mä en haluakaan lapsia?
Tai jos mä haluankin vielä lähteä ulkomaille asumaan, yksin?
Tai jos alankin syömään lihaa?
Entä jos mun pitäiskin ostaa auto?
Tai jos menettäisin parhaan ystävän?
Mitä mä sitten tekisin, jos en pystyisi enää puhumaan?
Tai näkemään?
Kuinka mun henkinen terveys selviäis, jos en voisi enää juosta?
Mitä jos mä en enää alkaisikaan nauraa, kun mokaan?
Entä jos masentuisin?
Tai jos en pääsisi enää edes matkustamaan ulkomaille?
Mulla on paljon itsestään selvyyksiä, niin kuin kaikilla. Ja miten isoja ne asiat onkin, ja miten paljon itsestäänselvyyksien muutuminen muuttaisi koko elämää. Ehkä jokaisen pitäis joskus koittaa tehdä ratkaisu, joka yllättää -itsensäkin. Ei täällä saisi mennä suunnitelmien mukaan. Miten hyvältä tuntuukaan, ku suunnitelmat menee pilalle ja silti selviää. Kaikki meneekin paremmin. Isä on opettanut omalla esimerkillään, että ei kannata olla liian mustavalkoinen. Ehkä sen takia oonkin kapinoinut paljon ja joka asiasta, ollu eri mieltä eläinten oikeuksista ja lävistyksistä, poiken luona yöpymisestä ja pukeutumisesta. Mutta sen vuoksi oon onneksi oppinut katsomaanasioita aika monelta suunnalta ja hyväksymään muidenkin mielipiteitä -vaikka ne olis mun mielestä ihan tyhmiä ja vääriä.
Mutta vaikeinta on kuitenkin hyväksyä toiseten erilainen tapa toimia ja elää, varsinkin jos se on valtavirrasta poikkeavaa. Kuitenkin jokainen saa elää elämänsä vapaasti niin kuin haluaa, joko töitä paiskoen tai ympäri maailmaa kierrellen. Kuhan siinä sivussa ei vahingoita muita. Kai se jokaisen oma panos yhteiskunnalle on erilainen aina, ei se voi koskaan olla yhtä painava. Jokainen taaplaa tyylillään... Ja se on vaan pakko hyväksyä. Pitää keskittyä siihen omaan tyyliin, ja välillä aina varmistaa, että se on itselle oikea. Että nauttii omasta elämästään ja siitä mitä tekee. Ei kannata ottaa turhia rasitteita ja leikkiä martyyria. Lapsellista ja typerää, vie elämänilon ja on vain haitaksi kaikille. Elämä pitää rakentaa itse mieluiseksi. Joillakin se käy helpommin, toisille se on hankalampaa. Uhrauksia täytyy tehdä, jotta olisi onnellinen ja jaksaisi paremmin.
Pitää osata luopua.