IRC-Galleria

Puhutaanpa kauneudesta.

Enemmistö pääpiirteittein määrittelee ominaisuudet, jotka katsotaan viehättäviksi, kauniiksi ihmisessä. Aikoinaan vaimon tuli olla hyvin syötetyn näköinen, koska laihuus merkitsi köyhyyttä, varattomuutta kunnolliseen ruokaan. Pullealla vaimolla oli varakas mies, rahaa ja hyvät oltavat. Ruumiin koko kuvasti statusta yhteiskunnassa.

Kauneudun määritelmät vaihtelevat vuosikymmenittäin. Vaikka joku kuinka paljon väittäisi, ettei ulkonäöllä ole väliä, niin jokainen ihminen tekee silti ensimmäiset arvionsa toisesta sen perusteella, miltä toinen näyttää; onko ihminen kaunis vai ruma, miten on pukeutunet, hiukset, meikki, tatuoinnit. Ideana on tiedostaa tämä toisten arvostelu, mutta antaa sen olla määrittelemättä mielessäsi sitä, millainen kukakin ihminen on.

Sain haukut aikoinani työkavereilta, kun humalapäissäni koitin saada niitä selittämään, että miksi on niin tärkeää tuhlata vähistä varoistaan viisikymppiä tekoripsien ja -kynsien huoltoon joka toinen viikko (homma vähän karkasi käsistä tuona iltana). Omassa mielessäni jokainen tehköön ulkonäkönsä suhteen mitä haluaa, mutta kyseenalaistan sen, että miksi. Pidätkö hiustenpidennyksiä, tekoripsiä, bling bling-tekokynsiä, tämän kauden muodissa olevia vaatteita siksi, että sinä itse pidät niistä, vai johtuuko se vain tarpeesta soveltua mainosten, julkkisten, mallien luomaan kiiltokuva-imagoon siitä, millaisen kauniin, viehettävän, hyväksyttävän ihmisen tulisi olla?

Eikä silläkään tulisi olla väliä, vaikka syynä olisi vain halu sopeutua. Mutta mun päässäni sillä on väliä. En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta näyttää samalta kuin muut vain siksi, koska kaikka muutkin. Jokaisella ihmisellä on oma identiteettinsä, mutta mitä se kertoo toisesta, jos mitkään päätökset eivät ole omia; kuunnellaan musiikkia mikä on suosiossa sillä hetkellä, puetaan päälle vaatteita mitä lehdissä neuvotaan pukemaan, meikataan itsemme kauden väreillä, käydään solariumissa koska appelsiinit on nähtävästi hirveän ihastuttavia. Se tuo mulle mieleen, että ihminen on vain kopiosta otetun kopion kopio. Vailla omia mielipiteitä, vailla omia mieltymyksiä, vain halua tehdä ja näyttää siltä miltä toisetkin.

Tästä päästään tämän kirjoituksen varsinaiseen ideaan, mikä on se, miten ihmiset suhtautuvat yksilöihin, jotka eivät sovi meidän käsitykseen kauneudesta, normaaliudesta.

Itse olen pienestä pitäen ollut todella empaattinen henkilö. Taatusti omasta suustani on myös muksuna päässyt kommentteja, "katso äiti kuinka lihava nainen!", mutta tämä on itse asiassa luonnollista - lapset kummaksuvat erilaisuutta. Se on vanhempien ihmisten tehtävä opettaa lapselle, että toinen ei ole yhtään sen huonompi ihminen kuin mitä itse on vain siksi, että tämä näyttää erilaiselta. Äiti ja iskä sätti mua jos jakelin lapsenmielisia huutojani kaupassa, sanoivat kuinka ilkeää on osoittaa toisen ihmisen erilaisuus, käskivät miettiä, että kuinka paha mieli itselle tulisi, jos joku tekisi mulle samoin.

Ja mä ymmärsin sen. Kasvatus, ihmiset, kasvatus.

Äidin isä, pappa, oli pelottavan näköinen; sillä oli ruusufinni, mikä teki papan nenästä ison ja epämuodostuneen näköisen, erittäin paksut ja tuuheat kulmakarvat jotka toivat sen kasvoihin ilkeän vivahteen. Sillä oli molemmissa käsissä sormia, jotka puuttuivat toiseen niveleen asti lapsena ammuttujen nallipyssyjen seurauksena. Mummin ja papan luokse mentäessä kaikki muut lapset (meitä on yhteensä kuusi) halasivat ja suukottivat mummia, mutta kukaan ei tehnyt samaa pappalle, koska se näytti pelottavalta. Kukaan muu paitsi minä, koska mulle tuli aina paha mieli siitä, että pappaa syrjittiin ja pelättiin sen vuoksi miltä se näytti. Ei papan ulkonäkö ollut sen vika, ja se oli todella mukava ihminen. Istuin kaikki vierailut sen sylissä ja leikin sormilla, joita ei ollut. Papan kuoltua äiti usein sanoi, kuinka mä olin aina ollut sen lempi lapsenlapsi.

Ala-asteella meidän luokalle tuli Venäjältä muuttanut poika, joka puhui kehnoa suomea ja näytti kasvonpiireteiltään erilaiselta, kuin miltä ympärillä olevat suomalaiset pojat näyttivät. Kukaan pojista ei oikein ottanut kontaktia siihen, joten pyysin sitä meidän tyttöjän kanssa hyppimään hyppynarua. Se kieltäytyi ja pysyi omissa oloissaan, kunnes pojat ottivat sen porukkaansa. Ainakin yritin.

Yläasteella rinnakkaisluokalla oli tyttö, jonka kanssa olin hyvää kaveria. Se oli koko koulun ylipainoisin ihminen ja näytti paljon vanhemmalta kuin muut. Kuulin muiden puhuvan siitä "valaana". Mä vihasin niitä.

Samaan aikaan olin parasta kaveria toista koulua käyvän tytön kanssa, jonka toinen silmä oli täysin harmaa ja kuolleen näköinen, silmäluomi oli alas valahtanut, peittäen sen melkein kokonaan näkyvistä. Kun tutuistin siihen tiedostin tämän asian sen ulkonäössä, mutta en miettinyt sitä sen enempää ja meistä tuli kuin paita ja peppu. Ihmiset puhuivat siitä tyyliin, "niin, meinaatko sä sitä jolla on se outo silmä?", ja mulla raksutti aina pitkän aikaa päässä, että mistä helvetistä ne puhuu, kunnes välähti ja sain pahan mielen siitä, että toiset määrittelevät, puhuvat ystävästäni sen erilaisuuden perusteella. Itselleni tämä poikkeavuus oli vain osa sitä, ei sen kummempi asia kuin nenä kenänkään muun kasvoissa.

Myöskin samaa ikäluokkaa, ja ystävälläni oli poikaystävä jonka pikkuveli oli maailman suloisin ikinä, ja niiden perhe asui samalla alueella missä itsekin asuin. Joku iltapäivä olin paikallisen nuorisotalon edustallo ja näin tämän kyseisen pienen (9-11v.?) pojan siinä edustalla siteitä korvissaan. Kysyin, että mitä sille oli käynyt. Se vastasi, että toiset lapset kiusasivat sitä niin paljon sen hörökorvista, että vanhemmat oli viimein suostunut leikkautumaan ne "normaaleiksi". Sinä iltana menin kotiin, lukkiuduin huoneeseeni, ja itkin ihmisten ilkeyden vuoksi.

Mennään eteenpäin jokunen vuosi, ammattikoulusta valmistumiseen ja työkkärikäynteihin. Istuin yhdeksältä aamusta työkkärin odotustilassa, vähän nukkuneena ja meikittömänä, useita muita ihmisiä ympärilläni jäykkinä epämukavissa tuoleissa, lukien aikakausilehtiä ja esittäin, ettei ketään muita ole paikalla. Äiti istuu kahden lapsensa kanssa muutaman penkin päästä musta. Ne mukalat on kamalia, kiljuu ja huutaa muuten täysin hiljaisessa tilassa, kuin tuomionpäivä olisi koittanut. Toinen näistä lapsista, noin viisi vuotias tyttö, kävelee suoraan mun eteeni. Se tuijottaa mua hetken intensiivisesti, nostaa sormensa osoittamaan mua, ja huutaa niin että koko laitos raikuu, "äiti, tolla tytöllä on paljon finnejä!", ja juoksee pois. Mä punastun niin paljon kuin ihminen voi punastua ja odotan tämän äidin sanovan jotain, mitä tahansa tyttärelleen korjatakseen sen huonoa, töykeää, loukkaavaa käytöstä. Hiljaisuus täyttää korvani ja lopulta vilkaisen otsatukkani alta sivulleni ja näen tämän kyseisen äidin kääntäneen päänsä pois päin musta, esittäen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Se on meidän tehtävä neuvoa lapsia oikean ja väärän välillä. Jos me hyväksytään rasistiset kommentit, loukkaavat ilmaukset, ulkonäön pilkkaaminen, niin lapset kasvavat aikuisiksi uskoen, että he itse ovat normaaleja ja kaikki erilaisuus on väärää, ja sitä saa ja tuleekin syrjiä.

Opettakaa lapsille, että ihmiset eivät ole samasta muotista, eikä niiden tulekaan olla; murtunut nenä komeissa kasvoissa lisää viehättävyyttä, vinot hampaat täydellisessä luustossa ovat vain yksi osa ulkonäköä. Opettakaa, että kauneus on ihmisessä itsessään, ei siinä mitä muut ihmiset sanovat kauneuden olevan.

Ollaan yhdessä rumia, ja sitä myöten kauniita.

So, last year our big brother Rami turned 26, and Pinja had an idea of doing a birthday card that would somehow feature the epicness of Hunter Burgan. That wagon sounded awesome enough for me to jump on board, and from there on, things sorta escalated. (The explosion of glue and rainbow stickers has created myths in my building.)

Once the glitter dust had settled, this is what surfaced from underneath the wreckage...

Kamalaa angstaamista ollut koko viikko (enimmäkseen työn puolesta). Tässä taas positiivisuuslista jotta muistuisi mieleen, että teennäinen-asiakaspalvelijan-hymy ei ole ainut mikä on olemassa.


- Placebo tulee syyskuussa Suomeen (taattua loistoa!).
- Keskiviikkona saapunut Nikon Coolpix S6300 on ihastuttava kamera (sillä saa 1080p laatusta videokuvaa).
- Netistä löytyy paljon laadukasta fanfictionia jota lukemalla voi lohduttautua siihen asti, kunnes BBC Sherlock jatkuu.
- Mä teen helvetin hyvää makaronilaatikkoa.
- Kevät tulee, lumi sulaa ja jokapäiväinen pyörällä sotkeminen helpottuu huomattavasti.
- Aina löytyy joku, joka ottaa sun kanssa olutta, viikonpäivästä huolimatta (Amen!).

Supernaturalia katsoassa ajattelen "Dean ja Castiel NIIN tekee sitä".

BBC Sherlockia katsoessa ajattelen "Sherlock ja John NIIN tekee sitä".

Torchwoodia katsoessa ajattelin "Jack ja Ianto NIIN tekee sitä" (ja sitten se kirjoitettiin sarjaan mukaan).

Angelia katsoessa ajattelen "Angel ja Spike NIIN teki sitä 1800-luvulla".

Mä paritan mielessäni KAIKKI keskenään. Tässä sarjakuva joka kuvastaa täydellisesti ajatuksenjuoksuani.


Sensuroimatonta loistoa sarjakuvan omalla sivulla [klik]

Ihmiset, jotka eivät ole samaa mieltä, puskevat paljolti kahta syytä läpi: Homous ja Siviilipalvelus. Käydäänpä nämä kaksi asiaa nyt kerralla oikein kunnolla läpi, että voidaan sitten siirtää keskustelunaiheemme asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä.


Väitös:

"Haavisto ei voi olla presidentti, koska se on homo. Näyttää pahalta, kun ei ole edustavaa vaimoa kainalossa. Ja monet muut maat ei tule tykkäämään."


Ei sitä mistään vierailuilta pois käännytetä homouden takia. Poliittisia asioita hoidettaessa ei kysytä minkä sukupuolen omaavan henkilön jalkoväliin olet mulkkuasi työntänyt. Joissakin maissa katsotaan mahdottomana, että nainen olisi valtion johtajana, ja silti meillä on Halonen, eikä ketään stressannut, että mitä jotkut muut maat nyt mahtaakaan ajatella.

Ja se, että Linnanjuhlissa näyttää väärältä, kun on kaksi miestä vastaanotossa, niin se on vain ihmisten omaa ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Ei nyt mitään "presidentin tulee olla heterolla tavalla edustava" paskaa. TE että henkilökohtaisesti pidä homoista, joten siksi se TEISTÄ näyttää väärältä, koska TE olette ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia. Ei siihen tarvita mitään verukkeita "mutta kun muut maat...", "mutta kun pitää olla nätti vaimo...". Ei. Vika on teissä. Teidän päässä. Te olette syrjiviä ihan omasta takaa. Myöntäkää inhottavuutenne, älkääkä koittako naamioida sitä poliittisten tekosyiden alle.

Muita avoimesti homoseksuaaleja poliittisia henkilöitä:

- Ruotsin ympäristöministeri Andreas Carlgren.
- Islannin pääministeri Jóhanna Sigurðardóttir.
- Euroopan unionin komission kauppapolitiikasta vastaava komissaari Peter Mandelson.
- Ruotsin YK-suurlähettiläänä, Ruotsin ulkoministerinä ja Ruotsin suurlähettiläänä Ranskaan aikoinaan toiminut Carl Sverker Åström.
- Saksan ulkoministeri ja varakansleri Guido Westerwelle.
- Ranskan kulttuuri- ja viestintäministeri Frédéric Mitterrand.


Väitös:

"Haavisto ei voi olla presidentti, koska presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö sodan syttyessä, eikä sivari voi hoitaa tuollaista hommaa."


Ihan kuin ihmiset odottaisivat Venäjän puolelta hyökkäystä heti ensi kuun viidennen jälkeen. "Puolustusvoimien ylipäällikkö" on vain titteli, ja oli presidenttinä sitten armeijan tahi sivarin käynyt henkilö, niin tehtävien delegoinniksi se juttu kuitenkin menee. Ei Suomen presidentti tee paljolti mitään päätöksiä itsenäisesti, joten neuvonantajia sodan syttyessä löytyy kyllä yllin kyllin.

Ei ole muuten Halonenkaan suorittanut asepalvelusta. Miksei kukaan nostanut asiasta tälläistä haloota silloin, kun se valittiin? JA VIELÄ KAHDESTI. Meillä on ollut 12 vuotta presidentti, joka ei ole ryöminyt pakkasella metsässä. Miten tämä valtio pysyy enää edes pystyssä?

Monissa maissa ei ole armeijan käyminen pakollista, mikä aiheuttaa sen, että johtotehtävissä on useita ns. "sivari" ihmisiä. Suomalaisilla nyt vain tuntuu olevan jonkin sortin pakkomiellä tästä "armeija tekee miehen" ajattelutavasta. Koittakaa nyt hyvät ihmiset RENTOUTUA. Ei se aseen piteleminen sun mulkkusi mittaa kasvata.


No niin. Nyt kun todettiin, että seksi ja aseet eivät ole oleellisia aiheita, niin lopetetaan niistä jauhaminen.

Kiitos.

Pitä tehdä tämä AIKOJA sitten, mutten sitten jotenkin unohtu, kun kuvat ja kaikki on iskän pöytäkoneella oman läppärin sijasta ja, ja... Joo, olen syvältä.

Mutta Nightmare Before Christmas käsittelee sekä joulua että Halloweenia, niin kai mäkin voin toisen teeman alla kirjoittaa toisesta..?

Anyhow, kivaa oli. Kolmannet bileet à la Melina, joten kai tätä voi jo perinteeksi kutsua. Valmistauduin ruokkimaan ison määrän nälkäisiä ihmisiä, joten tein helvetisti kasvispiirakkaa, feta-pastasalaattia, aurinkokuivatuista tomaateista valmistettua sämpylää ja riisimuro-suklaa"muffineja". Vitut ne mitään nälkäsiä ollut. Jäi niin paljon ylimääräistä muonaa, että söin niitä pois vielä viikon päästä.

Koristelun halusin pitää simppelinä, eli ei räikeitä kurpitsaköynnöksiä roikkumaan katosta. Toisin sanoen, vuorasin kämpän mustalla hämähäkinseitillä.





Pukuteemaa ei vaihtelunvuoksi ollut, koska halusin jokaisen pääsevän toteuttamaan itseään ilman rajoituksia. Itse olin Death Neil Gaimanin "Sandman" sarjakuvista:

Paljon valkoista ihomaalia, mustat piilarit, pieni kiemurakuvia oikean silmän alle, hiukset isoksi, etsy.comista löydetty Ankh-risti kaulaan ja voilà! Menettelevä lookki on valmis.

Essi oli ihanan eriskummallinen siskoni Delirium.

Omat hiukset lilansävyisiksi, keltainen hiuslisäke, erisävyiset räikeät luomivärit silmien ympärille, perhostatuointeja kasvoille, musta verkkopaita ja eriskummalliset sukkahousut. Kirottiin voimakkaasti, kun ei saatu ketään osallistumaan juhliin Morpheuksena.

Pidin kauhutietovisan, jonka olin ajatellut olevan helppo, mutta valitettavasti muut eivät olleet samaa mieltä. Kysymyksiin lukeutui The Crow-sarjakuvan tekijän nimi (James O'Barr), päävampyyrin näyttelijä Lost Boys-elokuvassa (Kiefer Sutherland), näyttelijä joka teki Draculan kuuluisaksi valkokankaalla (Bela Lugosi), paljon quotoidun The Raven runon kirjoittaja (Edgar Allan Poe), Batmaneista tutun Arkham Asylumin alkuperäinen luoja (H.P. Lovecraft) jne.

Voittajaksi osoittautui isoveljeni (mikä ei sinänsä yllättänyt ketään, koska se jätkä tietää kyseisestä aihealueesta lähes kaiken).

Palkinnoksi tietämyksestään se sai itsenäpertelemäni taulun, Salmaripullon ja myöskin itse tekemäni "Master of Horror 2011" liina... jutun (emmä tiedä miksi sitä kutsutaan).

Äänestettiin myös paras puku. Eniten ääniä keräsi isosiskoni (homma alkoi tuntua hieman sisäsiittoiselta, mutta minkäs sille voi).

Se oli väkivaltaisesta autokolarista selvinnyt Prom Queen. Palkintoina oli taas taulu, Salmaria ja "Master of Costumes 2011" liina.

Kaiken tämän hauskuuden ja runsaan boolin nauttimisen jälkeen suunnattiin Kaappiin. Tanssittiin, so yeah, we were pretty wasted.

Mix-levyn tein taas, tällä kertaa vähän pienemmässä mittakaavassa, eli biisejä oli vain n. 30. Olen ennalta-arvattava, joten siltä löytyi kaikki tyypilliset artistit ja yhtyeet: Joy Division, Bauhaus, The Cure, Nick Cave and the Bad Seeds, Grinderman, Rob Zombie, Tiger Army, Samhain, Son of Sam, Misfits, Danzig, Tool jne.

Oma suosikkibiisini koko levyltä: Puscifer - Rev 22'20 (Dry Martini Mix). On älyttömän hieno, kylmiäväreitä nostattava kappale.

Muutama randomi kuva tähän loppuun. Palaillaan takaisin aiheeseen ensi vuonna.

Mä en paheksu alkoholijuomien käyttöä. Itse tykkään juoda ja lähes aina silloin on hauskaa ja mukavaa, eikä haittaa että yleensä olen se joka päättää ensimmäisenä mennä kotiin (tai kaverin varapatjalle) nukkumaan.

Mutta mä vihaan yli kaiken tiettyjä humalaisia. Niitä, jotka parin tuopin jälkeen alkaa kertomaan sulle elämäntarinaansa, varsinkin niitä kaikkein masentavimpia kohtia; äiti kuoli, naapurin setä ahdisteli, veli on narkkari, abortti kolmetoistavuotiaana, "mun kissa ei enää rakasta mua". Mikään ei masenna niin vitusti, kuin hyväntuulisen alkuillan päättyminen siihen, että joudut jonkun puolitutun kanssa samaan tilaan, ja se päättää kohdella sua jätesäkkinä murheilleen, kertoa sulle IHAN KAIKEN, etkä sä edes tiedä sen sukunimeä.

Ja sitten on niitä, jotka viina pistää tappelunhaluisiksi. Yksikin väärä sana niin heti ollaan uhkailemassa happoaltailla ja lyömässä ja kuristamassa. Takataskussa on kymmenen pahoinpitelysyytettä, jokainen saatu juomisen seurauksena, ja silti on NIIN VITUN TYHMÄ, että kittaa sitä kirkasta kurkustaan alas vaikka tietää, että kontrolli karkaa käsistä niin pahasti, että voisi puukottaa oman isoäitinsä.

Ja sitten on tämä "katsokaa, minulla on pippeli, minä olen alfa uros" -tyyppi. Helvetinmoinen show koko ajan pystyssä, jokaista tissit omistavaa pitää lirkutella ja jos et lämpene, olet nihkeä lehmä (ja tämä asia pitää toitottaa suureen ääneen, jotta ympärillä olevat varmasti ymmärtävät, että vika ei ole tässä pippeli-sankarissa). Pientä vittuilua ja mollaamista koko ajan meneillään muita miespuolisia kohtaan, jotta saat kaikkien silmissä vahvistettua asemasi isoimman mulkun omistavana miehenä. Ja useammin kuin ei nämäkin mahtavat ihmisyksilöt päätyvät tappeluihin.

Jos tunnistat tekstistä itseesi sopivia kuvauksia, niin tee kaikille palvelus, ja lopeta juominen julkisilla paikoilla. Sun ystävätkin vihaa sua, ja jos ne hymyilee tervehdykseksi, niin se johtuu vain siitä että ne on kasvatettu kohteliaiksi.

Kolme päivää Halloweeniin, yksi päivä juhliin. Boolivärkit hommattu, ruokien valmistaminen edessä myöhemmin tänään, töihin seuraavaksi vasta maanantaina. Joku kysyi, että miten mulla on rahaa järjestää näitä juttuja. Mulla on helppo säästämiskeino; ei istuta joka viikonloppua (ja satunnaisia keskiviikkoja) baarissa. Tilin saldo näyttää paljon kivemmalta, kun jättää ne valkovenäläiset juomatta.

Siskokin tulee Tampereelta Poriin ihan vain näitä juhlia varten. Se on vaatetusalaninsinööri, joten odotan innolla että pääsen näkemään millaisen puvun se on tietotaidoillaan saanut luotua.

Lauantaita odotellessa, jonka jälkeen tiedossa uusia kuvia pitkästä aikaa. Jeij.

A: It would be easier for me to date men.

Tämän päivän teemana on päässä pyörinyt käsite "tasa-arvo", ja aihetta pohtiessani päätin keksiä miehille muotioikkuja ja seksikkyyden tavoittelu keinoja, jotka olisivat rinnastettavissa naisten vastaaviin.

Eli siis:

Pilluvyöt (niin lyhyet hameet, että juuri ja juuri peittävät häpyhuulet)
Munasuojukset

Tekoripset
Tekoviikset

Leggingsit
Vartalonmyötäiset pyöräilyshortsit (jopa niillä ylipainoisilla)

Hiustenpidennykset
Parranpidennykset

Tekokynnet
Wolverine tyyliset, muutaman sentin pituiset dermal lävistykset rystysiin

Stringit
Stringit

Musta tässä on selvästi ainesta miesten vallankumoukselle seksikkyyden saralla.

Jos ihminen ei keksi 15 000 eurolle parempaa käyttöä, kuin mopoauton ostamisen 16-vuotiaalle ääliö muksulleen (joka ei edes käytä sitä ylihintaista laatikkoa kuin kaksi vuotta), niin se ei ansaitse rahojaan.


Ihmisten pitäisi lukea kirjoja. Ne pystyy tunnistamaan, jotka ei ole pakollisten koululukemisten lisäksi koskaan vapaa-aikaneen edes avanneet kirjaa. Näiden ihmisten ajatusmaailma on supistunut pieneksi, koska ainoat asiat jotka päässä liikkuu on omat ja kavereiden jutut. Koko elämä muuttuuu nuppineulan pään kokoiseksi, kun viettää kaikki hetkensä tässä ja nyt, eikä koskaan anna sijaa toisille vaihtoehdoille, toisille ongelmille kuin omilleen, jotka sitten täyttävät koko olemassaolon, koska ei ole vertailukohteita. Lukeminen avartaa mieltä.


Jos yhteiskunta kieltää multa tupakan ja alkoholin, niin alan seuraavaksi viiltelemään itseäni.


The Smithsin "Heaven Knows I'm Miserable Now" on mun tunnusmusiikkini töissä.