IRC-Galleria

Puhunko totta, vaiko valehtelenko vain?
Jos valehtelen, niin ketä tässä edes kusetetaan?

Kevyesti nukutut yöt ei edelleenkään näemmä sovi mulle. Päähän tulee liikaa ajatuksia ja kipeitä kysymyksiä. Silloin lakkaan ymmärtämästä itseäni ja tahtoisin kadottaa koko maailman jonnekkin pimeään. Tai olisiko ehkä kirkkaus parempi? Josko silloin vaikka minunkin ajatukseni kirkastuisivat ja ymmärtäisin paremmin, miksi näin on ja miksi tunnen näin.
Elämä on täynnä kummallisia kysymyksiä. Toisinaan sitä miettii vaan, että pistääkö päälleen mustan vai valkoisen paidan ja joskus miettii, että hyppääkö kalliolta alas vai ei?
Myönnän kuuluvani siihen tyyppiin, että teen asioista vaikeampia kuin ne oikeastaan ovatkaan. Ajattelen kai liikaa tai sitten olen niin tyhmä etten näe selviä asioita. Toisinaan elämä näin on hemmetin mukavaa ja sitä tuntee itsensä jotenkin viisaaksi tai syvälliseksi, mutta joskus tahtoisin vain ampua itseltäni aivot kauas pois. Elämä on ihanaa, eikös?