IRC-Galleria

Kun mä olin erittäin nuori, varmaan n. kuusi vuotias, ja meidän perhe asui vielä vanhassa kämpässä, niin siellä oli "lastenhuone" - valtavan talon pienin tila, jossa säilytettiin kaikkia meidän leluja ja askartelutarvikkeita.

Ovensuun vastakkaisella seinällä oli monta korkeaa, seinään upotettua kaappia ja niiden yläpuolella pienemmät kaapit katonrajassa. Ainut huonekalu jonka mä muistan on matala punainen askartelupöytä.

Kerran istuin siinä huoneessa yksin, hengailin askartelupöydän päällä tehden jotain, kun mä kuulin erittäin selvästi ja kirkkaasti kimeää, perus noita-akkamaista ilkeää naurua tulevan niistä ylempänä olevista kaapeista. Säikähdin ihan vitusti ja paniikissa juoksin nopeasti pois. Etsin nuoremman isonsiskoni ja sille selitin hengästyneenä (ehkä vähän itkien?) mitä olin kuullut, mutta se vaan taputti päälaelle ja kutsui sitä "vilkkaaksi mielikuvitukseksi". Mä en uskonut sitä hetkeäkään, sillä se ääni oli yhtä selvä kuin jos kuka tahansa nauraisi samassa tilassa missä itse on, mutta en sitten enempää inttänyt asian suhteen. Meni todella kauan aikaa ennen kuin uskalsin olla yksin siinä huoneessa.

Mä en ollut pitkään aikaan muistanut koko asiaa, enkä pitänyt sitä mitenkään mainitsemisen arvoisena, mutta joitakin viikkoja sitten oltiin isoveljen kanssa kavereiden luona ja tuli keskusteltua "mystisistä kokemuksista". Kerroin tarinani tyttökaverilleni ja se katsoi mua hassusti ja kysyi: "Ai samanlainen nauru minkä veljes oli kuullut?"

Mulla ei ollut hajuakaan mitä se tarkoitti, ja kun veli tuli parvekkeelta tupakalta se valaisi mua kertomalla, että sillä oli ollut nuorena samanlainen tilanne samassa talossa, mutta ei se ollut ikinä viitsinyt mainita siitä kenellekään.

Freaky shit.