IRC-Galleria

Älä ajattele mitä kirjoitat vaan kirjoita heti se mikä ensimmäinen tulee mieleen kustakin kirjaimesta! Se voi olla mikä vaan.

A: Asa
B: Banaani
C: C-kasetti
D: Duuri
E: Elastinen >> Tänään<3
F: Fintelligens >> Tänään<3
G: Graham << Öö.. Se leipä! :D
H: Hajuvesi
I: Iso H >> Tänään<3
J: Jussi
K: Kapasiteettiyksikkö
L: Leipä
M: Masa
N: Nainen
O: Orpo
P: Pokeri
Q: Qstock << En tiedä miten se kirjotetaan :o :D
R: Rähinä Rec.
S: Serveri
T: Tulitikku
U: Uniikki
V: Valuutta
W: Winter Break << Tänään<3
X: X-kromosomi << ?! :'D
Y: Ylityö
Z: Zurg
Ã…: Ã…ke
Ä: Äiti
Ö: Örkki

_ArkiPäivänVaras_

_ArkiPäivänVaras_

TEHTÄVÄNANTO: Vastaan alla oleviin kysymyksiin. Tämän jälkeen valitsen seuraavat kolme ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (Vastaamaan samoihin kysymyksiin perässä omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä merkinnästä.

- Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi: Yötoppi- ja bokserit
- Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi: En
- Lempieläin: Koira
- Kuka on paras ystäväsi: Ei oo vaan yhtä
- Kenelle soitit viimeksi: Iskä
- Oletko koskaan hakannut ketään: En
- Vietätkö paljon aikaa internetissä: Joo
- Oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut: Väliltä

- Onko sinulla sosiaalista elämää: Aika niukasti
- Asutko vielä vanhempiesi luona: No en virallisesti, mutta epävirallisesti joo
- Jos et, kuinka vanhana muutit pois: 18

- Luotatko helposti ihmisiin: En
- Oletko koskaan valehdellut parhaalle ystävällesi: Öö.. Joskus pienenä
- Onko sinulla salaisuuksia jotka saattaisivat järkyttää muita ihmisiä: Ei taida olla

- Pidätkö tanssimisesta: Joo
- Oletko koskaan käynyt ulkomailla: En
- Haluatko lähteä kotikaupungistasi: Joo
- Oletko hemmoteltu: En tai no tavallaan vähän
- Juotko paljon vettä: En läheskään tarpeeks
- Juotko paljon muuta: Joo, liikaakin

- Mitä hammastahnaa käytät: Pepsodent täl hetkel
- Onko sinulla kännykkää: On
- Jos on, niin minkä merkkinen: Siemens<3 Tykkään siitä vanhuksesta<3

- Ketä ihmistä/keitä ihmisiä arvostat: Perhe, ystävät, sukulaiset, RR-posse
- Onko sinulla rusketusta: Ei täl hetkel
- Ärsyynnytkö helposti: Kyl mä joo
- Oletko koskaan karannut: Skidinä
- Haaveiletko paljon: Joo
- Onko sinulla paljon exiä: Ei
- Höpötätkö paljon?: Riippuu tilanteesta
- Millaisen tatuoinnin haluaisit: Semmosen Ärrän, jonka molemmila puolilla on kaks tähteä. Ja kuvan väritys ois mustavalkonen
- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus?: En muista :o Varmaan joku mitä Mata sano :>
- Onnennumerosi: 8
- Lempiväri: Musta, valkonen, sininen
- Kuvaile itseäsi: Hoppari, luotettava, hyvä kuuntelija, huumorintajuinen ja muutenki varmaan ihan jees
- Poltatko: En
- Juotko: Joo
- Jos värjäisit hiuksesi, niin tapahtuisi mitä? Öö.. Täh? Sitten niillä ois uusi väri...?

- Voisitko seurustella itseäsi nuoremman kanssa: Ehkä muutaman vuoden päästä
- Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: Joo
- Onko sinulla ollut koskaan syömishäiriö(i)tä: Ei

- Kuinka monta kertaa annat puhelimen soida ennen kuin vastaat siihen: Riippuu, usein vastaan melkeen heti
- Näytätkö enemmän isältäsi vai äidiltäsi: En tiiä
- Itketkö paljon: En nykyään
- Jos sinun täytyisi luopua yhdestä elimestä, minkä valitsisit: Toinen munuainen, vähentyis se kusikin sieltä päästä ;)
- Mitä lausetta käytät eniten puhelimessa puhuessasi: Varmaan "ai" tai "mm" :'D
- Oletko romanttinen: Oon mä
- Milloin oksensit viimeksi: Viime pääsiäisen aikaan kai
- Pidätkö enemmän blondeista vai bruneteista: Molemmista

- Minkä väriset alusvaatteet sinulla on tällä hetkellä: Ööö. Vaaleensiniset kai
- Miten olet sisustanut asuntosi: Ei ole asuntoa mitä sisustaa
- Kengännumerosi: 38-39

- Kuinka pitkä olet: Joku 166
- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: Odottava
- Milloin viimeksi olit juhlissa: Vuos sitten varmaan
- Mitä sinulla on päälläsi nukkuessasi: Toppi ja bokserit
- Onko sinusta liikkunut huhuja: On varmasti

Ja en haasta ketään, tehköön kuka haluaa/jaksaa :>

_ArkiPäivänVaras_

Mul oli tajun tylsää ilman nettiä. Nyt, ku annoin itelleni luvan lopettaa lakon, niin on vielä tylsempää!
Joten, ehkä mä vaan vähennän radikaalisti internetin käyttöä ja etsin itsestäni jotain uusia puolia tai jotain sinne päin. Kuiteski jotain kliseistä. Otan aikaa itelleni ja silleen tolleen.

Kohta<3<3 Ollu jo niin kauhee ikävä, että nyt on taas ihana nähä niitäki jätkiä<3
Joten, nyt levyn kuunteluun ja sitä rataa siihen päivään päin.

_ArkiPäivänVaras_

ArkiPäivänVaras

Sinulle on 106 uutta kommenttia!

Olin eka, että watta?!
Kiitos Mata<3<pusu>

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Sara kävi, oli hetken ja jatkaa lakkoaan ainakin huomiseen (torstai)

Tästä illasta alkaa viikon mittainen internet-lakko. Ei meseä, Galleriaa tai Facebookia. Joten, jos mun tahdonvoima on riittävä, niin näemme viikon kuluttua klo. 23.00.

Mata, tulee eniten ikävä<3
Luv ya Bella<3


_ArkiPäivänVaras_

1. Kuka/mikä olen sinulle?
2. Mitä merkitsen sinulle?
3. Missä tapasimme?
4. Mikä minussa herätti mielenkiintosi?
5. Halaisitko minua, jos saisit siihen tilaisuuden?
6. Jos lähtisin, jäisitkö kaipaamaan?
7. Mikä sinun mielestäsi on parhain puoleni? Miksi?
8. Voisitko kuvitella elämääsi ilman minua? Haluaisitko?
9. Onko mitään sellaista mitä haluaisit sanoa minulle, muttet jostain syystä ole pystynyt?
10. Löydynkö puhelimestasi? Jos, niin millä nimellä olen?

Vastattuasi kopioi itsellesi, jotta pääsen tekemään saman sinulle!

_ArkiPäivänVaras_

Tyttö menee nukkumaan ja toivoo, ettei herää taas siihen, kun vanhemmat tulevat kotiin. - Tuutte sit oikeesti hiljaa kotiin, nuorempi sisko vannottaa vanhempia. Vanhemmat lupaavat, niin kuin aina. Tyttö pudistelee päätään, sulkee silmänsä ja rukoilee, että vanhemmat osaisivat olla ihmisiksi eivätkä baarista tultuaan taas tappelisi. Tytön kaksi pienempää sisarusta nukkuvat samassa huoneessa tytön kanssa. On lohduttavampaa kuunnella sitä tappelua, kun on muitakin samassa huoneessa. Etenkin tytön pikkusiskoa nuorempi pikkusisarus on saanut ikuisia traumoja, hän ei ole nähnyt millaisia vanhemmat olivat ennen alkoholia. Pikkusisarus oli vanhempien aloittaessa vielä niin pieni. Nyt he kaikki kolme yrittävät nukkua. Toistakymmentä vuotta eläneen tytön pitäisi olla pienempien turva, pitää huolta ja lohdutella, kun tappelu taas yöllä alkaisi. Mutta ei tyttö kykene siihen, hän haluaisi vain sulkea korvansa kaikelta mitä tulee taas kuulemaan. Hän tuntee itsensä avuttomaksi, heikoksi pikkutytöksi. Tyttö toivoo vain, että nukahtaisi ennen kuin vanhemmat palaavat eikä heräisi siihen meteliin, johon hän on jo niin monta vuotta herännyt.

On hauska katsoa kuinka äiti meikkaa itseään illalla. Pienin sisarus on jo nukkumassa, kolme tyttöä istuu pöydän ääressä äidin taivutellessa ripsiään hauskan näköisellä välineellä. Ilmapiiri on iloinen, vanhemmat lähtevät ensimmäisen kerran moneen vuoteen käymään ulkona. Tyttö ei ole kovin vanha, alle kymmenen vielä. Tyttö ja hänen kaksi nuorempaa sisarustaan jätetään isosiskon vastuulle. Tyttö ihailee suuren vastuun saanutta isosiskoaan vaikka iällisesti heidän kahden välinen ikäeronsa on vain muutama vuosi. Vanhempien lähdettyä kolmas sisko laitetaan nukkumaan. Tytöt kaivavat esiin herkut ja katsovat televisiota myöhään yöhön. Nautittuaan tarpeeksi uudesta tilanteesta tyttö ja hänen isosiskonsa lähtevät nukkumaan.
Muutaman tunnin kuluttua tytöt heräävät meluun, jonka vanhemmat saavat aikaan. Tyttöä pelottaa, hän ei uskalla liikkua sängystään mihinkään. Tyttö vain kuuntelee, kuinka hänen vanhempansa solvaavat toisiaan, huutavat toisilleen. Tyttö painaa silmänsä tiukasti kiinni ja toivoo, että tilanne olisi pian ohi.

Tyttö pötköttää pedillään silmät auki. Pienet sisarukset nukkuvat vielä, ovat onnekkaita. Vanhemmat tappelevat taas, eivät välitä siitä, että heidän lapsensa heräävät ja kuulevat kaiken. Tyttö kuuntelee vielä hetken ja nousee sitten lähteäkseen vessaan. Vanhemmat ovat keittiössä, he ovat hetki sitten käyneet suihkussa. Tyttö kehottaa vanhempiaan menemään nukkumaan, vaikka tietää ettei häntä kuunnella. Tyttö palaa pedilleen, vanhemmat lähtevät ulos tupakalle. Pikkusisko herää, käy vessassa ja palaa pedilleen. Myös katraan nuorin on herännyt. Perheen isä huutaa ulkona jotain. Nuorin käy tytön kehotuksesta käskemässä vanhemmat sisälle. Isä käskee nuorimman pois, ei hän välitä siitä, että hänen lapsiinsa sattuu. Kolmen sisaruksen parvi miettii tilannetta, jokainen omalla pedillään. Pian nuoremmat nukahtavat, mutta tyttö ei saa unta. Hän muistelee kuinka muutama vuosi aiemmin hän ja hänen pikkusiskonsa piilottivat kaikki veitset ja sakset, sekä muut terävät esineet talosta. Pelko siitä, että kännisten vanhempien päässä saattaisi naksahtaa oli suuri. Tyttö sulkee silmänsä, vihaten tilannetta, jossa hän on ollut jo niin monta kertaa aiemminkin.

Tytöistä ei ole enää hauskaa saada valvoa myöhään. Tilanne ei ole enää tytöistä jännää. Vanhemmat ovat päässeet kunnolla pullon makuun. Joka viikonloppu he ovat jossain, joka viikonloppu he tappelevat. Pari kertaa perheen äiti on soittanut jopa poliisit, syyttäen kaikesta isää. Tyttö katsoo ikkunasta kuinka poliisi-sedät puhuttelevat isää. Äiti on tyytyväinen tilanteeseen, hän on niskan päällä. Kertaakaan ei äiti eikä isä ole käynyt katsomassa nukkumassa olevia lapsiaan. Vaikka he tietävät, että lapset ovat heränneet, ei heistä kumpikaan tule lohduttamaan eikä selittämään. Lasten täytyy selvitä yksin. Ikinä ei seuraavana päivänä ole puhuttu yöllisistä tapauksista. Ei ole selitetty, ei pyydetty anteeksi. Vanhemmat eivät kysy miltä lapsista tuntuu. Jos asiasta kysyy, äiti syyttää isää. Pikkuhiljaa pienet lapset alkavat uskoa äitiä, tuota manipuloinnin mestaria.

Perheen muutettua, isän jäädessä työttömäksi ja äidin opiskellessa entisellä kotipaikkakunnalla, on pätkä jolloin alkoholia ei käytetä oikeastaan yhtään perheessä. Isä huolehtii lapsista, ei osta kertaakaan olutta. Se pätkä on rankka, mutta kuitenkin jollain tavalla onnellinen. Äiti saa opintonsa loppuun ja pääsee töihin. Pian vanhemmat käyvät tutustumassa paikkakunnan baareihin.
Vuosien kuluessa alkoholi ottaa yhä enemmän valtaa perheessä. Kaupasta lähtee joka ilta mukaan vähintään mäyräkoira. Nyt vanhemmilla on varaa juoda itsensä känniin joka ilta, molemmat ovat nimittäin työllistyneet. Lapset katsovat sivusta, eivät he voi muutakaan. Katraan vanhin muuttaa pois kotoa. Nyt tyttö on vastuussa nuoremmista, kun vanhemmat käyvät istumassa iltaa. Lapset ovat keskustelleet isän kanssa tämän sekä äidin alkoholin käytöstä. Äiti ei edes aio osallistua keskusteluun. Vanhemmat oikeuttavat massiivisen alkoholin käyttönsä sillä, että he eivät moneen vuoteen olleet ottaneet tippaakaan. Nyt he ottavat senkin edestä. Tilanne ei muutu, ei vaikka niin luvataan.

Kaiken tämän alkaessa tyttö oli yhdeksän vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on vain pahentunut. Pullon henki on ottanut suuren vallan perheen huoltajista. Riitely on normaalia, lähes joka iltaista kuten myös alkoholin käyttö. Isosisko on jo pitkään asunut toisella paikkakunnalla. Tyttö muutti vasta vähän aikaa sitten pois kotoa, mutta vanhempiensa luona käydessään hän haluaisi pitää perheen taloa turvapaikkanaan. Lähes joka iltainen riiteleminen laukaisee tietynlaisen paniikin tytössä. Hän on pienestä asti kantanut harteillaan suurta takkaa. Suurin taakka on kuitenkin hänen sydämessään. Vaikka tyttö ei haluaisi, hän kantaa edelleen sitä vastuuta, joka hänelle sälytettiin vuosia sitten. Tyttö on päässyt pois Pullon hengen valtaamasta perheestä, mutta hänen pienet sisaruksensa ovat siellä edelleen. Edelleen he joutuvat kokemaan sitä tuskaa, pelkoa ja surua jota vanhempien alkoholin käyttö aiheuttaa. Aikanaan tyttö huusi, itki ja valitti vanhempien ongelmasta. Äiti ja isä keksivät vain syitä sille, miksi he tekivät niin kuin tekivät. Tyttö toivoi vanhempiensa eroavan. Ei olisi enää riitoja, lasten ei tarvitsisi enää pelätä kännisten ihmisten päähänpistoja. Mutta ei, edelleen vanhemmat ovat yhdessä, edelleen he riitelevät ja edelleen he kuuntelevat ensisijaisesti Pullon henkeä lastensa sijaan.

********

Tarina kertoo perheestä, jossa alkoholi on suurena osana vanhempien elämää. Lapset ovat huomanneet ongelman jo kauan sitten, mutta äiti ja isä eivät myönnä olevansa alkoholisteja.
Perustuu tositapahtumiin.

_ArkiPäivänVaras_

Yllätän päivittäin itseni haaveilemasta jostain mahdottomasta. Tai ainaki mahdottomalta tuntuvasta. Koskaanhan ei tosin pitäisi sanoa, että jokin on mahdotonta. Mutta tuntuu mahdottomalta olla uskomatta, että haaveiluni eivät olisi mahdottomia.
Toisinaan haavemaailmani on pakokeino synkästä todellisuudesta, jossa jokaisen ajatuksen pitäisi olla realismi-sanan rajojen sisäpuolella. Nam, Susijengi biisistä tulee muuten niin paljon muistoja mieleen, näin aiheesta poiketakseni. Cheekkiä ei voi puolestaan kuunnella sitten yhtään ilman rajun keikkakuumeen nousua. Joten, elän päivittäin monta hetkeä haavemaailmassa, jossa yhdistän biisien tuomat hyvät muistot, mahdolliset tulevat sekä keikkakuumeen ja tietenkin armottoman, yksipuolisen rakkauden. Kun ton kaiken sekottaa, on ilmiselvää, että mistä/kenestä siellä haavemaailmassa oikeastaan haaveillaan. Ja se haaveilu muuten sattuu. Sitten siitä toipuu ja sitten taas sattuu, kun ei voi/osaa/edes todellakaan halua olla haaveilematta.
Onkohan haaveilu merkitty monenkin mystisesti kuolleen kuolinkertomukseen?

_ArkiPäivänVaras_

Mä valitin täs vähän aikaa sitten äidille, et kuinka mun elämä on epäonnistunut ja samaan syssyyn sitten sanoin vielä, että tuskin tuun koskaan saamaan töitäkään. Siihen äiti totesi, että sun aikas tulee vielä. Sen kuultuani mä oon pystyny ottaa paljon rennommin.

Mun tie tähän missä mä nyt oon, on ollu kivinen ja vaikee. Mut ulkopuolisesta eikä ehkä edes sisäpiiriläisestäkään se näytä siltä. Mä en ole joutunut kärsimään väkivaltasista vanhemmista enkä rapajuopoista huoltajista. Mua ei ole adoptoitu, mä en ole koskaan joutunut sijais- enkä perhekotiin. Mä en ole viiltänyt käsiäni enkä yrittänyt itsemurhaa. Mä en juo ahdistukseen enkä ole koskaan nähnytkään livenä mitään huumetta. En polta edes tupakkaa enkä angstaa jatkuvasti siitä, että mun elämä on paska, koska se nykyään on muotia. Mutta ilman tota kaikkee edellä mainittuakin voi ihmisen elämä olla vaikeeta. Vaikeempaa, kun muut edes uskois.

Koulukiusattuna olemisesta jää aina arvet. Murrosikä voi muutenkin olla vaikea ilman, että jotkut ns. suositut tai/ja suosituksi pyrkivät tekevät siitä vielä kamalamman. Mun oli vaikeeta joka ikinen aamu lähtee kouluun, koska joka päivä oli kuin venäläistä rulettia. Joskus sait olla rauhassa ja joskus jotakuta sua muka parempaa ihmistä ärsytti ja koulun päätyttyä kotimatkalla sai taas pyyhkiä kyyneliä silmistään.
Kun koulussa kerrottiin opettajalle kiusaamisesta, niin opettaja sanoi, että kiusaajalla on vaikeaa. Millä oikeudella opettaja antaa kiusaajan tehdä mun elämästä vielä vaikeampaa? Millä kiusaaja itse oikeuttaa tekonsa? Mikä lupa hänellä on pilata toisen ihmisen elämä? Miksi ns. vahvemmat edes käyvät heikompien kimppuun? Viimeiseen voin vastata, että he itse ovat heikkoja ja pönkittävät kieroutunutta egoaan kiusaamalla muita. Kiusatut usein menestyvät monessakin asiassa, kun taas kiusaajat jumittavat edelleen lähes samassa kohdassa, kuin missä heidät peruskoulun päättäjäisissä viimeiseksi nähtiin.

Mä olen ylpeä itsestäni. Mä selvisin elämäni tähän mennessä vaikeimmista ajoista. Nykyään mä yritän olla stressaamatta turhista asioista ja ottaa aikaa itselleni. Mä olin itse mun pahin vihollinen ja meinasin hävitä itselleni, koska koulukiusattuna oleminen oli väsyttänyt mut tyystin. Yksin ei kukaan selvii ja siks jokaiselle pitäis olla joku, johon luottaa. Mulla oli mukana paljon rakkaut ja tukee, mutta vieläkään ei edes ne lähimmät ihmiset tiedä kaikesta kaikkee. Jollekin mun oli kuitenkin pakko kertoa niistä vaikeuksista joita mä kohtasin.
Vajaa vuos sit mä pystyin käsittelemään asiaa. Mä kirjotin kirjeen yhdelle mun pelastajista. Helpotus valtas mut, kun olin saanut purettua ne kipeet muistot ja hetket jollekin, vaikka mä tiesin, että sitä ihmistä vois tuskin vähempää kiinnostaa. Vajaan puolen vuoden päästä mulle tuli kirje. Mietin hetken, että mitä ihmettä, kun kuoressa olevat yhteystiedot oli mun omaa käsialaa. Kun mä tajusin, niin mä avasin kuoren kädet täristen. Se kirje tuo mulle edelleen voimaa. Mä luen sitä kirjettä usein uudestaan ja uudestaan ahmien joka sanan mitä se pitää sisällään. Kun mä pääsen loppuun, hymy nousee huulille. Allekirjotuksena kirjeessä on Uniikki.

Elämä on kuin yhtä venäläistä rulettia. Mutta sen ruletin kulkuun voi vaikuttaa. Nykyään mä olen vahvempi kuin koskaan. Ehkä vielä jonain päivänä mä pystyn antaa anteeks niille kiusaajille, vaikkei niitä kiinnostakaan. Unohtaa mä en pysty ikinä. Nyt sade on ohi ja mä pystyn vihdoinki näkee kauas. Mä tuun onnistuun vielä. Mä tähtään sen vuoren juureen, jota pitkin mä nousen oman elämäni huipulle.

"Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää, enkä aio niitä peläten elää tääl" - Uniikki<3

_ArkiPäivänVaras_