IRC-Galleria

Mitä eroa on vaunuilla ja vaunuilla? Se, että toinen on monikollinen yksikkö.

Erästä aikakauslehteä lukiessa, ja vanhoja muistellessa, heräsi mieleen kysymys, miksi lastenvaunuista puhutaan aina monikkomuodossa "vaunut". Junassa on useita vaunuja, mutta lähijunassa lastenvaunujen kanssa voi mennä vain tiettyyn vaunuun: sellaiseen, jossa on tilavampi eteinen. Kaukojunissa lastenvaunut voi jättää säilytettäväksi konduktöörinvaunuun ja mennä sen jälkeen lasten kanssa lasten vaunuun.

Myös vanhanaikainen autosta käytettävä nimitys on vaunu, mutta hevosen vetämä härveli onkin vaunut. Hevosta taas voidaan kuljettaa autolla erityisessä perävaunussa, josta käytetään nimitystä hevosvaunu. Auton perävaunusta, eli peräkärrystä, käytetään joskus monikollista muotoa peräkärryt, samaan tapaan kuin hevosen vetämistä kärryistä. Toisaalta hevonenkin vetää toisinaan yksikkömuotoista kärryä.

Yksikkömuotoisia vaunuja on aiemmin mainittujen lisäksi muun muassa raitiovaunu, asuntovaunu, kaivosvaunu ja vuoristoradan vaunu.

Monikkomuotoisia vaunumaisia kulkupelejä ovat rattaat; sekä hummavetoiset että mammatyöntöiset. Ratas on tietenkin ihan eri asia, mutta olisikohan vaunun monikkomuodon perusteena käyttövoima. Hevosen tai ihmisen lihasenergialla liikkuu vaunut, kun taas kone liikuttaa vaunua tai vaunuletkaa...

Kaivosvaunun kohdalla määritelmä on varsinkin historia huomioon ottaen hankala. Ja ovathan raitiovaunutkin alun perin liikkuneet hevosten vetäminä. Jonkin verran näkee käytettävän hevosen vetämistä vaunuista yksikkömuotoa vaunu (mm. Wikipediassa valjakkovaunu on yksikössä).

Hevosmiesten tietotoimiston mukaan VR luopui perinteisistä lasten vaunuista (ELht) sekaannusten välttämiseksi. Välillä nimitystä tosin vaihdettiin puuhavaunuksi, mutta siinähän oli ilmeinen vaara sekoittaa puuhavaunut tavaraliikenteessä käytettäviin puuhakevaunuihin. Lasten puuhavaunut romutettiin. Nykyisissä kaksikerrospalveluvaunuissa (Eds ja Edfs) on vain leikkinurkkaus.

Kysyin viikko sitten, kuinka kirjoitat kellonajan. Oli melko yllättävää huomata, että suurin osa kirjoittaa sen kielitoimiston suosituksen ja standardin SFS 4175 mukaisesti pisteellä erotettuna ja ilman etunollaa.



Itse käytän kaksoispisteellistä ja etunollallista muotoa. Vasta vuonna 2006 Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektijaksolla minulle selvisi, että Suomessa kuuluisi virallisesti käyttää erottimena pistettä. Siitä huolimatta en ole ottanut sitä tavaksi.

Jukka Korpela kirjoittaa ajan ilmaisemisesta näin:

---

Piste vai kaksoispiste erottimena?

Kun ilmaistaan kellonaika tai ajan kesto tunteina ja minuutteina, kenties myös sekunteina, niin kielitoimiston suosituksen ja standardin SFS 4175 mukaan käytetään erottimena pistettä, esim. ”12.30”.

kello 12.30
Hänen tuloksensa oli 10.05.30. [10 tuntia 5 minuuttia 30 sekuntia]
Hänen tuloksensa oli 10.05.30,6. [10 tuntia 5 minuuttia 30,6 sekuntia]

Standardin ISO 8601 ja englanninkielisen maailman käytännön mukaan taas käytetään kaksoispistettä, esim. ”12:30” ja ”10:05:30”. Yksi tärkeä syy tähän on se, että englannin kielessä piste toimii desimaalipisteenä, eikä kellonajoissa ole kyse desimaalijaotuk­sesta.

Käytännössä suomen kielessä käytetään kellonajoissa paljon myös kaksoispistettä. Se on myös hiukan selvempi kuin piste, etenkin kun pisteellä on suomessakin monia merkityksiä. Ainakin monikieliseen aineistoon tätä tapaa voi suositella.

Etunollat

Käytettiinpä erottimena pistettä tai kaksoispistettä, on aina kirjoitettava kellonajan minuutit ja sekunnit kahdella numerolla. Esimerkiksi ”klo 12:5” on väärin, samoin ”klo 12.5”.

klo 12:05
klo 12:10:08

Sen sijaan tuntien edessä ei yleensä käytetä etunollaa. Etunollan käyttö (esim. klo 07:30) on peräisin tietotekniikasta, jossa sillä tasataan kaikki kellonajat samanlevyisiksi.

klo 7:30
klo 23.30–0.30

Etunollaa voidaan kuitenkin käyttää aamuyön tunneissa selvyyden vuoksi, kun ilmaistaan aikaväli, joka ulottuu vuorokauden vaihteen yli.

klo 19–02 (tai: klo 19–2)

Kellonaikojen ilmaisun selkeys

Sellainen kellonajan merkintä kuin ”12.10” voi sekoittua päivämäärän merkintään ”12.10.”, varsinkin kun jälkimmäinen usein kirjoitetaan ilman loppupistettä. Esimerkiksi seuraava lause on kaksitulkintainen: ”Seminaari alkaa 12.10.”

Selvyyttä lisää, jos kellonajan edellä on sana ”kello” tai sen lyhenne ”klo”. Kylteistä ja ilmoituksista se usein jätetään pois tilan säästämiseksi. Päivämäärän ilmaisu ymmärretään helpommin päivämäärää tarkoittavaksi, kun kuukausi kirjoitetaan sanana tai mukaan liitetään vuosiluku.

Seminaari alkaa kello 12.10.
Seminaari alkaa 12. lokakuuta.
Seminaari alkaa 12.10.2006.


LÄHDE:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/5.2.html#klo

Tänään joulu sitten viimeistään loppuu. Ainakin sananlaskun mukaan, jossa "hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi."

Lisätietoa nuutinpäivästä: http://www.tunturisusi.com/joulu/nuutinpaiva.htm

Ettei tämä nyt ole ihan turha blogimerkintä, niin voisin samalla paljastaa oikeat ratkaisut joulu ja uusivuosi aiheisiin kyselyihin.



Joulun toivottamisessa tärkeintä on muistaa... no läheisiä ihmisiä tietenkin... mutta myös se, että juhlapäivien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella. Huutomerkkiä ennen ei käytetä välilyöntiä.




Tässä on kaksi oikeaa vaihtoehtoa. Erona näillä on se, haluaako toivottaa hyvää vuoden vaihtumisen juhlaa (uuttavuotta) vai hyvää kokonaista uutta vuotta. Kummatkin tietysti pienellä alkukirjaimella. Ja ennen huutomerkkiä ei sitten edelleenkään laiteta sitä välilyöntiä.

Mieluummin on komparoitunut adverbi perusmuodosta mielellään. Kysymyksen otsikossa esiintynyt perusmuoto mieluusti vaikuttaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aineiston perusteella olevan melko harvinainen. Verkossa olevasta suomisanakirja.fi:stä sana kyllä löytyy, ja Googlen hakutulokset kertovat oman totuutensa. Niin tai näin. Ehkä parempi otsikko kysymykselle olisi ollut "Enemmän kuin mielellään", vaikka itse ongelmaa otsikon teksti tuskin olisi ratkaissut.



Nettikonkari ja kielentutkija Jukka Korpela kirjoittaa Kielenoppaassaan seuraavaa:

Oikea kirjoitusasu on ”mieluummin”, ei ”mielummin”. Eri sana on ”mieluimmin”, joka on superlatiivinen eli tarkoittaa ’kaikkein mieluisimmin’. On vaikea arvioida, miksi asu ”mielummin” on niinkin yleinen kuin on (joskin harvinaisempi kuin oikea asu). Tähän vaikuttaa ehkä sanan alkuperän epäselvyys: kantasanaksi on ajateltava kuvitteellinen sana ”mieluu”.

Sana ”mieluummin” on myös merkitykseltään hiukan ongelmallinen. Yleensä se tarkoittaa sananmukaisesti mieluisuutta, siis sitä, että jokin on enemmän jonkun mieleen kuin jokin muu. Mutta sanaa käytetään myös merkityksessä ’pikemmin’. Tästä Nykysuomen sanakirja esittää pari esimerkkiä, joten käytäntöä ei voi pitää suoranaisena virheenä. Epäselvyyksiä voi kyllä syntyä. Jos koirarodun määritelmässä kirjoitetaan, että rintakehä on ”mieluummin syvä kuin leveä”, se voi kielellisesti tarkoittaa joko sitä, että sekä syvä että leveä kelpaavat mutta syvä on parempi, tai sitä, että rintakehän pitää olla pikemmin syvä kuin leveä, siis joko syvä tai ainakin syvänpuoleinen. Jos tarkoitetaan jälkimmäistä, olisi parempi käyttää pikemmin-sanaa tai muuta selvempää ilmausta. (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.4.html)



Jos kokeilee googlettaa sanaa mielummin, tulee ensimmäisenä hakutuloksena:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/seksi/1664412/miksit-rumat-naiset-ottaa-mielummin-spermat-suuhun/

Ehkä tuo kertoo jotain kieliopin nykytilasta... tai sitten ei. :D


LÄHTEET:

http://en.wiktionary.org/wiki/mieluummin
http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=681
http://suomisanakirja.fi/mieluusti
http://en.wiktionary.org/wiki/mieluummin

Oheislukemista: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3345

Yläpuolella näkyvät oikeat vastaukset. Räystääseen kävisi väljästi tulkittuna molemmat vaihtoehdot: yleensä räystäs tippuu vain vettä, mutta pahimmassa tapauksessa koko räystäsrakennelma (tai ainakin räystäskouru) voi pudota maahan lumen painosta.

Muistisääntö siihen, mikä tippuu ja mikä putoaa on tämä:
Nesteet tippuvat - kiinteät kappaleet putoavat.

Tippua

---

Tarkemmin sanottuna tippuminen on nesteen putoilua tippoina tai pisaroina. Esimerkiksi: Hanasta tippui vettä. Haavasta tippuu verta. Uurasti niin, että hiki tippui. Vettä tippuvat vaatteet. Kyselyssä tähän ryhmään kuuluivat veri ja räystäs (vesi).

Tippumista voidaan käyttää joissakin tapauksissa muustakin kuin nesteestä. Lähinnä silloin, kun pienet kappaleet putoilevat tai varisevat. Esimerkiksi: Katosta tippui rappausta. Ylikypsät marjat olivat tippuneet itsekseen maahan. Tämän tyyppisiä tapauksia ei kyselyssä esiintynyt.

Kolmas tippumisen käyttötapa on kuvaannollinen. Sitä käytetään lähinnä rennommassa kielessä merkityksessä herua tai tihkua. Esimerkiksi: Tietoja tippui vähitellen. Häneltä ei tippunut keräykseen senttiäkään. Kyselyn viimeinen kysymys viikkorahasta oli esimerkki tästä. Vastausmääristä päätellen se oli kaikkein helpoin.

Pudota

---

Putoaminen tarkoittaa yleisesti ottaen liikkumista alaspäin (usein vapaasti painovoiman vaikutuksesta). Esimerkiksi: Kynä putosi pöydältä. Lehdet putoavat puista. Villen housut putosivat. Kyselyssä tähän ryhmään kuuluivat leipä, lentokone ja vasara. Tuloksista on mielenkiintoista huomata, että mitä raskaammasta esineestä oli kyse, sitä useampi oli veikannut putoamista. Oikeilla jäljillä tavallaan.

Toinen merkitys putoamiselle on enemmän kuvaannollinen. Putoaminen tarkoittaa alempaan arvoasemaan joutumista. Esimerkiksi: Yhtye putosi listalta. Sarjan kakkonen putosi jo ensimmäisessä karsinnassa. Kyselyssä tähän ryhmään kuului joukkue.

Kuvaannollisuutta on myös näissä ilmaisuissa: Pudota kärryiltä. Tekstistä on pudonnut pari sanaa pois.

Kolmas merkitys putoamiselle on lämpötilan, lukumäärän tai muun arvon väheneminen. Esimerkiksi: Kävijämäärät ovat pudonneet puoleen viime vuodesta. Lämpötila putosi viime yönä alle nollaan. Monissa tapauksissa parempikin vaihtoehto löytyy (kävijämäärät ovat pienentyneet tai laskeneet, lämpötila laski). Kyselyssä tähän ryhmään kuului paino.

Eikö nesteet sitte voi muka pudota? Mulla ainaki on pudonnu kokis lattialle.

---

Nestemäisten aineiden nimiä käytetään myös annosten ja pakkausten niminä: purkki maitoa on maito ja kupillinen kahvia on kahvi. Niinpä esimerkiksi keittimessä kahvi tippuu, mutta jos lehteä lukiessa vahingossa tönäisee täyden kupin pöydän reunalta, silloin kahvi putoaa.


LÄHTEET:
http://suomisanakirja.fi/pudota
http://suomisanakirja.fi/tippua
http://fi.wiktionary.org/wiki/pudota
http://fi.wiktionary.org/wiki/tippua
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/3.2.html

Sanan café e-kirjaimen päällä oleva hipsu tarkoittaa, että se lausutaan pitkänä [kafee]. Siitä syystä illatiivin päätteenä ei voi olla -en.

Vrt. WC lausutaan [veesee]. Ei voi sanoa "menen veeseeen".

Oikea muoto on caféhen. Samalla tavalla taipuu myös WC [veesee] -> WC:hen [veeseehen] ja San José [san hosee] -> San Joséhen [san hoseehen].

Puhekielessä kyllä kuulee usein versioita "veeseeseen" ja "San Joseen".

Kotona käydessä piti tietenkin heittää haaste porukoille. Cafén taivuttaminen osoittautuikin hauskaksi. Äiti olisi taivuttanut caféseen ja sisko ehdotti caféen. Luokanopettaja-isä sentään tiesi oikean vastauksen: caféhen. Palkinnoksi hän sai keittää itselleen kahvit.

Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi Thaimaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen



Tällä kertaa kahvia väärään kurkkuun hörppää papin sijaan äidinkielenopettaja. Positiivista on tietysti se, että yli puolet sentään ovat tienneet (luntanneet tai arvanneet) oikean vastauksen. Hyvä!

Mielenkiintoista olisi kuulla, millä perusteella loput ovat valinneet taivutusmuodon ”Thaimaaseen”. Siksikö, koska se kuulostaa hyvältä, vai siksi, koska ovat kuulleet jonkun sanovan niin?

Perusmuodot Thaimaa ja taivas ovat erilaiset. Thaimaa loppuu pitkään vokaaliin, kuten esimerkiksi puu, kuu ja suu. Ethän sano puuseen, kuuseen tai suuseen? Taivas-sanan kaltaisia ovat keihäs, oinas ja hammas jotka taipuvat siis keihääseen, oinaaseen ja hampaaseen. Veikkaan, että osaat taivuttaa hampaan, vaikka siinä vaihtuukin konsonantti. Mikä siis Thaimaassa on niin vaikeaa?

Yksi apu Thaimaan taivuttamiseen on loppuosan hahmottaminen maaksi eli valtioksi. Samalla tavalla taipuu toinenkin eksoottinen maa-loppuinen maan nimi: Swazimaa – Swazimaahan. Swazimaa-nimen hahmotusta ehkä auttaa sen kolmitavuisuus. Maa-tavulle tulee puheessa luonnostaan sivupaino toisin kuin kaksitavuisessa Thaimaa-sanassa. Toisaalta kaikki valtioiden nimethän eivät suomen kielessä taivu näin. Mennään Ranskaan tai Venäjälle, Viroon tai Kyprokselle.

Pelkäksi maa-alueeksi ajatteleminen ei vielä välttämättä kerro taivutusmuotoa, tai se voi jopa johtaa harhaan. Sanotaanhan Ahvenanmaasta, että mennään Ahvenanmaalle ja Pohjanmaasta, että Pohjanmaalle, ja se on ihan oikein taivutettu. Edellä mainituissa tapauksissa vaihdetaan vain maakuntaa, mutta joskus käytetään myös ilmaisuja Tanskanmaalle, Saksanmaalle jne. Jotkut saattavat muistaa myös paikan nimeltä Ambomaa. Sen hallinnollinen asema on vaihdellut, mutta taivutus on vakiintunut muotoon Ambomaalle.

Myöskään maa-loppuisiin vesistöjen nimiin Thaimaata ei kannata sekoittaa. Miksei? Siksi, koska Saimaa taipuu Saimaaseen ja Vantaa Vantaaseen. Vesistöpohjaisista paikannimistä käytetään kuitenkin yleisemmin ulkopaikallissijoja, kuten silloin kun mennään soutelemaan Saimaalle, muutetaan Vantaalle tai kaadutaan Kollaalla. Enemmän kuin paikan tai alueen maantieteellinen tai hallinnollinen laatu, taivutusta saattaa kuitenkin sekoittaa nimenomaan tavujen määrä.

Vaikka Thaimaaseen-addressi onkin tunnetun nettikirjoittajan laatima pila, monet tuntuvat käyttävän kyseistä taivutusmuotoa ihan vakavissaan. Tiettävästi mitään myönnytyksiä ei ole Kielitoimistolta tai opettajilta kuitenkaan herunut. Hyvä näin. Ei tehdä Thaimaasta poikkeusta jo muutenkin poikkeuksia täynnä olevaan suomen kieleen.


LÄHTEET:

http://lyriikat.org/nayta/hector-lumi-teki-enkelin-eteiseen-17774/
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1269&ref=2372
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html#vier-taiv
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=559
http://www.kotus.fi/index.phtml?i=560&s=2760#faq_560
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1066
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollaan_taistelu
http://www.adressit.com/thaimaaseen

Luin äskettäin iteratiivisista yhdyssanoista. Iteratiivisia yhdyssanoja eli toistoyhdyssanoja ovat esimerkiksi nämä tuoreet ja ärsyttävät kotikoti, ruokaruoka, lomaloma ja kirjakirja. Toiston tarkoituksena on joko painottaa tai määritellä sanaa: kotikoti tarkoittaa lapsuudenkotia – ei opiskelijaboksia, ruokaruoka on itse valmistettua tai ainakin terveellisempää kuin pikaruoka, lomaloma on vapaa-aikaa ilman mitään normaaleja askareita ja kirjakirja tarkoittaa fyysisesti selailtavaa kirjaa erotuksena näytöltä luettavista kirjoista.

Korkkikorkki kertoo jo paremmin, mistä on kyse. Se on siis perinteinen korkista valmistettu korkki. Yleensähän korkit ovat muovia tai metallia. Alkuperäisen valmistusmateriaalin nimi vain on muodostunut yleisnimitykseksi.

Vanhoja ja melko yleisiä toistoyhdyssanoja ovat pikapikaa ja peräperää. Selkeästi genetiivialkuisissa toistoyhdyssanoissa taipuu alkuosa enemmän tai vähemmän: hienonhieno, uudenuusi, pienenpieni. Leikkeleet kuitenkin jostain syystä ovat ohuen ohuet, eivätkä ohuenohuet…

Iso suomen kielioppi määrittelee kaikki edellä mainitut yhdyssanat näin:

Toistoyhdyssana eli iteratiivinen yhdyssana on yhdyssanatyyppi, jossa sama sana esiintyy kahdesti. Sanat ovat yleensä epämuodollisia, mahdollisesti leikillisiäkin. Ne korostavat kyseisen sanan tarkoitteen tyypillisyyttä tai ominaisuuden suurta astetta, kuten genetiivialkuiset adjektiivit.

Sama sana voi kyllä esiintyä kahdesti muissakin kuin iteratiivisissa yhdyssanoissa, mutta siitä en löytänyt mitään mainintaa. Ehkä en osaa käyttää Googlea tarpeeksi tehokkaasti tai sitten aiheesta ei vain ole kirjoitettu nettiin mitään.

Nämä äskeiseen määritelmään sopimattomat sanat ovat yleensä kaikkea muuta kuin leikillisiä tai epämuodollisia. Tarkoitan siis sanoja kuten päiväkerhopäivä, maksukehotusmaksu, koripallokori ja Tiemestarintie. Useimmiten sama sana on yhdyssanan alussa ja lopussa. Erona edellä käsiteltyihin toistoyhdyssanoihin, näissä toistuva sana ei aina samalla tavalla määrittele tai korosta. Toinen merkittävä ero on se, että samojen sanojen välissä on yksi tai useampia muita sanoja: junalauttatavarajuna. Pitemmissä yhdyssanoissa toistuva sana voi käytännössä sijaita myös muiden sanojen välissä: palokuntapoikatyötoimikunta.

Selkeästi oma ryhmänsä tämän tyyppisistä yhdyssanoista on yhdysnumeraalit. Niitä löytyy loputon määrä. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: kuusikymmentäkuusi, kolmesataakolmekym-
mentäkolme, kaksikymmentätuhattaviisisataakaksikymmentäkaksi. Numeraalit jätän äärettömyytensä vuoksi jatkossa tarkastelun ulkopuolelle.

Toinen erottuva ryhmä on erisnimet kuten Tiemestarintie ja Mäkipellonmäki. Mäkelänmäki lienee jotain näiden kahden tyypin välimaastosta. Varsinkin paikannimissä alkuosa, joka voi olla myös yhdyssana, tuntuu olevan usein genetiivimuotoinen, joten se tavallaan määrittelee loppuosaa.

Olen kiinnostunut keräämään lisää esimerkkejä. Jos olet törmännyt edellistenkaltaisiin paikan tai tien nimiin, kirjoita havaintosi kommenttiin. Myös muita toistuvaosaisia yhdyssanoja (nimitys on omakeksimä) saa kirjoitella!

__

LÄHTEET JA OHEISMATERIAALI:

http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/visktermit/visktermit.cgi?h_id=tCHDEABBA
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2601
http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=425
http://www.otavanoppimateriaalit.net/verkkopiste/kielioppi/yhdyssanat.html
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/225501.html
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/23258/URN:NBN:fi:jyu-201004211550.pdf?sequence=1

Voiko Kuussa olevan sähkölaitteen maadoittaa, vai pitääkö se kuudoittaa?

Terveisin
Timothy L. Kopra