IRC-Galleria

Tänään sain ihan oikeen ihonpuhistus-sarjan, biothermin puhistusainetta Heidiltä synttärilahjaksi, vaikka oli jo aiemmin antanut sen hiusvärinkin, kiitoksia hänelle. :)
Tänään oli koulua, oli ahistava äikän tunti, taas kirjoitusta, ja minähän en pidä ahtaasti määritellyistä aiheista, joita lukio tarjoaa. Sainpahan sit aikaseksi A4:n molemmin puolin tekstiä täyteen, joka oli jo melko paljolti, kun en vielä tehnyt kappalejakoa tms... Pitää sit editoida sitä lisää illalla konseptille huomiseksi palautettavaksi.
Sit mä keksin tänään... Mä en ala sitä ranskaa lukemaan, että ärsytti viime yönä lukee kolme tuntii jotain vanhaa tekstiä, josta ei opi kuin pari sanaa... Voisinpa sitten pyytää siitä saksasta että teen kakkoskurssin korottamiseen aineita, koska minulla ei ole nyt aikaa lukea mihinkään ylimääräiseen kokeeseen, lottopottina tulisi 3kurssia, joten jäisi enää 2 hankittavaksi, jotka voisin hoitaa historian tenttimällä ja menemällä soveltavienviikolle, tadaa! Pelastukseni, täältä tullaan valkolakki. Kuhan nyt eka Niipolle pääsis juttelee tuosta järjestelystä että käykö se.
Sit tänään sain ne kirjotusaikataulut, ja kiva, mul on sitten Lieksassa olo aikaa puolikuukautta, tosi tosi hauskaa... No, loppukevään sitten vietän täysin rakkaani kanssa, mut sit tulis se soveltavienviikko, pakko saaha nyt kaikki kasaan mahollisimman nopeeta että saan paljon vapaa-aikaa täksi kevääksi, en halua olla erossa hänestä enää tai alan itkemään joka päivä. Pitää keksiä vielä joku käymätön kurssi josta pääsee läpi lukematta, niin enköhän minä selviä. Vapuksi valmista, mun tavote tosin kirjotuksiin valmista :D Tiukkaa tekee, mut pakko nousta ylös tästä opiskelijan paskasta, elämä tulee, ja minä ja mieheni elämme onnellisina yhdessä koko loppuelämämme, Blessed be.

En äänestänyt, olen huono kansalainen... Ääneni vaikuttaa kaikkeen ja poliitikot ovat maailman keskipiste, piste. :) Elikkä toisin sanoen menin missamaan eka äänestykseni, muttei tunnu haittaavan minua yhtä paljon kuin muita. Ensi kerralla jos en äänestä niin pitää sit sanoo et on äänestänyt niin sitten oon taas hyvä ihminen maailmankaikkeudelle.

Ja mitäs tästä päivästä voisimmekaan todeta? Herätessä sama vanha kaava, miestä suuri ikävä, ajatukset hänessä, lamaantunutta katon tuijotusta, jonka tällä kertaa keskeytti puhelinsoitto, jossa Heidi pyysi minut kylään pitämään seuraa & valmistelemaan kaapuni loppuun kun halusin sitä vielä hieman editoida mahtipontisemman näköiseksi entisestä kylpytakkilookistaan penkkareita varten. Kaavustani tuli hieno ja olen harkinnut erittäin paljon uusintoihin lukemista, tosi kiva tosin mennä uusimaan kielikokeita kielistä joita et ole lukenut hyvin hyvin pitkään aikaan, eli saksa ja ranska, jotakin eka luokan muistoja, luovutuksia... Mutta pakkohan nuo on läpästä että saapi ne helevetin kurssimäärät tasaan... Ei kyllä innostaisi enää yhtään koulussa olla tai opiskella yhtään enempää, alkaa jo niin ottaa päähän toistuvat äikänopen pinttyneet aliarvioimiset, jotka perustuvat pelkästään mielikuviin sinusta persoonana, sekä kauheat määrät läksyjä joita ei tule tehtyä, jos ei lasketa aineita ja esitelmiä...

Mutta elämähän on aina joskus näin pirteää, kuten me kaikki voimme todeta :)

Mutta positiiviseempaan suuntaan puheissa voin todeta rakastavani miestäni ja suunnittelevani tulevaisuuttamme koko ajan entistä enemmän, jopa aivan omituisiampiakin asioita, mutta eiköhän noita vähitellen pääse toteuttamaan kunhan tämän koulun nyt kunnialla pääsee loppuun, ihana olet lukio, minä tulen sisääsi taas huomenna, todella todella intohimoisesti sisältösi katsastan, oksennan päällesi ja paskat haistatan, senkin pissipää, joka pidät minua erossa miehestäni.

Ja taustalla soikoon Bulanovan eukko, pitkästä aikaa, ruskapuska rules!

Anteeksi, anteeksi, rakkaani, että olen tyhmä ja kärsimätön, anteeksi etten osaa puhua oikeilla sanoilla, anteeksi että tahtomattani sua varmasti loukkasin, muttet sitä sanonut, jos tosissasi anteeksi annoit minulle, tosissaan se oloani helpottaa, ehkä ensi yön nukun ilman syylisyyttä...

Ihmisen ylle syylisyys lankeaa,
rakkauttaan ei saa kadottaa,
vaikka olisit tyhmä ja kärsimätön,
sua hän vain odottaa,
ikuisessa yössä te yhdessä valvotte,
käsi kädessä, yhdessä suuteloitte.
Se päivä vielä koittaa,
se päivä vielä saapuu,
yhdessä te kuljette ainiaan,
ette enää herää aamuun ankeaan.

Tänään oli tosi ihana lähtö kouluun, loskaa ja tiet täyttä roskaa, auto kaartaa jo ensimmäisellä käännöksellä, se aiheuta ei lain tuskaa... No ajoitsevarmuus kyllä kasvo kun noilla renkailla olen tänään selvinnyt luistella... Tosi nätti oli kun kävin hakemassa Niinan ja Miqsun kouluun niin autoni päätti upota siihen pihaan kiinni mut aika nopeesti saatiinkin autoni ulos lumen syövereistä;) Tai pikemminkin loskan, ah, niin talviset nastarenkaani...
Mitä tänään koulussa on tapahtunut? Ei mitään uutta, tuntuu tyhjältä ja ärsyttävältä, ei jaksas istua tunnilla passiivisena kuulijana, mie tahdon tehdä jotain että virkistyisin.
Tosin äikäntunnilla tuli nenen kaa sovittuu et me syödään kaikkee mahdollista nyt ens kuun aikana ennen kuin poistun kaupungista... Lupasin hankkia meille heinäsirkkoja paistettavaksi, tai sit jos niiltä vaan moukarois ne päät irti. :P Ja sit me tehdään taas gourmetillallinen sokkoaineksista, ihanaa... Kummiskin jotain mätää kalaa lakritsipedillä ja ruokajuomana kilinpallin tiiviste hikeä, nam nam. :)
Ihmettelen yhä että miksi "huumaavaa" salviaa ei myydä suomessa, koska sen toksiinipitoisuus keholle on olematon, eikä sitä voi verrata mariin, koska se ei aiheuta mitään bileainefiiliksiä, sen avulla pystyy työskentelemään shamanistisesti, saamaan helpommin visioita, että sen puoleen ois ihan kiva kokeilla vaikka ruotsin matkalla tuota. Eihän salviaa voisi laskea huumeeksi myöskään siksi että se ei aiheuta riippuvuutta?
Tulin myös webbimeseen tänne salaiseen luolaani, jossa vietän aikaani kun atk-luokka on varattu... Buahaahahhaaa... Kukaan ei tiedä minne katoan aina tällä vaparilla ja ilmestyn taas käytäville yhtäkkiä. Seinän sisälle itseni olen noitunut ;) Mutta pää asiaan... Webbimesessä on hiljaista elämää, siellä ei kuulu tuttuja ääniä, ei yhtikäs mitään, kaipa kaikki muut ovat sitten viettämässä levollista elämää, etenkin täynnä ELÄMÄÄ, kun minä yritän taas keksiä kuinka selviäisin tämän tunnin läpi.
Kiittäkää kukkaruohoa, kiittäkää armollista jumalaa ja jumalatarta, siitä että tänne luolaani olen kadonnut, ikuisiksi ajoiksi, ruahahahahahaa!
Ja huomaa taas että olen väsynyt...

Öitä! :) JA MUISTAKAA SYÖDÄ HEINÄSIRKKOJA kuten osama nakkikeittoa, nam nam....

Siis Daaa... Siis niiq tosi impossible, nyt mä oon niiq jumala hei, niiq daa 19,02-v! Siis niin kypsä et voisin tehä ihan mitä haluun, mä oon aikuinen hei... Ja sitä odotellessa voimme vai todeta että ei, eihän minusta tule ikinä noin kypsää mitä edeltävästä tekstistä voisi lukiessa päätellä... Oikeastaan tunnen itseni tänään viisi vuotiaan tasoiseksi.
Miksikö? Koska olen kovassa kiintymys-suhteessa, kuin pikkulapsi, ajatukset vain yhdessä, toiveet vain yhdessä, ei halua sosialisoida ystävien kanssa, synkkyyttä toisen puuttuessa läheltä, pelottavaa etenkin tuo mielialan laskeminen, koska ei tilapäinen näkemättömyys kenenkään ihmisen kanssa aiemmin ole saanut aikaan näin pahaa oloa mitä nyt koen.
Mistäs tämä sitten johtuu? En tiedä, mutta mistäs minä ikinä olisinkaan tietänyt mitään.
Sain juuri oppia kauhean sanahaun kanssa uutta ruotsin sanastoa, voi kun hauskaa... Sekin loppuu nyt tän jakson lopussa ja kirjotuksistakin tuli se riittävä B, että elämä alkakoon...
(Jag är illa till mods att) Enkä todellakaan ole pahoillani että ruotsi loppuu, halleluja!
Ja minusta piti tulla ruotsin ope kunnes eräs Ojala opetti ekaluokan ruotsia, ihanaa...
Mie tahdon nyt kuntoilemaan

Pääni taltalla niin lyöty, opiskelusta kadonnut motivaatio, hyöty.
Miksi minä täällä istuisin, kurkkusuorana ensi tunnin vain kiljuisin.
On oppitunti tää vaikea, mieleni miehen perään niin haikea,
suuri oli tämä luokka ja sen tila, ehkä elämä onkin pila.
Mieheni mieheni, miksen sua näe, ei tässä mun sanailut vain päde.
Sua kaipaan ja ikävöin, kattiloitani kotona täysiä löin.
Kouluruuan niin kelmeän ja puutteellisen kauheuksissani söin,
kiloja niistä ei saisi edes sadoin vöin.

Kaunis kaunis on elämä, kesäni niin vihreä, mistä sitä tietäisinkään, mitä silloin kirjoitinkaan. Kirjoitan vain yhteen pötköön kaiken tämän, miettimättä lauseitani, tai edes vajaita aatteitani. Millainen on taso ihmisen tajunnan, mistä syntyy pinta, se kauhea ajatuksenvirta? Miksen vain pysty ajattelua lopettamaan, mieltäni rauhoittumaan opettamaan?
On elämä tässä mulle koppava, opettajan kaareva nenä niin karmea, elämäni mihin mut veit, miksi elämästäni työtä teit? Tänään ostaisinko merilevää odottamaan, miehelleni sushia voisin valmistaa? Ehkä ostan tänään salviaa, kauheaa yrttiä, niin katalaa, jotta voisin nähdä huoneistoni kattoa niin matalaa tai selvitä koulupäivän lyhyen ottaen askelta hataraa.

Miksi leka minuun iski, missä oli koirasi piski, nurkassa se vain sohvallesi pissi, tassussansa vain pihvi, ei tämä riimittely ole vitsi. Mistä syntyi koiramaisen katala elämä, istuallaan niin hirveän leveä.
Miksi tämä vapaatunti ei lopu koskaan, mieltäni se kalvaa, nussii mua vaan korvaan. Tahdon nyt äkkiä vain kaksoistunnille, sieltä sitten autolle.
Autolla ajaisin keskustaa kohti, kaapua sovitan ja yrttejä kovetan. Elämä mut tähän loi, päässäni sama biisi aina vain soi.

Pois, pois, tahdon mennä nyt, muttei silti äitis täältä lähtenyt, elämän kevät, kauneus, homous, hetero, biseksuaali, muovikelmu vehreä, tekokalvo, elämän lasi, missä sinä yksin kukut, rannikoilla vain miesten alle hukut.
Nukut nukut, pienokainen, elämää et ole vielä kokenut, elämääsi miestäsi vain kaipailet, teillä tuntemattomilla astelet. Kirjoitat vain täyttä kakkaa, eihän tästä saa ees kermalakkaa. Ketä kiinnostaa sun tekstisi näin pitkä, niin kelmeästi ja hatarasti kirjoitettu mistä?
Miksi sinä teit tämän, miksi olisit jättänyt tekemättä? Elämän mysteeri olet myös sinä, sinua en tajua mieleni, olet outo mulle, miksi ajattelet tämän kaiken yhtä aikaa, mua hallitset.
Nyt pakko on mun lopettaa, aivojani elämään ja toimimaan opettaa.
Jos joku tämän oikeasti loppuun asti jaksoi lukea, laita komtsuu, voin silloin olla sulle kovaa homtsuu.

See ya!

Sinut kaukaa jo näin,
Sinut kohtasin,
pääni sumeni, sinusta huumaannuin,
suorastaan loppuelämäkseni vain hullaannuin.
Sinua tahdon rakastaa kautta maan,
rakastan sinua kautta maan.
Tahdon sinulle hellyyttä vain osoittaa,
suurta rohkeutta välillämme vain kohottaa.
Onnellisena sinut elämääni sain,
niin kauan sinua jo tuolta jostain hain.
On tämä runo epävireä, ei ole sen rakenne kovin kiinteä,
silti sinua himoitsen ja rakastan, ehkä jonain päivänä kesämansikat kanssasi pakastan.

Muistan vielä sen helmeilevän päivän, kun astuin ulos luolasta,
silloin tahdoin sanoa sen, on kaikki tämä vain likaista.
Likainen syntikasa, menneisyys tuskaa, parempaa näköä ei voi havaita,
ei menneisyyttä tahdo kaivata.
Mistä sinä minut synnytit, kuinka toisemme näin saavutit?
Mikä oli elämämme tarkoitus, mistä johtui hintasi arvoitus?
Ei valheita maailmaan saa nostaa,
ei kukaan enää halua sinua ostaa.
Olet jo loppuun kulunut luuska,
kaamea, haluton nuuska.
Loppui siihen päivät kirotut,
elämän tahdot himotut.

HOLA HOMO! QUE TAL?

Yksin pimeässä valitan,
katson arkaa kuutamoa,
tunnen kuinka veri minussa pulppuaa,
mieleni tuulessa hulmuaa.
En muista milloin näin viimeksi valon,
siitä on jo liian kauan aikaa kulunut, sanon,
tahtoisin niin nähdä silmiesi kaihoisan palon,
tuntea sinut lähelläni,
helliä sinua kädelläni.
Voi miksi rakas luotasi mun täytyy lentää,
näitä paskapeltoja päivästä päivään kyntää,
istun yksin pimeässä,
haaveilen metsässä pimeässä,
sinua kaipaan ja ajattelen,
en voi murheellisena tottua mä ajatukseen

Näin unta rakkaastani, me ostimme perunaa, ostimme paljon, paljon perunaa jääkaappiimme, suunnittelimme tekevämme jotain keittoa perunoista ja nakeista, mutta kaikki keskeytyi siihen kun menimme sängylle, jossa aloimme hyväilemään toisiamme, herätessä aloin tuntea lämpöä ja kiinteyttä ympärilläni, aivan kuin olisimme kietoutuneet yhteen, mutta kun aivoni saivat täyden toiminnan ja silmäni räpsähti auki, kukaan ei ollut minun käsieni välissä, en voinut suudella rakastettuani ja se aiheutti minussa turhautuneisuutta, meinasin juosta eteiseen hakemaan lompakkoani, jotta voisin katsella edes hänen kuvaansa ja ottaa heräämisen uusiksi.
Päädyin kuitenkin ajatukseen, että se olisi turhaa, eikä lievittäisi oloa, joten kiskoin itseni raa´asti sängystä ylös ja menin suihkuun, lähdin ajamaan autolla ja meinasipa tuo auto vähän hallinnasta männäkkin kun niin liukas keli on ja nastat on ihan vitun lytyssä. Perille saavuttuani istuuduin suoraan koneelle ja aloin juttelemaan miun pikkuisen kanssa, toivoen että huomen aamuna uneni voisi tulla todeksi, muuten sekoan, koska nämä ajatukset vainoavat minua koko ajan...

Rakas, ikävöin sinua