IRC-Galleria

Kulunut viikko on pitänyt sisällään itkua, surua, helpotusta, tuskaa, iloa, hämmennystä, vihaa.
Ehkä oudoin viikko ikinä on päättymässä.

Kun rakas ystävä sulkee sut elämästään, ettei satuttais sua, se saa ajattelemaan.
Jos mulla olis samanlainen tilanne, kun sillä mun ystävällä, olisinko mä valmis työntää mun ystävät pois mun elämästä? Olisinko mä valmis kamppaileen yksin niitä kaikenmoisia tuulimyllyjä vastaan?
Mä en usko, että olisin niin vahva. Jos mä joutuisin pahaan jamaan, jossa mahdollisesti satuttaisin itseni lisäks myös läheisiäni ja tietäisin sen, mitä mä tekisin? Mä en edes osais kuvitella, että en vois puhua kenellekään. Mä varmasti olisin niin itsekäs, että en päästäis niitä mun rakkaitani pois. En mä halua niitä ikinä satuttaa, mutta ilman niitä mä en pääsis sieltä pohjalta pois. Ja sinne mä tasavarmasti tippuisin, jos mun kohalle napsahtaa paska flaksi.

Mä olin todella vihanen, kun mulle rakas ihminen heitti mut pois sen sydämestä. Se sattu, se tuntu pahalta, mutta en mä ollu vihanen sen takia, että menetin sen, vaan sen takia, että se halus kamppailla yksin niitä omia tuulimyllyjään vastaan. Mä olin siitä todella huolissani, ajattelin kaikkein pahinta.
Kun sä tiedät, että joku sulle rakas ja läheinen ihminen on vaikeessa tilanteessa, etkä sä voi tehdä mitään, vaikka kuinka yrittäisit, se murentaa.
Mäkin syytin - ja rajusti syytinkin - itseäni siitä, että olin pakosti ollut huono ystävä, kun mut haluttiin pois sen ystävän elämästä niiden tuulimyllyjen kasvaessa liian suuriks.

Mä en voi olla kuitenkaan arvostamatta sen ystävän tekoa. Harvalla tuskin on voimaa, tahtoa ja sydäntä sulkea ne rakkaat ihmiset pois sydämestä ja elämästä. Harva tuskin edes ajattelee sitä vaihtoehtoa suojellakseen niitä läheisiä satuttamiselta.
Mutta silti, älä rakas enää koskaan tee noin!
Mä haluan seistä sun vierellä, olla sun tukena. Vaikka se sattuiskin muhun, mä kestän sen.
Mä haluan olla sun sydämessä, mä haluan ottaa kantaakseni kaikki sun huolet, ei mun omilla väliä, sä merkitset enemmän. Mä oon valmis tekemään rakkaitteni vuoksi kaiken sen mitä se ikinä sitten vaatikaan.

Mä muistan, että ennen kaikkee draamaa mä ärisin tälle ystävälleni ihan turhasta asiasta. Muistan ajatelleeni, että; "eiks tää suhde edes tämmöstä kestä?". Mä en tiennyt, että ongelmat oli paljon syvemmällä, paljon suurempia, anteeksi siitä rakas. Enkä mä tiedä vieläkään, että millasia ongelmia ne mun ystävän tuulimyllyt kantoi sisällään. Enkä mä kysele, en utele. Kun siltä tuntuu, mä kuuntelen. Mutta nyt mä vaan olen sen ystäväni tukena.

Nyt kaikki on hyvin, nyt mäkin oon oppinut asioita.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. "Mut en oo kiittämätön siitä mitä kävi, en ois näin vahva jos en olis käyny sitä läpi.
Kävely on vaa hallittuu kaatumista ja oikee suunta hahmottuu vaa kokemuksista.
Ainaki täs oppii avaamaan umpisolmuu ja mitä on elämä ilman arpii ja kolhui" - Iso Hoo<3

"Useemman vuoden ollu täl samalla taipaleella,
mut jokanen reissu alkaa ekalla askeleella.
Ja täs vilinäs ittensä hukkaaminen on helppoo,
ja välillä on vaikee saada mitää selkoo.
Tietysti kävi tavallista huonompi flaksi,
en kadonnu kerta rysäyksellä vaa hitaasti.
Ku jotain puuttuu yleensä sitte vasta herää,
ja jos haluu takas on vaan lähettävä perään" - Iso Hoo<3

"Askel eteenpäin ja kaks taakse,
joskus on välttämätöntä kääntyy vaan jatkaakseen.
Laitettava jalkaa sen toisen jalan eteen,
taakse jääny tulee vastaan vaik toisin kuvittelee.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan,
ei auta jäädä tsiigaa liikennettä kadunkulmaan.
Ja vaikka matkalle on äärimmäisen helppo juuttuu,
vasta ku palaa takas, tajuu kui ite muuttuu.
Meil on taipumus ajatukset paikalleen köyttää,
mut josset koskaan eksy, sua ei voi ikin löytää.
Harvemmin sitä kompastuu ensimmäiseen kiveen,
ja tie on kuoppanen, ku kaivoin kuopat iha ite.
Hyvässä lykys välillä me risteyksessä seistään,
pala marmorii joka omaa kuvaansa veistää.
Tekee terää repästä eikä vaa kiertää kehää,
ku kaikki kuollaan joskus, mut harvat oikeesti elää" - Iso Hoo<3

"Lopussa kiitos seisoo,
matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin" - Kymppilinja<3

Kiitos kaikesta.
Anteeks kaikesta.
Näkemiin kaikki paha, jonka oon saanu aikaan.

_ArkiPäivänVaras_

"Elämä antaa, elämä ottaa,
se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä jää odottaan,
koska hetken voi kadottaa" - Kärkiryhmä<3

_ArkiPäivänVaras_

* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(

Murr >;(
Sara ei voi kommentoida ketään, kun Galleriatädit- ja sedät kiusaa sitä :<

Elämä voittaa lopulta aina, kyllä se niin vaan on! :>
Sain taakan sydämeltäni. Mä sain pyydettyä anteeks kusipäistä käyttäytymistäni ja kusipäisiä tekojani eräältä ihmiseltä.

Ei ikinä pidä luovuttaa, vaikka elämä meniskin just niin alamäkee, kun sen vaan voi mennä.
Mul on asiat vielkin kesken ja huonosti, mut kyllä vain, pienet asiat saa mut taas hymyileen

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Rupeis nyt vaan tuleen ne helteet, tää tahtoo päästä ottaan aurinkoo :<

"Sitä koittaa usein alust alottaa,
ei vaa tajuu, että iha turha pakottaa.
Ku kerran kadottaa, ni kerran kadottaa,
menetys ottaa ja hajottaa.
Luulet pystyväs olosi parantaa,
salettii tuu unohtaa ajan kaa.
Ja mitä tapahtuu kun me tavataa,
kumpikaa ei haluu sanoo sanaakaa.
Joten oon yksii mitä sanomatta,
jätän mieluummi kaiken sen kokematta.
Kuljen varomatta armoo anomatta,
vaik näkymätön koitan olla katoomatta" - Helpus

Kyllä vain, Sara lopettaa nyt angstaamisen ja keskittyy siihen hyvään mitä elämässä on saanut aikaan. Siihen mitä tulee saamaan aikaan. Ja siihen, mitä sillä tällä hetkellä on.

♥ On perhe joka tukee
♥ On ystäviä jotka tukee
♥ On artistit
♥ Oon se mitä tahdon olla

♥

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Angstauksen loppuminen ei silti tarkota, ettenkö mä kaipais vieläkin. Mä kaipaan, nyt ja ikuisesti.

Eilen oltiin Onnelas Paulan ja Sallan kans. Kyllä, yritin hukuttaa ne murheet viinaan, mut ne pirut osaa uida, niinku Nöhveli mulle sano :<
Mutjoo'o, mul oli poikkeuksellisesti mekko pääl, ku juhlin myöhäs noita lakin saaneita rakkaitani.
Sit tanssittiin pöydällä ja joku ihme hiippari tuli siihen mun ja Papun kans tanssiin ja se melkein työns mut alas siit pöydältä ;o -.-
Sit alakerras soi niin mahtava musa, että huhhuh!<3
Tosin yks tumma, ihan söpö kyllä, poika/mies tuli siihen mun kaa tanssiin ja voi vittu miten sen kädet vaelsi mun perseessä ja, ku se nytkytti stondauksessa vielä haaroväliään mun jalkaan -.- HYI VITTU! YÄKYÄKYÄK
Sit siin juotiin ja tanssittiin ja mul on nyt kantapäät ja toinen puoli lantiosta kipee ;<
Jep, juhannuksena ryyBBB kunnol! Perseet olalle ja yli se on perus juhannustyyli!
Tulee niinku oikeesti niin mahtavaa!
Käydään Papun ja Salen kaa kaikki kolme Sotkamon kuppakapakkaa läpi ja, jos sitä sais vaikka jonkinlaista possea kerättyy messiin ;)

Jeea, ei ne murheet viinaan huku, mut voin mä silti yrittää aina uudestaan hukuttaa ne ;)

_ArkiPäivänVaras_

Ps. "Angels crying, when you're far away from me
Always trying, I will make you see
Angels crying, when you're far away from me
No denying, we were meant to be" - E-Type<3
http://www.youtube.com/watch?v=u8c9PMsVvxo

Nostalgiaa, ala-asteen discomusaa<3

"Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
Mut paremmin tietävät kertoi, jos ei se tapa, niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa

Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enää sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa sitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun joka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu, jotka oppaan menettää?" - Irina

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Keiton kauhominen ei hukuta niitä murheita, taas kerran opittu jotain uutta. Oisinpa vaan tippunu sieltä pöydältä eilen ja sulkenu molemmat luomet ikuisiks ajoiks tältä paskalta maailmalta.
Anteeks tää silmitön angstaus, en vaan viitti himassakaan kulkee pää riipuksissa.

... Mutta mä taidan olla liian heikko. En halua päästää susta irti, mutta musta tuntuu, että se on ainoo vaihtoehto. En halua satuttaa sua.
Kun sä oot valmis, kerro mulle. Mä en halua tunkee väkisin sun elämään, mä odotan, että sä avaat sinne oven ite.
Mun poskilla ei näy kyyneliä, mutta henkisesti mä itken, mun sydän itkee.
Kun sä haluat löytää takasin mun luo, tulla ite takasin sisälle mun sydämeen, kerro mulle, niin majakan lailla mä ohjaan sut sinne takasin.
Anteeks.

"Et joudu katumaan, ei tarvii pelkää enää,
sä oot ainoo syy miks elää.

Jos sä voisit tulla vielä kerran takaisin
niin mä lupaan, että kaikki oisi paremmin.
Eikä sun tarvii olla peloissasi enää
koska ilman sua mulla ei oo syytä elää" - Ezkimo<3

_ArkiPäivänVaras_

http://www.youtube.com/watch?v=_jt24Pdr6xI&feature=related

_ArkiPäivänVaras_

Jotenkin ne mun elämäni tärkeimmät ilmapallot pääsee aina karkaamaan mun käsistä. Mä luulen, että mun ote on varma, sit se yhtäkkiä lipee.

Ystävät, ne on kuin heliumilmapalloja. Tiukassa otteessa ne pysyy sun luona vaikka loputtomiin, mutta jos se ote hellittää, edes ihan vähäsen, niin ne lähtee tuulen mukana kauas pois, kauas sun ulottumattomiin. Ja vaikka sä kuinka kurottelisit niitä naruja, vaikka sä kuinka juoksisit niiden pallojen perässä, sä et saa niitä kiinni. Sä voit ostaa uuden, mutta ei se vanha katoa koskaan sun sydämestä. Koska se vanha oli ainutlaatunen eikä sitä pysty korvaamaan mikään.

Ehkä mä vielä joskus saan kiinni niistä karanneiden pallojen naruista. Tai ehkä ne pallot haluaa mun irrottavan niistä. Ja ehkä mun pitäiskin, koska mun sydän ei vaan kestä enää.
Vaikka mä joutuisin päästää mun ystävät jatkamaan matkaansa, mä tekisin sen, koska mä teen mitä vaan, kunhan mun ystävillä on hyvä olla, koska sillon mullakin on hyvä olla, ei ehkä heti, mutta ajan kanssa. Ja mä todella välitin ja välitän edelleen. Vaikka mun sydän onkin jo niin rikki, ettei sitä pysty enää korjaamaan, mä antaisin sen sulle uudestaan, koska kyllä mä rakastan sua eikä sitä tunnetta pysty multa kukaan viemään, ei edes vaikka ne rikkois sen sydämen satakymmenen kertaa uudestaan.

"Jo ensi hetkestä me kaks yhdessä,
toivoin niin paljon et tää juttu tulis kestää,
mut nyt puuttuu pala sydämestä
ja sen ympärillä vaan tää kova kilpi.
Mut kaikki ei menny, niinku onnellises filmis,
ku päivän säteel sijaan, nyt nään vaan tummii pilvii.
Ja vaikee selittää, mut kahtii repii tää,
oikeesti luulin et kaikki korjata ehitää
ja vaikee ajatella en voi sua enää koskee
ja miten koski ne kyyneleet sun poskel
ja mä luulin et sä voit pelastaa mut,
mut siin vaihees ei oikeesti mua mikään pelastanu.
Ja muistan, ku meit ei erottanu mikää,
joka ikisen hetken ku sain sust kiinni pitää.
Ehkä vaikeet uskoo, mut mä edelleen välitän.
Miten kaikki meni, kelaan edelleen mä sitä.

En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Mut mä tiedän, et mun on pakko jatkaa
En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Ja mä jatkan tätä matkaa.

Miksei koskaan pysty tajuta ajoissa?
Miks tarpeeks arvostaa toista vast sit ku se on poissa?
Just sillon, ku virheit ei voi korjaa enää,
liian helppo pitää kaikkee itsestäänselvyytenä.
Hassuu, miten yhes hetkes kaikki muuttuu,
yhes meil oli niin paljon, mut nyt se kaikki puuttuu.
Mut kai täst kaikest selvii jotenkin
ja kaiken tän jälkeen ollaan vahvempii jotenkin.
Ja tuut ain olee mun sydämes se pala,
mis saan sut taas hymyilee, saan sua taas halaa.
Ja ehkä näin oli parempi molemmille, et mentiin erilleen.
Haluisin sanoo niin paljon,
mut en saa ees puolii paperille,
mut mä lupaan kertoo ne loputki. (Ku nähään)
Ja ainoo mitä toivon, et sul on kaikki hyvin,
koska sillon mä tiedän, et mul on kaikki hyvin.

Niin monet sanat edelleen kaduttaa mua
oikeesti ikin ei ollu tarkotus satuttaa sua.
Anteeks.

En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Mut mä tiedän, et mun on pakko jatkaa
En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Ja mä jatkan tätä matkaa.

Varmaan meist jokasel on joskus menny tärkee ihmissuhde poikki ja vaik kuin ois taistellu nii on silti menettäny sen rakkaan. Tää biisi kertoo milt must tuntu just sillon ku mulle kävi niin. Mut emmä tiä. Mä voin vaan todeta taas, et mikä ei tapa, pelkästää vahvistaa. Kyl sä tiiät " - Uniikki

_ArkiPäivänVaras_