IRC-Galleria

VAIN MUUTAMAN LAUSEEN VERRAN. Jatkuvaa ja liian kauan kestävää hölötystä ei kestä. Se, että tuntematon sanoo "ihanaa ku aurinko paistaa!" on ok, mutta se että joku alkaa jauhaa elämäänsä ja koko päivän tapahtumiaan ja mitä tekee viikonloppuna ja mitä ei tee, miksi ei tee sitä ja ja ja...! Olkaa ihmiset hiljaa. Bussissa tulee moikata kuskia ja kassatädille voi sanoa, heippa ja kivaa loppupäivää! Mut liika on liikaa.
Hirveetä huomata ittestä sellainen piirre, et vältän joitakin ihmisiä, koska ne puhuu liikaa. Sellaset ihmiset on raskaita. Varsinkin, jos aihe ei oo yhteinen. Että toinen selittää joistain omista jutuista. Kysyn, jos mua kiinnostaa. Ei, en nyt tarkoita sitä, että mulle ei voi puhua ja oon ylimielinen, mutta liika hölöttäminen ahdistaa ja väsyttää mua. Jos itte on väsyny tai on omia juttuja mietittävänä, ni kyllä se imee voimia. Pitää kuunnella ja keksiä kommentti, joka ei olisi välinpitämätön, mutta ei kehottaisi toista jatkaan kertomistaan. Pitää yrittää myötäelää toisen asiaa ja se on ärsyttävää, kun on väsyny. Silloin kun on se olo, että antakaa mun hetki vain olla rauhas. Omat ajatukset pitää saada eka kasaan, jotta jaksais miettiä toisen omia. Tai sitten ne omat ajatukset pitää jättää miettimättä.
Mä rakastan miettimistä. Lenkit ja muut treenit on ihania omia aikoja. Saa miettiä ihan mitä huvittaa. Voi miettiä miten tossunpohja osuu tiehen tai miten hyvin pystyy pitämään vatsalihakset jännitettynä soutaessa. Tai voi miettiä tulevia päiviä, suunnitella toimintaa muksuille tai omaa viikonloppua. Voi purkaa työasioita ja miettiä niihin ratkaisuja. Voi suunnitella viikon ruokalistaa. Voi kuunnella Ylexää, musiikkia tai liikennettä. Untamalas jopa hiljaisuutta. Keväällä linnut varmaan huutaa kovasti ja ojat lorisee (pakko pysähtyä sit puskapissille). Juostessa ei tarvi ajatella mitään. Voi vaan mennä, antaa jalkojen hoitaa työn, johon ne on iskostunu ja mieli saa levätä. Lenkille lähtö on joskus tuskaa. Mutta se olo, mikä tulee kun heittää oven auki, jo ennen ekoja askelia, on loistava. Se, kun tietää että seuraavat minuutit on vain mulle.
Hiljaisuuden retriitit tarjoo saman. Aikaa vain sulle. Läsnä on muitakin ihmisiä, mutta ei tarvi kuunnella muita ja saa olla vain ihan hiljaa. Ei tarvi puhua eikä kysellä, ei kommentoida kellekään mitään. Eikä juosta. Miten kaunis ajatus! Että ihminen saa vain olla itsensä kanssa, ilman velvotteita ja sosiaalisia paineita. Monet sanoo, että osaa olla hiljaa, mutta ei halua. Tai että pystyy olla ilman muita, mutta haluaa ihmisten seuraa. Entä jos ihmisten seura ja läheisyys tuntuu joskus taakalta ja suorittamiselta? EI varsinkaan läheisten suhteiden kuuluisi tuntua siltä. Ja siitähän vasta huono omatunto tuleekin, jos tällaisia ajatuksia pyörittelee! Kyllä toisiin saa välillä väsyä. Ja kuuluukin. Jokainen on oikeutettu välillä ottamaan aikaa vain itselleen, puhtaasti. Ei kenekään saa siitä loukkaantua. Ei se kenenkään arvoa vähennä. Arvo lisääntyy, kun huomaa kaipaavansa heitä ja heidän väsyttäviä juttuja. Ja yksinolon jälkeen helpommin sen heille kertookin.

En olisi halunnu reissun vielä loppuvan!! Mut hirvee ikävä poikaa, kiva mennä kotiin.
Meillä oli kyllä niin erikoinen reissu, jotta notta. Eka ilta meni ihan ok, mutta totta kai siinäkin piili outouksia. Esim. ettittiin Annin kans mun vyötä baarin vessasta, vaikka vyö ei ollu edes mukana. Tämä selvis aamulla, ku vyö löyty toisista farkuista. Törmättiin Pereen heti bileiden alussa ja otettiin fanikuvia Ilkka "idols" Jääskiksen kans. Ja Spidermanin!! Törmättiin johki tuttuihin ja eksyttiin viinavarastoon. Vainu johti. Reippahasti askeleet kohti Poltetta missä pienen Jeesus-palaverin jälkeen olin jo valmis grillin kautta majapaikkaan. Piti saada hamppari ja ranskikset. En sortunut lihaan, vaikka minua siihen yllytettiin. Varpaat oli jäätyny ja koko kroppa horkas, joten se hamppari lämmitti ihanasti kotimatkaa. Aamupalaksi söin sit kahdet ranskalaiset.. On pikkusen venytetty mahalaukkua tällä retkellä!
Lauantaina kun oltiin otettu päikkärit aloin olemaan juhlatuulella. Liioittelin ja kävin nukkumaan seittemän mais, oli hieman heikko olo. Ehdittiin käydä pissalla Olavinlinnassa, mutta päivähumpalle ei päästy. Sitten käytiin ahtamas ruokaa ja sen jälkeen olinkin jo ihan loppu. Heräsin puolen yön mais, enkä saanu Anniin yhteyttä. Onneks turkulaiset otti mut mukaan Häppäriin istumaan ja piristi mun mieltä. Oltiin valomerkkiin asti siellä ja sit haikein mielin nukkumaan, Talvipäivät oli ohi...
Savonlinna ei ollu muuttunu yhtään! Siis kaikki oli niin tuttua, voi voi. Oli loistavaa käydä siellä! Ehkä pitää järjestää joku retki sinne. Tai ei mikään pakko.
Me herättiin jo kasilta ja ollaan oltu Lappeenrannas ennen kahtatoista. Tää päivä ollaan vain ja ainoastaan löhötty ja syöty. Mun maha on niin kipee, mut pakko syödä koko ajan. Huomenna palataan ruotuun, jooooo...

Ostettiin eilen Jari-Matin kans 1400 grammaa irttareita... Ja tietty oli sipsiä! Sain heti aamupalaksi sipsejä, kun herra oli järkännyt yllätyksen hotellihuoneeseemme<3 Lähti päivä hyvin käyntiin! Hän tietää miten pidetään tyttö tyytyväisenä:)
No siis paha olo alkoi jo kahden jälkeen ja silti piti mussuttaa lisää. Jo seittemältä maha oli erittäin kipeä, mutta vielä oli pakko ottaa muutama. Ysiltä mentiin jo sänkyyn juttelemaan, mutta nukahdettiin heti. Nukuin niin sikeästi puol viiteen asti! Vähän oli väsyny olo, ja on vieläki! Tänään pitää päivystää töis kuuteen asti esiopetusilmoittautumisia, huoh. Oon ihan loppu. Lauantaina meni taas sunnuntaihin asti!
Häät oli niin kauniit ja ihanat. Se on niin totta, että hääparin välinen tunnelma luo tunnelman koko häihin! Ne oli niin lämpimät ja tunnelmalliset. Sanoisinko lempeä varmuus oli myös yksi tunne. Morsian oli tietysti kaunis ja sulhanen komea:) Ja vähän oli hassua, kun bestman olikin tuttu! Ruoka oli aivan täydellistä ja palvelu minua ja ruokavammaani kohtaan erittäin hyvää. Mitäs muuta... No kivat juhlat ne oli!
Sieltä mentiin Järvenpäähän lauleskelemaan karaokea ja valmistumaan Kantrin ilmapiiriin. Siellähän oli siis sinkkubileet, niin täytyi hieman kerätä hermoja;) No ei kai, ei sitä kyllä huomannut. Ilta meni siellä nopeaa ja jaksoin korkkareilla koko illan!
Erinäisten sattumusten, surun ja onnen kyynelten jälkeen oli sammua nukahtaa Jari-Matin viereen tietäen, että aamulla saa sipsejä heti herättyään(:

Juostiin viistoista kilsaa, jee jee jee. Ollaan niiiin teräskunnos, viel olis jaksanu vaikka kuinka! Ja vauhtia oli kuitenkin alle 7min/kilometri. Jotta juoksis puoliskan kahteen tuntiin, kilometrivauhti sais olla reilun viis. Siihen täytyy nyt kyllä ottaa hieman vauhdikkaita lenkkejä. Päätettiin, että yhteislenkki on aina tästä lähin vähintään 15km. Ja toi hiihtokin kyllä kasvattaa kuntoa aika hyvin, koska siinä nousee sykkeet reilusti. Ja ihanaa kun se tuntuu kyljissä ja käsissä:)
Tänään onkin vapaapäivä, ja tuntuu, että ei oikein osaa täyttää päivää muulla. Monta kertaa on kyllä jo salille meneminen käyny mieles... No, meen nyt eka Terhille ja sen jälkeen pitää mennä osteleen eskariin tarvikkeita, joten eiköhän tää päivä taas kulu. Ja siivottavaa olis, ranskanläksyt, kitarabiisit... Joo, onneks mulla on muutakin elämää kuin liikkuminen:D
Tänään on taas niin kaunis sää, että huvittais olla vaan pihalla, kävellä ja hölkkäillä. Huomenkin ehdin vaan riipaisulle ennen kursseja. Talvinen leuto sää on paras liikkua!! se ilma, jota vetää keuhkoihin on niin raikas. Harmittaa kyllä vähän kun ostin sen 3kk:n salikortin ja nyt oonkin liikkunu ulkona hirveesti. Vähän meni rahat hukkaan, mut no, on siitä ollu hyötyäkin. Ja nyt vaan täytyy nauttia hiihtämisestä ja ulkoilusta, kun ei vajoa loskaan ja rapakkoon. Se tapahtuu kyllä täs kevään mittaan varmasti.
Odotan niin kovasti lauantaita!!! Ihanaa mennä häihin ja sitten Kantriin juhlimaan:) Se on kyllä niin maaginen paikka, huh huh. Onkaan ne illat ikinä menny suunnitelmien mukaan:D Hauskaa on silti aina ollut, johtuneeko Jaanan seurasta(:

Kaunis sää! Aika lämmin kyllä, mutta ehkä toi ei loskaksi vielä muutu. Olin jo aamusta hiihtämässä, ku heräsin ennen kahdeksaa. Olen ahkera wow. Eielnkin herättiin vaikka kuinka aikaisin! Sitten olikin koko päivä aikaa puuhailla vaikka mitä! Meillä oli ihana päivä<3 Ainut huono asia oli leffa, se oli HIRVEE. Mä en pystyny kattoa siitä ku ehkä kolmasosan. Jari-Matti onneks oli rohkea ja katto ja sano, koska mun ei kannattanu kattoa ja koska sain kattoa. Se oli niin inhottava, en suosittele. Ja huono myös. Tänään ehkä koitetaan paikata kokemus jollain paremmalla:)
Mä oon niin hurahtanu tohon hiihtoon! Pumpit on jääny ihan kokonaan, juoksemas oon kyllä käyny. Mennään huomenna vetään noin 15km, a p u a . Pitää vaan saada jalat täysin auki ennen sitä. Pitäis vaan taas ehtiä käymään pumpissa, että lihakset sais vähän rankempaa hommaa. Hiihto kyllä ottaa aika hyvin, mutta... Squashiin oon myös innostunu! Käytiin Jaanan kans viime viikolla ja sekin tykkäs. Se oli kyllä kiva päivä. Otin ylitöitä pois ja menin kahdeksitoista Jaanan asiakkaaksi. Sain kuivaharjauksen ja haudehoidon. Myös pituudesta lähti aika paljon ja tuli selkeämpi leikkaus. Tykkään kyllä ja nyt saa laitettua kunnon säkkäräkiharat! Sit sen jälkeen mentiin pelaamaan ja Jari-Matin kans käytiin pikaruualla.
Ens viikko on taas aika täysi, mutta kivaa puuhaahan se on. Häät on lauantaina! Jäädään luultavasti Kantriin yöksi lauantaina, jos J&P ei ajele Härmään tai tänne yöksi. Siitä tulee kyllä varmasti kiva päivä! Ihanaa mennä juhlimaan P&H:n häitä, voi oon niin innoissani!!
Ja pian onkin jo Talvipäivät, aaaaaaaaaaaaaaaaahhh!! Se on pelottavan suloinen reissu:D

Niinpä. Ja mua harmittaa purkan syöminen, se on niin turhaa verrattuna siihen, miten paljon se kuluttaa ympäristöä. Pakkaukset, kuljetukset plus muut itse purkan valmistuksen lisäksi kuluttaa ihan turhaan energiaa, öljyä ja vettä.
Koska onnistuis olemaan ilman turhuuksia? Mitkä turhuudet on sallittuja?

Olin tosi väsyny tästä viikosta ja viikonloppu oli niin ihana! Tai siis jatkuu viel ihanana! Perjantaina vaan löhöiltiin töiden jälkeen kunnes sain poitsulta luvan herkkupäivään:) Hain sipsiä ja lonkeroa ittelleni ja hottikselle kaljaa. Aloteltiin Brossia odotelles ja sit päästiin autokyydillä Onnelaan euroille. Välillä käytiin Jarin työnä juomas pussikaljat pois ja palattiin Onnelaan tanssimaan. No, siis mähän sit olin ainut joka tanssi, ku mut feidattiin..;) Eilen olin yli keskipäivän sängys! Sit vaan tuijotettiin Frendejä ja kävin hakemas pitsavärkkejä iltapäivällä. Ku olin jo nukkunu pari tuntia sohvalla päätettiin lähtee baariin. Marijo verkkareista ja mä pelkistä pikkareista bailukuosiin 25 minuutissa!! Ei kuitenkaan ehditty Onnelaan kahdeksitoista, joten mentiin karaokebaarin kautta. Oli kivaakivaakivaa! Ihan putkeen en oo nukkunu, mut kuitenkin yhteensä kahdeksan tuntia. Saatiin leipää Marijon kans ja villiinnyttiin leikkimään Subia! Tehtiin erilaisia täytettyjä patonkeja, ja aika paljon muutakin... Nyt maha meinaa räjähtää eikä oikein tee ees karkkia mieli. Sovittiin kyl, että ku pystytään taas syömään ni tehään poppareita ja tuijotetaan Frendejä tai tv:tä. Kiva hengailla yhdes rauhas pitkästä aikaa!

Ihan itte voitelin ihan ensimmäistä kertaa sukset, ja onnistuin! Koitin perinteistä ja vähän se olikin hankalaa! Ei meinaa motoriikka enää riittää "uusiin" juttuihin. Miten sillon lapsena hiihtäminenkin oli niin itsestäänselvyys ja sen vain osas. Nyt piti harjoitella, että ei näyttäis ihan idiootilta:D Oli kyllä mahtavaa puuhaa. Syke nousi taivaisiin, ojentajiin koski ja kylkeen pisti. Polttava ja karvas, verenmaku kurkus niin ku pienenä hiihtokisoissa. Ei vitsi, haluisin nyt heti uudestaan! Saa nähä miten tehokas treeni oli. Se selviää huomenna, ku nousen sängystä. Tai sitten näkyy venyttelyn puutos. Nyt ku en oo viel ehtiny siihen takertua, ku on pitäny syödä ja syödä. Ja sit ku pitkästä aikaa saa hengailla Brossin kans, ni oli pakko lähtee sen seuraksi kauppaankin, vaikka "mä en tarvi mitää". No, kyllähän sinne rahaa sai menemään ja kassillisen ruokaa vastineeksi... Mut ku pitää äitin synttäreille leipoo jne. ;)
Viikonlopun mökkeilyt meni juuri sopivasti! Oli kivaa lauantaina vaan olla, no sen verran ku sitä päivää enää oli jäljellä, ku neljältä noustiin... Sit su jaksoin jopa juoksemaan Lakiksen konnuille. Nyt oon alkanut tajuaamaan miten pian se puoliska on, siihen pitää alkaa oikeasti treenaamaan eikä vaan juoksennella. Marjon kans päätettiin mennä kokeileen vähän combattiin. Saadaan vähän liikkuvuutta! Tai traumoja... Ai niin, mun pitää alkaa olla kivasti kämpillä. Muija nostaa kakskyt kiloa enemmän penkistä ku mä, vähän se heittelee mua miten vaan, jos suuttuu:D Eli taidankin mennä tästä tiskaamaan ja imuroimaan ja pyyhkimään pölyt ja hieromaan Brossin jalkoja...

Oli ihan viikonloppu! Perjantaina käytiin "kutsuilla" ja sitten J&P:n kämpän kautta Onnelaan, missä jaksettiinkin hyvin! Kotimatka oli taas jotain omaa luokkaansa porraskäytäväkeskusteluineen ja "Luulin, että Marjo on nukkumas!!" -väärinkäsitysten kanssa. Kun sit Bros ja kumppanit PAKOTTI meidät nukkumaan, pää oli jo kipeä. Aamulla olo oli hirveä ja äitin kans aamukahvilla kyllä ruoka maistui. Lauantaina aherrettiin vielä minisuksi-liukurimäkeen ja paistettiin kodassa evästä. Mulle retken kohokohta oli se syöminen, pelotti liikaa laskea ja sydän hakkkas liikaa.
Eilen mentiin Brossin kans "aamulla" salille ja sen jälkeen salaatille. Mä sain onneks miekkosen pitsankannat, ni ei tarvinnu pelkällä salaatilla jaksaa:D Illalla käytiin vielä ulkoiluttamassa Marijo, tehtiin lumiukko ja heiteltiin lumipalloja kalastus kielletty-kylttiin. Mä en osunu, ku kerran siihen tankoon, mut mun vahva ja taitava poikaystävä osu monta kertaa;)
Tää viikko on taas aika täysi, ja vielä iltavuoroki, mutta kivaa tkemistä tiedos. Oon eilisestä saleilusta IHAN jumis, hyvä ku sain muksujen kans tänään luisteltua! Kuitenkin tänään on pitkä lenkki serkun kans, eiköhän ne lihakset siinä vetreydy. Joo, elämä on taas hyvää(:

tapaan ihanan miehen, jee<3