Mä oon niin onnellinen taas, että sattuu vattaan. On maailman suurin onni ja autuus asua yksin
ja tavata ihania ihmisiä aina välillä kun kirjoilta ehtii. Ei mee kauan kun olen harjoittelussa ja leikin ekaluokkalaisten kanssa kirkonrottaa, voi unelma. =) Katotaan, mitä elämä tuo opintojen suhteen, mutta tällä hetkellä on kovinkin vahvasti mielessä nuo pikku lapsukaiset. moikkelismoi!!

Mulla sattuu vatsalihakset ku on nauranu niin paljon. Ei taida sittenkään mun fyysisen kunnon laita olla kovin häävi. Tässä tulee vitsejä viikonlopulta:

1. Joel heitti mun 50 euroa kolikoina jonnekki Wärtsilän tehtaan aitojen sisäpuolelle. Pojat ei jaksanu oottaa pissahätäänsä viiden aikaan yöllä ees ylös asti vaan ankaran miesmäisesti menivät jonnekki talon taakse ja siitä se poika sitten päätti tyhjentää mun kolikkolippaan mettään. Painottaaksemme miessukupuolen lepsua suhtautumista rahaan, ei jaksanut herra edes sen vertaa, että olisi kerännyt ne kaikki kolikot sieltä talteen. Eipä niitä tänään siellä enää ollut..

2. Mä en Oikeesti enää ymmärrä näitä pikkupoikia. Älkää kysykö mistä ne sai hevosraipan.. siinä sitä sitte otettiin skabaa koko ilta kuka kuolee ensimmäisenä eikä enää pysty ottamaan lyöntejä vastaan. Valehtelematta satoja kertoja raippa viuhui, mitähän ihmettä naapureilla liikku mielessä.. Lapsethan ovat terveitä kun leikkivät. Ja kuinka moni pystyy istumaan vielä seuraavana päivänä?

3. Tietokone on ihmeellinen kapistus. Sieltä voi muun muassa katsoa suomalaisen mammapappa- diskotanssin peruskurssin. Ei oo totta!! Oli kyllä aika hauskaa vetää jalat solmussa Ketojien työhuoneessa jammia vattan täydeltä.

4. Äkkiä meitä kaikkia kunniallisia kristittyjä alko huvittaa mennä johki kulmakuppilaan, kun ei enää ollut niin myöhään mitään ekstriimimpääkään tiedossa. Otettiin siellä oikeen ankara jääpalasota jopa siihen pisteeseen asti, että vastapäätä istuneet mammaraiset uhkas baarimikolle soittavansa poliisit.. kiähkiäh.

5. Kuinka monta poikaa mahtuu 120cm leveään sänkyyn? No ei ainakaan Samuel. Laitettiin kaikkein huonoiten käyttäytynyt ja kaikkein matalimmat jutut heittänyt nukkumaan parveketuoli-pehmusteisiin. (reilukerho)

6. Lauri OSAA leipoa kakkua.

Hyvää viikkoa kaikille teille helmeille helmeille helmille! Voiku Ammin ja Suskin vauvat syntyis jo.

Tänään oli sadepäivä ja istun koneella tekemässä koulujuttuja. Kerrankin tuntuu siltä, että viikonloppu ei lopu ennen kuin alkoikaan.. Olin perjantaina muumikeikalla, eikä pomo uskonut, että mä olin oikeesti rikki, kun ei ollut ollut töitä kuukauteen. Sitte kävin kylässä mun kummipojan luona. Voi että, ku viihdyn hyvin perheellisten kanssa, Jessekin oli käyny Juhan kanssa lenkillä niin me käydään sitte Marian kanssa Elixiassa.. :) Illalla ajoin koko elämäni hienointa autoa, BMW Z3:sta, ei ollut yhtään huonompi. Ennen en osannut missään tapauksessa edes kaivata mitään hienoa autoa, mutta jollakin tavalla toi auto kosketti mun sielua.

Lauantaina rempattiin seurakunnan lastenhuone ja keittiö ym, oli aivan tosi kivaa maalata maisemia seiniin!! En lukenut koko päivänä sivun sivua, mutta tärkeimmät asiat ensin.. Illalla olin Lauran kanssa ajelemassa, luultiin menneemme nuorteniltaan, mutta se olikin Israel-kokous. Siellä sitten istuttiin ku ei millään viitteny poieskaa lähtiä.. =) Löydettiin sitte vielä hyvät kemut, mä jäin pidemmäksi aikaa ja (arvatkaa vaan) nukahdin sohvalle pikkutunneilla. Mitä mulle on tapahtunut, apua? Laura on aivan kertakaikkisen käsittämättömän huippuseuralainen, voi huh huh. Mitä ihmettä sitte tapahtuu ku meistä jompi kumpi alkaa seurustella. Lotan kanssa onkin jo peli menetetty..

Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että onnellinen saa olla, että noin upeitten ihmisten kanssa saa olla ku meiä srk:laiset. Nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa, että en kaipaa ruotsista tai livets ordista enää mitään. Siellä hukku massaan, eikä siellä ollut autoa. Kyllä se ottikin kauan, ihan puolitoista vuotta palata maan pinnalle, mutta nyt olen taas supisuomalainen ja äärettömän onnellinen siitä!

Iltaa!
Oon Pulssissa yötöissä, en voi kuin ihmetellä tämän paikan sosiaalisia suhteita, asiakaspalvelua ja kaikkea mahdollista. Kyllä tästä maksais kevyesti suuretkin summat, kyllä täällä sen verran hyvää hoitoa saa. Harmi vain, kun ei ole kerrassaan mitään tekemistä. Täällä potilaatkin ovat ILO. Menen kohta nukkumaan, kirjoittelen vaan koulutöitä. Juttelin hoitajan kanssa, ja tuntuu taas päätökset ja opiskeluvalinnat jollain tavalla selkeämmltä. Ei auta itkeä, kyllä sitä ehtii vaikka mitä tässä elämässä. Aion nyt kuitenkin hakea OKL:ään, se on varma. Muusta en osaa sanoa, koulussakin tuppaan viihtymään entistä paremmin..

Pikkusen tuli taas mieleen kuinka helmiä siskoja mulla on. Ja veljiä kans kolmin kappalein, mut hei broidit kyllä te tajuutte, että tytöt juttelee tyttöjen juttuja. Mä en koskaan tuu unohtamaan kun Soinin mökillä näin painajaisen, josta ei voi edes puhua. Itkin toista tuntia, enkä meinannut millään uskoa, että teillä on kaikki kunnossa, teki niin kovasti mieli soittaa. Ei oo kyllä ollu pää ja silmät niin kipeät ikinä. Miten te jaksatte, ku mä oon niin usein niin vaikealla tuulella? Ei sitä muut kuin oma perhe tiedäkään, ei sitä muille jaksa kiukutellla.

Ai että ku oma koti on jo oma turva. Sinne ei tuu kukaan kiusaamaan.. heh. Oon kyllä pitäny ankaraa siivousta siellä, siivoaminen on kaikkein kivointa silloin (toisin sanoen aina) ku olis koulujuttuja, joita ei enää jaksa tehä, mutta ei silti viitti käyttää aikaa epähyödyllisesti. Jos Laura ei kiskois mua ulos, en luultavasti lähtis minnekään koskaan. Eilenkin lauantai-iltana ei olis tullu mieleenkään lähteä minnekään. En olis ikinä uskonu, että tämmönen bilehile (ymmärtäkää miten tahdotte) haluais istua kotona ja kuurata suihkun kaakeleita hammasharjalla. Kyllä on asiat kummalliseksi menneet. Mä luulin, että rauhottuminen tapahtuu jotenkin pakosta, että on vaan pakko lopettaa nuoruus seinään, mutta ei. Se käviki ittestään ajan kanssa, ja TODELLA kivuttomasti. Elkää ny pelätkö, että mä kalkkiudun kaakeleihini, pois se minusta. Tää on vaan kiva kotivaihe. =D Hyvää yötä kaikille rakkaille!!

Taas kotona, jo toista iltaa putkeen ei kerta kaikkiaan. Pakko oli saaha velvollisuuet alta pois, kyllä tää tästä, kolmatta tuntia laiton lähteitä taas yhteen työhön.. Mikäs täällä ollessa, kaapit täynnä ja voi ottaa kaikkea tarpeellista mukaan, mitä mamma tuputtaa. Viime kertanen wursti tuli kyllä paluupostissa takaisin.

Eipä ole monet mua yhdessä päivässä ircistä löytäneetkään.. Tulee ihan vanha olo, kun ei mesekään piippaa. No nyt on sitten aika alkaa viihtyä kotitöiden ääressä.. Niin siinä on kieltämättä käynytkin, oon varmaan joka päivä kuurannut uudestaan joka kraanan ja jopa seinäkaakelit, ku se on kivaa. Voi yhden kerran, mitä mulle oikeen on tapahtumassa. Pyykkikonekin pyörii joka päivä ja oikeen etin löytyiskö jotain pestävää. Tää on erittäin hassua, mutta kotona ei käytetty huuhteluainetta ja pyykit tuoksu ihan keittiörätille, ni nyt on menny orkideantuoksuja koneeseen pullokaupalla. Halvat on huvit.

Mua ihan ihmetyttää ku mulla ei oo mitään tekemistä ensimmäistä kertaa koko syyskuuhun ens lauantaina. Mitä silloin voi tehdä? Antakaapas hyviä ehdotuksia. (siis töihin meen yöksi, mutta siellä saa nukkua yli 6 tuntia, ja palkka senkun juoksee.)
Rosa! kenties paras ikinä ku näin et sä olit liittyny isosisko on mun sankari- yhteisöön. elämäni tarkoitus on saavutettu tänä yönä, nyt ei voi enää paremmaksi mennä

haasteenotto

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (he valitsevat omat 5). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


1. opiskelen ulkoa muumi- vuorosanoja, kuuntelen muumiäänikirjoja ja eläydyn aktiivisesti muumifilosofiaan myös kauden ulkopuolella

2. letitän tunneilla kavereitteni hiuksia keskittymiskyvyn parantamiseksi

3. en voi mennä nukkumaan, jos pikkuhousut ja toppi ovat eri väriset ja saatan järjestää hartaasti koko vaatekaapin sateenkaariväri- järjestelmään sekä voin pahoin kun meidän alakerran matto on niin ruma, mieluummin kiertäisin ulkokautta entiseen huoneeseeni

4. nukun joskus päiväunia kylmässä ja pimeässä saunassa

5. viihdytän itseäni mielikuvitustarinoillani ja leikin nukkekodin nukeilla. jos en löydä sopivia lapsia leikkikavereiksi, voin leikkiä ihan yksinkin

Haastan:

1. lauranitto
2. ammmi
3. en mä muista muita vielä
4. ---
5. ---

Moikkamoi koko maailma!!
Nyt minusta on tullut irccikansalainen. Otin neuvoja nuoremmilta (viisaammilta ja kokeneemmilta) sisaruksiltani. Ilmoittautukaa kaikki tutut mä en löydä ketään.. No eipä täällä kerkiä ettimäänkään, ku on tuo koulu ihan lievästi sanoen ahdistellut viime aikoina. Nytkin aloitan tässä kymmenen aikaan viimeisen esseen, kyllä se valmistuu ennen aamua. Mitäs muuta, kaikille jotka ei tiedä, olen muuttanut erikoisen onnellisesti kenties maailmankaikkeuden hienoimpaan saunalliseen ja parvekkeelliseen yksiöön Suomen kauneimman (?) kaupungin mitä suloisimman tuoksuisen joen viereen sopivan kävelymatkan päähän kuntosalista ja ihanista lattareista. Olisin varmaan joutunut suljetulle osastolle, jos olisin kauemmin kotona asustellut. =) Ruotsin jälkeen siellä tuli asuttua vielä vaiherikas vuosi. Seurassa ei ollut mitään vikaa, seinänaapurina oli ihana sisko, muut seikat vain aiheuttivat kohtuullista ahdistusta.

Ja kaikille kauhuksi, en osaa päättää, mikä musta tulee isona. Äiti kantaa jotain "taiteellinen johtaja"- lappuja kotiin, kiikuttaa musikaalikursseja.. (hei tää on vaan sataviiskymppiä!!), luonnehtii kaikkien muiden ammattien ihania saloja. Viihdyn kätilöpuolella paremmin ja paremmin, vastaan tulevat pikkuvauvat saavat itkemään, mutta ei silti osaa päättää. Opettajalla on sentään kesälomat!! Ja muumina on joka päivä juhlaa. Pulssissakin voisi hengailla mummojen kanssa vaikka hamaan loppuun.. nooo, kyllä sitä voi hankkia pari kolmekin ammattia. Hyvää yötä!!