IRC-Galleria

Kuuntelinpa Sonatan Miseryn.. Äh, tulipa omat asiat mieleen ja nyt kiroan kun en tätä asiaa osaa käsitellä niin objektiivisesti, ku muita asioita.
Tulee mieleen useat kymmenet, ellei lähes sadat valvotut yöt ja yksi hemmetin turha haave, jonka toteutuminen on yhtä mahdollinen ku rauha tässä maailmassa mun elämän aikana. Suomeksi: Never ever happens!
Maailmassa on ollut, ja toivottavasti tuleekin olemaan, yksi ainoa henkilö, jonka vuoksi mä olen tehnyt täysin hulluja asioita ja täysin mitättömiä pikku-juttuja, jotka ei koskaan ole merkinnyt mitään. Yleensä pyrin käyttämään aina järkeä, mutta tällä henkilöllä ja mun järjen käytöllä ei kuuna kullan valkeana ole ollut mitään tekoa toistensa kanssa ja mitä enemmän aikaa kuluu ja asioita tapahtuu, sitä vähemmän järki päätä pakottaa kun tapaan tämän ihmisen.. Joskus kuluu vain päiviä, toisinaan viikkoja, useimmiten kuukausia, mutta nyttemmin myös vuosia..
Aina olen yhtä sinisilmäinen ja erittäin naivi. Uskon, että asiat kyllä järjestyvät ja kaikki kääntyy hyväksi. Totuus kuitenkin on se, että ainut hyvä ja todellinen asia on se hetki, missä juuri silloin olen hänen kanssaan. Milloinkaan ei tule mitään enempää ja toisaalta kaikki voi myös kadota.
Vuosien vieriessä on vaatinut voimia jatkaa aina eteen päin. Kerta toisensa jälkeen se on ollut vaikeampaa ja unohtaminen onkin osoittautunut täysin mahdottomaksi. Silti jotenkin kummallisesti hommat ovat alkaneet aina rullaamaan, niin ku nytkin, sillä kaikki on mahtavasti. Mutta vaikka asiat olisivat miten mahtavasti tahansa olisin todennäköisesti valmis romuttamaan kaiken jopa pienen hetken takia, jos se sitä vaatisi.
Romantikot huokailevat, että tätä se todellinen rakkaus on. Joo, olen kuullut juttua, että se on epäreilua ja sattuu, enkä siksi ikinä koskaan milloinkaan olisikaan halunnut rakastua "oikeesti". Nyt kuitenkin olen ollut jo useamman tovin korviani myöden kusessa ja tämä alkaa riittää, kiitos.
Mitä ihminen tekee täysin turhalla rakkaudella, joka ilmeisemmin on aivan täysin yksipuolista, mikäli vanhat merkit edelleen ovat oikeassa..? Hemmetti vieköön..
Onhan vika tietysti minussakin. Asian voisi ehkä jopa selvittää puhumalla, mutta sitten hyppää mulle pupu pöksyihin. En halua.. Eniten ehkä siksi, että siinä on mahdollisuus koko unelman tuhoutumiseen, jolloin tosin pääsisi koko turhanpäiväisestä hömpötyksestä eroon. Ehkä parempi näin. Jos tästä haaveesta pidän kiinni on siinä tavoiteltavaa koko elämäksi.
Jos neuvoisin jotakuta samanlaisessa tilanteessa käskisin hänen etsiä sen kaksilahkeisen käsiinsä ja pamauttaa julmasti faktat pöytään ja that's it. Itse vain nauran itselleni ja jatkan uskomista unelmiini. Ei kai sekään väärin ole.
Ehkäpä vielä joskus tämä henkilö osoittaa minulle, että en ole vatvonut näitä asioita turhaan. Kaikella on kai jokin tarkoitus ja kai tästäkin kaikesta joskus jotain hyvää kehittyy.