Siinä sinä seisoit kuin pyhimys oman laumasi keskellä ja hait hyväksyntää alamaisiltasi. Minä istuin ja tarkkailin kauempaa, miten olit järjestelmällinen ja tarkka. Teit sen hyvin, huolellisesti ja vuosien aikana karttunutta taitoa käyttäen. Näin, miten pimeä valo ympärilläsi veti ihmisiä puoleensa, kuin raadon löyhkä kärpäsiä. He olivat sokeita, mutta minä näin. Minä tiesin, mihin se johtaisi. Se johtaisi ei yhtään mihinkään ja lopulta päättyisi hyväksikäyttöön. Sitä ei tunne eikä näe, ellei ole kokenut. Sinä olit yhtä hyvä kuin silloinkin. Liian hyvä. Etsit jotakuta ja katseesi risteilee ympäriinsä. Silmäsi kohtaavat omani kerran, kaksi, kolmesti. Ensin näin epäuskon. Et uskonut, että olisin siinä, jälleen kerran ( liian ) lähellä sinua. Toinen katse oli kysyvä. "Olet edelleen siinä". Kolmas kertoi epätoivosta ja uhatusta tunteesta. "Älä ole! Mene pois!". Katson sinua tyynesti ja annan sinun sotia mielesi kanssa ennen kuin jatkat matkaasi. Katseeni on yhä niskassasi kiinni..