IRC-Galleria

Biting Nails: I chewed the nail from my left hand's thumb so short that now it aches continuously.

Absence of Food: There's nothing but bread in this house and hell of a lot of meat based stuff that my conscience doesn't approve of. Starving for empathy, eh?

Shift Leaders: When they're just generally pissed off over everything and decide to pour their immature shit on you. Work life is a joy.

Tattoo Artists: Who doesn't book you enough sessions 'cause they estimated the fastness of their work wrong and thanks to that a simple project now takes up to four months. Fucking ridiculous.

Constant Tiredness: 'Cause sleeping is so fucking hard.

Boredom: Even if it seems like depression, it isn't. I'm just bored to death over everything. I quess those two are sometimes quite the same thing.

1. Valitse 7 lempielokuvaasi.
2. Mene Internet Movie Databaseen, etsi valitsemasi elokuvat, klikkaa vasemmalta Memorable quotes ja valitse kustakin elokuvasta yksi repliikki
3. Pastea ne tähän arvuuteltaviksi.
4. Jos joku arvaa, mistä elokuvasta tietty repla on, merkitse arvaaja ja elokuvan nimi näkyviin.
5. Ei huijaamista! Eli ei googlailua tai IMDB:n käyttöä.


1. "Perfect! Just perfect! Just burn the place! Burn everything we own! Have us sleeping in the field like cattle!"

2. "Kill your brother, you'll feel better."

3. "Personality, I mean that's what counts, right? That's what keeps a relationship going through the years. Like heroin, I mean heroin's got a great fucking personality."

4. "I ask for so little. Just fear me, love me, do as I say and I will be your slave."

5. "I don't need you to tell me how fucking good my coffee is, okay? I'm the one who buys it. I know how good it is. When Bonnie goes shopping she buys SHIT. I buy the gourmet expensive stuff because when I drink it I want to taste it. But you know what's on my mind right now? It AIN'T the coffee in my kitchen, it's the dead nigger in my garage."

6. "Okay, but you're not listening to me. There are other things that need to be taken into account here - Like the whole spectrum of human emotion. You can't just lump everything into these two categories and then just deny everything else!"

7. "Dad gave me this. Fifth birthday. He said, "Childhood's over the moment you know you're gonna die.""


Ropzuman tiesi elokuvat 3: Trainspotting ja 5: Pulp Fiction. Paljon pointseja Teh Drumming Teddy Bearille!

Metallisydan tiesi elokuvan 6: Donnie Darko. Vessakeskustelut Frankin kanssa on päivän kohokohta meille molemmille.

Loput quotet:
1: Interview with the Vampire 2: The Lost Boys 4: Labyrinth (C'mon! David Bowie? Ring any bells? I fucking dressed as his character Jareth at Baarikaappi's 2008 Christmas Costume Party!) 7: The Crow ('Cause Michael Wincott is the best/sexiest/coolest/creepiest/most wicked bad guy EVER)

Jessus että jotkut ihmiset osaa olla ärsyttäviä. Kaverin tuttu, joku aivan olematon jätkä jota en ollut koskaan ennen nähnyt, eikä olisi ollut välistä vaikken olisi nytkään tavannut, näki tarpeelliseksi alkaa moralisoimaan mulle mun ULKONÄÖSTÄ. Selitti pitkään ja hartaasti kuinka SOPIMATTOMISSA paikoissa mun tatuoinnit on, kuinka mä tulen pitämään niitä äärettömän rumina tulevaisuudessa ja häpeämään itteäni.

Mikä helvetin tarve alkaa kommentoimaan tuntemattomien ihmisten olemusta niille päin naamaa? Emmäkään mene läskien ihmisten luo ja ala niille urputtamaan kuinka ne on rumia ja hävetkää itteänne, toivottavasti kuolette sydänkohtaukseen alta neljänkympin. Oikeasti. Mistä nää idiootit on oppinut käytöstapansa?

Ja onko se todellakin niin vaikea käsittää, että kaikki ihmiset ei ole samanlaisia ja pitää kenties asioista joista toinen ei ymmärrä paskaakaan? Se on ihan naurettavaa, miten jotkut ihmiset suhtautuu muhun mut nähdessään; alkaa puhua alentavasti ja viittaa kaiken mulle mitään merkitsevän kuuluvan "vaiheeseen" tai johonkin muuhun mitä ne olettaa sulla olevan meneillään kun satut olemaan nuori etkä näytä samalta kuin vastaantulevat lampaat. Ihan kuin ne olettaisi mun jonain päivänä heräävän ja PIM, päässä ajatus miten kaikki mihin mä oon koskaan uskonut ja mistä olen välittänyt onkin VALHETTA.

Vaikka teistä tuli uppiniskaisia junttipaskoja täytettyänne 25, vieressä vaimo ja mukula joka vihaa teitä, stereoissa pauhaamassa Mamba ja Suurlähettiläät, TV:tä pidetään päällä vain kun sieltä tulee lätkää tai suhde-elämä draamaa ja elämän kohokohta on karaoken veisaaminen alakerrassa sijaitsevassa räkälässä, niin se ei kuulu mun suunnitelmiini.

Tehdään pari asiaa selväksi: a) Mä en usko avioliittoon. b) Mä en usko Jumalaan, Allahiin, Tiivitaaviin tai mihinkään muuhun tähän kategoriaan sopivaan. c) Mä en ikinä tulee synnyttämään yhtä ainoaa alkoholisoituvaa maanis-depressiivistä homofoobista elämäänsä vihaavaa työtöntä kusipäätä tähän maailmaan. d) Mamba ja muu junttirokki on perseestä.

..Mutta NOFX on hyvää. Click.


Krapulakiukutteluvuodatuksen tarjosi Melina, koska sillä on niskat helvetin kipeänä eilisestä pogoamisesta ja ihmisten typeryys saa pään särkemään.

Tuli paha mieli eilen yöllä, kun unettomuudesta kärsiessäni makasin sängyssä kolmen aikaan katsomassa MTV:tä. Tuli Beyoncen ja Lady Gagan yhteisvideo, ja räjähdin törkeään nauruun; Beyonce on kurvikas, erittäin kaunis nainen ja Gaga - rinnaton, lantiaton, perseetön - näytti transseksuaalilta mieheltä sen rinnalla. Mutta ei rumille ihmisille saisi nauraa. Eikä ketään saisi kutsua rumaksi. Ja ajattelemalla Gagaa termillä "transseksuaali mies", loukkasin siinä samalla myös transseksuaaleja. Tajusin, että olen kamalan pinnallinen ihminen, ja siitä seurasi itseinho ja paha mieli. Ei kannata tämä yömyöhäinen television katsominen, kun siitä seuraa vaan morkkista.

Unettomuuden takia on paremman ohjelmiston puutteessa tullut katsottua monia videoita, joita ei olisi välttämättä halunnut nähdä (mun itsekidutusmetodit on erikoisia, joskaan ei järin mielenkiintoisia). Huomasin, että porukka yrittää kovasti ratsastaa tulevan Alice in Wonderland-elokuvan hypetyksen siivellä; Paramorella on video, jossa pikkutyttö juoksee jossain metsässä ja hengailee puunrungon luona, ja lopussa putoaa kuoppaan. Ja Robbie Williamsin uusin on vähän liiankin läpinäkyvä; mies on pukenut valtavan jäniksenpään ylleen ja pupujussina hörppii teetä ja tanssii piruettaja.

Pop-yhtyeistä/-artisteista kun on kyse, niin en jotenkin usko kyseisten ihmisten antaneen paljonkaan luovaa vaikutusta videoihinsa. Eli, joko ohjaajat ovat kierosti nerokkaita ja yrittävät Burtonin työn avulla saada enemmän nostetta omille töilleen, tai sitten on tapahtunut jotain paljon viattomampaa ja porukka on vaan inspiroitunut tulevasta elokuvasta ja saanut muistutusta siitä, kuinka nerokas Lewis Carrollin tekele on, ja päättänyt ammentaa tätä inspiraatiota työhönsä.

Oma uskoni ihmisten aitouteen ja originalliin ajatteluun on niin mitätön, että kallistun ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta mistä sitä tietää.

Mistä nämä täysin pointittomat mietiskelyt syntyy? Uh... Menen tupakalle ja odotan Key Lime Pien jähmettymistä.

[EDIT: Kirjotin 'pointittomat' aluksi 'pointteettomat'. Piti Googlesta tarkistaa, että mikä on oikea sana. Ei ole hyvä tämä suomen kielen taito.]

It's been a very NIN filled weekend.
Year Zero creates its own world in your head - a world that is something to be dreaded for, a world of metal and guns, of righteous people holding their bibles like hand grenades, of cencorship and discrimination towards everything out of their norm.

And then you realise this is that world.

Many of the acts described in our BDSM/fetish titles can be dangerous. Please do not try any new sexual practice, whether it be fire, robe, or whip play, without the guidance of an experienced practitioner. Neither L**** lt nor its authors will be responsible for any loss, harm, injury or death resulting from use of the information contained in any of its titles.

~*~*~*~*~

Hain tänään älyhienon takkini postista. Thank you Mr. Hong Kong, I'm loving it.
Iskä kyllä sano, että näytän pingviiniltä siinä (ja mitä vitun vikaa pingviineissä nyt sitten on?).

Kahden viikon päästä saadaan tatska kutakuinkin valmiiksi. Pikkumies saa taivaan ympärilleen ja kuun, jonka valossa paistatella. Se on kyllä yksinäisen näköinen, että pitäisi sille varmaan antaa oma pingviini.

Hahaa! Löysin punkkupulloni. Kello neljän dokauksen pistän kokonaan Placebon syyksi; Niiden ekan levyn kuunteleminen aiheuttaa aina jäätävän punaviinihimon, samoin kuin Lost Soulsin lukeminen.
Ja heräsin eilen 16.30, että tässä on aikaa tapettavana ennen kuin väsymys iskee. Eipä sen väliä, nukkuminen on tylsää ajanvietettä.

Ammattikoulua käydessä pystyin aivan hyvin saamaan itseni ylös puolentoistatunnin yöunilla. Nyt jos nukun edes alle kolme tuntia, niin töihin nouseminen on yhtä tuskaa. Mä tulen vanhaksi ennen kuin ehdin edes kahtakymmentä täyttämään.

Pitää koittaa saada lauantaivuoro 6. maaliskuuta, niin sitten olisi seuraava maanantai vapaa ja saisin huoleti valvoa koko sunnuntaiyön Oscareita katsellen.

Harmi, että Alice in Wonderland päätyy teattereihin vasta 5.3. Burtonin voi luottaa tekevän niin hyvää työtä, että aikasemmalla päivämäärällä olisi taatusti päässyt osalliseksi Oscar-ehdokkuuksista. Mutta ainakin meillä on Tarantinon Inglourious Basterds; Viime vuonna oli taattua, että Heath Ledger voittaisi parhaan miessivuosan Oscarin (niin kuin kävikin), ja tänä vuonna mä en pysty kuvittelemaan samaa pystiä menemään kenellekään muulle kuin Christoph Waltzille.

Col. Hans Landa: "I love rumors! Facts can be so misleading, where rumors, true or false, are often revealing."

Ton pystyisi hyvin kuvitella Lord Henry Wottonin sanomaksi. Erittäin Oscar Wildemaista.
(Eihän toi repla ole Dorian Graystä? Pitänee taas lukaista läpi.)

Mmmh. Ajatuksenjuoksu alkoi punaviinistä ja päättyi Oscar Wildeen. Surprising - not. Jopa mun totally-random-thinking on kliseistä.


"I think that most people expect us to be lying in the gutter with needles hanging out of our arms, quoting Oscar Wilde to the stars. But that hasn't happened in years."
- Brian Molko

Kävin tyydyttämässä nikotiinintarvetta. Leikkipuisto on n. 15 metrin päässä takapihasta ja siellä oli jotain eka-/tokaluokkalaisia poikia laskemassa pulkalla. "Vittusaatanapillu,vittusaatanapillu!". Erittäin viehättävää.

Asiasta sammakkoon - mua hieman masentaa, ettei Crash Love ole niin hyvä albumi kuin toivoisin sen olevan. Siinä on omat hetkensä: Hunterin basso End Transmissionissa (ja koko biisi ylipäätänsä), Daveyn intensiivinen vokaalisuoritus, Too Shy To Screamin tarttuvan tanssittava 80's pop sound, Sacrilegen suorapuheisuus ja loistavat rummut, säröiseksi miksattu vokaaliosuus Darling, I Want To Destroy Youssa, loistavat lyriikat, lukuisat "Oh!" -huudot, Jaden kitara Medicatessa.

Ja ne masentavat kohdat: "Flash flash, car crash" huuto I Am Trying Very Hard To Be Here -kappaleessa. Siihen olisi odottanut enemmän tunnetta ja fiilistä, kun kyseessä sentään omat kuuntelijat jotka siellä huutaa. Mun korvaan se kuulostaa vain lattealta ja vaisulta.
Torch Songin "Anything" taustahuuto. Mä en vain tajua sitä, ja se kuulostaa hirveältä.
It Was Minen ällöttävän imelän poppimaiselta kuulostava kertosäe ja "All we love goes away" kohta. Taas jotain, minkä miksaus ja tarpeellisuus menee multa täysin ohi.
Cold Handsin mössöiseltä kuulostava kertosäe; siinä on Daveyn ääni ja taustalla melua, mistä ei erota soittimien ääniä toisistaan.

Yleinen fiilis levystä on OK, ja End Transmission tulee olemaan biisi jota jaksaa soittaa vuosia. Mutta edellä mainitut kohdat särähtää kammottavan ikävästi korvaan ja vie osan kokonaismausta pois. Se ei ollut "rakkautta ensi kuulemalta", niin kuin asia oli Sing the Sorrown kanssa (vaikka ET veikin sydämen ekoista soinnuista asti). Ehkä mulla on vain liian korkeat kriteerit, koska STS on The Best Album Ever Made, ja kaikkea mitä kuulee tulee verrattua siihen; ja koska se on niin ylenpalttisen loistava kokonaisuus, ei mikään pysty ohittamaan sitä. Ja toista STS:ta ei ole tulossa, vaikka sitä kuinka toivoisi - AFI ei toista itseään, mikä on täysin ymmärrettävää, joskin turhauttavaa; entisen työn toistamista pystyy välttämään ilmankin, että muuttaa suuntaa kokonaan. Eihän Black Sails in the Sunset ja The Art of Drowningkaan kuulosta toisiltaan, mutta molemmat onnistuu silti luomaan samankaltaisen tunnelman.

Asia, joka saa mut rakastamaan CL:a muiden AFI:n albumien lailla, on bonusbiisit:

Fainting Spells - rauhallinen aloitus joka räjähtää yhtäkkiä ja, VIIMEINKIN, kertosäe jonka taustahuudoista oikeasti kuulee afimaisuuden (vertaa TS:n ja IWM:n vastaaviin, niin ero on silmiinpistävä).

We've Got the Knife, jonka yleinen fiilis on rakastettavan synkkä ja lyriikat on samaa Dark & Sexy -luokkaa kuin Blaqk Audion Between Breathsissa.

Where We Used to Play, joka on parasta mitä CL toi mukanaan. Pystyn täydellisesti kuvittelemaan sen soimaan STS:n kappaleiden sekaan (olkoonkin demo CL ajalta). Henkilökohtaisista syistä se iskee ja lujaa.

100 Words, jossa vokaaliosuus ja sanoitus on niin koskettavaa, että sattuu.

Too Late for Gods, jonka kertosäe toimii niin hyvin kuin mikään kertosäe vain voi toimia. Yleisesti hyvän kuuloinen biisi (ja siinä on jotain äärimmäisen viehättävää, kun Davey huutaa "Mayday").

Breathing Towers to Heaven, jossa rummut kasvavat pikkuhiljaa, mikä vetää mua aina puoleensa. Kauniit säkeistöt.

Eli toisin sanoen, kusisin hunajaa jos albumi olisi koostunut yksinomaan kuudesta bonusbiisistä, End Transmissionista, Medicatesta, Too Shy to Screamista, Sacrilegesta, I Am Trying Very Hard to Be Heresta (ilman fanikohellusta) ja Darling, I Want to Destroy Yousta.

Tai ehkä vain lopetan tän ainaisen pohdiskelun ja olen tyytyväinen kokonaisuuteen, puutteineen päivineen, koska täydellisyyttä on niin vaikea tavoittaa.

My pupils are HUGE. That's what you get when your little reading light blazes with the power of two suns when you read for hours in one sitting.

My tattoo is peeling off like mad. Vey unattractive. I feel like leprotic with these pieces flaking off of me. But once this annoying healing process is over it'll be so beautiful. I'm totally in love with my little man already, although there's still a shitload of stuff to be added until the whole thing's ready.



And now, going back to continue reading, 'cause I can't leave this book alone 'till I've reached the last page. That's how much Mrs. Brite rules.