IRC-Galleria

Kolme päivää Halloweeniin, yksi päivä juhliin. Boolivärkit hommattu, ruokien valmistaminen edessä myöhemmin tänään, töihin seuraavaksi vasta maanantaina. Joku kysyi, että miten mulla on rahaa järjestää näitä juttuja. Mulla on helppo säästämiskeino; ei istuta joka viikonloppua (ja satunnaisia keskiviikkoja) baarissa. Tilin saldo näyttää paljon kivemmalta, kun jättää ne valkovenäläiset juomatta.

Siskokin tulee Tampereelta Poriin ihan vain näitä juhlia varten. Se on vaatetusalaninsinööri, joten odotan innolla että pääsen näkemään millaisen puvun se on tietotaidoillaan saanut luotua.

Lauantaita odotellessa, jonka jälkeen tiedossa uusia kuvia pitkästä aikaa. Jeij.

A: It would be easier for me to date men.

Tämän päivän teemana on päässä pyörinyt käsite "tasa-arvo", ja aihetta pohtiessani päätin keksiä miehille muotioikkuja ja seksikkyyden tavoittelu keinoja, jotka olisivat rinnastettavissa naisten vastaaviin.

Eli siis:

Pilluvyöt (niin lyhyet hameet, että juuri ja juuri peittävät häpyhuulet)
Munasuojukset

Tekoripset
Tekoviikset

Leggingsit
Vartalonmyötäiset pyöräilyshortsit (jopa niillä ylipainoisilla)

Hiustenpidennykset
Parranpidennykset

Tekokynnet
Wolverine tyyliset, muutaman sentin pituiset dermal lävistykset rystysiin

Stringit
Stringit

Musta tässä on selvästi ainesta miesten vallankumoukselle seksikkyyden saralla.

Jos ihminen ei keksi 15 000 eurolle parempaa käyttöä, kuin mopoauton ostamisen 16-vuotiaalle ääliö muksulleen (joka ei edes käytä sitä ylihintaista laatikkoa kuin kaksi vuotta), niin se ei ansaitse rahojaan.


Ihmisten pitäisi lukea kirjoja. Ne pystyy tunnistamaan, jotka ei ole pakollisten koululukemisten lisäksi koskaan vapaa-aikaneen edes avanneet kirjaa. Näiden ihmisten ajatusmaailma on supistunut pieneksi, koska ainoat asiat jotka päässä liikkuu on omat ja kavereiden jutut. Koko elämä muuttuuu nuppineulan pään kokoiseksi, kun viettää kaikki hetkensä tässä ja nyt, eikä koskaan anna sijaa toisille vaihtoehdoille, toisille ongelmille kuin omilleen, jotka sitten täyttävät koko olemassaolon, koska ei ole vertailukohteita. Lukeminen avartaa mieltä.


Jos yhteiskunta kieltää multa tupakan ja alkoholin, niin alan seuraavaksi viiltelemään itseäni.


The Smithsin "Heaven Knows I'm Miserable Now" on mun tunnusmusiikkini töissä.

Kolmen kuukauden hiljaisuus, eikä vieläkään mitään järkevää sanottavaa...

69 päivää Halloweeniin. Jo kesäkuussa keksin keneksi pukeudun, sitten Essi sanoi että sillä olisi hahmo idea, ja että jos suostuisin pukeutumaan sen hahmon siskoksi, niin saataisiin pieni teema asujemme välille. Tämä "sisko" oli juuri se keneksi olin ajatellutkin pukeutuvani, joten tämä pukupähkäily sujui yllättävän kivuttomasti.

Yöt pimenee entisestään ja lähestyvä syysmasennus nakertaa jossain aivojen ahdistuneessa sopukassa. Säästin rahaa ja tilasin läppärin, jota ajattelin lähinnä käyttää kirjoittamiseen, ainakin näin aluksi. Jos kerrankin saisi jotain kunnollista, loppuun asti vietyä aikaiseksi.

Tarvitsen manaajan karkottamaan päästäni nämä biisit, jotka olen kuullut liian monta kertaa töissä:

Jukka Poika - Mielihyvää
Petri Nygård - Selvä päivä
Poju - Poika (saunoo)

Siinä varmaan kolme pahinta. Jos joku saa pyyhittyä noiden kappaleiden sanat muististani niin, etten aina nolaa itseäni alkaessani tiedostamattomasti laulamaan mukana kun ne jossain soi, niin palkkioksi lupaan pullon punkkua (ehkä kaksikin).

On jotenkin niin helvetin tunkkainen olo että tekisi mieli kokeilla nestedieettiä, mutta silloin ei saisi kahvia käyttää enkä oikein tiedä, että miten pärjäisin yhtäkään työvuoroa ilman. Näkee sitten mihin tämä mun pähkäilyni johtaa.

Supernatural palaa ruutuun 23.9. Tiedän, että tulen taas joka jakson katsomaan, mutta jotenkin ei innosta yhtään uuden kauden valmistuminen, kun kuudeskin oli niin äärettömän paska. Olisivat vain lopettaneet siihen viidenteen, niin mullekin olisi jäänyt hyvä jälkimaku suuhun koko sarjasta.

Aamu puoli viiden kirjoittelut...

Mä en pidä pikkulapsista, koska suurin osa niistä on sadisteja, jotka kaa kiksinsä aiheuttaessaan toiselle pahaa mieltä jättämällä tämän pois leikeistä, olematta jakamatta lelujaan ja ollen vain yleisesti keljuja mini-ihmisiä.

Mä en pidä teini-ikäisistä, koska suurin osa niistä on idiootteja jotka haukkuu ihmisiä sanoilla "homo", "lepakko" ja "vammainen", ja ne nostaa kauheita itku-huuto -kohtauksia julkisilla paikoilla, ja nämä naispuoliset ovat yleisesti vain kamalia ämmiä, ja pojilla on suuri tarve todistaa kuinka oma pippeli on isompi kuin sen toisen.

Mä en pidä parikymppisistä ihmisistä, koska suurin osa niistä on ihan pehmeitä päästään ja sitten ne vahinkoraskauden kautta menee ja kehtaa vielä lisääntyä, tai sitten ne haluaa leikkiä aikuista ja lisääntyy ihan tarkoituksella, mikä on kenties vielä kamalampaa. Ja ne etsii "kumppania elämäänsä", ja sitten ne löytää jonkun "kivan" ihmisen ja sen jälkeen elämästä muuttuu yhtä vitun saippuasarjadraamaa jonka yksityiskohdat on PAKKO JAKAA jokaisen kanssa, jonka on koskaan tavannut.

Mä en pidä yli kolmekymppisistä naisista, koska monet niistä tajuaa alkavansa muuttua oikeasti iäkkäiksi ihmisiksi, joten ne rupeaa elämään teini-ikäänsä toistamiseen, ja ne käyttäytyy yhtä typerästi ja lapsellisesti kuin mitä ne teki 15 vuotta takaperin.

Yli neljäkymppiset... Joko ne on onnistunut kasvattamaan jonkin sortin järkeä kalloonsa, taikka sitten kaikki edellämainitut seikat pätee niihinkin.

Yleisisti ottaen, mä en pidä ihmisistä. Oletan aina valmiiksi, että kaikki on idiootteja, jollei ne pysty toisin todistamaan. Yleensä ne ei pysty.

"A while back, when Dick and Barry and I agreed that what really matters is what you like, not what you are like, Barry proposed the idea of questionnaire for prospective partners, a two- or three-page multiple-choice document that covered all the music/film/TV/book bases. It was intended a) to dispense with awkward conversation, and b) to prevent a chap from leaping into bed with someone who might, at a later date, turn out to have every Julio Iglesias record ever made. It amused us at the time, although Barry, being Barry, went one stage further: he compiled the questionnaire and presented it to some poor woman he was interested in, and she hit him with it. But there was an important and essential truth contained in the idea, and the truth was that these things matter, and it's no good pretending that any relationship has a future if your record collections disagree violently, or if your favourite films wouldn't even speak to each other if they met at a party."

Nick Hornby, High Fidelity (1995)

On ollut yleisesti vittuuntunut fiilis koko viikon, joten kirjotin pitkät pätkät tekstiä purkaakseni yleistä ihmisten inhoani, mutta se merkintä otti ja katosi. [ Emppu: "Sua ei voi kutsua edes rasistiksi, sä vihaat kaikkia tasapuolisesti." ]

No mutta, nyt on joka tapauksessa parempi fiilis. Tässä tanssiva Jensen Ackles kuvastamaan piristynyttä mieltäni

Viime aikoina lähes repeatilla kuunneltu biisi:
Tori Amos - Playboy Mommy

Yksinäinen kohta kappaleesta, joka on ilman mitään syytä pyörinyt päässä viimeiset 24 tuntia:
"Look at these, my child-bearing hips" (PJ Harvey - Sheela-Na-Gig)

Kirja, jonka yritän saada luettua loppuun asti, vaikka se on helvetin tylsä:
Ernest Hemingway, Kirjava Satama

Sarja, jonka DVD boxin sisällön sain juuri (pari tuntia sitten) katsottua loppuun:
Kingdom Hospital

Laini kyseisestä sarjasta, jota naureskelin tässä aamusti aivan liikaa:
"Steg, I can't have rodent junkies roaming the hallways, searching for crack."

Pohdintaa:
Insomnian iskiessä nautittavien kofeiini- ja nikotiinimäärien annostelu on taitolaji.

Itsetutkiskelua:
Mä olen kyynisin, eniten ihmisiä ja maailmaa yleisesti vihaava ihminen, jonka tunnen.

Myönnytys:
Onnistun peittämään sen hyvin sosiaalisissa tilanteissa.

Uuden oppiminen:
En ole koskaan ennen tajunnut, kuinka helvetin olematon rasvaprosentti ammattiuimareilla on. Timmejä ihmisiä.

Tuli tänään taas mieleen, mutta olen ennenkin asiaa miettinyt; vampyyreistä. Okei, olen lukenut Twilight -kirjasarjan ensimmäisen osan, koska aikoinaan pikkusisko pyysi mua mukaansa sitä katsomaan leffaan. Suostuin, varasin meille netin kautta liput seuraavaksi päiväksi, ja sitten päätin lukea kirjan, koska se kerta siskolla on omana, ja tuntui oudolta mennä katsomaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa ilman, että on lukenut itse teosta.

Lukasin sen siis läpi teatterikokemusta edeltävänä iltana ja voin sanoa, että oli helvetin huono. Ensinnäkin, ne hahmot siinä on 17-vuotiaita, ja ne hehkuttaa maailman suurimpana asiana sitä, jos tyttö saa POSKIPUSUN pojalta. Ja niillä on bileet rannalla, mikä on myöskin iso juttu kaikille, ja ne juo vain jotain helvetin limua siellä. Kukaan ei polta, kiroile, harrasta seksiä, juo alkoholia taikka tupakoi. Maailman epäuskottavin kirja teini-ikäisistä ihmisistä, jollei kyseessä ole amishit (jotka kyllä pääsevät jo 16-vuotiaana kokeilemaan normaalia elämää).

Jos olisin itse ollut 13-vuotias, niin olisin todennäköisesti tykännyt kirjasta. Mutta en ole, en tykkää. Pottereita pystyn silti vielä lukemaan, ja niistä aina pitämään, ja ne vaikuttaa järkeviltä. Stephen Meyers on kai vain huono kirjailija.

Mutta, nyt eksyin kilometreillä tämän blogimerkinnän pointista, joka on: KUUKAUTISET. Tiedän, että Bella on syntymäpäiväjuhlissa tai jossain muussa vastaavassa toisen kirjan alussa, ja se saa sormeensa PAPERIVIILLON. Ja siitä nousee hämminki, koska 'OMG, talo täynnä vamppeja ja toi yksi VUOTAA VERTA, aargh, pystynkö vastustamaan, *nom nom*?!"

Siis, jos näille Twilight -vampyyreille on niin kova asia yksi pieni paperiviilto, niin miten ne pystyy lainkaan kävelemään ihmisten keskuudessa? Koska, hei, naispuolisilla henkilöillä on kuukautiset. Ja monet ei käytä tamponia, joka tarkoittaa sitä, että kuljetaan ympäriinsä VERISEN SITEEN kanssa. Mikä meinaa, että sun (vampyyrin) ohi kulkee ihminen, jonka jalkovälissä on siteen palanen, jossa on tästä ihmisestä vuotanutta verta.

Tota... Ei tässä itseasiassa ollut mitään sen kummempaa ideaa. Pohdin vain, miten vampyyrit suhtautuu kuukautisiin. Ja mietein, että osaako joku selittää sen, miksi paperiviilto on helvetin iso asia, mutta menkat eivät.

Ja että Twilight on paska sarja.