Taas sanottu on liikaa
Se kaikki paha, mikä kasvaa
Sun mahan pohjassa ja kai sydämessä sittenkin
Oot niskanpäällä melkein
Ja onnistujan elkein
Varaat huoneen hotelliin, meet yöksi muka sinne niin
kertosäe:
Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi
Muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä, henkilökohtaisesti, ainoa sanelija
Pääroolissa niin monen muun elämän
Sä kavereita vaivaat
Kuin tunnustaisit taivaan
Mitä tuli sanottua, "Sika!" ja "Mä inhoon sua"
Nyt sopisi, jo soittaa
Riitely oli turhaa
Heti haluaisit taas ne lapset ja sen puutarhan
kertosäe
Ja vielä hän viimein kaikkeen ryytyy
Joku muu erehtyy ja jossain ihastuu
Löydät uuden uhrin
Ruususuu, tämä toistuu uudelleen
Kaikki vaan ei tule toimeen kaikkein kanssa, eikä sille asialle voi mitään.
Ihmiset ärsyyntyvät huomattavan helposti asioista, joista ei tarvitsisi stressata ollenkaan.
Parasta kuitenkin ovat ne ihmiset, jotka satunnaisesti itsensä saattavat teksteistäni tunnistaa ja vetävät kurpitsat nenukkiinsa. Ymmärtäkää rakkaat pienet, ettei näitä juttuja kannata ottaa niin kovin henk.koht., puran vain tuntojani.