tänään putosin
enkä huomannut sinua
maailmassa oli jälleen vain yksi tie
jonne halusin kulkea
joka oli minulta suljettu
huudoillasi lukittu
lyönneilläsi koristeltu
minä istun hiljaa ja kuuntelen
mutta ääniä ei ole
ei ole ollut pitkään aikaan
emme elä todellisuudessa enää kovin pitkään
mustalmat lähtevät mutta
karjunta kuuluu tajuntaan
äänettömyyden ylitse
sinne minne en niitä haluaisi
ole hiljaa
pyydän
mutta eiväthän ne ole ja
kun ne kysyvät ketkä ne
menen pois enkä vastaa koska
niin on käsketty
koska äänet eivä lakkaa kuulumasta
minun kodissani
minun sanoissani
lauseissani