IRC-Galleria

Superkuun innoittamana vielä eräs kirjoittamani kuumaa-aiheinen tarina.



Kuunviljelyn tulevaisuudennäkymiä

Kuuseudun tulevaisuuden toimittaja kävi tapaamassa Maasankoskelaista viljelijäperhettä. Isäntä Markku Kuusalon perheeseen kuuluu vaimo Kuurit, kaksi kouluikäistä lasta sekä harmaa kuutiaiskissa Tellu.

Pihapiirissä on paljon rakennuksia: iso talli kuutalouskoneille, kolme varastohallia, pari pienempää vajaa ja kuukellari. Tuvan takana on peruna- ja nauriskuu sekä puutarha. Kukkapenkissä kasvaa pelamaata ja maanliljaa. Isäntää mietityttää, kuinka kauan tätä kaikkea vielä pystyy ylläpitämään; tuet kun jäivät saamatta. Seuraavaa päätöstä joutuu odottamaan monta maakautta. ”Aikaisintaan syysmaassa. Viimeistään toki joulumaassa, mutta siitä ei sitten enää paljon ole hyötyä tähän tilanteeseen”, murehtii Kuusalo. ”Metsää tuosta vähän kaadoin. Täytyy tehdä polttopuita, kun ei pysty sitä kuulämpölaitteistoa tässä tilanteessa asennuttamaan. Pari maatiota minä sain tehtyä, mutta eilisestä asti savotta on ollut seisahduksissa sirkkelin kuudoitusvian takia. Tässä meinaa vähitellen hermo mennä, eikä emännän maakautiset yhtään helpota asiaa.”

Alueen kuuperä on hedelmällistä, mutta ilman rahaa eivät koneet kulje. ”Kaiken kuutyhjiön hölmöläisiä siellä isossa kaupungissakin istuu! Kuukotkan suojeluun rahaa kyllä riittää, mutta ei viljan viljelyyn”, isäntä murahtaa.

Tänä syksyisenä iltana vielä maisemaa valaisee Kuusalon pihavalo. Valaiseeko talvella enää muu kuin maatamo, se jää nähtäväksi.



Jos et löytänyt tarinasta mitään ideaa, ei se mitään. Ei siinä kai maalukaan olla. Ja ehkä siksi koko juttu on ollut Windowsin työpöytälaatikossa tähän saakka.